perjantai 12. marraskuuta 2010

Minua itseäni joskus harmittaa tapani puhua ja kirjoittaa, ikäänkuin haluaisin aina "opettaa" jotakin vastaanottajalle. Mietin sitä tänä aamuna ja luulen sen johtuvan luonteestani ja kai vähän siitäkin, että kohta 22 vuotta olen ohjeistanut ja opastanut lapsiani. Aikuisia kuulijoita voi kyllä ärsyttää ja aika usein ärsyttää lapsikuulijoitakin, jos seurailee heidän vastauksiaan äidin puheisiin.

Minun piti kertoa siitä piparitaikinajutusta. Eilisen päivän kuuntelin vaikerrusta siitä, miksi taikinan pitää antaa kovettua ja miksi äiti oli heittänyt melkein kaikki muovailuvahaiset piparimuotit roskiin. Löytyi yksi pieni raukka hevonen, keskikokoinen enkeli ja iso joulukuusi. Lupasin, että kun koululaiset ovat lähteneet, sitten teemme piparit.
Ja nyt siihen opetusjaksoon: jos haluatte oppia lisää itsehillintää, toisten huomioonottamista ja oppia harkitsemaan sanojanne, tehkää itse piparkakkutaikina. Käyttäkää voita ja kitsaasti jauhoja. Ilmoittakaa hyvissä ajoin edellisenä päivänä 4- ja 6- vuotiaille tytöille, että he saavat kanssasi leipoa piparit. Älä kerro tarkkaa leipomisajankohtaa, jätä se hämärän peittoon. Kun leipominen alkaa, tee heti pelin säännöt selväksi. Ensin pienempi saa tehdä kaksi enkeliä ja sitten suurempi kaksi enkeliä. Pieniä hevospipareita täytyy tehdä kokonainen oma pellillinen, koska ne palaisivat uunissa suurien pipareiden kanssa. Ja muistuta siitä asiasta koko leipomisen ajan. Muistuta lapsia koko ajan siitä, ettei vieressä olevasta vesiraanasta saa roiskuttaa vettä taikinalevyn päälle. Lohduta lasta, jos hevoselta katkeaa jalka tai enkeliltä pää. Ei sinuakaan haittaa mitään, vaikka kuusipipari on aivan kiero. Ja selitä, miksi jämätaikina laitetaan välillä jääkaappiin kovettumaan, eikä ole tarkoitus, että sen kaiken saa leipojat syödä.
Kun olet kaulimassa viimeisiä jämätaikinoita tulikuuman hellan vieressä, olet onnellinen, että teit vain yksinkertaisen annoksen taikinaa ja apurisi näyttävät kohtuutyytyväisiltä. Älä ihmettele itsessäsi reaktiota, kun päätät seuraavalla kerralla tyytyä laiskan emännän piparkakkuihin. (kaupan piparitaikinaköntistä leikataan ohuita siivuja pellille, paistetaan ja sanotaan niitä pipareiksi)

2 kommenttia:

  1. Pitäisi varmaan ehdottaa piparkakkumuottien tekijälle, että tekisi palapelipiparkakkumuotin. Se olisi siis sellainen vaikkapa A4:n kokoinen ritilä, joka olisi jaettu palapelin paloiksi. Kerran kun sen junttaisi keskelle taikinalevyä, niin saisi läjän kivoja pipareita pienellä vaivalla. Tällöin olisi ehkä enolla usemminkin toivoa saada herkkupipareita kahvin kanssa ilman, että isosisko-äiti-mummon itsehillintä joutuu tarpeettomasti koetukselle. Kiitos kahvista ja pipareista.

    VastaaPoista
  2. Mä heti tältä istumalta menen keittämään uuden taikinan huomiseksi ja me tehdään keksikaappiin teille oma piparipurkki vastaisen varalle. Luulen, että tehhään niitä enkeleitä.
    Haloo pellinvääntäjät! Eikös ollutkin hyvä idea tuo palapelimuotti? Tietäskö Kuopion veli kettään muotintekijää?

    VastaaPoista