keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kiva katsella ikkunasta, kun ei tarvitse sekaan mennä

Ihan pakko pikaisesti kertoa, että uutisten mukaan "lumituisku riepottaa Etelä-Suomea". Oikeampi ilmaus olisi "lumituisku saa lapset hullaantumaan Helsingissä". Tirtetta kerää varustuksiaan ja tekee lähtöä iso-siskon kanssa ulos. Iso-sisko menee vasta iltapäivän puolella tutustumaan uuteen työpaikkaansa, joten ehtii hyvin kastella kenkänsä ja vaatteensa ennen sitä. Samainen iso-sisko marmatti aamuteensä ääreltä, että "huoltomiehen, joka kolasi lunta rapun edestä kello seitsemän aikaan, täytyi olla amatööri. Jos auraa lunta työkseen, osaa tehdä sen hiljaa." Lapsiraukka oli laittanut herätyksen yhdeksitoista ja huoltomies herätti hänet seitsemältä. (Kyllä me pääsääntöisesti ollaan erittäin tyytyväisiä meidän talon huoltosetiin.)
Tuolla torilla kiukkuisen ja kiireisen näköinen äiti repii tyhjiä lastenrattaita perässään ja taapero puskee itkien kymmenen metriä jäljessä. He eivät kyllä kumpikaan näyttäneet nauttivan lumisateesta.

Mitähän tuo mies on viime yönä touhunnut, kun makaa vielä kuin ryhävalas? Kun hän katsoo ikkunasta ulos, tulee varmasti kova ikävä bussin rattiin. Oli kuulema leikkauksen jälkitarkastuksessa ehdottanut lääkärille, että jos voisi jättää sairasloman kesken ja lähteä joulukuun alusta töihin. Lääkäri oli hyväntahtoisesti naurahtanut, että "malta nyt vain kuntoutua rauhassa". Loma siis jatkuu joulun toiselle puolelle. Miehelläni on aina ollut sellainen työinto, että mitä haasteellisemmat kelit, sitä hanakampi hän on menemään töihin. Minäkin päätin yhtenä päivänä, että otan sellaisen asenteen hommiini, että alan tehdä niitä pois vaikeimmasta ja hankalammasta päästä.
Nyt kuitenkin pitää sukkelaan tehdä kakku lukiolaispojalle, josta tuli tänään täysi-ikäinen. Synttärilahjoja ei tänä vuonna ole kukaan raukka saanut, paitsi ehkä pikkutytöt.
Katsotaan sitten, miltä elämä näyttää illalla.

Jälkikirjoitus edelliseen tekstiin.
Minulla alkoi omatunto soimata äsken ankarasti, kun olin sanonut miestäni ryhävalaaksi. Tai että hän nukkuu, kuin ryhävalas. Nimitys on ihan meidän sisäpiirisanastoa, mutta kuulostaa aika roisilta ja varmaan vielä enemmän ulkopuolisen korvaan. Hän siis oikeammin sanottuna nukkui kyljellään, hyvin rentona, kaikki kehon lihas- ja rasvakertymät levollisina. En tiedä, oliko tuo nyt yhtään sen paremmin sanottu. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään.

4 kommenttia:

  1. Voi sun kanssais!
    Minä tiesin heti miltä ryhävalaasi näytti, lillui rantavedessä onnellisena!
    Onneksi ollaan (Sinäkin,eikös niin) savolaisina saadaan pajon anteeksi.

    Hellimillään minun edeamennyt savolaismieheni huuteli minua:
    Eokkooo!

    VastaaPoista
  2. Joopajoo, minä olen ihan ehta savolainen, mies kolmannen polven helsinkiläinen.
    Mies sanoi: "Minä en oikein tykännyt tuosta ryhävalasjutusta. Sinivalas olis isompi ja komeempi."

    VastaaPoista
  3. No tietysti, olisihan se pitänyt arvata!
    Se virhe korjautuu kun sanoo kahdenkesken (onko se Teillä mahdollista? :) )jotain hellää sinivalaista yleensä.

    VastaaPoista
  4. Lisäys: Jos en muusta voi tässä maailmassa ylpeillä, niin ainakin savolaisista juurista.

    Tutkimukseni mukaan minusta taaksepäin on ainakin seitsemän sukupolvea ollut bondeja Kerimäellä, eikös sekin oikeuta jo sanomaan että savolainen olen.

    VastaaPoista