Mansikkahaaveita

Sanonta "monta rautaa tulessa" on suurperheen "takoja"äidille tuttu. Joinakin päivinä iltaan selviäminen tuntuu työläältä, useimmiten päivät singahtavat iltaan ihan vain leppoisasti elellen.
Aamu alkoi lupaavan työläästi: kahdeksaan mennessä olin käynyt suihkussa, kaupassa hakemassa maitoa ja hammastahnaa, ladannut kioskilla yhden koululaisen matkakortin, juonut puoli pannullista VAHVAA kahvia, vastaanottanut lapsenlapsen hoitooon, laittanut yhden ison pojan liitteineen kutsuntoihin, kiskonut toisen ison pojan sängystään ja hätistänyt kouluun (mitä suuremmaksi poika kasvaa, sitä suurempi työ on saada se hereille aamulla ja ajoissa kouluun: mene töihin äiti ja anna lasten itse selvitä aamuisin kouluun!) ja olin laittanut maatalouskoululaisen asuntolanohjaajalle sähköpostia, että nyt kuuluu jo aikuisten puuttua asuntolan yömeininkiin. Sitä ennen olin tietty lukenut maatalouskoululaisen blogipäivityksen .

Varhaisella kauppareissulla huomasin S-marketin lihatiskissä paljon punaisen hintalapun tuotteita. Kun kaikki koululaiset oli selvitetty, varustauduin monella kauppakassilla ja putsasin tiskistä kaikki edulliset paistijauhelihat ja broilerin suikaleet. Nyt on pakasteessa useamman ruuan lihat ja "puhdasta" säästöä tuli lähes 15e!

Sade oli koko päivän niin harrasta, että toivoin mielessäni myös mummolaan sadetta. Siellä on kesästä asti ollut puutetta vedestä, eli kaivo lähes tyhjä. Pitkät kuivat kaudet kesällä laskivat pohjavettä ja tuttu ongelma piti äitini ja isäni kekseliäinä. Tai ei siinä kysytä kekseliäisyyttä, kyllä ne on ihan pakkokeinoja, kun pitää mennä pihanperälle vesiklosetin sijaan tai mennä saaren saunaan kylpemään ja järveen pesulle. Sitten aikanaan kun tämä lotraamiseen tottunut sukupolvi asettuu mummolan taloon on koko vesisysteeemi mietittävä asiantuntijan kanssa uudelleen. Itsepintaisesti haaveilen hyvin suuresta mansikkamaasta ja vettä tarvitsee sekin. Mansikkamaasta haaveilen sen takia, että olen useamman viime vuoden boikotoinut kaupunkimme marjanmyyjiä ihan järjestelmällisesti. Minä en suostu missään olosuhteissa maksamaan PUOLESTA LITRASTA MANSIKOITA NELJÄÄ EUROA! Minä uhallakin menen naapuritalon pihapuskaan syksykirpeellä ja syön lasten kanssa kaikki marja-aroniat puskista, mutta mansikoita en syö, jos niistä pyydetään kirkkain silmin tuollaisia ryöstöhintoja. Muutaman kerran kävin katsomassa suuren marketin mansikkatarjousta, kun viiden kilon laatikkoa kaupattiin 26:lla eurolla. Pienet kärpäset pörräsivät tummanpuhuvien rapaleiden yllä ja kukaan mansikankasvattaja ei itkemättä olisi katsellut niitä marjoja. Siis näin meitä kaupunkilaisia vedetään nenästä.

Olisiko tämä erittäin haasteellinen, työntäyteinen päivä syynä siihen, että marmatan mansikoista, vaikka olemme kohta valmistautumassa adventin aikaan. Enkä minä hevillä usko siihen uuteen tutkimukseen, että ihmiset, jotka haaveilevat päivisin, ovat tyytymättömiä elämäänsä tai peräti masentuneita. En minä ollenkaan tunne itseäni masentuneeksi, vaikka haaveilen illalla, yöllä herätessäni, aamulla noustessani ja pitkin päivää jatkuvasti.