Lettupäivä

Vähän on adrenaliinia vielä elimistössä, kun oli äsken "jännittävä" tilanne. Olin naapurin mummon puolella, kun alkoi kuulua outo hakkaaminen jostakin. Hetken sitä kuulostelin ja menin naapurin parvekkeelle huutaakseni sieltä kotiin, että lopettakaa se hakkaaminen. (Olen tottunut siihen, että kaikki melu ja mökä tässä talossa lähtee meiltä).Kun kurkkasin parvekkeelta, näin kolme nuorta miestä selvästi luvattomissa hommissa. Hakkasivat parvekkeen tukipilariin konsolipelin myyntikuorta rikki, sellaista, joka avataan kaupan kassan "vehkeillä". Sanoin naapurin mummolle, että odota hetkinen.
Juoksin takaovelle ja nuoret miehet sulloivat pelejä povitaskuihinsa. Kysäisin heiltä, "käänsittekö nuo Cittarista vai Verkkokaupasta?" ja sain tietysti haistatusryöpyn niskaani. Esitin oikein uhmakasta muijaa ja miehiä tiukasti silmäillen sanoin heille, kun v-sanoista ei meinannut tulla loppua, että " no nyt mulla on tuntomerkit teistä ja mä soitan nyt poliisit". Vetäydyin rappuun lukitun oven taakse ja soitin kipinkapin hälytyskeskukseen. Miehet menivät tietysti metroasemalle päin ja hyvällä lykyllä metroaseman vartijat ehtivät "messiin". Kun olin hoitanut asiani loppuun naapurin mummon luona, kävin keräämässä muovikoteloiden kappaleet  ja vein ne Citymarketin infopisteeseen tarinani kanssa. Kauppakeskuksen vartijat ottivat tiedot ylös ja minä tunsin tehneeni oman osuuteni.
Ei ole ensimmäinen kerta näillä kulmilla, kun näkee verekseltään pahantekijöitä. Kerran kauniina kesäpäivänä ripustelin parvekkeella pyykkiä. Alhaalla lehmuksen juurella mies purkaa takkinsa helmuksista kilokaupalla naudan sisäfilepötkylöitä ja alkaa järjestellä niitä reppuunsa. Silloinkin soitin poliisille samalla kun tarkkailin miehen tuntomerkkejä. Sen verran kauan mies lihoja reppuun järjesteli, että talonkulmalla oli noutaja vastassa.
Sen verran vihaksi pistää tuommoinen, että ärhäkästi puutun, jos jotakin tuon suuntaista hommailua näen.

Isi lainasi kirjastoautolta jonkunsorttisen lännenelokuvan, jota sitten asettautui aamupäivällä sohvalle katsomaan. Kaikenkaikkiaan ihan kesy, ei mikään K-leffa. Tirtetta tuli ulkoa, kantoi isin päälle kaksi peittoa ja kolme tyynyä, ettei isiä palella ja istui sitten isin vatsan päälle kommentoimaan elokuvaa:
- Mikä tuolla on suussa?
- Se on sellanen sikari.
- Haluut sä sellasen?
- No en, se on pahaa.
- No haluut sä sellasen pullon?
- Millasen pullon?
- Sellasen missä on energiaa-kaljaa-ravintolajuomaa.
- No en mä halua!
...
- Onks tuolla tyttöjä? (tanssityttöjä saluunassa) Mitä ne siellä tekee?
- Ne kait pesee pyykkiä.. (Isi yrittää pelastaa nahkansa)
- Missä siellä on pyykkiä?

...
- Onko toi tappaja?
- Ei se oo.
- Mikä sillä on kädessä?
- Se on puukko.
- Mitä sillä tehdään?
- Se on sellanen työkalu...

Siinä vaiheessa Tirtetta laskee liukua isin vatsan päältä ja toteaa, ettei elokuvassa ollut mitään jännitystä.
Tulipahan isin moraali testattua laidasta laitaan.

Iltapäivän iloksi tein lettutaikinan. Se noudatteli vanhaa kaavaa: 10 munaa ja kaksi litraa maitoa. Siinäpä sitten iltapäivä rattoisasti vierähtikin yhdellä pannulla paistaessa. Toinen pannuni polttaa niin julmasti pohjaan, että sen kanssa ei viitsi tapella. Kunhan tulee hyvä tarjous, täytyy ostaa toinen paistinpannu. Ei pitäisi lettujen ihan noin harvinaista herkkua olla. Kun koulu syksyllä alkoi, ekaluokkalainen esitti toiveen, että jos äiti voisi vaikka jouluna tehdä lettuja...