tiistai 31. joulukuuta 2013

"Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen"

"Aika on arvokasta.
Älä tuhlaa sitä.
Älä osta sitä.
Älä säilö sitä.
Älä unohda sitä.
Älä tee vaihtokauppoja sen kanssa.
Älä suostu ostamaan sitä.

Aika on henkilökohtainen lahja sinulle
Luojaltasi.
Jokaisen paketti on erikokoinen:
toinen hädintuskin ehtii avata omansa,
toinen pysähtyy 
katsellen odottamaan
tiimalasin viimeisten hiekkojen valumista...

Lahjan jännitys 
piilee sen ennalta-arvaamattomuudessa:
emme tiedä lahjamme kokoa.

Uudenvuodenjuhlinta
on kai meidän lahjansaaneiden
hiljaista tai äänekästä
toivomista lahjan jatkumiseksi.

Sitä viisasta sydäntä
en ole vieläkään saanut.
Herra, opeta minua edelleen
siinä päivieni laskemisessa,
kun vuodetkin tuntuu valuvan sormien läpi
kuin helmitaulua sormeilisi."

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Herkkiä hetkiä

Pitkä hiljaisuus blogissa on johtunut siitä, että on kovin vaikea pukea sanoiksi sellaista tunteiden kirjoa, joka sattuu vielä muutenkin herkkiä säveliä soittavaan jouluaikaan.
On ollut aikaa pysähtyä ajattelemaan yhtä ihmistä kerrallaan.
En muista, milloin viimeksi olisimme halanneet toisiamme niin paljon, kuin viime aikoina. Olemme myös tutustuneet toisiimme tarkemmin silmin, kun kenelläkään ei ole ollut kiire mennä hämärään vesisateeseen tekemään asioita tekemisen ja menemisen vuoksi.
Joulupäivän aamuna lähdin kyllä miehen saattelemana vesisateessa töihin kolmeksi tunniksi Lauttasaareen, mutta siitä työrupeamasta muodostuikin yksi joulun kohokohdista. Joulupäivän aamuhämärän hetket olivat antoisat iäkkään ja paljon nähneen ja kokeneen avustettavani luona.

Tämänpäiväisiä halauksia en pysty edes laskemaan. Hyvin rakkaan ja hellän sain tovi sitten Murulta, josta tuli Tapaninpäivänä poikani kihlattu ja samalla perheemme jäsen loppuelämäkseen.
Muru on hyvin rakas tyttö. Hän on rakas sen takia, mitä hän on ja sen takia, että hän syvästi rakastaa poikaani.
Rukoilen Taivaan Isää varjelemaan heidän jokaisen askeleensa: niin konkreettisen kulkemisen kuin kuvainnolliset elämänaskeleetkin.

Huomenna taidan tavata toisen upean tytön, neljävuotiaan reippaan lapsenlapsen, jonka kanssa kuukaudet ja vuodet valahtivat arvaamattoman nopeasti. Miehen kanssa muistelemme haikeudella niitä aikoja, kun Melska tuli mummon ja papan luo päivähoitoon. Nyt Melska nauttii tarhakavereittensa seurasta ja elämän uusista haasteista ja meillä on paljon lämpimiä yhteisiä muistoja.

Eräs hiljainen talo on ollut myös ajatuksissa. Joku muistuttikin, että tämä saattoi olla toiseksi viimeinen joulu kaupungissa. Paljon Taivaan Isän johdatusta ja asiainhoitoa tarvitaan ennenkuin vietämme joulua maalla omassa talossa.

Viimeistään huomenillalla virittyy tämänkin mummon ja tulevan anopin jouluvireet toisiin sävellajeihin, sillä olen mennyt lupaamaan Kaisalle ja Miikalle, että lähden heidän kanssaan Hakaniemen Saalemiin Näkinkujalle "Holy HipHop Night" -tapahtumaan klo 22 - 00. Paikalla on meidän yhteiset "lemppariräppärit" GFM, Pastorit ja Immanuel. Mielenkiinnolla odotan Immanuelin "Jumalanmiehii" -levyn kappaleiden kuulemista livenä, vaikkakin joudun varmuuden vuoksi varaamaan vanhoja korviani varten korvatulpat. Varaan mukaan kyllä kahvia termariin, sillä hyvästä musiikista huolimatta valvominen alkaa olla minulle kamppailulaji. Uskon, että kohokohta on tulossa huomisestakin illasta.

torstai 19. joulukuuta 2013

Äitinäolo

25 vuotta täytyy olla äiti, ennenkuin ymmärtää yhden äitiyden perusolemuksen: äidin tehtävä on tehdä itsensä päivä päivältä tarpeettomammaksi. Jo vain: "tarpeetto-mamma"...
Mutta ajattelepa vain äitiä vastasyntynyt sylissään: hyvin kiinteää ja kokoaikaista on äidin läsnäolo vastasyntyneen kanssa.
Ajattelen itseäni parikymppisen itsenäistyneen lapseni äitinä. Tehtäväni on olla tarvittaessa läsnä ja apuna, enimmäkseen myötäelävänä kuuntelijana ja kannustajana. Neuvot on neuvottu, ohjaukset ohjattu, suuntaa näytetty. Suuri ilo on nähdä, että äidistä täysin riippuvainen vastasyntynyt on varttunut oman tiensä valitsijaksi, vastuunkantajaksi, työn tekijäksi.
Ei äiti ajattele uravalintaa tehdessään, kuinka pääsisi helpommalla äidinpestistään. Mutta välttämättä se vaihe, kun äidistä on tullut taustavaikuttaja, ei ole äidin sydämelle se helpoin. En helppoutta tavoittelekaan, mutta alkukantainen mielipide näyttää olevan äiti-ihmisille kaikkialla olennaista: haluaisi säästää jälkeläisensä kovin raskailta kokemuksilta, toivoisi heidän oppivan kantapään kautta vain joitakin asioita.

On turvallista olla taustatukiäiti, kun äidin taustatuki ja peruskallio on Jumalassa. Ei tarvitse nojautua omaan ymmärrykseensä eikä omiin voimiinsa. Voi luottaa siihen, että esirukoukset lasten puolesta kantavat heidän elämässään.
. . .

Syvällisten pohdintojen vastapainoksi käsilläolevaa, elettävää elämää.
Mies tuli aamuyöllä kävellen varikolta kotiin. Oli hoitanut hillitöntä hammassärkyään reippaalla kävelyllä ja jääveden juomisella. Kotiin päästyään oli särky lakannut ja mies pääsi viideltä nukkumaan. Sain hänelle onneksi tälle päivälle päivystysajan ja onneksi miehellä on tänään vapaapäivä.

Illansuussa on kristillisen koulun joulujuhla. Siitä on muodostunut minulle viime vuosina joulun avaus. Juhlassa on oppilaiden esityksiä, paljon yhteistä laulua ja tänä vuonna oppilaat esittävät kuulema myös Reksin tekemän laulun. ("Rex" on vakiintunut puhuttelunimi koulun Jan-rehtorista.) Juhla huipentuu nyyttäripuffettiin ja täydellisen ihanaan seurustelun sakramenttiin. Kun paikalla on viitisenkymmentä perhettä herkkuineen ja kaikki kootaan yhteiseen pöytään, on perusajatus se, että "juhlitaan niin kauan kuin syötävää riittää". Juhlaa siis odottaa yhtä suurella innolla niin lapset kuin aikuisetkin.
Ennen koulun joulujuhlaa pistäydyn pikimmiten työpaikkani joulupuurolla. Ajattelin, että vaikka kyseessä on suuren työnantajan tarjoama joulumuistiainen työntekijöilleen, niin ikävältä tuntuisi järjestäjästä, jos kukaan ei viitsisi nähdä vaivaa tulla paikalle. Työnantajani konttori kun sijaitsee vielä reippaan kävelymatkan päässä metropysäkiltä.

Suloisen naapurinpapan pyykit kiikutan nyt kuivuriin, jotta hän saa iltapäivällä vaatteensa takaisin. Sydäntä vihloo, kun vanhan voimat hupenee, selkä käy kumarammaksi ja riippuvaisuus ulkopuolisten avusta kasvaa päivä päivältä.

Pidetään tänään rakkaistamme oikein hyvää huolta.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Pieniä ihmeitä

Tytär tuli näyttämään erään luvun kirjasta, jota oli lukemassa. Kirja on Nicky Cruzin "Sydän tulessa". Taidan itsekin lukea tuon kirjan joululomalla. Lainaan kirjan tekstiä:
"Kun seuraavana päivänä heräsin, huoneeseeni ei vieläkään tullut vettä. Olin saanut viestin, että kuvernööri oli järjestämässä paikkaa kampanjalle, joten oletin, että puhuisin vielä jossakin. En ollut saanut liikuntaa muutamaan päivään ja tunsin itseni vihaiseksi, joten päätin juosta rannalle ja peseytyä valtameressä. Ajattelin, että ottaisin mukaani pienen pyyhkeen ja lähtisin noin viidentoista kilometrin lenkille Guamin kaduille. Sieltä suuntaisin sitten merenrantaan.
  Lenkkini aikana sain hyvän välähdyksen siitä, mitä hirmumyrsky oli tehnyt saarelle. Kadut ja pihat olivat täynnä mutaa ja likaa, ja monilla niistä oli mahdotonta kulkea. En voinut kuvitella, että ketään kiinnostaisi tulla kokouksiini sen jälkeen, mitä oli tapahtunut. En edes tiennyt, miten ihmiset pääsisivät sinne. Suurin osa julkisesta liikenteestä ei toiminut, ja ihmisillä oli täysi työ siivota tonttejaan. Mitä enemmän juoksin, sitä enemmän masennuin.
  Päätin juoksulenkkini rannalle, mutta ennen kuin menin veteen, istuin hiekalle lepäämään ja miettimään näkemääni. Olin edelleen epävarma siitä, miksi Jumala oli tuonut minut Guamiin tuhon keskelle. Enkä juuri iloinnut ajatellessani, että joutuisin viettämään lopun päivää syyhyten peseydyttyäni suolaisessa vedessä. 
   "Herra, miksi minulla ei ole paikkaa missä peseytyä?" rukoilin. "Tiedän, että on typerää pyytää sellaista, mutta minun  pitäisi ajaa parta ja kylpeä, enkä halua kertoa todistustani haisten merivedeltä, tukka suolaisena ja sotkuisena."
  Jo rukoillessani muistan ajatelleeni, että se oli joutavanpäiväinen asia pyytää. Varmasti Jumalaa kiinnostaa enemmän se, mitä sanon, kuin se, olenko käynyt kylvyssä vai en. Tarkoitan, että ajatellaan vaikka Johannes Kastajaa. Hän todennäköisesti haisi pahalta koko ajan ja kuitenkin hän teki niin paljon hyvää!
  Minua alkoi kaduttaa, että olin valittanut, vaikka tiesin, että monet saarella olivat paljon pahemmassa tilanteessa kuin minä. Monet olivat menettäneet kotinsa ja autonsa ja minä olin menettänyt ainoastaan etuoikeuden kylpeä muutamaan päivään. Rukoilin: "Herra, anna minulle anteeksi itsekkyyteni. Olen täällä tavoittaakseni ihmisiä Sinun sanomallasi ja teen mitä tahansa se vaatii. Käytä minua aivan niin kuin tahdot. Minä lakkaan valittamasta."
   Juuri silloin nojauduin taaksepäin hiekassa pönkittäen itseäni kyynärpäitteni varassa. Survaisin maata enemmän kuin oli tarkoitus ja tunsin jotakin kylmää ja märkää vasemmassa kyynärpäässäni. Nojauduin katsomaan ja näin pienen vesilätäkön siinä, missä kyynärpääni oli ollut. Tämäpä outoa, ajattelin. Olen liian kaukana merestä löytääkseni vettä.
  Kaivoin vähän syvemmälle hiekkaan ja mitä enemmän kaivoin, sitä enemmän vettä maaperästä ilmaantui. Otin sitä kouraani ja haistoin sitä. Tämä ei ole suolaista vettä. Kaivoin syvemmälle kämmenilläni ja pian valtava vesilammikko pulppusi maasta -raikasta lähdevettä! Se oli kuin kaivo, vain muutama sentti maanpinnan alapuolella. Sille ei löytynyt mitään selitystä - lähellä ei ollut jokia eikä lampia. Ja vesi oli puhdasta ja kirkasta.
  Laskeuduin polvilleni ja rupesin pesemään kasvojani ja käsiäni. Kauhoin vettä sormillani ja maistoin sitä kielelläni. Se oli ihanaa - kuin pullotettua vettä. Niin ryhdyin pesemään tukkaani, ajamaan partaani ja pesemään kanaloitani.
  "Onko tämä sinulta, Herra?" rukoilin. Melkein uskomatonta, että Hän tarjosi minulle tällaisen siunauksen. "Kiitos, Jeesus! Kiitos tästä puhtaasta vedestä."
   Kylpiessäni ja polskutellessani raikkaassa lähdevedessä jotkut ihmiset rannalta tulivat katsomaan, mitä oli tekeillä. He eivät olleet uskoa silmiään. "Mistä tämä vesi on tullut?" he kysyivät, mutta en tiennyt, mitä sanoa heille. Monet tarjosivat minulle maksua, jos antaisin heidän kylpeä siinä, mutta nauroin ja sanoin: "Ei se ole minun vettäni. Se on Herralta. Sitä riittää kaikille!"
  Kaikkialta rannalta tuli ihmisiä kylpemään uudessa lähteessä, jonka Jumala oli antanut. Ennen pitkää rannalle muodostui jono jokaisen odottaessa vuoroaan. En vieläkään tiedä, mistä lähde tuli, sen vain tiedän, että Jumala näki hyväksi tarjota tämän pienen, odottamattoman siunauksen minulle ja muille rannalla oleskelijoille.
  Tämä juuri on niin hauskaa Jumalan kanssa elämisessä. Koskaan ei tiedä, mitä Hän tekee seuraavaksi. Sen vain tietää, että mitä tahansa Hän tekee, se on jännittävää!"

maanantai 16. joulukuuta 2013

Jerikon muurit

Mies pyysi etsimään laulun "Jericho" (suom. "Joosua hän marssi alas Jerikoon"). Laulu on yksinkertaisesti hyvä ja sen aihe on mielenkiintoista historiaa.
Linkistä klikkaamalla kuulet kappaleen Mahalia Jacksonin tulkitsemana.
http://youtu.be/fY0G_S6ZrtE
Jos haluat virkistää muistiasi, mistä Jerikon muurien sortumisessa olikaan kyse, tuo tapahtuma taustoineen ja seurauksineen löytyy Raamatusta, Joosuan kirjan 6. luvusta.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Helsingissä maa valkoinen

Koska asumme ihan rannan tuntumassa, on tämän syksyn (toden totta: tämä vuodenaika tuntuu minusta edelleen syksyltä) lumisateet olleet lyhyttä iloa lapsille. Mikä tänään on tullut valkoisena maahan, on viimeistään huomenna valunut vetenä viemäriin. Mutta tämänaamuinen lumi on vielä täpärästi maassa, vaikka mittari on kohta lämpöasteilla.
Helsingin talviin tottuneena asennoidun vuodenkiertoon niin, että heti uudenvuoden jälkeen alkaa kevät. Talvi ei todellakaan ole tänne vielä tullut. Sen huomaa siitäkin, että olen kulkenut ulkona crokseissa ja villasukissa lukuunottamatta kahta päivää, kun en kehdannut lähteä kesäkengissä kouluun. Mutta tarkenemisen puolesta on oikein hyvin pärjännyt ilman talvikenkiä.

