Ja taas leivotaan..

Kaupunkilaiskerrostaloasunnolle ei niin kovin olennainen tuoksu on tänään levinnyt koko rappukäytävään. Ruisleivät ovat taas olleet uunissa ja kun jauhoina oli Liperin myllyn luomuriihiruisjauho, on tuoksukin upea. Käytän lisäksi myös ruisrouhetta ja joskus ruislesettä. Leivät ovat siis 100% ruista. Taikinajuuri on tietysti Lautakankaan oma juuri, joka on kulkenut taikinasta toiseen. Sähköuuniin on pakko tyytyä, mutta vuokaleipinä ja pitkällä kypsymisajalla leivät useimmiten onnistuvat. Onnistuvat, jos on laittanut juuren riittävän ajoissa edellisenä iltana, tai jos on muistanut lisätä taikinaa riittävän monta kertaa, tai jos malttaa nostattaa leipiä riittävästi ennen uuniinlaittoa. Lämpötilan laskeminenkin paiston aikana täytyy osua nappiin, ettei leivistä tule "koppakuorisia", kuten äitini sanoo.

Meidän S-market on erinomaisen hyvä kauppa leipojalle. Sieltä löytyy paljon Liperin myllyn erittäin laadukkaita jauhoja ja rouheita, leseitä ja erilaisia leivän raaka-aineita on todella hyvä valikoima. Kaikenlaista leivän leipomista on edelleenkin lisättävä, koska vuodenvaihteessa kaikkien leipien hinnat nousevat todennäköisesti hyvin tuntuvasti. Perheessä, jossa ruisleipää kuluu yli kilo päivässä ja vähän vähemmän vaaleaa leipää joko sämpylöinä tai paahtoleipänä, on kaikki itse leivottu leipä aina kottiin päin.

Tietokonepöytäasia ratkesi tosi hyvin. Lisäksi vielä kierrätysperiaatetta noudattaen. Reipas Tyttö juoksi kertomaan, että roskahuoneessa on kaksi hienoa pöytää. Kipaisin katsomaan ja toden totta: tuo pöytä, joka nyt nakottaa meidän keittiönnurkassa, on juuri sopivan kokoinen, tukeva ja napakka.Voisi sanoa: uuden veroinen. Suuremman jätin sinne, varmasti kelpaa jollekin tämän illan aikana. Tuo roskahuoneeseen huonekalujen rahtaaminen on talossa ankarasti kielletty, mutta silloin tällöin sieltä tekee hyviä löytöjä. Meillä on ainakin kaksi tv-pöytää, jotka ovat roskahuoneesta lähtöisin, yksi iso vaatekomero, useampi hyllykkö ja sellainen lankakorisysteemi, missä on vedettävät korit. Uskokaa huviksenne: olen ottanut käyttöön myös pinkan mankeloituja lakanoita, astiaston ja suurin osa meidän kahvimukeista on roskiksesta lähtöisin! Hyvin usein vuosien mittaan roskiksesta löytyy koko huushollin tavarat, kun joku iäkäs asukas kuolee ja perikunta heittää mummon tavarat roskiin. Luulisi tänä päivänä ihmisten tietävän kaikenmaailman kirpputorit ja kierrätyskeskukset, jotka ilomielin hakevat tavarat kotoa, kun on kysymys ehjistä tavaroista ja niitä on paljon.
Ihan suosiolla jätän tämän tietokonekompleksin siirtämisen pöydältä toiselle sille Pikkuveljelle, kun seuraavan kerran poikkeaa kahville. Sen verran hän sai tuota yhtä johtoa asetella, jotta nettiyhteys löytyi, etten uskalla ottaa riskiä, että jään paitsioon muutamaksi päiväksi. Paljon on ollut iloa tästä koneesta myös niille lapsille, jotka ennen ovat saaneet katsoa vierestä.

Isäntä oli taas kovasti reipas ja raijjasi mukanaan uimaan yhden pojan. Maatalouskoululainen on ollut kotosalla ja nukkui kait univelkojaan pois, kun ilmaantui näkösälle vasta iltapäivän puolella. Sen lapsen kanssa on aina sellaista kissanhännänvetoa, meillä taitaa olla samanmoinen huumorintaju. Lumiukkoja ovat sinnikkäästi tehneet ja minä paistoin ruuaksi 60 kappaletta kalapuikkoja. Perunamuussia oli kyytipoikana.
Se tytöistä, joka on hyvin taitava piirtämään ja ompelemaan, oli iltapäivällä luokkakaverinsa syntymäpäivillä. Sanoi, ettei koskaan ole ollut niin kivoja synttäreitä.
No nyt tuo blogiaan päivittävä maatalouskoululainen vetää kaikki joulutortut!