Tänä iltana meidän mamma kiljui.
Kaikki sai alkunsa siitä, että Selkämerenkadulle, ennen Kansainvälistä koulua, oli männäviikolla asennettu kiinteä nopeudenseurantalaite = peltipoliisi. No meidänpä veliveikkoset olivat huomanneet, että jos juoksee kanavan ylittävää siltaa, näyttö kertoo juoksijan nopeuden. He olivat kait jo eilen testailleet nopeuksiaan siellä, koska pihalla oli niin rauhallista ja Huutajamummo sai kuikuilla parvekkeltaan tyhjälle pihalle. Aamulla kyllä kuulin ekaluokkalaisen uhoavan, että " jos juoksee sukkasillaan, pääsee nopeemmin". En oikein ollut ajassa ja paikassa, tokaisin vain, että ei sukkasillaan juosta missään.
Illalla seitsemän pintaan kömpii kotiin kaksi uuvahtanutta miestä. Kun ekaluokkaluokkalainen riipii kenkiä jalastaan, paljastuu niin rikkinäinen sukka, että kaikki varpaat ja kantapää paistaa paljaina. Silloin kirjaimellisesti välähtää lamppu mamman päässä ja alkaa kiljunta, että "ette kai te vaan ole juosseet sillalla sukkasillaan koko päivän?!!" Isompi poika kiirehtii sanomaan, että kyllä hän juoksi kengät jalassa ja melkein 24km/h! Ja se pienempi raukka tunnusti juosseensa sukkasillaan, mutta pääsi "vain kahtakymppiä, en juossut sen kovempaa"...
Siinä vaiheessa mammakin tajuaa, että mitä ketään hyödyttää enää meuhkata asiasta. Ja mitä sillä väliä, jos ihmiset ovat ihmetelleet ikkunoistaan/ohikulkiessaan, kun pikkuinen poika pinkoo +1 asteessa marraskuussa siltaa edestakaisin sukkasillaan. Näyttää ainakin olevan isoveli turvana, jolla on kengät jalassa. Että eipä siitä sen
enempää.

Tirtetta oli hyvin, hyvin onnellinen, kun pääsi tänään Isin kanssa kirkkoon ja pyhäkouluun. Pinkkiin kassiin pakattiin "Tirtetta-kengät" (pinkit kesäsandaalit), pikkuinen nalle ja pala ruisleipää evääksi. Edellisen kerran hän oli päässyt sinne loppukesällä, ennen Isin lonkkaleikkausta ja tämä pitkä paussi johtui siis Isin leikkauksesta. Nyt  Isi kulki jo ilman keppejä ja oli jo taiteillut itsensä velipojan autoon istumaan.
Joskus tämän neljävuotiaan kanssa täytyy neuvotella vaatevalinnoista, kun hän kovin mieluusti pukisi ylleen kolme hellemekkoa päällekkäin. Äiti sanoo niitä tylysti "ripalemekoiksi", koska ei aina jaksa ymmärtää, miksi kaikki omistamat vaatteet täytyy olla kerralla päällä. Muistelen, että tämä lapsi juoksenteli kuluneena kesänä kotipihassa useinkin "kerrospukeutuneena", mutta ajattelin, että juoskoot omassa pihassa. Kierrätyskeskuksesta löytyi kesällä usein tosi nättejä "ripalemekkoja", jollaisiin kuopuksen kuusi isosiskoa ei kuvittelisi ikinä pukeutuvansa, saatikka pukisi omalle lapselleen. Siitäkin pari varovaista vihjausta kuulin isoilta tytöiltä..
Mutta joka tapauksessa täytyy "tirtettakengät" saada kirkkoon mukaan, oli kesä taikka talvi.
Ja äsken Tirtetta piirsi Isille auton: Isin auton merkki on "MORSU".

Kun kesällä sain tietää, että "luottolapsenlikkani" pääsee maatalouskouluun ja tulee kotiin vain niukin naukin viikonlopuiksi, ajattelin, että kuinkahan saan asiat lutviutumaan. Olinhan jo jonkun vuoden antanut miehen paneutua bussin ajamiseen öisin ja lapsenlikotustarpeet hoitanut sopimusluontoisesti tämän tunnollisen tyttären kanssa. Kuukaudessa saattaa tulla puolentusinaa hammaslääkärireissua, on opettajien tapaamisia ja kaikkia neljään tai viiteen eri kouluun liittyviä juoksenteluja. Tokihan teen edelleenkin valintoja menemisistä sillä perusteella, missä minua tarvitaan eniten. Olisihan hyvin antoisaa istua kuuntelemassa vaikka Keijo Tahkokallion luentoa ja herkutella puffetin herkuilla, mutta tärkeämpää on se, että kotona 13 ihmistä saa illallista ilman suurta sodankäyntiä.

Muuten keskivertaisen rauhalliseen sunnuntaihin kuului kuusi koneellista pyykkiä, jotka kuivuvat olohuoneessa pyykkitelineissä ja meillä olohuoneessa nukkujilla on riittävän kostea yöilma.
Täytyy mennä katsomaan, että kaikille on aamuksi sukat jalkaan.