Eilinen joulutori lähikoululla oli meille virkistävää vaihtelua. Toki paremman tilin olisin tehnyt ottamalla vastaan ne kaksi tarjottua työvuoroa, jotka jouduin hylkäämään myyjäisten takia, mutta lasten ilon takia myyjäisiin meno kannatti. Kaisalla, Saaralla, Miikalla ja Anne-Marilla oli omat myyntinsä samalla pöydällä leivonnaisteni ja glögipullojeni kanssa. Tuollainen pieni kirpputori on lapsille oikein sopivaa harjoittelua, kun pitää neuvotella hinnoista, jutella vieraiden ihmisten kanssa ja laskea vaihtorahoja. Hinnoittelu ja tinkiminenkin on taitolajeja ja oli hauska huomata, kuinka lapset harjaantuvat niissäkin.
Heräsin eilen kuudelta leipomaan ja ehdin ennen kymmentä tehdä kuusi leipätaikinaa ja paistaa leivät. Leivän resepti syntyi ihan huomaamatta ja lopputulos oli omastakin mielestäni onnistunut. Käytin ruis- ja spelttirouhetta reilusti, alustin taikinan kahteen kertaan ja annoin nousta kunnolla. Vaikka leipää kehui ostajatkin, niin se, että 13-vuotias poika pyytää leipomaan samaa leipää uudestaan, saa minut vakuuttuneeksi.

Loppusunnuntain ohjelma on väistämättä lihastenttiin lukemista. Mies lähti illaksi töihin, niin uskoisin malttavani lukea. Pyykkikasat eivät ole mikään vaihtoehto lukemiselle, mutta miehen kanssa keksin korvaavaa tekemistä ihan loputtomiin. Jopa roskien vieminen yhdessä tai pyykin kuskaaminen kuivuriin on hauskempaa kuin tenttiinluku. Nyt on roskat viety, kuivuri täytetty ja blogikin päivitetty. Tekosyitä lukemisen välttämiseen ei siis enää löydy.

(Pikkuveli teki yritykseni kotisivut, joita voitte käydä vilkuilemassa: http://www.koto-hieronta.fi/.)

torstai 12. joulukuuta 2013

Äitikoululainen pääsi jo joululomalle

Vaikka kouluni  mukava onkin ja sinne menee aina innolla, niin mukavalta tuntuu myös tänään alkanut kuukauden mittainen joululoma. Loma-ajatuksia ei edes häiritse tiistaiaamulla oleva lihastentin uusinta. Suhtaudun siihen niin, että kyllä se varmasti ennen kesäkuun puoltaväliä on läpäisty. Tehdään sitten vaikka niin monta kertaa, että väkisin alkaa deltoideukset ja trapeziukset pysyä mielessä ja kun ei uusintatenteistä mene edes lisämaksua...
Suurin osa kakkostentistä meni mukavasti läpi, mutta lihasosion joudun armotta uusimaan. Mieltäni huojensi tänään myös vertaistuki, kun toisen reputtaneen kanssa pähkäilimme, mitä opettaja mahtaa tiistaina kysellä.

Tiskit ja pyykit hoituvat täällä ihan entiseen malliin, eli paljous on valttia. Siinä mielessä kotityöt ovat pysyneet tutuilla urilla.
Koululaiset ähisevät viimeisten kokeiden kanssa ja Saara laskee öitä joulumyyjäisiin. Keitin myyjäisiin Lautakankaan marjoista mehua ja yhden erän glögiä. Glögistä tuli kieltämättä hyvää. Marja-aronia, puna-, valko- ja mustaherukka, mustikka, puolukka ja vadelma on marjat, joita käytin.
Piparkakut tein ikivanhalla reseptillä ja kyllä huomaa eron valmistaikinasta tehtyihin.

Kirjoituskäsi tuntuu kovin kankealta, ajatus tahmealta ja koko ajan vilkuilen ripustettavien pyykkien koria. Lienee parasta tehdä viimeinen työrupeama, koska nukkuminen on kuitenkin lempiharrastukseni. "Mitä pidempi yö, sitä parempi" on mottoni tähän aikaan vuodesta.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulutori Ruoholahdessa ensi lauantaina

Viimeistään tänä aamuna on täällä voinut virittäytyä joulutunnelmaan: uunista katselee hedelmäkakut ja piparkakkutaikina herättelee aisteja mausteiden tuoksulla. En useinkaan innostu hössöttämään joulujuttuja, mutta nyt huomaan innostuvani vanhanaikaisella tavalla. Ensi lauantaina on Ruoholahden ala-asteen koululla (Santakatu 6) koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä Joulutori-tapahtuma klo 11-14 ja sieltä löytyy myös "Lautakankaan emäntien" savolaishenkinen myyntipöytä. Myytävänä on jouluisia kuivakakkuja, vanhanajan piparkakkuja, puolukkahilloa, perunarieskoja ja uunituoretta speltti-ruisleipää ja -sämpylöitä.
Tapahtumassa on vanhempainyhdistyksen puffetti, joten kuivin suin ja nälissään ei tarvitse tapahtumasta lähteä siltäkään osin.
Jos ihmettelet, kuinka paikalle löytää. laita HSL:n reittihakuun osoitteeksi Santakatu 6, Helsinki, niin huomaat, että tänne pääse vaikka millä vehkeellä.
Blogin lukijoille tarjolla lisäksi kunnon halaus. (Ei pakollinen, mutta suositeltava.)

Lämpimästi tervetuloa kauempaakin!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän juhlasta

Tämänvuotinen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto tarjosi myös televisionkatsojalle poikkeuksellisia juhlahetkiä. Taidokkaasti rakennettu juhlakonsertti oli koskettava ja todellinen kunnianosoitus myös Tamperetalossa paikan päällä olleille sotaveteraaneille. Ehkä ensimmäisen kerran valtiovallan virallisessa itsenäisyyspäivänjuhlassa tavoitettiin suomalaisuuden ydin ja juuret. Myös niiden juurien merkitys välittyi kirkkaana sille nuoremmalle polvelle, joka on saanut oppia maamme historian vain oppikirjoista ja vanhemman polven kertomana.

Konsertin jälkeen haastateltu maan äiti, Jenni Haukio toivoi, että konsertin tunnelma olisi välittynyt myös televisioiden ääreen. Hänen toiveensa toteutui, koska oma kotisohva unohtui ja suomalaisuuden tarinan kerronta soljui mielikuvasta toiseen kuin mukana eläen ja temmaten ihmiskohtaloiden tarinoihin.

Konsertista välittyi myös symbolisesti monia elämän kokonaisuuksia. Nuori ja lahjakas kapellimestari Santtu-Matias Rouvali johti Tampere Filharmonian muusikoita niin taidokkaasti, että esitystä kuunnellessa huomasi kysyvänsä itseltään, onko Suomessa näin tasokasta musiikkiosaamista. Toki jokaisen konserttiin osallistuneen esityksestä aisti, että jokainen antoi parastaan. En muista aikaisemmin nähneeni ja kuulleeni esimerkiksi Vesa-Matti Loirilla niin vahvaa, jokaiseen sanaan eläytyvää tulkintaa, kuin tänä iltana. Uskon, että myös iäkäs ja paljon nähnyt ja kokenut taiteilija koki tänään yhden uransa tähtihetkistä.

Nykypäivän Suomessa halutaan tarkoituksellisesti unohtaa ikivanha kristillinen perintö ja arvomaailma. Maamme lainsäädäntö nojautui aikaisemmin pitkälti kristilliseen arvomaailmaan ja oli myös sopusoinnussa Raamatun oikeuskäsityksen kanssa. Sen arvomaailman kunnioitus koitui myös koko kansakunnalle siunaukseksi.
Monet sodan eläneet ja läpikäyneet suhtautuivat kunnioituksella Jumalaan, Raamatun sanaan ja kristillisten arvojen esilläpitämiseen. Rukous tuli tutuksi monelle miehelle ja naiselle rintamalla ja myös rintamien takana kotikonnuilla.
Tämän illan itsenäisyyspäivän konsertissa nostettiin esille myös se historiallinen tosiasia, että Jumalan apuun, enkeleiden suojelukseen ja rukouksen voimaan suomalaiset luottivat ja voivat tänäkin päivänä luottaa. Soile Isokoski tulkitsi hyvin herkästi jokaisen suomalaisen tunteman laulun "Suojelusenkeli" eli "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Ei ihme, että monen vanhemman ikäpolven kuulijan silmäkulma kostui tuota laulua kuunnellessa, koska sotavuosien lukuisissa hautaansiunaustilaisuuksissa tuota laulua laulettiin ja kirkkojen uruilla surulla soitettiin.

Tämäniltainen juhlakonsertti oli arvokas ja koskettava lahja jokaiselle suomalaiselle. Itselleni konsertin tärkeä anti, myös upean musiikillisen annin lisäksi, oli vahvistunut arvostus kallista itsenäisyyttämme kohtaan.

(Juhlakonsertti, kun myös muu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin liittyvä ohjelma, on katsottavissa Yle-Areenassa: http://areena.yle.fi/tv myös ulkomailla.)

torstai 5. joulukuuta 2013

Mitä se Salomaan Hiski lauloikaan (kangasniemeläinen muuten hänkin)

Enpä ole aikaisemmin kirjoittanut koneella kumihanskat kädessä, mutta näkyy onnistuvan näinkin. Aamulla luovutin ja hain jo seitsemältä, kaupan auettua, itselleni tiskaushanskat. Miksi kirjoitan hanskat kädessä, johtuu ihan vain siitä, etten viitsi joka välissä riipiä hanskoja poiskaan. Luulen kypsyväni ajatukseen, että ostan tänne vielä yhden tiskikoneen. Hierojan työvälineet ovat sen verran lujilla, etten uskalla ottaa riskiä. Uhkaavasti on jo sormien päät heltyneet tiskiaineesta ja ei tämä kumikuorrutekaan hyvästä ole. Nyt kuitenkin on niin monta asiaa tekeillä, että hoidan yhden jutun kerrallaan ja katsotaan, missä vaiheessa tulee tiskikoneen vuoro.

Tänä aamuna sain taas arvuutella koululaisten flunssataudin vakavuustasoa, kun piti pohtia kouluunlähtökykenevyyttä. Tämän virustaudin kuvaan kuuluu armoton väsymys, lihaskivut, pieni nuha ja kurkunärsytys. Ei kuulosta kovin rankalta taudilta, mutta vei kyllä jalat alta neljältä koululaiselta tänä aamuna. Itselläni sama tauti yrittää saada jalansijaa, mutta myrkytän sen yliannoksilla vitamiineja ja kuoliniskun annan vahvalla kipulääkkeellä. Sitkeä liikkeelläolo ja työnteko pitää minulla yleensä flunssat aisoissa ja se näyttää toimivan nytkin. Miehellä onkin sitten vastuskyky ihan omaa luokkaansa, mutta hän väittää, "ettei lasten ja naisten taudit häneen iske".

Huomenna piti teoriassa olla leppoinen vapaapäivä, mutta näyttääkin olevan aikaisia töihinlähtijöitä useampikin. Minulla ei onneksi ole töihinlähtöä, mutta ruuanlaittoa riittää yhdeksi päiväksi, kun kylmiössä odottaa kaalilaatikkotarpeet ja alennushintalapuin varustetut naudanpaistisuikaleet. Mies oli mukanani ruokakaupassa ja hänen myötävaikutuksellaan tulin ostaneeksi puolisentoista kiloa lihaa, jota pidin liian kalliina vielä 30% alennuksenkin jälkeen.

Vanhin poika etsii tosissaan asuntoa ja koko perhe valmistautuu jo henkisesti hänen muuttoonsa. Pojan muutto tarkoittaa myös sitä, että minulle vapautuu yksi huone hoitohuoneeksi. Siirrän kaksi tyttöä ulko-oven viereisestä pienestä huoneesta toiseen huoneeseen. Täytyy kysyä vaikka vävyä remonttimieheksi, niin saan eteisestä kuljettavasta huoneesta mainion työtilan. Tuohon huoneeseen ei edes kuulu kodin äänet. Alkuvuodesta uskoisin asiassa jo tapahtuneen edistystä.

En viitsi edes sanoa, mitä lähden nyt tästä tekemään. Välillä elämä vain on tiskaamista, mutta kyllä kohta päästään hieromaankin. Älä sinä kuitenkaan rupea enää tiskaamaan, jos ei ole ihan pakko.
Olisikohan tilkka kahvia kuitenkin ensin paikallaan?

tiistai 3. joulukuuta 2013

Juhlijoita

Saatoin tänään koululle hyvin hienoa ja jännittynyttä väkeä. Kaisalla Ja Miikalla on tänään itsenäisyyspäivän tanssiaiset ja kaupunginjohtajan vastaanotto Finlandia-talossa ja pukeutuminen oli sen mukaista. Kaisa pääsi juhliin poikkeuksellisesti mukaan kolmasluokkalaisena, koska neljännen luokan pojat tarvitsivat tanssipareja ja pienestä koulusta oli muutenkin kovin niukasti lähtijöitä.

Saara oli hieno ja onnellinen sen takia, että oli saanut eilen uudenuutukaiset valkoiset talvisaappaat. Minua oikeasti liikutti, kuinka lapsi voi ilahtua niin paljon uusista jalkineista. Saaran herääminen oli tänä aamuna hyvin helppoa ja hän vetäisi ensimmäiseksi saappaat jalkaansa. Koululla sitten huomasimme, että kauniit, paljaat varpaat sieltä saappaista löytyikin. Onneksi koulun löytötavarakorista löytyi jonkun sukat, jotka kiskaisin Saaran jalkaan.

Eilen meillä oli perhepiirissä iloista juhlaa, kun isin äiti ja sisarukset kävivät onnittelemassa 60-vuotiasta. Juhla oli kirjaimellisesti kotoisa, koska olohuoneen pyykkikoreja ja kuivaustelineitä ei voinut piilottaa minnekään. Mutta emme me ehtineet kiinnittää mitään huomiota pyykkeihin, kun oli niin paljon hauskaa juteltavaa. En ollut keskittynyt makeiden herkkujen laittamiseen, vaan vieraat saivat heti tultuaan lohikeittolautasen eteensä ja jälkiruuaksi kahvia ja isin lempitäytekakkua.

Eilinen päivä osoitti taas sen, miten paljon pienikin muistaminen saajaansa ilahduttaa. Isi oli hyvin iloinen myös kortista, jossa pappa ajaa moottoripyörällä kissa kyydissä.

