Kiinalainen pyykkikone

425 koneellista on ehtinyt kiinalainen pyykkikone pestä meillä pyykkiä sen jälkeen, kun heinäkuun viimeisenä päivänä tänä vuonna pikkuveljeni rahtasi koneen pikkuvessan takahuoneeseen. Minulta meni rikki kallis ja hieno jenkkikone, jolla saattoi pestä 11 kiloa pyykkiä kerralla. Tilasin jo huollonkin, mutta kun kuulin, että varaosat maksavat päälle kuudensadan, tuli ihan oikea itku. Siihen itkuun tuli sitten sopivasti Pikkuveli, joka esitti mielenkiintoisen laskelman: kiinalainen pyykkikone kahden vuoden takuulla Verkkokaupassa maksaa listahinnalla 260e. Jos kone sen kaksi vuotta kestää, voi ostaa toisen ja silti hintaa tulee vähemmän kuin vanhan koneen korjaus. Hetken asiaa päässäni pyöriteltyäni Pikkuveli otti yhden raavaan pojan kaverikseen, kipaisivat kadun toiselle puolelle ja toivat uuden koneen. Ihan silkasta mielenkiinnosta kiinalaista tekniikkaa kohtaan olen laskenut pestyjä koneellisia, ennenkuin tarvitaan korjausmiestä tai uutta konetta. Juuri tuolla loppulinkous hiljeni ja 425 kertaa tuli täyteen.

Jossakin näin vähän aikaa sitten "tilastotietoa", että keskivertosuomalaisperheessä pestään pyykkiä 180 koneellista vuodessa.
Kiinalainen kone on oikein asiallinen. Siihen sopii 5-6 kiloa pyykkiä, pesuohjelmia on minun tarpeisiini riittävästi ja koneellisen pesu kestää noin 1h 20min, joka on aika ideaalinen pesuaina nykykoneille. Isoon Boschin koneeseen verrattuna tämä on tietysti kovaäänisempi, mutta minusta pyykkikoneen ääni on aika kodikas. En minä nyt kerrostalossa muutenkaan (kovin usein) harrasta pyykinpesua yöaikaan. Lisäksi kone ilmoittaa vaativilla piippauksilla, että valmista tuli ja jatkaa sitä 10:n minuutin välein niin kauan kuin emäntä herää todellisuuteen.
Kiitos, Pikkuveli, vielä kerran.

Kun nämä vaatehommat nyt tulivat puheeksi, on pakko kertoa, miten mukavasti meillä järjestyy suurin osa vaatehankinnoista. Useamman vuoden ajan on useampi tuttavaperhe kuljettanut meille kotiin asti lastensa pieniksi jääneet vaatteet ja kengät. Sitten on sellaisia satunnaisia lahjoittajia, kuten eräs nimeltä tuntematon naapurintäti, joka oli järjestelemässä kellarinkoppiaan samaan aikaan kun tulin tonkimaan omasta kopista luistimia pojille. Täti kysyi, kelpaisko minulle lastenvaatteet. Sanoin, että hyvin kelpaa. Niinpä tuolla odottaa kaksi suurta kassillista vaatteita uusia omistajiaan. Täytyy vain saada tätä olohuoneen pyykkitilannetta vähän eteenpäin, ennenkuin levittelemme lisää tavaraa.
Oikeastaan minun tarvitsee nykyään ostaa vaatteita uusina enää isommille lapsille (siis ostavat jo itse vaattensa, olen vain maksumiehenä). Ja suurella ilolla tervehdin sellaista taipumusta, että löytävät kirpputoreilta tai Kierrätyskeskuksesta "uudet" vaatteensa. Jos minulla olisi aikaa kulkea kirpputoreja, täällä niitä kyllä olisi joka lähtöön.

Ihan kuluneen vuoden aikana olen suurella tyytyväisyydellä pannut merkille muutoksen kolmen ison pojan yhteiselossa. Aikaisemmin he eivät olisi pitkällä tikullakaan koskeneet toistensa vaatteisiin. Nyt koputetaan veljen ovelle ja kysäistään, "voit sä lainata mulle liikkahousuja?" Kolme veljestä alkaa olla jo niin samanpituisia, että ihan luontevasti he lainaavat vaatteita toisilleen.

Minäkin lainaan miehen kalsareita ihan luontevasti, eikä kukaan tiedä mitään.