Minun mielestäni meidän suomalaisten pitäisi tehdä totaalinen suunnanmuutos eräässä suuressa asiassa. Sen merkitys vain korostuu tulevaisuudessa, kun meidän on suuremmassa määrin alettava perustaa elintarvikkeiden saantia lähiympäristöstä. Omavaraisuus korostuu ja ruuan kotimaisuuden merkitys kasvaa. Meidän pitäisi aloittaa lähiruuan suosiminen tuontihedelmien ja -marjojen käytön vähentämisellä. Nythän tilanne on se, että miljoonia kiloja terveysmarjoja mätänee Suomen metsiin samaan aikaan kun lentokoneilla ja laivoilla rahdataan raakoja hedelmiä maahamme. Rauhoittelemme omaatuntoamme ostamalla silloin tällöin reilun kaupan hedelmiä, mutta meidän pitäisi lopettaa tuontihedelmien ostaminen tyystin. Olemme sokeutuneet sille kaikelle arvokkaalle, joka jää syksyisin metsiin. Pelloillekin mätänee arvokkaita marjoja, kun niitä ei poimijoiden puutteessa ehditä riittävän nopeasti saada korjattua! En viitsi edes ruveta kirjoittamaan, mitä arvokkaita ravintoaineita on karpalossa, mustikassa, puolukassa, vadelmassa, metsämansikassa, lakassa...
Viljellyn vadelman, karhunvatukan, mansikan, tyrnin, viinimarjojen, karviaisten, marja-aronian ja pensasmustikan kasvatusalat voitaisiin Suomen pinta-aloilla vaikka tuhatkertaistaa, viljelymaista ei meillä olisi puutetta. Kun tuotantoa lisättäisiin, myös kuluttajahinnat saataisiin sille tasolle, että ne olisivat kaikkien suomalaisten saatavilla. Nythän vähävaraisen tulot eivät riitä edes pakastepuolukoiden ostoon, kun leipää ja perunaa on pakko saada.
Kun riittävän iso liike kotimaisten marjojen suuntaan on saatu, se tuo mukanaan myös paljon työpaikkoja. Erilaiset jalosteet ja "valmistuotteet" saadaan liikkelle, kun asiasta kiinnostuneet ammattilaiset voivat keskittyä tuotesuunnitteluun. Suomalaisten marjojen jalostamisessa erilaisiksi tuotteiksi vain mielikuvitus on rajana. Puhun vain marjoista, mutta yhtä lailla kasvatamme myös Suomen oloissa menestyviä hedelmälajikkeita. Niin kauan kuin yksikin omenalajike tekee satoa Suomen leveysasteilla, ei pitäisi omenoita tuoda maahan ollenkaan. Tiedän kyllä vastaanjurputtajat: ei ole riittävästi raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle tai ravintoloille. Eipä niin, koska ei ole viljelijöitäkään eikä agressiivista jalostusta. Eikä sellaista toimintaa voida rakentaa minkään EU-tukirahan varaan. Kyllä meistä suomalaisista pitäisi ilman sotiakin löytyä sisukkuutta ja tarmoa.
Mietitään itse kukin tykönämme, pitäisikö minun itse tehdä jotakin tässä asiassa.
Puhut asiaa, metsiimme jää suuret määrät arvokasta ravintoa, mainistemasi marjat ja mm. sienet, kuusenkerkät ja viherravintoa, josta voimme tehdä teetä tai syödä keväisin salaattina tai käyttää lämpiminä lisäkkeinä. Itse kerään koivun ja vadelman lehtiä teeksi. Kuusekerkistä teen siirappia, sukulaisille ja tutuille kymmeniä purnukoita. Kuusenkerkkä oikeesti auttaa yskään ja kurkkukipuun. Horsman nuoret kukinnon alut ovat parempaa Gourmet ruokaa kuin parsa. Luonnossa on suuret määrät meille ihka oikeeta ravintoa ja aivan ilmaista. Tästä voisin kirjoittaa enemmän, niin aion joku päivä omaan blogiini kirjoittaa, ongelma minullakin on aikapula. Työni on hyvin raskasta ja teen liian pitkiä päiviä, siihenkään en voi vaikuttaa .t. maiju
VastaaPoistaKirjoitapa joku päivä, olisi mielenkiitoista kuulla vastaisen varalle. Muuten, mikä on Sinun blogisi?
VastaaPoista...löysin blogisi.
VastaaPoistaNähdään ja kuullaan.