Olen levännyt hyvin kouluhaasteiden jälkeen ja nauttinut täysillä lasten seurasta (kyllä, kyllä: puolisonkin). Joulustressiä minulla ei ole ollut enää vuosiin, koska minulla ei ole mitään pakkomielteitä joulunvieton suhteen. Minun ei tarvitse siivota, ei lähettää kortteja, ei ostaa lahjoja, ei leipoa, ei valmistella, vaan teen mitä haluamme, ehdimme ja mihin rahat riittää. Joulu on ihan väärä vuodenaika perheenäidin purkaa ärtymystään läheisilleen, kun pakkomielteet ei täyty. Toki yritän muistaa, että joulu on lapsille odotettu ja mieluinen juhla-aika ja heille teen jouluun muistoja ja hyvää mieltä. Meillä luonnollisesti joulunaikaan vaikuttaa myös se, että perheen työssäkäyvillä joulu ei tarkoita lomaa, vaan työtä voi olla minä päivänä tahansa, mihin aikaan hyvänsä. Tuo seikka poissulkee myös joulun vieton talolla, vaikka houkutteleva ajatus olisikin.

Kun minulla on ollut tämän syksyn koulu vastapainona, niin nautin suunnattomasti, kun saan vapaapäivinä tehdä kaikessa rauhassa kotitöitä. Nytkin sitä nautintoa on täällä yllinkyllin tarjolla.
Isi sai eilen naapurinmummolta suklaakonvehtirasian synttärilahjaksi. Taidanpa kuitenkin ensin ehdottaa isille, että maistellaan vähän joka sorttia kahvin kanssa.

torstai 28. marraskuuta 2013

Huokaus

Tentti on ohi. En sano "onnellisesti", mutta ohi kuitenkin. Karvanvertainen mahdollisuus on sen läpimenolla, kun puolet lihas- ja luutehtävistä ja puolet muista tehtävistä pitää vähintään olla oikein. Lihas-luuosion kanssa on kiikun-kaakun, koska en voinut uskoa, että tässä tentissä kyseltäisiin vielä samoja lihaksia, kuin viime tentissä. Kysyttiinpä kuitenkin ja koska en ollut niitä kerrannut, olin autuaasti unohtanut tarkat lähtö- ja kiinnittymispisteet. Tokihan nyt suurinpiirtein sai omaa hartiaansa näpräämällä kolmipäisen hartialihaksen lähtö- ja kiinnittymispisteet hahmotettua, mutta helposti unohtuu jokin salakavala jänteenkiepaus kainalon alta tai lapaluun päältä.
Ensi viikolla ei ole opetusta koululla, joten ainakin sen ajan huokaisen rauhassa ja jos koe pitää uusia, alan lukemaan siihen vasta sitten, kun asia on tiedossa. Seuraava tentti on todellakin heti joululoman jälkeen, joten kaukonäköistä ei ole jättää tätä tenttiä roikkumaan.

Päätin juhlistaa tenttipäivää kaikkien lempiruualla: perunamuussilla, kalapuikoilla ja kananmunavalkokastikkeella. Tentin juhlistaminen jatkui minulla ruuan jälkeen railakkaasti: kävin sängylle ja nukuin kahden tunnin päiväunet. Jotakin unenlahjoistani kertoo se, että nukkuessani perheväen kotonaolovahvuus oli toista kymmentä ja meidän sänky on edelleen olohuoneessa. Vieressäni katsottiin tv:tä ja keittiön pöydän ääressä syötiin ja tehtiin läksyjä.

Koulupäivän aikana puhelimeeni oli sadellut työkeikkatarjouksia huomiselle ja viikonlopulle. Hyvillä mielin saatoin todeta kaikkien viestien kohdalla, että nyt on levon aika ja viikonlopuksi en töitä aio ottaa.
Kun koulutöiden vuoksi kotityöt on täysin levällään, niin nautin siitä, kun on koko viikonloppu aikaa kaikessa rauhassa siivota ja selvitellä pyykkejä ja nurkkia.
Sitten kun haluaa vaihtelua kotitöille, voi välillä keskittyä "firman" asioiden suunnitteluun. Tänään jälleen yksi tuttava pyysi ilmoittamaan heti, kun alan ottaa asiakkaita vastaan, että hän haluaisi mahdollisimman pian hierontaan.

Aamulla on luvassa elämän luksusta, kun voin kaikessa rauhassa saattaa pienimmät koululaiset. Tällä viikolla he ovat kulkeneet monena päivänä aivan keskenään. Hyvin he ovat selvinneet matkoista. Kyllä monta kertaa aamuruuhkassa Rautatientorin metroasemalla Saaraa taluttaessani ihmismassojen jaloissa totean, että ei ole saattaminen ollenkaan liioittelua. Helposti sellaisessa ihmismäärässä voi pienet joutua erilleen toisistaan. Todellinen vaara on myös liukuportaiden alapäässä metroihin juoksevista - aikuisista! Monta kertaa ohi porhaltava töytäisee pienen koululaisen kumoon, huikkaa "sori" ja jatkaa juoksuaan.
Onneksi lapset ovat alun alkaen asennoituneet koulumatkoihin rauhallisuudella. He liikkuvat rauhallisesti ja harkiten, eivätkä ota mitään riskejä.

Vaan nyt, pitkistä päiväunista huolimatta, siirryn harkiten ja rauhallisesti lempipaikkaani.
Keitetään aamulla kaurapuuroa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ei mitään tenttipaineita

Kirjoittaminen täällä on minulle paljon muutakin kuin tarvetta kirjalliseen ilmaisuun ja kertoa kuulumisia sukulaisille ja ystäville. Juuri nyt kirjoittamisen tarkoituksena on ohjata pieneksi hetkeksi ajatuksia muuhunkin suuntaan, kun nuijalla tajuntaan iskevä lause "torstaina on tentti". Harvemmin "otan paineita" mistään asiasta, eikä tuo tenttikään olisi sen arvoinen asia, että siitä kannattaisi päätään sekoittaa, mutta nyt vain olen aika ajatuksissani torstain suhteen. Torstai ei edes tuo asiaan helpotusta, koska realistina tiedän, että tentti ei tule menemään minulta läpi. Asiaa on vain niin paljon, että omaehtoinen opiskelu on jäänyt luvattoman vähälle. Esimerkiksi nivelten toimintaa ei opi yhden koulupäivän aikana, vaan jotta asian sisäistää, pitäisi katsella videoita ja opiskella käytännössä "oikeiden" nivelien kanssa. Huomaan myös, että itsensä motivoiminen hyvin vaikean asian opetteluun on vaikeaa, kun alitajuisesti asettaa kyseenalaiseksi kaiken tuon opettelun tarpeellisuuden. En nyt tällä tarkoita sitä, että mielestäni hierojan ei tarvitse niin kovin tarkasti osata niveltoimintoja, vaan minun on vaikea rajata oleellista tietoa epäoleellisesta, kun kaiken uuden opettelu on joltisestikin työlästä.
Tänään koulussa sain onneksi vertaistukea muutamalta muulta tenttiahdistuneelta aikuisopiskelijalta. Lujilla ovat siis muutkin. Opettaja neuvoi uusimaan tentin mahdollisimman pian, koska ennen joulua saamme vielä laajan etätehtävän ja uuden vuoden jälkeen on edessä seuraava tentti. Hoh-hoijakkaa, kun saa mummeli päntätä ihan tosissaan.

Tunnustaa täytyy, että hitusen häiritsee tenttiin keskittymistä eräs asia, josta olen vähintäänkin innoissani.
Kävin viime perjantaina pantti-ja rekisteritoimistossa jättämässä toiminimihakemuksen. Viikon sisällä saan postia, jossa asia on paperilla. Sunnuntainen Veljellä vierailu oli yrityksen logon suunnittelua ja vähän kerrassaan alan tarttua toimeen tosissani. Ilman toiminimeä kun en pääse tekemään töitä ja törmään nyt jo päivittäin kyselijöihin "koska alat vastaanottaa asiakkaita". Kaikki täytyy kuitenkin olla huolella suunniteltu ja lain kirjaimen mukaan hoidettu, ennenkuin kyselijät saavat ottaa puheistaan vaarin ja tulla "oikeasti" asiakkaiksi.

Totisesti saan toimeen ryhtyäkin ja alkaa tekemään töitä kirjaimellisesti olan takaa, koska eilinen posti toi vuokrankorotusilmoituksen. Meidän perheen kohdalla se tarkoittaa maaliskuun alussa sata euroa suurempaa kuukausivuokraa. Vaikka meillä on tienaajiakin hiukan keskivertoperhettä enemmän, niin jostainhan tuokin raha on hierottava.

Enpä käy tämän enempää teille marisemaan, koska minulle tuli aika virkistynyt ja toivorikas olo teille jutustelusta. Tämä kymmenminuuttinen antaa varmasti lukuintoa loppuillaksi.
Olkaa hyvin kiitollisia, jos teillä ei ole tiedossa tällä viikolla tentin tenttiä. Leipokaa sen sijaan vaikka lusikkaleipiä.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Uusi harrastus harjoittelun alla (en tarkoita tiskaamista)

Se vähäinenkin luppoaika, mitä minulle joskus siunaantuu, on nyt ainakin toistaiseksi unohdettava. Tiskikoneesta rikkoutui poistopumppu ja sehän tarkoittaa sitä, että kone lakkaa toimimasta. Yli 15 vuotta vanhaan koneeseen ei kannata enää pumppua vaihtaa ja kotiin, joka todennäköisesti puolentoista vuoden kuluttua tyhjennetään, ei tekisi mieli ostaa enää uutta tiskikonetta. En uskonut, että tiskikoneella on niin suuri merkitys meidän loputtomiin tiskivuoriin, koska käsin tiskattavaa on aina riittänyt puhdetöiksi. Nyt tietysti tiskaamisesta on tullut se työ, jota saa tehdä joka välissä aina se joka ehtii.
Tiskikone tai sen puuttuminen on nyt kuitenkin elämästä niitä pienimpiä asioita, vaikka nyt jutun alkuun sattui kirjaantumaankin.

Olin eilen illalla Pikkuveljellä kylässä. Kaisa ja Saara pääsivät mukaan ja hekin olivat niin onnellisia reissusta. Veljen Vaimo leipoi ja koristeli tyttöjen kanssa piparkakkuja ja tytöt saivat tuoda tekemänsä leivonnaiset kotiin. Aamulla herättyään kumpikin tyttö valitsi purkistaan yhden aarteen ja söivät ne suurella hartaudella ja nautiskellen aamupalalla.

Pikkuveli antoi minulle kameran ja kehoitti opiskelemaan itse sen käytön. Aamulla lapset laitettuani taipaleelle tein auringonnousussa kävelylenkin Jätkäsaaren kärkeen. Kunhan huushollista löytyy oikea kaapeli, pääsen katselemaan kävelyretken tuotoksia koneeltani.
Olen viimeksi omistanut kameran yli 15 vuotta sitten ja aika on ehtinyt siinä ajassa minut jättää. Toki mielessäni on ollut, että olisi ihana tallentaa tämän kodin ympäristöä kuvaamalla, koska ehdimme asua tällä paikalla yli 20 vuotta ennen maallemuuttoa. Täältäkin löytyy paljon kaunista, uutta ja vanhaa. Lapinlahden sairaala-alue rakennuksineen, Marian sairaalan alue ja Hietaniemen hautausmaa ympäristöineen on niitä kauniita kohteita, joita haluaisin kuvata muistoksi.

Aikaisemmin ikävöin täältä Lautakankaalle vain tiettyinä vuodenaikoina tai juhlapäivinä. Nyt ikävä on muuttunut lähes alituiseksi. Tällä hetkellä ikävöin marraskuun lopun tunnelmaa. Metsää on suurin ikävä. Puulan ranta kaikkina vuodenaikoina on rauhoittava. Lautakankaan rakennukset henkivät turvallisuutta ja elämän pysyvyyttä. Luonnon eläimet ilahduttavat myös tähän vuodenaikaan.

Kaalikeiton, riisipuuron ja joulutorttujen tekoa on luvassa seuraavaksi. Jouluperinteemme näyttävät toistuvan tänäkin vuonna, eli torttuja ja riisipuuroa syödään kaksi kuukautta ennen joulua melkein joka päivä.

Olkoon päivä teille suotuisa. Taivaan Isän siunauksia toivottelen jokaisen elämään.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kunnollinen herätys

Äitisydäntä hykerryttää joskus hyvin vaatimattoman pienet asiat. Hykerryttää, lämmittää ja ihastuttaa.

Yläasteikäiseltä pojalta hajosi kännykkä. Sen johdosta hän pyysi, että herätän hänet aamulla 6.50.
Tuli sitten eilinen aamu ja kello 6.50.
Herätin pojan koskettamalla peiton päältä kylkeen ja sanoin hiljaisella äänellä korvan juuressa:
- "Nyt saa herätä".
Poika kyllä heräsi ja kömpi aamupuuhilleen.

Eilen illalla nukkumaanlähtöä tehdessämme poika pötkähtää vierelleni ja sanoo:
- "Herätä huomenaamulla sitten kunnolla. Ei tuommoseen herätykseen herää kunnolla."
Tiesin oitis, mistä oli kyse.

Tänä aamuna vesisateen rummuttaessa ikkunapeltejä ja hämäryyden vielä asuessa pojan ja kahden muun nukkujan huoneessa, menen herättämään kippurassa peiton alla nukkuvaa 13-vuotiasta.
Silittelen ensin hetken lämmintä poskea, sitten hiuksia. Kevyesti sivelen köyryssä olevaa lämmintä selkää
ja sitten painan posken pojan poskea vasten ja kuiskaan ihan hiljaa:
-" Kulta pieni, jaksaisitko jo herätä... herää, pieni rakas."
Tyytyväisyyttään ynisten, unenlämpimiä jäseniään oikoen poika herää.
Tästä oli siis kyse "kunnollisessa herätyksessä".

Samassa huoneessa asuva nuorempi veli herätetään joka aamu tällä tavalla "kunnolla".
Olin päätellyt, että vanhemman pojan itsetunnolle tökkäisi pahasti, jos äiti alkaisi aamulla silittelemään.
Oli hyvä, että poika sai asian sanottua. Muutamassa vuodessa aika ajaisi näiden herätysten ohi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Jos asuisimme nyt talolla...

... kaapeista olisi etsitty jo hyvän aikaa sitten kynttilät esille. Iltapalan teevesi kuumenisi puuhellalla (meillä on aina sanottu puilla lämmitettävää liettä "puuhellaksi") ja iltapesut tehtäisiin kuin ennenvanhaan (isoihin kattiloihin vettä hellalle kuumenemaan ja pesuvesi vateihin). Koko kyläkunta on kuulema pimeänä.
Mielenkiinnolla odotan kuulumisia metsästä, kunhan sinne joku päivänvalolla selviää myrskytuhoja tutkimaan.

Lapsille kerroin asiasta ja aika hyvin osasivat kaupungin kasvatit päätellä, mitä sähköttömyys vaikuttaa elämään maaseudulla. Kaisa oivalsi heti, että suihkuun ei pääse.
Miehen kanssa pohdimme, millaiset varavoimalat täytyy olla karjasuurtilallisella, kun sähkökatkot voi niillä seuduilla kestää useammankin päivän.

