Pieni lisäys tuohon "rompe"- juttuun lienee paikallaan. Jos nyt ajatellaan ihan rehdisti maatalon elämää 70-luvulla ilman vesijohtoa, on elikoita vähän joka lähtöön, lapsia nyt ei ihan laumaa, mutta nuorin lapsi melkein asuu 40:n kilometrin päässä sairaalassa vaikean astman takia; niin eipä siinä aikuiset oikeasti jouda kuuntelemaan lapsen pöpinöitä aamusta iltaan "keskeyttämättä ja keskittyen". Varsinkin, jos lapsi on koko ajan äänessä ja kysymistä riittää. Niin eipä silloin olekaan ihme, että lapsi tykästyy aikuiseen, jolla ei ole kiire minnekään ja joka jaksaa selittää juurta jaksaen, miksei isoon kaivoon saa heittää romuja. Minulla kun oli vielä mummo ja pappakin kotona, että aikuisia oli lähellä riittävästi.
Kyllä varmasti tämänkin päivän maatilalliset-karjankasvattajat joutuvat kärsimään ajoittaisia tunnontuskia siitä, ettei ole aikaa kuunnella lapsia niin paljon kuin haluaisi. Ja jos oikein vedetään tuo juttu perille asti, niin taitaapa ihan tavallisella kaupunkityöläisvanhemmallakin olla sovittelemista yhteisen ajan löytämiseksi. Taidan olla hyvin, hyvin onnekas, kun minulla ei mitään muuta olekaan niin paljoa kuin aikaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti