tiistai 16. marraskuuta 2010

Kanaemo

Mies lähti heti aamutuimaan lonkkaleikkauksen jälkitarkastukseen. Eilen soitettiin aikaistetusta käynnistä. Hyvä, että saa joitakin hommia pois päiväjärjestyksestä.

Eräs Lapsi (joksi haluaa itseään kutsuttavan) on parhaillaan terveydenhoitajakoulutuksen pääsykokeissa. Mielelläni soisin hänelle opiskelupaikan, jottei tarvitsisi jäädä satunnaisten työpaikkojen kanssa ihmettelemään. Huomaan käyttäväni aika paljon ajatuskapasiteettia täysi-ikäistenkin lasten asioiden pähkäilyyn. He elävät kuitenkin sellaista elämänvaihetta, että silloin tehdyt ratkaisut avaavat suunnan koko loppuelämälle. Elämänkokemus ja tietämys kun ei kuitenkaan anna heillä vankkaa pohjaa asioiden vertailuun, niin on kiitollista, kun heille kelpaa vanhempien vinkit. Muistan kuitenkin ehkä liiankin ahkerasti muistuttaa heitä myös siitä, että jos huomaa olevansa menossa väärään suuntaan, voi aina kääntyä takaisin. Varmaan Maatalouskoululaistakin hämmensi kesällä, kun sanoin, että " ei se haittaa, jos muutaman koulukuukauden jälkeen huomaat, ettei tämä olekaan minun alaani". Kun juuri on päässyt haaveittensa kouluun ja suurin suunnitelmin ja valmisteluin tekee lähtöä kotipesästä, niin sitten emo väläyttelee tuollaista perääntymisstategiaa. Nyt kyllä ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi, etteikö Maatalouskoululainen olisi juuri omalla alallaan. Toivottavasti hänen diplomaatintaitonsa
riittävät luovimiseen erilaisten asuntola-asukkien kanssa. Ja kuitenkin kolme vuotta on häkellyttävän lyhyt aika.

Alan varmaankin raivata keittiö/ruokailutilan nurkkaan paikkaa omalle koneelle. Pikkuveli on aihimassa asiaa ja pääsen joskus väittämään huushollin yhtä tietokonetta "omaksi". Eilenillalla kun jonotin isojenpoikien huoneen koneelle, ärähti hyväntuulisesti kahdeksasluokkalainen, että " sinustakin tullut ihan nettinarkomaani". Huomaan kyllä tämän kirjoittelun aikaansaamat hyvät puolet jo heti ensimmäisen viikon jälkeen: mielialani on noussut, olen energisempi, ajatukset pysyvät paremmin järjestyksessä, kun alitajuisesti jäsentelen päivän tapahtumia päässäni ja mietin, olisikohan kenenkään hauska lukea tästä asiasta. Mutta onneksi ei sentään ole tullut pakkomiellettä, että "pakko päästä höpisemään koneen ääreen". Pikkuhiljaa varmaan tämän toiminnan virallisetkin termit tulevat minulle selväksi. Kaikkein antoisinta on tietysti olleet kannustavat kommentit.

Ai että minä tykkään toisten bloginpitäjien kanajutuista! Niitä voisi lukea vaikka joka päivä. Haluan ehdottomasti joskus omia kanoja.
Niitä odotellessa: onnellista päivää kaikille!
J.K. Pikkuveli: sen koneen ehtii vallan hyvin asentaa armeijaviikon jälkeenkin..

5 kommenttia:

  1. Tuosta aikuisten lasten ohjailusta,uskon että ei lopu koskaan. Nuorena olin tk:n vuodeosastolla muutaman kuukauden kylvettäjän sijaisena. Osastolle tuli yli 90v. mökin emäntä. Oli asunut ainoan lapsensa (poika) kanssa koko elämänsä, syvällä savolaisssa maalaismaisemassa. Nyt oli tultu tilanteeseen että äidillä ei ollut enää lihaksia joilla hoitaa molemmat.
    Mikä huoli hänellä olikaan pojastaan (70v)joka jäi kotiin, ilman kaikkea hoitoa ja huolenpitoa
    pojalle oli luvattu vanhainkotipaikka, entä se riemu siitä paikasta!
    Huolehditaan vaan!

    VastaaPoista
  2. Blogi-illikoneen ETA olisi näillä näkymin torstai-iltapäivä klo 16. Kone on vanha, iso ja ei niin kovin nätti mutta eiköhän se asiansa aja.

    VastaaPoista
  3. Jihudi-jahudi-joo! (yks laps kysyi jo tänään, oot sä äiti kunnossa) Yes, yes, kone kuin kone.
    Piparipurkki odottaa.
    (Tuota... Konzin telkkari tais hajota äsken..ruutu vain pimeni äkkiseltään...katotaan, mitä tehhään)
    Huom! Tällä tavalla voi isosisko taakoittaa vain Erittäin Hyvää Maailman Parasta Pikkuveljeä.

    VastaaPoista
  4. Hei Sirkku !
    Minun päivääni ainakin saat piristystä :) Yritän selvitä työ/koti asioista yksin kolmen aivan ihanan ja kamalan pojan äitinä...onneksi oma äitini(Maria Veikontytär) on paljon arjessa mukana myös...joten anna ajatuksesi juosta, lukijoita varmasti riittää :)

    Terkuin ÄitiTytär Anu

    VastaaPoista
  5. Heippa,
    kiva saada uusia tuttavuuksia tällä tavoin.Eikö olekin niin, että muutama viikaripoika pitää äidin mielen virkeänä?
    Hyviä joulunodotuskelejä ja onnistunutta muuttoa Teille kaikille!

    VastaaPoista