Myrskytuuli oli heittänyt kaikenmoista rojua kanavan rantamille. Mies kantoi rannalta parvekkeelle valtavan puupölkyn. Hellapuiksi ei pölkkyä haaveile, vaan kaikenmoisen askartelun alustaksi. Välillä kun on saha -ja kirveshommia kerrostaloasujallakin.

Viime päivinä on ajatukset olleet hyvin paljon talolla. Kun kuljen täällä ulkona, kuvittelen mielessäni, millaiset näkymät ovat Lautakankaan peltoteillä. Tässäkin asiassa on vilkkaasta mielikuvituksesta jonkun verran hyötyä.
Perjantaina aamupäivällä teimme miehen kanssa kävelylenkin pitkin kanavan vartta Kaapelitehtaalle asti. Kaupungin maisemia katsellessamme pohdimme, millaisia ulkotöitä mahtaisimme tehdä Lautakankaalla. Totesimme, että varmaan siivoaisimme joitakin törkynurkkia.
Kaapelitehtaan laiturissa tyhjennettiin hiililaivan lastia. Kaapelitehtaalla purettiin kovalla tohinalla ison tapahtuman rakennelmia.
Me kävelimme kotiin puuhastelemaan kovin mitäänsanomattomia kaupunkilaisen huushollihommia. Ulkotöihin ei täällä tähän aikaan vuodesta pääse oikein millään. Parvekkeelta on vielä raivaamatta Saaran kotileikit, mutta en ole kiirettä pitänyt senkään kanssa. Takki päällä voi vielä lyhyitä aikoja leikkiä parvekkeellakin.

Leppoisaa iltaa vietämme sähkön yltäkylläisyydessä. Ihan myötätunnosta taidan sammuttaa nuo liiat lamput, joita ilmankin pärjätään.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ei ole vettä meidän lattialla

Jos blogissani on pitkään hiljaista, Anne-Mari aina hätistelee kirjoittamaan. Nyt ei ole tytär hätistellyt, mutta uskon, että itsellenikin tekee hyvää järjestää ajatuksia.
Silloin kun on paljon ajatuksia ja mietteitä, on aina vaikeampi suodattaa kirjoitettavaksi tarkoitettu ja kirjoittaminen pitkittyy.

Onko kukaan muu ajatellut viime päivinä, mitkä ovat minun resurssini auttaa niitä, joilta myrsky vei kodin ja tavarat ja pahimmillaan monta rakasta ihmistä? Minä laskeskelin mielessäni, kuinka monta ihmistä voisi hätätilanteessa majoittaa meidän kodin lattioille. (Sänkyjä kun ei juuri ole vapaana, eikä yhtään tilaa yhdellekään sängylle.) Ajattelin, kuinka tekisin suuren sämpylätaikinan, leipoisin viljaisia sämpylöitä, keittäisin kattilallisen teetä ja tarjoaisin vastapaistettuja sämpylöitä juuston ja teen kanssa.
Lasten kanssa etsisimme kaapeista vaatteita niiden ylle, joilla ei olisi muuta kuin ne päällä olevat, myrskyssä kastuneet.
Jos joukossa olisi joku sellainen pieni lapsi, joka olisi joutunut vanhemmistaan eroon, ottaisin hänet hellästi syliin ja sanoisin, että saat olla meillä niin kauan kuin sinun isi ja äiti löytyy.
Kun uutisissa näytettiin rivissä istuvia pieniä, joiden silmistä näkyi hirmuinen epävarmuus ja pelko, toivoin ja rukoilin, että siellä kaukana olisi joku rakastava aikuinen, joka kietoisi käsivartensa heidän olkapäänsä ympäri ja pitäisi lähellä lämpimässä ja turvassa.

Sitten huomasin, että ajatustarinani kulki turvallista reittiä: minun kotini oli ehjänä ja kuivana tallessa, minun lapseni oli kotona ja turvassa, minun kaikki rakkaani olivat vielä olemassa, minun raanastani tuli puhdasta vettä, minun sähkölamppuuni tuli valo ja minun lähikaupassani oli myytävää.

Olen siis ajatellut heitä.
. . .

"Sinun arkesi on toisen lapsuus" napsahti jostakin tajuntaani eräänä päivänä.
Ei anneta arjen vaikeuksien tai omien kipupisteidemme maalata liikaa lastemme lapsuuden taulua.
Surullisen paljon olemme unohtaneet siitä, mitä on olla lapsi.

Saara löysi eräänä päivänä puuvillaisen pupuhatun -pipon, jonka sisko oli hänelle ostanut jo kauan aikaa sitten. Sen jälkeen pupuhattu on ollut Saaran päässä yöllä ja päivällä. Tänä aamuna kouluun lähtiessä hattua ei löytynyt mistään ja kyyneleet tuli jo äidinkin silmiin, kun näin, miten vaikea oli lähteä kouluun ilman sitä. Lähdimme yhdessä kouluun käsi kädessä ja lohdutin, että etsimme hattua niin kauan, kuin se löytyy. Isi sitten oli hatun löytänyt.
Ymmärsin, että ei ole kyse vain siitä pupuhatusta. Pieni ekaluokkalainen kietoo ympärilleen turvallisuutta ja tuttua, kun hän painaa myssyn päähänsä. Pieni kirpaisu ikävääkin on mukana, kun hän ajattelee jo omaan kotiinsa muuttanutta rakasta siskoa, jolta on hatun saanut.

Vaikka olisit väsynyt arkeen, itseesi, elämään ja elämän vaikeuksiin, älä päästä rakkautta nukkumaan. Sinun arkesi on lastesi lapsuus ja silloin pienet asiat ovat tärkeitä ja hyvin suuria.

Tämä ajatus oli muistutus meille äideille.

Muille muistutan:
mitä sanottiinkaan "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" -laulussa?
Siinä kehoitettiin pitämään enkelin kädestä kiinni.

Tietysti me äidit myös.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Grattis, Clara!

Clara, joka kirjoittaa lempiblogiani, vastaanotti Umeågalassa vuoden 2013 yrittäjäpalkinnon.
http://www.underbaraclaras.com/
(Linkki Claran blogiin.)
Palkinto on jo toinen merkittävä kansallinen huomionosoitus lyhyen ajan sisällä.

Lyhyessä ajassa "UnderbaraClara" -blogi on noussut yhdeksi Ruotsin luetuimmaksi blogiksi.

Itse pidän Claran blogista sen elämänmyönteisyyden, suorapuheisuuden ja ekologisen omantunnon takia.
Claran suorapuheisuus ja omista periaatteista tinkimättömyys ei notkahda edes julkisen arvostelun paineessa.

Joku aika sitten Clara sai paheksuvan kommenttiryöpyn, kun hän kirjoitti blogissaan vievänsä lastaan seurakuntaan. Arvostelijat olivat sitä mieltä, että ei lapsen mieltä saa ohjailla uskonnollisuuteen, vaan lapsen täytyy itse saada päättää omasta uskonnostaan.
Claran vastaus oli napakka ja perusteltu. Hän kummeksui sitä, miksi vanhempien toimia tutustuttaa lasta esimerkiksi musiikkiin, teatteriin, urheiluun, kirjallisuuteen tai vaikka kansalliseen kulttuuriin ei paheksuta.
Hän oli sitä mieltä, että jos vanhempien arvomaailmassa kirkko, seurakunta ja uskonnollisuus on tärkeällä sijalla, niin tokihan vanhemman etuoikeus ja velvollisuuskin on siirtää sitä perintöä lapsilleen.
Toki lapsi vartuttuaan tekee omat valintansa: haluaako soittaa huilua vai viulua, liittyykö kirkkoon tai seurakuntaan vai elääkö "uskonnottomana".

Lämpimät onnittelut palkinnosta!
Terveyttä, voimia ja edelleen "jalat tukevasti maassa" -asennetta julkisuuden ylä- ja alamäkiin.
Taivaan Isän siunasta sinulle, Clara, sekä perheellesi!
Kiitos, että jaksat kirjoittaa ahkerasti.

torstai 7. marraskuuta 2013

Hierojaopiskelijan kuulumisia

Tänään oli se opiskelijoiden jännittävä päivä, jolloin teimme toisillemme ensimmäisen kerran kokovartalohieronnan. Aikaa oli 1h 30min ja tarkoituksena oli seurata omaa ajankäyttöä hieronnassa.
Aikaa oli käytettävissä
- alarajat takaa + pakarat, yht. 25min
- selkä 25 min
- alaraajat edestä 20 min
- yläraajat 2x 10 min.
Koska aikaa on noin vähän käytettävissä, ei keskitytä ongelmakohtiin, vaan hieronta on rauhallisilla, laajoilla otteilla tehtävää, kokonaisvaltaisesti rentouttavaa hierontaa.

Puolitoista tuntia hujahtaa todella nopeasti, kun on paljon tehtävää. Lisäksi parini kanssa oli mukava jutella hieronnan aikana.
Koska minulle ei suonikohjujen takia voi tehdä alaraajahierontaa, olin puolet kouluajasta "vapaa". Katselin, kun muutama jouluna valmistuva hieroja teki töitä.
Vajaaksi tunniksi pyysin päästä katseluoppilaaksi koulullamme töitä tekevän koulutetun hierojan asiakashierontaan. Kyseinen hieroja on myös fysioterapeutti. Hänelle tuli asiakkaaksi koulun entinen oppilas, nykyinen hierojayrittäjä, jolla ei ollut mitään sitä vastaan, että katselen hierontaa sivusta.
Sain niin arvokkaat ja harvinaiset opit, kun hieroja kertoi koko ajan, mitä tekee ja miksi. Oli todella mielenkiintoista katsella ammattilaisen otteita ja työskentelytapaa ja tehdä tietysti vertailuja omiin otteisiinsa.

Koulupäivän päälle tein vielä tunnin asiakashieronnan vakioasiakkaalleni. Näköjään myös opiskelijan mieltä lämmittää, kun asiakkaan vaivoihin on tullut hieronnan myötä helpotusta.

Seuraavaan tenttiin on tasan 20 päivää aikaa. Siitä tentistä onkin sitten leikki kaukana. Edellisen tentin sisällön lisäksi on joukko uusia lihaksia osattava, lisäksi niveltoimintoja ja diagnooseja. Haiskahtaa vähän siltä, että soveltavia kysymyksiä on paljon luvassa.
Tärppikysymysarvaukseni numero yksi: "Luettele kaikki lapaluiden toimintaan osallistuvat lihakset, nimeä ne kuvaan ja ilmoita lähtö- ja kiinnittymiskohdat sekä tehtävät."
Arvaatteko jo tulevien iltojen iltalukemiseni?

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Korvapuustien parempi versio

Kävin aamutuimaan Miikan kanssa Kivelän hammashoitolassa ja se on juuri se Helsingin hammashoitola, jonka eteisaulassa tuoksuu vastapaistetut korvapuustit. Edellisen kerran kun kävin paikalla Saaran kanssa, Saara katseli aulan kahviota ja pohdiskeli:
- "Miten hammaslääkärissä voi olla kahvila, missä myydään kaikkea sokerista?"
Tällä käynnillä kanelin tuoksu teki tehtävänsä ja kotiin päästyäni kaivelin esille hiivat, voit ja muut tykötarpeet ja tein täysmaidosta litran pullataikinan.

Kaikki parhaat leivonta- ja ruuanlaittoniksit olen viime aikoina oppinut 17-vuotiaalta Murulta (lähihoitajaopiskelijapojan tyttöystävä, kuten muistatte). Muru näytti minulle taannoin uuden tavan tehdä korvapuusteja ja sen jälkeen en varmaankaan enää palaa vanhaan muottiin.
Korvapuustien parempi versio on yksinkertainen, mutta lopputulos on mehevämpi kuin perinteisellä tavalla leivottuna.
Alku tehdään samalla tavalla: kaulitaan ohut pullataikinalevy jauhotetulla pöydällä. Levy voidellaan reilusti notkealla voilla. Voin päälle reilusti kanelia ja yhtä reilusti sokeria. Sen jälkeen levy taitetaan kahtia. Levyn kapeammasta päästä leikataan terävällä veitsellä tai taikinapyörällä 1,5 -2 cm:n levyisiä suikaleita. Ota suikaleiden kummastakin päästä kiinni ja kierrä suikale kierteiseksi. Kiepauta kierre pellille leivinpaperille pyöreäksi pullaksi, nipistä suikale kiinni, ettei "kerä" aukea uunissa. Kohotukset ja voitelut tuttuun tapaan.

Minun uunini on hiukan oikukas ja ajoittain äkäinen lämmön suhteen. Nämä pullat paistuu parhaiten kypsiksi ja hyvänvärisiksi, kun laskee paistolämmön hiukan yli 200 asteeseen. Yleensä paistan pikkupullat 220 asteessa.

Litran taikinasta tuli 60 hyvänkokoista pullaa. Itse olisin valmis kahvilassa maksamaan kotipullasta 1,50e, mutta Helsingissä ei sellaisia kahviloita juuri ole. Joka tapauksessa hankin hyvän päiväpalkan itselleni näillä pullilla, vaikka itse ne syömmekin. (Jos kuljet kulmilla, saa tulla auttamaan syömisessä tai hakea kotiin evääksi.)

Lopuksi todettakoon: täytyy vielä kysyä Murulta tarkennusta leipomistaktiikkaan. Vaikka makoisia ovat nämäkin, niin Murun leipomia eivät päihitä.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Täydellisen ihana ilma

Lähihoitajaopiskelijapoika tuli keittiöön ja voihki ääneen, kuinka "hirvittävän huono ilma on ulkona".
Teilasin hänen mielipiteensä oikopäätä.
Keittiön ikkunasta näkyvät torin lehmukset ovat pojan mielestä kuin luurankoja. Minun mielestäni ne ovat veistoksellisen kauniita.
Ulkona tuulee ihan kunnolla ja se on tällä kertaa virkistävän tuntuista, kun ilma ei haise ollenkaan kaupungille tyypillisesti pakokaasuille, vaan raikkaalle merelle.
Lisäksi sataa. Sade on sivuttain hivelevää tihkua, joka vaihtuu välillä kunnon kaatosateeseen. Yhdessä hetkessä sade lakkaa ja maahan jäävät lätäköt väreilevät tuulessa. Sateessa käveleminen on rauhoittavaa, kun ei tarvitse välittää vastaantulevista ihmisistä, vaan saa rauhassa kulkea päämääräänsä. Minulla ei ole täällä kaupungissa ainuttakaan tuttavaa, joka tykkäisi jäädä jutustelemaan vesisateessa.
Eräänä sadepäivänä kävelin Kampista kotiin ja katselin kaihoisasti erään kukkapenkin matalaa pensasta, jonka alla oli ihmisenkontattava kolo. Samassa hetkessä haaveilin sadeyöstä laavussa, havumetsän keskellä.

Tällaisella pilvisellä sadeilmalla myös taivaan katselu on mielenkiintoista. Pilvien muotoa ja kulkua on hauska katsella. Minulle on iän karttumisen myötä tullut suuri huvi pilviä seuraamalla arvella sadealueen laajuutta, sateen kestoa ja pilvien kulkemissuuntaa.

