Kirkkoa ja maallista mammonaa

Aamulla isi kyseli mukaanlähtijöitä kirkkoon. Tirtetta ei halunnut lähteä, koska ei kuulema jaksa odottaa pyhäkoulussa niin kauaa, että siellä saa syötävää.. Kaksi poikaa lähti isin kanssa.
Reipas Tyttö lähti Tirtetan, esikoululaisen ja kuudesluokkalaisen kanssa  Citymarketin joulunaloitukseen. Kävijöille oli luvassa yllätyskassi, pipareita ja glögiä. Vartin kuluttua nyreä joukko tulee takaisin. Tapahtuma ei ihan ollut vastannut lasten odotuksia. Glögi ei ollut vielä lämmitetty, "tyhmä kuoro lauloi tyhmiä joululauluja", piparit oli kovia, yllätyskassista löytyi nenäliinapaketti, hammastahnaa, muki ja pätkä muovista autorataa. Joulupukki oli sentään antanut yhden pihlajanmarjakarkin. Tirtetta istui penkillä kädet solmussa ja jupisi: "seuraavalla kerralla kyllä menen isin kanssa kirkkoon. Varmasti menen."
 Ihan tyytyväisenä eivät kotiutuneet kirkossakävijätkään. Ekaluokkalainen oli saanut menomatkalla naapurin papalta kaksieurosen. Hän oli sijoittanut sen jalkapallokorttipakkaan, jonka veli oli valinnut kioskilla. Koska ilma oli lepponen ja matkaa kirkosta kotiin vain parin kilometrin verran, isi oli päättänyt tarjota pojille raitista ilmaa ja laittoi pojat kävelemään. Koko kotimatkan ekaluokkalainen oli jurputtanut isoveljelleen, että "sun takii tuli huonot kortit, kun sä valitsit niin huonon pakan". Isi oli vähän tuskaantunut poikiin kotiintullessaan. Koska jurputus jatkui ja jatkui, mamma teki päätöksen, että jalkapallokorttien ostelu loppui nyt sitten tähän. Ja ihmeekseen mamma huomasi, että pojat ikäänkuin huokaisivat helpotuksesta: ihanaa, ei tartte enää ostaa kortteja!  Ennenkin on keräilykorttien kanssa käynyt sama homma: mamma lopettaa lystin, kun saa niiden kanssa meuhkaamisesta tarpeekseen. Minulla on ollut se perusperiaate, että ipanat saavat ostaa omilla tienesteillään sovittuja keräilykortteja, minä en niitä maksa, mutta kun homma riistäytyy käsistä, puhallan pelin poikki.

Maatalouskoululainen kävi ostamassa eväänsä, pakkasi tavaransa ja lähti kuuden autolla illalla. Laittoi linja-autoasemalta viestin: "tuossa lähtis auto mummolaan, meenkö siihen?" Ihan hyvällä opiskelumotivaatiolla hän lähti ja vakuuttelin, että et sä voi laittaa blogia tauolle, koska sit mä en tiiä, kuinka sulla menee. Lähettelemme maatalouskoululaisen kanssa sähköposteja pitkin päivää ja blogitekstistä viimeistään tiedän, millä mielellä hän on. Kyllä näillä pienemmillä sisaruksilla ainakin on häntä ikävä. Onneksi on ensi viikonloppuna Elma-messut ja taitaa olla samaan aikaan muutakin mukavaa Messukeskuksessa. Nuo eläimiin hurahtaneet pikkutytöt ja maatalouskoululainen pääsevät sinne varmaankin, ei onneksi ollut liian suolaset pääsylippujen hinnat. Siinä voi sitten viikolla kohottaa pikkutyttöjen mielialaa monta kertaa, kun on jotakin hauskaa, mitä odottaa.

Päivän ilouutinen oli, että lapsenlapsen kettu oli kuitenkin löytynyt lelukorista, vaikka ehdimme luulla sen pudonneen kärryistä perjantaisen kotimatkan aikana. Huomenaamulla alkaa ilakointi ennen seitsemää, kun mummon ja papan kulta tulee hoitoon. Pappa ja lapsenlapsi ovat luoneet oman kielen, jota ei täällä muut osaa eivätkä ymmärrä.

Kanavan rannassa on aseteltu pieneen puuhun pienet tuikkivat valot. Ne ovat olleet siellä jo muutamana joulunaikana. Ne on oikeasti hyvin kauniit ja ne näkyy keittiön ikkunasta. Enempää joulurekvisiittaa ei vielä kaipaakaan. Paitsi riisipuuroa: sopii hyvin iltapalaksi.