Kun edellisen kerran tapasimme, pihan ilme oli varhaisen kevään kalpea. Monet valittelivat talvea pitkäksi, mutta kevät kiirehti ohi jälleen kerran niin nopeasti, ettei ihmisen mieli pysynyt perässä.
. . .
Kun olin lapsi ja kotini oli tämä sama Lautakangas, näillä seuduin oli kaunis perinne, jota olen muistellut viime aikoina. Kun joku kylän väestä täytti pyöreitä vuosia, naapureilla oli tapana tulla syntymäpäiväsankarin ikkunan taakse laulamaan onnittelulaulu juhlapäivän aamuna aikaisin. Talviajalta tai myöhäissyksyn sadepäiviltä en noita onnittelukäyntejä muista, mutta kesäiset sankarit saivat herätä naapureiden onnittelulauluun. Minutkin Lahja- mummo ja äiti ottivat mukaan ja lapsesta nuo käynnit olivat jännittäviä. Myös perheen miesväki lähti aina mukaan. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka kauan piti laulaa, ennenkuin päivänsankari avasi unenpöpperössä ikkunan tai tuli aamutakki päällä, tohvelit jalassa pihamaalle kuuntelemaan liikuttuneena ja ilahtuneena naapureiden tervehdystä.
Jos tiedossa oli päivänsankarin lempivirsi, se laulettiin ilman muuta, mutta useimmiten virsi oli "Kiitos sulle, Jumalani".
Lapsena ja vielä tänne asti vartuttuani, olen laulanut tuota Lahja-mummon lempivirttä ilman kosketuskohtaa omaan elämääni. Tänä keväänä tuo virsi on soinut työmatkoilla autossa ja on ensimmäistä kertaa puhutellut minua.
Virren sanat on 1862 syntyneen ruotsalaisen August Stormin. Kaarlo J. Rahikainen on tehnyt erittäin onnistuneen suomennoksen. Itse pidän George Coles Stebbinsin sävellyksestä ja tuolla sävelellä virttä myös lapsuudessani laulettiin.
"Kiitos myöskin ohdakkeista" on noussut virren sanoista esille tänä keväänä. Useamman kuin kerran on työmatkalla silmäni kostuneet, kun olen muistellut Lahja-mummon vahvaa ääntä hänen laulaessaan tätä virttä. Myös työnteon lomassa hyräiltynä kuului usein "kiitos sulle, Jumalani".