Sumu kruunaa sään kuin sään. Viime aikoina olen saanut nauttia sumuisista aamuista. Sumu on vain niin kaunista. Viime sunnuntaina pyysin miestä lähtemään kanssani kävellen kirkkoon, koska oli niin upea sumu. Ruoholahdesta lähtiessä sumu hälveni ihan silmissä, mutta kun pääsimme Hietalahteen, laivojen ja veneiden ääriviivoja sai ihailla sumuverhon läpi.
Sumu vie minut muistoissa aina lapsuuteen ja syksyiselle kynnöspellolle, jossa talitiaiset hyppelevät ihmeissään mustalla mullalla.

Täällä meren rannalla, Helsingissä, on tänään marraskuun viidentenä päivänä täydellisen ihana ilma: tuulee, sataa vettä, taivas on paksussa pilvessä ja iltapäivä on hämärä. Nautinnollista päivän jatkoa sinullekin, olit sitten tuulessa, tuiskussa tai paisteessa.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Mikä hävikkiviikko?

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa. Tempauksen tarkoituksena on kiinnittää kuluttajien huomio omaan ruokahävikkiin.
Kuluttajaliiton linkistä http://www.kuluttajaliitto.fi/havikkiviikko saat lisätietoa tempauksesta, sen taustoista ja tarkoituksesta.

Perheemme osallistui pari vuotta sitten tutkimukseen, jossa seurasimme kuukauden ajan perheen ruokaostoksiin käyttämää rahamäärää, jätteisiin joutuvaa ruuan määrää ja laskimme hukkaan heitettävän ruuan hinnan.
Tuolloin kompostiin päätyi lähinnä satunnaisia aamupuuron kaapeita kattilanpohjalta. Taloudellinen hävikki kuukauden aikana oli perheessämme parin euron luokkaa.
Tutkimuksen hyöty oli minulle ehdottomasti siinä, että aloin kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, että pyrin ostamaan vain sen verran ruokatarvikkeita, kuin tarvitsin. Ruuan mädättäminen kylmiöön onnistuu keltä hyvänsä, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi vuotuista taloudellista hävikkiä, jos kaataa puoli litraa hapanta maitoa viemäriin viikossa.

Kahvijuoman hävikki voi tulla kalliiksi pienessäkin perheessä, jos tapana on aina keittää kahvia liikaa. Meillä on nyt perheväen kesken ollut jo jonkun aikaa tapana, että kahvinkeitin sammutetaan heti kahvin valmistuttua. Jos pannuun jää kahvia, se ei ehdi kitkeröityä, kun levy on jäähtynyt. Itse tykkään juoda kahvia jäähtyneenäkin. Säästöä syntyy siitä, että keitämme seuraavan kahvin pannuun mahdollisesti jääneen tilkan päälle. Tarvittaessa kytken levyyn lisälämmön.
Vieraiden ei tarvitse pelätä joutuvansa juomaan meillä vanhalla kahvilla lantrattua. Vieraita varten tyhjennän ja pesen kahvipannun ennen tuoreen kahvin keittoa.

Oma hävikkiviikkoni alkoi tänään pakastimien inventaariolla. Keitin 12 litraa marjamehua, sulatin yhden pakastimen ja heitin pakastimista pois sellaiset nyssäkät, joiden sisällöstä en ollut täysin varma (merkintöjen puuttumisen takia) tai jotka oli selkeästi jo vanhentuneita. Muistutin itselleni, että jatkossa täytyy merkitä lihaliemipurkkeihin ja kasvissosekeittoihin nimi ja päivämäärä. Puolen vuoden kuluttua on vaikea muistaa kunkin purkin sisältöä.
Taloudellista ruuan säilömistä ei sellainen pakastaminen ole, kun aikansa pakastimen sähköä maksettuaan nakkelee ruuat roskiin.

Sille ruokahävikille, mitä tapahtuu elintarviketeollisuudessa ja myymälöissä, en mahda mitään. Oikeastaan en halua paljoa edes ajatella niitä ostoskärryllisiä syömäkelpoista leipää, mitä joka ilta kipataan lähikaupoissa jäteastioihin.

Kysymys taivaan portilla

Lapset kouluun hyvästeltyäni asetuin olohuoneeseen setvimään pyykkitukosta, joka oli paisunut jo kuuden korillisen suuruiseksi. Harvemmin istun sohvalle siinä tarkoituksessa, että "katselen televisiota", mutta sopivan askareen ohessa voi oikein hyvin kuunnella ja silmäillä ja saada uusia ajatuksia televisio-ohjelmista. TV7:sta on nyt tullut se kanava, joka olohuoneessa useimmin on näkyvillä.

Pyykkiä taitellessani ja pölyn määrää kauhistellessani kuuntelen ohjelmaa, jossa haastatellaan pariskuntaa. Huomioni kiinnittyi haastattelijan kysymykseen, kun hän kysyi mieheltä, kuinka "suomalainen mies voi tehdä sellaisen päätöksen elämässään, että rupeaa uskovaiseksi?"
Haastattelu oli kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen. (Ohjelman nimi oli "Koputus" ja haastateltavina oli Pentti ja Marjatta Paajaste)
-"Kun kerran seisot taivaan portilla ja anelet sisäänpääsyä, millä perustelet anelusi?"
Kun haastattelija kysyi tämän kysymyksen vierailtaan, minunkin arkiset toimeni pysähtyivät hetkeksi.
"Niin todellakin. Millä perusteella pyydän päästä sisälle taivaaseen, mikä on minun perusteluni tuossa tilanteessa?"

Kun minä eräänä päivänä olen taivaan portilla, ei minulla ole muuta esittää sisäänpääsyni perusteeksi, kuin Jeesuksen tekemä sovitustyö minunkin pahojen tekojeni, syntieni tähden.

Kysyin mieheltäni tämän saman kysymyksen. Hänen vastauksensa oli:
- "Taivaan portilla täytyy olla hääpuku. Se saadaan anteeksiantamuksen myötä ja se on lahjavanhurskaus."
(Jos et tiedä, mitä lahjavanhurskaudella tarkoitetaan, seuraavasta linkistä saat selkeän ja suoran vastauksen: http://forum.netmission.fi/showthread.php?382-Lahjavanhurskaus-sen-olemus-ja-seuraukset)

Tämänaamuinen viestini sinulle on siis, että puoli minuuttia pohdit tykönäsi, millä perusteella anelet taivaan portilla sisäänpääsyä.
Mielestäni se asia on kohtuullisen tärkeä pohdittavaksi. Siis hyvin tärkeä asia. Olisiko ihan peräti tärkein.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Kanssakäymisen tulvassa

"Amandan tuvan" Jaana kirjoitti eilen illalla oikeastaan ihan samasta aiheesta. (http://amandantuvantunnelmia.blogspot.fi/2013/11/yo-hali.html)
Eilen tiskin ääressä seisoessani jäin miettimään, ehkä ensimmäisen kerran pitkään aikaan, että elämäni on tällä hetkellä melkoisessa kanssakäymisen tulvassa elämistä. Kontrasti kotiäitivuosiin on iso, vaikka pienten lasten kanssa kotona oleva äitikin on aina läsnä, kuulolla ja saatavilla.
Kaikki työ, mitä tällä hetkellä teen kotona ja kodin ulkopuolella, on mielekästä ja mukavaa minulle. Ihmiset, joiden kanssa toimin, ovat ystävällisiä ja heidän kanssaan on helppo kommunikoida ja ymmärrämme hyvin toisiamme. Kuitenkin jatkuva kanssakäyminen vaatii keskittymistä ja ajatustyötä, jottei kulje toisen ohi näkemättä elämän todellisia kasvoja.

Kun tervehdin jotakin naapuria, opiskelutoveria, perheenjäsentä tai asiakasta, voi tervehdys olla iloinen ja huoleton, mutta kehonkieli kertoo jostakin muusta. Keho ja ilmeet kertovat väsymyksestä, ahdistuksesta, monenlaisista huolista, epätietoisuudesta, peitetyistä kivuista.
Etten ohittaisi noita viestejä kiireeseen tai välinpitämättömyyteen vedoten, on minun oltava siinä hetkessä mukana koko ymmärrykselläni.

Joku voi sanoa, että "eihän sinun nyt tarvitse koko maailmaa hoitaa ja terapoida".
Nyt en tarkoitakaan sitä.
Jos päästän itseni kyynistymään ja viilenemään lähelläni olevien huoliin ja murheisiin, olen sillä tiellä, etten enää tunnista omien lastenikaan tarpeita.
Haluan taistella sitä ajan henkeä vastaan, joka selittelee läheisen vaikeuksissa myötäelämisen toisen asioihin puuttumisena ja omasta mukavuusalueesta tinkimisenä. Tarvitsemme enemmän välittämistä, hoivaamista, huolehtimista, auttamista, puolesta tekemistä, neuvomista, kehumista, kannustamista, kuuntelemista ja kantaa ottamista. Sekin on vaarallista pidemmän päälle, jos ajaudumme kanssakäymisessä tilaan, jolloin emme enää ilmaise omaa kantaamme toisen esittämiin asioihin. Perustelemme sitä sillä, että "omapahan on asiansa, mikä minä olen siihen puuttumaan". Mielipiteemme kun saattakin olla se tarvittava nykäys, joka saa toisen korjaamaan kurssiaan ja tekemään hänelle oikeita ratkaisuja. Vaikeakin mielipide tai kommentti kun saattaa koitua toisen parhaaksi, kun esitämme sen rakkaudella ja toisen parasta ajatellen.

Kun uskova (ihminen, joka laittaa turvansa Jumalaan) tarvitsee lepoa, virkistystä ja hetken huohahdusta, Jeesus neuvoo (Mark.6:31) "...tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän."
Tilanne, jossa Jeesus näin kehoitti apostoleitaan, oli varmaan henkisesti raskas. Hetkeä aikaisemmin vankilassa teloitettu Johannes oli haudattu. Apostolit olivat kertoneet Jeesukselle, mitä olivat tehneet ja opettaneet. Tekstistä on helppo päätellä, että Jeesus oli kysellyt apostoleilta kuulumisia ja kun hän näki, kuinka he olivat monenlaisten asioiden uuvuttamia, Jeesus kehoitti heitä etsimään yksinäisyyttä, rauhaa ja lepoa.
Jos luet Markuksen evankeliumin kuudetta lukua eteenpäin, huomaat, miten mielenkiintoista ihmettä opetuslapset pääsivät tuon jälkeen todistamaan. Heidän uupumuksensa varmaan karisi hetkessä ja usko Jeesuksen huolenpitoon vahvistui jälleen.

Jos sinä koet uupumusta, etsi yksinäinen paikka ja levähdä vähän. Jos sanot tähän "helpommin sanottu kuin tehty", rukoile Jumalalta, että Hän virkistäisi ja voimistaisi sinua ja että saisit kokea lepoa.

torstai 31. lokakuuta 2013

Työkone vaihtoon

Pikakysely:
mikä kodinkone hajosi meiltä tänään?

Kaikki blogin uskolliset vakiolukijat arvaavat vastauksen ja pienen loogisen päättelyn jälkeen arvaavat myös satunnaiset lukijat, kun ynnäävät perheenjäsenten lukumäärän vaikkapa vain päivittäin tässä perheessä likapyykkikoriin heitettävien sukkaparien määrään. Voihan tietysti laskea myös lakanoidenvaihtopäivän pyykkisaldoa tai muuta sellaista.
Kyllä vain: pyykkikonehan se alkoi huudattaa sellaista virhekoodia, jota ei edes käyttöohjekirja tuntenut.
Olin jo muutaman kuukauden kulkenut koneen päälläollessa lähes hiipien sen lähellä, koska pesuäänet enteilivät oikuttelua vaikkapa vain lattian tärähtelystä. Linkouskierroksia olin laskenut jo suosiolla, koska vieraat äänet tietysti moninkertaistuivat lingotessa. Eilen illalla kun istuin olohuoneen puolella meidän vuoteella tekemässä läksyjäni ja pesukone linkosi seinän takana, koko sänky tärisi.

Konehan oli se testausmielessä Verkkokaupasta hankittu kiinalainen kone, joka taisi olla jo kolmas järjestyksessään. Nyt olen oppinut, että pyykkikoneen hinnalla tai oletetulla laadulla ei ole meidän perheessä merkitystä, kuinka kauan kone säilyy kunnossa. Kahdessa vuodessa meni "lunastuskuntoon" puolitoista tuhatta maksanut jenkkikone ja kaksi vuotta kestää kahden sadan euron kiinalainen halpiskone.
Huollan pyykkikonettani huolellisesti. Nukkasihdin puhdistan viikottain ja tiskikoneisiin tarkoitettua puhdistustablettia käytän myös pyykkikoneen puhdistukseen parin kuukauden välein.

Pyykkikone pyörii meillä 3-5 lastia päivässä. Kertoja on viime aikoina lisännyt se, että en ole voinut täyttää konetta ihan täyteen eläimellisen linkousäänen takia. Pyykin määrää on lisännyt puolestaan työvaatepyykin lisääntyminen: vanhimman pojan työ on muuttunut junien siivouksesta junien huoltamiseen ja työvaatteet likaantuvat entisestään. Näköjään pyykkiä tekee myös hieroja. Yhden hierontapäivän aikana pitää paitaa vaihtaa muutaman kerran. Mutta joka tapauksessa: pyykkihommat on edelleenkin kuin suurperheessä.

Tämän päivän ongelman ratkaisin tällä kertaa tutun kodinkonemyyjän avustuksella. Koska hirmuinen katastrofi on meillä edessä jo kahden pyykkikoneettoman päivän jälkeen, soitin tutulle kauppiaalle ja hän tarjosi konetta, joka huomenna tuodaan ja asennetaan. Maksu hoituu asentajien mukanatuomalla laskulla.
Eikös kuulosta ihan maaseutukaupan räätälöidyltä mummopalvelulta? Löytyy ihan Helsingin Ruoholahdesta.
http://www.pamelux.fi/

maanantai 28. lokakuuta 2013

Papan Jussi

Huomenna täytyy palauttaa opettajalle ensimmäinen etätyö. Aiheena oli "asiakkaan haastattelu ja ryhdin havainnointi". Viime tippaan tehtävän teko jäi, kun "asiakas" oli lähdössä töihin ja minä kuljin hänen perässään kehon luotisuoria ja symmetrioita tutkien. Asiakas oli siis hyvin tuttu, mutta  en ollut aikaisemmin ajatellut mieheni ryhtiä ja vaivojen syy-seuraussuhteita hierojan työn näkökulmasta.

Jussin emäntä oli harkinnut Jussin kotiuttamista tänään, mutta ei sitten raskinnutkaan viedä kissaa takaisin omaan kotiinsa, kun täällä alkoi ihan aito itku ja vaikerrus lemmikin lähdön vuoksi. Kovaan ääneen surkutteli pappakin töihin lähtiessään Jussin muuttoa. Äsken pappa tuli kotiin tunnin tauolle ja laittoi työtakkinsa keittiön penkille. Jussi nuuhki takin tarkkaan ja kävi sitten sen päälle nukkumaan. Kun papan töihinlähdön aika tuli, lupasin Jussille, että tämä saa tulla nukkumaan papan sänkyyn siksi aikaa, kun pappa on töissä.

