Luin eilen erään mieleisen bloginpitäjän jutusta "kohtuuden joulusta". Koska peli ei ole vielä pelattu tämän vuotisen joulun suhteen, on pakko kertoa teille mielenkiintoiset kokemuksemme viime joulusta, jonka periaatteita aiomme noudattaa myös tänä vuonna.
Meillä oli vuosikaudet harrastettu lahjajouluja sillä periaatteella, että jouluna pitää ainakin olla lahjoja lapsille. Vuosi sitten syksyllä nykyinen maatalouskoululaislapsi heitti ajatuksen "minimalistisesta" joulusta kokonaan ilman lahjoja. Puhuimme asiasta koko syksyn ja aika hyvin kaikki alkoivat suhtautua asiaan myönteisyydellä.
Viime jouluna emme ostaneet perheenjäsenille ollenkaan lahjoja. Edes ainoa lapsenlapsi ei saanut meiltä pakettia. Opettajien, kerhotätien, tarhaopettajien ja naapureiden kukat olivat olleet mahdottomien asioiden listalla jo vuosikaudet.
Äiti, jonka hommiin lahjojen hankkiminen, maksaminen ja paketointi oli aina kuulunut, vietti hyvin levollisen ja rauhallisen joulukuun ja jouluajan. Aattoiltana ensimmäisen kerran ei kukaan itkenyt harmiaan "miksi sain tätä, enkä sitä?" Paniikinomainen pakettien haaliminen aattoiltana omalle reviirille ja kysely: "onko minulle vielä jotakin?" oli kokonaan pois. Kukaan lapsista ei koko joulunaikana eikä sen jälkeen ole nurissut, miksei meillä ollut lahjoja.
Meillä kaikilla oli hyvin onnellinen mieli pitkästä lomasta, levosta, perheenjäsenten yhdessäolosta ja riittävästä ruuasta. En edes ostanut mitään yltiöpäisiä jouluherkkuja; söimme lähes tavallista ruokaa. Harvat lapsista edes pitävät meillä perinteisistä laatikoista ja kinkuista, rosollista puhumattakaan. Torttuja ja pipareita olimme syöneet kymmeniä kiloja ennen joulua, joten jouluksi ei edes niitä tarvinnut leipoa. Joulusuklaat sai aattoaamuna Citymarketista puoleen hintaan, joten suklaata ostin pienen kassillisen.
Joulunkin perheet taaplaavat tavallaan. Ei minua ollenkaan häiritse joulun kanssa touhuavat tuttavarouvat. Soisin vain kovin mielelläni, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi jouluaikana kuunnella itkevää ja tiuskivaa äitiä, joka pakkokeinoin yrittää saada perheväen tekemään joulusiivousta.
Tänäkään jouluna emme osta yhtään lahjaa. Lapset ilahtuvat suuresti vanhan naapurintädin aatonaattona tuomasta perinteisestä joulunamikassista. Voitte kysyä lapsiltamme suoraan, oliko heidän mielestään viime jouluna kurjaa.
Asia jossa olen elänyt rikasta elämää, se on joulujen erilaisuus. Laskin juuri(hämmenyksen vallassa)että minulla ei oikeastaan ole kuvaa monestakaan "perinteisestä" joulusta.
VastaaPoistaÄidit, isät, kodit, sukulaiset ja ystävät ovat vaihtuneet totaalisesti niin nopeasti että huimaa.
Aikuisempana yksin , kaksin, sairaana yksin, terveenäkin yksin, omasta halusta jne.
Nyt päätimme, tytär ja minä, tehdä meille viidelle tavallinen suomalainen joulu, kuusi, hautausmaa, sauna, pojille lahjoja, (vuosiin emme ole ostaneet toisillemme)vaatimaton jouluinen ruokapöytä.
Tuntuupa erikoiselta:)
Kiitos linkityksestä blogiini!
VastaaPoistaVastavierailulla nyt ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoista!
Meillä on lapsuudesta muistona joulut, kun äiti itki stressistä ja teki kaikessa mahdottomuudessaan kärpäsestä härkäsen. Siskoni inhoaa yhä joulua ja minä vietän minimalistista:/