Yhtenä päivänä näin syrjäsilmällä tv-ohjelmaa, jossa kerrottiin yliopisto-opiskelijoiden asuntoloista, joihin oli lemmikkikissojen tuominen sallittua, peräti suotavaa. Opiskelijoita haastateltiin ja kissoja kuvattiin ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kissat vähentävät opiskelijoiden stressiä.
Kyllä sama vaikutus on havaittavissa meilläkin kuukauden yhteiselon jälkeen. Ei kukaan äksyile Jussille tai ole kyllästynyt sen seuraan. Pehmeäturkkisen eläimen silittely ja sylissä pitäminen on lapsillekin mieluista.
Mieheni toteaa silloin tällöin Jussin ihania tempauksia katsellessaan, että Taivaan Isällä oli vakaat perustelut, kun loi kissat ihmisille iloksi.

Anne-Mari pistäytyi tänään täällä - blogitekstinsä mukaan hakemassa piristystä. Jussi tietysti kantoi kortensa kekoon asian puolesta ja kolme pienintä poikaa teki kaikkensa piristääkseen siskoaan - ja perinteisin keinoin. Eihän Miikan tarvitse muuta kuin puhua, niin Anne-Mari väristelee tyytyväisyyttään. Säännöllisin väliajoin vihjaisen tytöille takaisin kotiin muuttamisesta, mutta eihän se yhtään asumisväljyyttä meille lisäisi. On vain niin täydellistä elämän luksusta, kun kaikki sisarukset ovat kotona ja saa kuunnella jokaisen persoonallista jutustelua ja leikinlaskua. Sekin, miten eri-ikäiset sisarukset puhelevat toisilleen, on kuin kaunista musiikkia korvilleni. Turhaan ei Raamatussa sanota: "katso kuinka hyvää ja suloista on, kun veljekset sovussa asuvat".

Pappa siis lähti takaisin töihin ja Jussi jäi pöyheää häntäänsä heilutellen keittiön penkille makaamaan ja katselemaan papan perään. Onkohan tuo Jussi jotenkin papan erityiskaveri? Jussi tassutteli äsken eteiseen ja alkoi kiskoa tassuillaan vaatenaulakosta papan ulkovaatteita alas.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Sisähuvipuistossa

Naapuritalossa on ollut jo viime keväästä asti lasten sisähuvipuisto. Saara pääsi sinne eskariryhmänsä kanssa jo heti avajaisten aikaan, mutta minun epäluuloisuuteni vuoksi en ole vienyt lapsia sinne aikaisemmin. Se mitä luin paikasta ennakkoon, ei oikein vakuuttanut minua ja toki kahdentoista euron sisäänpääsymaksukin huippaa suurperheellistä. Totuuden nimissä täytyy todeta, että esimerkiksi lippu Linnanmäelle maksaa kolme kertaa enemmän.
Saara ja Kaisa saivat syntymäpäivälahjaksi pääsyliput SnadiStadiin, Ruoholahden kauppakeskukseen.
(http://www.snadistadi.fi/Etusivu)
Tytöt olivat ruinanneet paikalle pääsyä synttäreistä lähtien ja tänään oli sopivan sateinen päivä mennä kauppakeskuksen parkkihalliin "maan alle" rakennettuun hupipuistoon, jolla nimellä paikkaa mainostetaan.
12-vuotias veli suostui lähtemään mukaan.

Koska hupipuisto tarjosi meille iloisen yllätyksen, on tämä kehukirjoitus ihan paikallaan. Pääkaupunkiseudun lapsiperheille paikka on mainio vaihtoehto vapaapäivän ajanviettoon, kun halutaan tarjota lapsille iloista liikkumista ja leikkimistä.
Ikärajoja puistoon ei ole. Aikuiset pääsevät ilmaiseksi, samoin alle 1-vuotiaat. Alle 3-vuotiaiden maksu on 8e ja yli 3-vuotiaiden 12e. Samalla maksulla voi viettää puistossa aikaa vapaasti vaikka koko päivän.

Hupipuistosta löytyy monenlaisia pomppulinnoja, kiipeilytelineitä, pallomeri, trampoliineja, skeittiramppi ja potkulautailualue, sählykenttä ja esiintymislava, jossa voi soittaa rumpuja tai kosketinsoitinta tai tehdä vaikka oman esityksen. Konsolipelejä, jääkiekkopelejä ja eri ikäisille tarkoitettuja aktiviteetteja on tarjolla runsaasti. Kaikenikäiset lapset pitävät myös alueella kiemurtelevasta polkuautoradasta ja autoja riitti jokaiselle halukkaalle, vaikka väkeä oli paikalla runsaasti. Jättihiekkalaatikollekin riitti rauhallista leikkihetkeä kaipaavia.

Hupipuistossa voi viettää myös lasten syntymäpäiviä. Synttäriseurueita näkyikin paikalla olevan useampia.

Erikoismaininnan ansaitsee harvinaisen monipuolinen kahvila. Syötävää ja juotavaa oli tarjolla kaikkien mieleen ja paikalta saattoi ostaa myös ihan "kunnon ruokaa". Hintatasoa pidin kohtuullisena.

Paikka oli siisti, valoisa ja ilmapiiri oli iloinen. Lapsiystävällinen ja palvelualtis asenne alkoi jo ulko-ovelta, kun sisäänpääsykassalla työskennellyt nuori nainen jutteli lapsille iloisesti ja turvallisesti. Ranneketeipin kiinnitys käteen  kun oli hyvin jännittävää monelle pikkuiselle.

Minulla ei lapsiluvun suuruudesta huolimatta ole paljoa kokemusta vastaavista paikoista, mutta siihen kiinnitin huomiota, että lapset leikkivät ja liikkuivat iloisina. Kukaan ei tullut sanomaan, että "olet liian vanha" tai "liian nuori" tai "liian lyhyt" tai "liian pitkä" tekemään jotakin. Kaikki leikkivälineet ja -paikat oli kaikkia varten.
12-vuotias viihtyi puistossa hyvin sen kolme tuntia, minkä ehdimme tänään olla, joten ala-asteikäisten ja pienempien kanssa paikka on hyvä vaihtoehto, kun mietitään hiukan vaihtelevampaa tekemistä sadepäivälle.


perjantai 25. lokakuuta 2013

Paras on vielä edessä

http://youtu.be/P40ApH4gUdQ

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=30058

Ensimmäisestä linkistä pääset kuulemaan laulun ja toisesta linkistä löytyy laulun syntytarina.

Eräänä päivänä kuluneella viikolla istuimme miehen kanssa kahden lopettelemassa ruokailua. Mies oli lähdössä kohta töihin. Sydämissämme oli kiitollisuus Jumalan uskollisuutta ja apua kohtaan kaikissa elämämme asioissa. Avasin Raamatun evästääkseni miestä pitkään työpäivään.
Raamattu aukeni tästä paikasta:
"Tee siis sovinto ja elä rauhassa
Jumalan kanssa, niin saavutat onnen.
Ota vastaan opetus hänen suustansa ja kätke
hänen sanansa sydämeesi.
Jos palaat Kaikkivaltiaan luo,
sinun elämäsi rakentuu uudestaan.
Jos karkotat vääryyden kauas majastasi,
viskaat kultasi tomuun ja Oofirin kullan jokilaakson louhikkoon,
jos Kaikkivaltiaasta tulee kulta-aarteesi, parhain hopeasi,
silloin iloitset Kaikkivaltiaasta ja nostat
kasvosi Jumalan puoleen.
Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua,
ja sinä voit täyttää lupauksesi.
Kun jotakin päätät, se onnistuu sinulle,
ja sinun teillesi loistaa valo.
Jos tiesi painuu alaspäin, sinä sanot:
"Ylös", ja hän auttaa nöyrtyvää.

Hän pelastaa senkin, joka ei ole syytön;
sinun kättesi puhtauden tähden tämä pelastuu."
(Job.22:21-30)

- - -

Haluaisitko jättää kommenttilaatikkoon oman rukousaiheesi Taivaan Isälle?
Minua siunaa aina kristillisellä koululla käydessäni eteisen ilmoitustaululla oleva esirukousaiheiden lista.
Listaan kirjoitetaan koulun rukousaiheet. Kun Jumala on vastannut pyyntöön, vedetään viiva asian yli ja usein samassa yhteydessä kirjoitetaan jokin kommentti tai kiitos.
Jos elämässäsi on asioita, joihin haluat Jumalan puuttuvan ja toivot meidän muistavan rukouksissa sinua ja asiaasi, kirjoita kommentti joko omalla nimelläsi tai käytä nimimerkkiä.
Kun Jumala vastaa sinulle, voit halutessasi jättää aikaisemman kommentin jatkoksi uuden viestisi.

Oma rukousaiheeni liittyy perheemme vanhempien lasten asuntoasiaan. Odotamme selkeitä ratkaisuja joko omaan asuntoon muuttamisen suhteen tai asioiden järjestymisenä niin, että nykytilanne selkiytyy.

"Uhraa kiitosta Jumalalle ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä.
Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua."
(Psa 50: 14-15)

Maailmankaikkeuden korkeimmalla ja pyhimmällä on varattuna sinulle ja elämällesi niin paljon hyvää.


torstai 17. lokakuuta 2013

Murun jälkiruoka

Heräsin äsken päiväunilta ja Muru kysyy, "haluaako mummo maistaa mun tekemää jälkiruokaa".
Toki halusin ja maistettuani kysyin luvan reseptin julkaisemiseen täällä.
Kun luette ohjeen, tiedätte oitis, että on kyse melko nopeasta ja herkullisesta jälkiruuasta.

Tarvitset:
valmiita tortillaleipiä
200g pakastevadelmia
1 1/2 rkl sokeria
(1 rkl vehnäjauhoja)
ruokaöljyä (esim. rypsi)
juoksevaa hunajaa
kanelia
hyvää vaniljajäätelöä

Keitä ensin vadelmat ja sokeri vesitilkassa paksuksi kastikkeeksi. Jos käytät pakastevadelmia ja kastike uhkaa jäädä kovin juoksevaksi, lisää vähän vehnäjauhoja. Jäähdytä vadelmakastike.

Leikkaa tortillaleivät kolmioiksi. (Pienet leivät 8 osaan.) Laita paistinpannuun öljyä niin paljon, että pohja peittyy reilusti. Kuumenna öljy ja paista kolmioita öljyssä kullanruskeiksi.
Laita kolmiot ritilän päälle jäähtymään. Leipä säilyy rapeana, kun et kasaa niitä päällekkäin.

Kun leivät ovat jäähtyneet, valuta niille hunajaa ja ripottele varovasti kanelia. Kanelia ei tarvita paljon - sen verran vain, että hunajan makeus talttuu.

Tee annokset lautasille: tortillakolmioita, vadelmakastiketta ja vaniljajäätelöpallo.

En muista äkkiseltään yhtä herkullista jälkiruokaa.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Perheen kuulumisia

Saara on vesirokossa, Kaisa ja Miika yökyläilemässä koulutovereittensa luona Oulunkylässä ja kaikilla koululaisilla on syysloma. Kristillisen koulun väki on lomaillut koko viikon ja nyt pääsivät myös Ruoholahden ja Taivallahden koulun kävijät syyslomalle.
Jussi-kissa kyläilee edelleen. Suuri yöllinen hupi on kuunnella, kun Jussi koputtaa tassullaan milloin kenenkin makuuhuoneen ovea ja pyytää päästä sisälle. Oven rynkytys jatkuu niin kauan, että joku meteliin kyllästynyt tulee päästämään sisälle. Sitten Jussi valitsee mieleisensä sängyn jalkopään uniaan varten.

Anne-Mari ja Kampaajatyttö kävivät tänään täällä ja olivat tietysti syödä velipoikia elävältä. Koska Miika ei ollut kotona, siskojen täytyi purkaa velihellyydentarpeensa isompiin veljiin ja pusuyritysten ja silitysten kohteet suhtautuivat asiaan vaihtelevalla kiitollisuudella. Aika ajoin esiteini-ikäinenkin poika sietää halitteluja siskoilta, mutta joskus on jo pelkkä kaunis katsekin liikaa. Selvästi varsinkin Anne-Mari nauttii veljien arvaamattomista reaktioista: välillä voi saada turpiin, välillä poika köhmöttää tyytyväisyyttään.

Isi oli koko päivän bussireissulla seurakunnan ryhmän kanssa ja selvisi tästä matkasta ilman eksymistä, polttoaineen loppumista tai oven kiinnijuuttumista. Olin niin iloinen saadessani komean mieheni takaisin kotiin, että vein hänet Mäkkäriin syömään, jotta sain sen hetken katsella häntä ihan rauhassa, ettei kukaan kiipeillyt isin niskassa. Jos isi olisi syönyt kotona, hänen kimpussaan olisi pörrännyt Jussin lisäksi ainakin Saara esittelemässä vesirokkonäppylöitään.
Kun tulimme kotiin ja Saara oli saanut näyttää kiipeilyt ja vesirokot, tein isille oikein napakan selkähieronnan. Sen jälkeen isi "kaatuikin" sänkyyn ja nukahti saman tien.

Anne-Marin ja Kampaajatytön lisäksi hieroin tänään myös Lähihoitajaopiskelijapojan. Hänen kohdallaan suuri ilonaihe tänään oli työssäoppimisen näyttötutkinnon onnistuminen täysillä pisteillä ryhmän parhaana. En siis ihmettele, kun olivat pyytäneet poikaa töihin joululomaksi ja ensi kesäksi. Opiskelumotivaatiota varmasti lisää onnistuminen työssä ja saatu hyvä palaute ja suoranaiset kehut.

Toiseksi vanhin poika sai tänään kutsun työhaastatteluun urheiluvälineliikkeen myyjän työhön. Pojalla on kyllä kaksikin osa-aikaista työtä, mutta vaihtaisi mielellään kokoaikatyöhön ja varsinkin kun liike sijaitsee naapuritalossa kadun toisella puolella.

Minulla on vähän hassusti kolmena aamuna peräkkäin asiakashierontoja koululla. Huomenna koko koulupäivä on pelkkää hierontaa ja perjantaille ja lauantaille ilmottauduin töihin, jotta saan kerättyä hierontapisteitä. Koulun aikana on suoritettava 70 tuntia asiakashierontoja koululla opettajan valvonnassa ja vähitellen niitä tehdään taitojen mukaan. Nyt voimme ottaa asiakkaita niska-hartia-, selkä- ja yläraajahierontaan. Seitsemän asiakasta on ollut minulla ja oikein hyvin olemme tulleet toimeen. Muutama on jopa ollut erittäin tyytyväinen.

Taivaan Isän siunausta viikkoonne. Joku tarvitsee voimia, toinen terveyttä. Jonkun mieli on alakuloinen, toisella olisi huolia vaikka muille jakaa.
Kaiken touhun ja tohinan keskellä olen muistuttanut itselleni, että Raamatun lupaukset ovat voimassa vahvasti. Itse olen saanut kokea rauhaa - sellaista kaiken alleen tasoittavaa taivaan rauhaa. Ja ihan Hänen lupaustensa mukaisesti. Ja sen päälle iloa, joka asettuu olosuhteiden yläpuolelle.
Sinä, joka luit nämä pitkät rivit tänne asti: jos haluat, vastaanota tästä sanojeni välityksellä Jumalan siunauksia elämäsi ylle.

Jätteiden lajittelusta kerrostalossamme

Minua kiinnostaa asiat, jotka liittyvät kierrätykseen tai jätteiden lajitteluun. Niin: hassu mielenkiinnonkohde tuo jätteet. Katselen mielelläni dokumentteja, jotka käsittelevät esimerkiksi uusia jätteenkäsittelyjärjestelmiä. Kun Jätkäsaaren uutta asuinaluetta suunniteltiin ja alueelle järjestettiin kiertoajelu, oli matkan mielenkiintoisin osuus, kun kiertoajelun opas kertoi asuinalueen keskusjätejärjestelmästä, jossa jätteet kulkevat maan alla liki sadan kilometrin tuntinopeudella keskusasemalle, josta jäteautot noutavat jätteet jatkokäsittelyyn.

Lapsuudessani kierrätys ja jätteiden oikea lajittelu oli arkipäivää, johon ei tarvinnut aikuisia opastaa. Toki metallin ja ongelmajätteiden kierrätystä ei juurikaan ollut olemassa. Mutta uuneissa poltettiin polttokelpoinen jäte ja vaatteet kierrätettiin matonkuteiksi ja käyttörievuiksi. Maitopurkit käytettiin pakastusrasioina ja jos kaupasta ostettiin elintarvikkeita, jotka oli pakattu muovirasioihin, rasiat pestiin huolella ja käytettiin uudelleen niin monta kertaa, kuin pysyivät ehjinä. Paksusta muovista tehdyt pussit pestiin  ja käytettiin elintarvikkeiden säilyttämisessä ja pakastamisessa. Sanomalehdet käytettiin uuninsytykkeinä ja suojapapereina vaikka uunien nuohouksen yhteydessä.
Materiaalit, joille ei keksitty luontevaa kierrätystapaa, muokattiin uuteen käyttöön. Paksusta muovista tehdyt lannoitesäkit käytettiin kurkkusuojien tai kasvihuoneiden muovittamiseen. Aikana, jolloin maito pakattiin muovipusseihin, kukoisti perheenemäntien matonvirkkausinnostus. Muovipussit leikattiin ohuiksi nauhoiksi, joista virkattiin muovimattoja. Muovinauhoja käytettiin myös mattojen kutomisessa. Parhaat saunan pukuhuoneen matot oli meillä ohuet ja kevyet muovikuteesta kudotut matot, jotka kuivuivat nopeasti ja olivat myös helpot puhdistaa.
Tuohon aikaan ei ihmisille tarvinnut antaa valistusta jätteidenkäsittelystä tai kierrätyksestä. Kierrätys oli luonnollinen tapa toimia. Tuolloin ei puhuttu "kierrätyksestä", vaan oli kyse tarkkaan käyttämisestä.

Tänä iltana ilahduin mennessäni taloyhtiömme jätehuoneeseen. Jätehuoneeseen oli ilmestynyt keräysastiat metallille ja lasille.
Jätehuoneessamme on nyt mahdollista kierrättää sekajäte, biojäte, kartonki, keräyspaperi (sanoma- ja aikakauslehdet), energiansäästö- ja hehkulamput, metalli ja lasi.
Koska taloyhtiössämme on liki 200 taloutta ja liiketilaa, on jätehuone kovassa käytössä.

Mahdollisuudet jätteiden oikeaan käsittelyyn on tehty meille mahdollisimman helpoksi. Nyt enää puuttuu, että aikuiset ihmiset viitsivät nähdä sen vaivan, että lajittelevat jätteensä oikein. Joka ainoa helsinkiläislapsi osaa lajitteluun vaikka unissaan, koska päiväkodista alkaen ja joka ikisessä koulussa annetaan erittäin monipuolinen ja kattava jätevalistus ja lapset osaavat lajittelun sen jälkeen ihan luonnostaan.
Joskus pohtii, onko talon asukkaiden lukutaidossa vikaa, kun kartonkijäteastiaan kulkeutuu styroxia ja muovikääreitä tai kompostiastiaan tuodaan ruuantähteet muovipussissa.

Taloyhtiö maksaa jäteastioiden tyhjnnyksestä. Nykyisenä maailmanaikana satsaamme omaan ja lastemme tulevaisuuteen huolehtimalla jäteasiat parhaalla mahdollisella tavalla. Jäteasioissa pihtaaminen voi ajanmittaan tulla kalliiksi meille kaikille.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tv-dokumentti, jota suosittelen

Ulkolinjan dokumentti "USA:n kodittomat lapset" on katsottavissa YLE Areenalta vielä kuuden päivän ajan.

Ohjelman otsikko kertoo ohjelman sisällöstä ja lasten haastattelut kertoo köyhien amerikkalaislasten unelmista.

Tällaisia ohjelmia kannattaa katsoa, jotta oma maailmankuva pysyy realistisena.

http://areena.yle.fi/tv/1979195
(Tätä linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan dokumentin.)

Ajatuksianne ohjelmasta voi kirjoittaa blogikomenttien lisäksi myös suorana palautteena YLE:lle, jotta saamme jatkossakin nähdä yhtä koskettavia tv-ohjelmia.

Uutta musiikkia

Tytöt löysivät aivan uuden "bändin"  (vieras nimitys musiikkia esittävälle ryhmälle minun kielenkäytössäni, mutta kuvaa aika hyvin ko. kokoonpanoa).
"Planetshakers" täytyy esitellä teillekin:
https://www.youtube.com/watch?v=ItbHOprsFnM
16-vuotias muistutti minua (oli pari viikkoa sitten kuunnellut Markku Tuppuraisen saarnan tarkasti), että musiikkityylillä ei ole väliä ja merkitystä silloin, kun ylistämme Jumalaa laulullamme ja soitollamme.

Australiasta tulee paljon hyvää hengellistä musiikkia. "Planetshakersin" muusikoiden korkeaa tasoa ei kukaan varmaan aseta kyseenalaiseksi. Surullisen paljon on hengellistä musiikkia, jossa musiikillinen taso unohdetaan tarkoitusperien kustannuksella. Tarkoitan sitä ajattelutapaa, että tarkoitus pyhittää keinot.
https://www.youtube.com/watch?v=TZB8bGW2aS0
Jos joku muukin innostui tällaisesta tavasta ylistää Jumalaa, ohessa toinen linkki.

Huomasittehan tämän päivän sanan?
"Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä ja teillä on kyllin syötävää ja te saatte turvallisesti asua siinä." (3.Moos.25:18-19)

Uuden viikon haasteisiin toivotan kaikille voimia ja iankaikkisen Isämme ohjausta. Jos laitat turvasi Taivaalliseen Isään, saat olla varma, että hankkeesi menestyvät. Etsi Jumalan tahtoa elämääsi.

"Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää, tai käärmeen, kun hän pyytää kalaa? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat." (Matt. 7:7-12)

Jumalan suuria ja pieniä ihmeitä viikkoonne toivotellen!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Talkoita ja synttärijuhlia

Kuopion Veli on toteuttamassa Lautakankaalle lauantaiksi talkoita. Hänellä on tarkoitus varustaa raivaussaha-armeija metsänraivaustyöhön ja pihatöitäkin löytyy. Talkoolaisia hän on houkutellut aina Kuopiosta asti, mutta mukaan mahtuu, jos joku potee tekemisen puutetta huomenna tai haluaa muuten vain tulla väsyttämään itsensä. Yhdeksän pintaan aamulla on tarkoitus töitä aloitella. Neljään mennessä on työt huomisen osalta tehty, koska kuopiolaiset jatkavat päivää Kuopion Vapaaseurakunnan nuortentilaisuudessa.

Syksyn tapahtumissa on selvästikin ruuhkaa perheemme osalta, koska helsinkiläiset eivät pääse talkoisiin mukaan omien pippaloittensa takia. Huomenna iltapäivällä aloitamme Kaisan ja Saaran syntymäpäivien juhlinnan ja sitä jatketaan kerrostalon järjestyssäännön hiljaisuuteen asti. Juhliin on kutsuttu tyttöjen koulusta käytännössä neljä luokallista oppilaita, koska tytöt käyvät yhdysluokilla 1-2 ja 3-4. Tänään alkava syysloma karsii kyllä kurjasti juhliin pääseviä ja sitä tytöt ovat surreetkin etukäteen. Olen kutsunut lasten vanhemmatkin mukaan, niin eiköhän vielä saada kerhohuoneelle kunnon juhlat pystyyn.

Isi lähtee nyt hakemaan isännöitsijätoimistosta Kasarmitorin kulmilta kerhohuoneen avainta. Tytöt siivoavat kerhohuoneen iltapäivällä. Minä lähden kauppaan hakemaan tarvikkeita pienoiseen urakkaan ja kymmeneltä teen Saaran kanssa pikapyrähdyksen hammaslääkäriin. Viikon hiljaisin päivä nyt sillekin käynnille sattui, mutta onpahan sitten asia hoidettu.

Iloista päivää teillekin! Pidetään silmät ja korvat auki ja katsellaan ja kuunnellaan sydämen kautta.

torstai 10. lokakuuta 2013

Voi sinua Jussi!

Koska meillä ei ole koskaan ollut lemmikkiä, niin kaikki mitä laina-Jussi tekee, on niin ihmeellistä.

Äsken olin menossa aamusuihkuun, kun löydän Jussin hyvin tyytyväisennäköisenä kellottelevan ketarat ojossa eteisen lattialla. Syy ylenpalttiseen tyytyväisyyteen löytyi kylpyhuoneesta. Jussin "potta" on kylpyhuoneen wc-istuimen vieressä ja wc-paperiteline on Jussin potan takana seinällä.
(Kutsumme  Jussin "potaksi" hiekka-astiaa, jossa on tällä hetkellä puupohjaista kissanhiekkaa.)
Potassa puupelletin päällä oli syherö vessapaperia ja syherön sisältä löytyi hienot kissankakat.
Paperirullassa oli ollut jäljellä noin puolimetrinen "vetäisy" paperia ja sen Jussi oli kauniisti käyttänyt. Sen kun
mummo vain nosti jätöksen siististi papereineen vieressä olevaan vessanpönttöön. (Minä olen Jussille mummo ja mieheni on pappa.)
Jussi varmaan ajatteli, että täytyy jotenkin mummolle hyvittää eilistä. Mummo oli hiukan jupissut Jussille, kun tämä oli käynyt pissillä pesuvadissa. Pesuvati oli tyhjillään kylpyhuoneen lattialla, mutta Jussi oli hetkeä aikaisemmin häädetty pois papan vaatekaapin hyllyltä ja täytyihän nyt jotenkin sellaisesta vääryydestä mieltään osoittaa.

Nyt Jussi makaa keittiön penkillä ja heiluttelee komeaa häntäänsä edestakaisin. Aamupalanlaittajien toimia täytyy seurata, etteivät husaa kaikkea keittokinkkua leivilleen.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Älä tule kiireen huijaamaksi

Kiireeseen vedoten jätämme paljon tekemättä, sanomatta ja yrittämättä.
Kiireestä on tullut monelle vihollinen, joka nakertaa elämää salakavalasti kuin termiitti taloa.
Eräänä päivänä talomme romahtaa varottamatta, kun olemme antaneet kiireen viedä päätäntävallan omasta rakkaasta lahjaelämästämme.

Hieronnan opettaja antoi viikonloppuna mieleenjääneen opetuksen:
"Kun tuntuu ja näyttää siltä, että aika loppuu tai tulee kiire, hidasta tahtia ja laajenna otteita. Silloin ehdit tehdä kaiken sen, mitä pitääkin ja juuri ajoissa."

Kävelin tänä iltana kotiin eräästä tuote-esittelystä, joka sivuaa myös hierojan työtä. Bussi, jolla olin ajatellut tulla kotiin, körötteli kaikessa rauhassa ohitseni, kun en ollut ehtinyt pysäkille asti. Bussin perävaloja katsellessani minua ärsytti, koska olin ajatellut ehtiväni kotiin hiukan aikaisemmin. Mutta samassa muistui mieleeni nuo sanat: "...jos näyttää siltä, ettet meinaa ehtiä, hidasta tahtia ja laajenna otteita..."

Minä kävelin tyytyväisenä kotiin saaden samalla tervetulleen iltakävelyn, eikä aikaa kulunut juuri sen enempää, kuin jos olisin tullut liikennevalohin ja pysäkeille pysähtelevällä bussilla.
Matkalla sain myös idean liittyen hierontahuonetoimitilaan.

Jos sinusta tuntuu siltä, että kuljet kiireen talutusnuorassa, hidasta tahtiasi ja katsele näköaloja hiukan laajemmalle. Katsele välillä vaikka ihan uuteen suuntaan.

Melska yökylässä

Pienenä yllätyksenä minulle tuli eilen illalla se, että miehen loma loppuu tänään. Olin jotenkin ajatellut, että loma vain jatkuu ja jatkuu ja minulla on aina saatavilla pyykinkuskaaja kuivauskaapille. Nyt alkaa parvekkeella olla jo aika nihkeätä pyykin kuivuminen ja kuivuriin täytyy puolentoista tunnin välein vääntää ajastimeen lisää aikaa. Jos kaapin lataa täyteen paksuja pyyheliinoja, saa lisäaikaa ladata pari kertaa. Onneksi rappukäytävässä sijaitsevan kuivauskaapin käyttö on ilmaista eikä kukaan muu rapussamme sitä käytä.

Viime yön nukuimme miehen kanssa tuulimyllyn siipien vieressä. Melska tuli yökylään, koska hänen äidillään oli tänä aamuna aikaisin näyttökoe työssäoppimispaikassaan. Melska halusi mummon ja papan keskelle nukkumaan ja ihmeen villisti huitoi kaksi jalkaa ja kaksi kättä koko yön. Täytyy muistaa sanoa Melskan äidille asiasta, ettei vain ole tytön korva tulehtunut uudelleen, kun meno oli niin villiä.
Melska tykkää hurjasti Jussista ja Jussi Melskasta. Melska on Ruotsin mummon luona tottunut kaikkiin eläimiin ja siksi hän osaa olla niin luontevasti Jussinkin kanssa. Aamulla Jussi hyppäsi sänkyymme ja tuli nuolemaan Melskan ja minun sormia, kiehnäämään ja kehräämään. Sitten se asettui vatsani päälle makaamaan ja katsoi kiinteästi silmiin ja kysyi ihmettelevästi, "eikö mummo meinaa nousta ollenkaan ruokaa antamaan".

Viikonlopun tiukan opiskelun jälkeen on tämä päivä käytettävä vielä tiukemmin kotihommiin. Leipomaankaan en ole ehtinyt ikiaikoihin ja korvapuustejakin saa ihan liian harvoin.
Kun on ollut liian vähän kotona, kestää oman aikansa, ennenkuin jokaisen lapsen kanssa pääsee takaisin siihen, mistä on tullut katkos yhteydenpitoon.
Nyt asettelemaan töitä tärkeysjärjestykseen ja ihan ensimmäiseksi täytyy lukea Melskalle eilen illalla lukematta jäänyt Pupu Tupuna. Tyttö ehti nukahtaa ennenkuin mummo kerkesi viereen lukemaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Viikonloppukurssi edessä

Jollei kouluni olisi niin mielenkiintoista kuin se on, ajattelisin alkavaa viikonloppua toisin ajatuksin. Lähden tänään viideksi koululle ja hot stone- koulutus kestää iltakahdeksaan asti. Huomenna ja sunnuntaina koulutus jatkuu klo 9-16 ja opin myös intialaisen päähieronnan. Yksi opiskelutoverini kertoi, että hänen antamistaan hoidoista juuri tämä päähieronta on yksi kysytyimmistä ja on tullut kovasti suosituksi viime aikoina.
Odotan siis innolla uuden oppimista.

Eilinen koulupäivä oli hyvin jännittävä. Meillä oli ensimmäinen asiakashierontapäivä ja meitä oli 13 opiskelijaa yhtä aikaa vastaanottamassa asiakkaita. Minulla oli 45,- 60- ja kaksi 30-minuutin hieronta-asiakasta. Urani ensimmäinen asiakas, noin 30-vuotias mieshenkilö, nukahti hoidon aikana.
Ensimmäisen päivän kokemukset olivat kaiken kaikkiaan niin rohkaisevia, että jätin jo listan päivistä, jolloin voin tehdä asiakashierontoja lisää. Opiskelun aikana täytyy suorittaa koulussa 70 tuntia opettajan valvomia asiakashierontoja.
Oppilashierontojen hinnat ovat mielestäni kohtuulliset: esimerkiksi 30 minuutin niskahartiahieronta 15e ja 60min puolihieronta 25e. Viidentoista minuutin pintalämpöhoito hieronnan yhteydessä maksaa 5e. Ei siis ihme, että kaikki oppilasajat täyttyvät helposti.

Muuten: se mittojen mukaan tilaamani hierontapenkki on todella hyvä! Ei huoju eikä notku, vaikka satakiloista miestäni hieroin. Kokoaminen ja kasaaminen täytyy tehdä vielä ohjelappusen kanssa.
Suomalainen yritys tekee todella laatutyötä. http://www.jaccara.com/.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Jussin puheenvuoro

Olen Jussi, seitsemän vuotta ja kissa.
Koska tämän blogin kirjoittaja katsoo asiakseen tämän tästä kommentoida minua ja elämääni, katson oikeudekseni valottaa lukijoille elämäntilannettani myös omasta näkökulmastani.
Olen siis "oikea elävä eläin". Sunnuntaina täällä kävi ihmisten karvoja saksimassa eräs nuori nainen ja minut nähtyään hän hyvin epäkunnioittavasti ja pelokkaalla äänellä kysyi kaikkien kuullen "onko tuo oikea elävä eläin?" Ihmettelen, kuinka fiksulta näyttävä ihminen saattaa kysyä jotakin niin ajattelematonta.
Hengitän, siis olen.

Jouduin tähän huusholliin aika yllättäen. Emäntäni, jota täällä kutsutaan "Muruksi", pakkasi minut yhtenä päivänä kierrätyskeskuksesta ostettuun muovilootaan ja suureen ääneen valittaen raahasi minut kaiken maailman liikennevälineillä tänne maailman ääriin. Minä en ole painava, vaan laatikko on epäergonomisesti muotoiltu ja täysin soveltumaton lemmikkieläinten kuljettamiseen. Tätähän nämä toopet ihmiset eivät näe.

Toopeista puheenollen: niitä riittää tässä huushollissa. Minä en tajua, miksi minulle pitää aamusta iltaan ja joskus keskellä yötäkin hokea "kisu-kisu, mirri, kissa, kisuli" ja niin edelleen. Eihän täällä näille ihmislapsillekaan toitoteta aamusta alkaen "tyttö, tyttölapsi, pikkutyttö, tytöntyllerö, typy" tai "poju, poika, jäbä, poika-kulta, pikku-poika".
Eikö ne ihmisparat keksi muuta puhuttavaa minulle, vai onko se jäänne jostakin kivikautiselta ajalta, mutta oikeasti sitä jankutusta omasta persoonastaan ei jaksaisi alituiseen kuunnella.

Emäntäni oli informoinut näitä toopeihmisiä minusta, että olisin muka pelkuri. Se on hänen mielestään pelkuruutta, jos ulko-ovelta katselee ulos, mutta ei katso tarpeelliseksi mennä ihmisten haiseviin rappuihin.
Minä sanon, että kyseessä on terve itsesuojeluvaisto. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen käynyt parvekkeella haukkaamassa happea ja joku toope laittaa parvekkeen oven kiinni. En minä koskaan ole siitä tehnyt suurta numeroa, mutta on se aika tylyä kohtelua.

Väkeä tässä talossa riittää. Pappa on selvästi ollut kissojen kanssa aikaisemminkin, koska häneen voi luottaa. Jos haluan tehdä jotakin tai mennä jonnekin, pappa antaa aina luvan. Pappa ei myöskään huijaa. Jos se näyttää minulle palloa, ei se laita sitä selkänsä taakse, vaan antaa minun leikkiä sillä. Sen kyllä tänään huomasin ja taisi vihjeestä tajuta pappakin, että ei nykykissat enää millään lankakerillä leiki. Kyllä minua huvitti, kun pappa oli aidosti innoissaan lattialla pyörivästä lankakerästä. Minä katselin kohteliaasti sitä leikkiä vierestä.

Ruokahuusholli on täällä vähän niin ja näin. Ruokaa saa, jos osaa pyytää. Minkäänlaista kunnioitusta toisten ruokailua kohtaan ei kyllä ole. Ei siinä minun mielestäni ole mitään katselemista, jos kissa syö.

Yhtenä päivänä en ollut uskoa silmiäni. Lauri, se pojista, joka kutsuu minua imelästi "mirriksi", uitti varpaitaan minun vesikupissani. Itse hän väitti, että se oli vahinko, mutta ajattelin jonakin aamuna näyttää Laurille ja uittaa omia varpaitani hänen kaakaolasissaan.
Onneksi mummo näki varvasuiton ja pesi kuppini huolellisesti. Pidän sitä Lauria vähän silmällä, koska hän ei vaikuta luotettavalta tyypiltä.

Älkää ottako ihan tosissanne, mitä minusta täällä kirjoitetaan. Minulla on kuitenkin järki päässä ja jalat tukevasti maassa. Ehkä nämä ihmiset pikkuhiljaa rauhoittuu ja alkaa kohdella kissaa oikeana eläimenä.
Vinkki: jos haluatte nukkua päivänokosenne rauhassa, menkää saunan lauteille nukkumaan.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Mummotentti ohi

Päätin, että palkitsen itseäni kirjoittamisella vasta sitten, kun lihastentti on ohi.
Nyt on niin huojentunut olo, että luulisi takana olevan suuremmankin ponnistuksen, kuin vain puolessa tunnissa tehty tentti. Opettajan huumonrintajusta kertoo jotakin se, että hän ojensi meille seuraavan, marraskuussa olevan tentin sisältömonisteen, kun olimme palauttaneet tämänpäiväisen tenttimme. Marraskuisen tentin sisältö on kolme kertaa tämänpäiväisen verran, mutta minulle tuntuu helpommalta, kun mukana on paljon entisiin opintoihin liittynyttä asiaa.
Viikon päästä nähdään, menikö tämänpäiväinen koe läpi.

Saara täyttää tänään seitsemän vuotta. Kaisalla on reilun viikon päästä syntymäpäivä. Tytöillä ei ole vielä koskaan ollut varsinaisia kaverisynttäreitä ja nyt päätin, että he saavat pitää talon kerhohuoneella "suuret juhlat". Koska kummankaan luokalla ei ole kovin montaa oppilasta, Saara kutsuu kaikki eka- ja tokaluokkalaiset ja Kaisa kaikki 3-4-luokkien tytöt. Äsken askartelimme 20 kutsukorttia ja jokaisessa kortissa lukee lisäksi, että perheen aikuiset ovat myös tervetulleita.
Muru lupasi laittaa pystyyn sushibuffetin ja minä suunnittelen hyydykekakkuvalikoiman. Lapset nyt tietysti haluavat omat perinteiset makupalansa, mutta aiomme viettää juhlia puoli päivää ja monenlaisen hyvän syötävän parissa.

Ihan yllättäen huomasin, että minulla on oma pyykinripustaja käytössäni puolitoista viikkoa, kun mies pitää kesälomansa rippeitä parhaillaan. Nyt tiedän senkin, mitä tarkoittaa "puolison tuki", jos tarkoitetaan esimerkiksi vaimon opintoja. Kun koko viikonlopun luin tenttiin, mies kiikutti minulle kahvikupillisia, haki salmiakkia ja jäätelöä kaupasta, ripusti niitä pyykkejä ja katsoi lapsia perään. Lisäksi hän keksi lihasten funktioiden mieleenpainamiseen niin mainioita muistisääntöjä, että saimme nauraa monet makeat naurut. Tosin ne muistisäännöt ovat aika lailla "sisäpiirin" juttuja, etten suurin surminkaan niistä maininnut edes opiskelukavereille. Mutta niiden muistisääntöjen avulla muistin monta vaikeaa asiaa tentissä.

Murun Jussi-kissa jatkaa kyläilyään meillä. Jussi on jo niin rohkaistunut, että uskalsi eilen tulla mummon ja papan sängylle kanssamme päivänokosille. Tänä aamuna ei meinannut lasten kouluunlähdöstä tulla mitään, kun he innostuivat leikittämään Jussia papan (!) ostamilla kissanleluilla.
Jussin läsnäolo on käynyt ihan siedätyshoidosta: ne jotka alkupäivinä napsivat allergialääkkeitä kissaoireisiinsa, pärjäävät nyt ilman lääkettä.

Tuleva maalainen minussa kehräsi tänään tyytyväisyydestä Citymarketissa. Loput siemenet myytiin -90%:n alennuksella. Hyvin maltillisesti tyydyin ostamaan vain porkkanan, pihvitomaatin, salaatin. lantun ja asterin siemeniä. Kukkien siemeniä olisi ollut tarjolla kaksi suurta korillista, mutta hyötykasvit ovat lähempänä sydäntäni.

Kiitos jälleen ystävällisestä seurastanne. Huomenna avaan uudenuutukaisen hierontapenkin ensimmäistä kertaa ja kuulette varmaan innostuneita kokemuksia, kun pääsen purkamaan tämän perheen hierontajonoa ammattimaisin ottein.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Tänään tarvitaan nenäliinoja

Olen täällä joskus maininnut Pullatädistä ja Pullatädin sedästä. He ovat pariskunta, joka pitää talossamme kahvilaa. Pullatädin mustikka- ja rahkapiirakka, korvapuustit ja salaatit ovat tulleet meille rakkaiksi niiden 18 vuoden aikana, kun kahvila on ollut auki arkisin klo 6-15. Kovin montaa päivää en näiden vuosien varrelta muista, että lappu olisi ovessa kertonut kahvilan olevan kiinni muuta kuin kesäloman takia. Kesälomakin on usein ajoittunut mustikanpoiminnan aikoihin, jolloin Pullatäti keräsi kymmeniä kiloja piirakkatarpeita.

Tänään Pullatädin kahvila on auki viimeistä päivää. Uudet yrittäjät leipovat ja paistavat mitä parhaaksi katsovat. Me vakioasiakkaat jäämme kaipaamaan ihmisten lisäksi myös kotoista, leppoisaa ilmapiiriä, johon kuka hyvänsä saattoi poiketa kertomaan kuulumisiaan tai päivittelemään tuulta ja tuiskuja.

Kuka hyvänsä osaa myydä kahvia ja pullaa, mutta kenen hyvänsä persoonaa ei ole luotu asiakaspalvelijaksi ja myötäeläjäksi. Kaiken lisäksi harvalla kahvilanpitäjällä on taito kohdella erilaisia asiakkaita tasavertaisesti ja ystävällisesti riippumatta asiakkaan ulkoisesta olemuksesta tai puutteista ihmisenä. Tällä en nyt tarkoita sitä, että kahvilan nurkkaan olisi pesiytynyt laitapuolenkulkijoita tai rymysakkia. Jos satunnaisesti kahvilaan joku heikommat elämän eväät saanut poikkesikin, häntä palveltiin yhtä kunnioittavasti kuin muitakin.

Lapsia Pullatäti palveli erityisen lempeästi. Saara, Kaisa ja Melska olivat viime vuosina Pullatädin erikoiskohtelussa lukemattomat kerrat ja lapset varmasti muistavat Pullatädin kuppiin laittamat pehmisannokset, joita lapset saivat "kaupan päälle".

En minä arvannut, että kahvilanpitäjien muutto voi ottaa sydänalassa näin koville.
Pullatädin jättämää aukkoa arkeemme ei täytä kukaan.
Kiitollisia olemme yhteisistä hauskoista muistoista ja toivotamme kaikkea hyvää Pullatädin ja Pullatädin sedän uudelle elämänvaiheelle, jolloin ei enää tarvitse herätä kahdelta yöllä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Nelijalkainen allergiatestaaja

Muru (lähihoitajaopiskelijapojan tyttöystävä) toi Jussi-kissansa meille kyläilemään. Jussilla on mukana "potta", ruoka-astia ja evästä ja pojan on tarkoitus kyläillä useampi päivä.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään lemmikkiä ja Jussi-parka on vähän ihmeissään perässä kulkevista ihailijoista.  Jussi on jo selvästi ilmaissut, että perheemme vanhimman pojan seura on hänelle mieleen. Vanhin poika oli perheestä ensimmäinen, jonka kinttuja käytiin kyhnäämään rapsutusten toivossa. Vanhin poika tosin on joutunut jo käymään allergialääkepurkilla, kun silmät alkoivat vuotaa ja kutista jo ensimmäisen silittelyn jälkeen.
Jussihan on norjalainen metsäkissa-russian blue ja sen karva on pitkä ja pehmoinen. Sänkyjen alla luuhaamisen jälkeen poika sai minulta liikanimen "pölyhuisku".
Perheen suurimmat kissojenystävät, Kaisa ja Elia, eivät malttaisi millään lähteä nukkumaan. Kaisa kantoi petivaatteensa olohuoneen sohvalle siinä toivossa, että saisi enemmän viettää aikaa Jussin kanssa.
Isi tulee yöllä kolmen jälkeen töistä, eikä tiedä yövieraasta mitään. Mielenkiintoista kuulostella isin ääntelyä, kun pimeässä eteisessä tulee vastaan Jussin kiiluvat silmät.

Lounaalla Meritähdessä

Helsingin Ruoholahden kaupunginosasta löytyy nykyään ruokapaikkoja moneen lähtöön. Lounasaikaan varsinkin on varaa valita sushista ja nepalilaisesta ruuasta alkaen.
Emme ole paljoakaan "ulkona syömistä" harrastaneet monestakaan syystä. Tänä syksynä elämäntilanne on ollut sellainen, että satunnainen poikkeaminen ravintolaan on tuntunut luontevalta. Varsinkin tiistaisin ja torstaisin, kun olen tullut yhden seutuun koulusta ja mies herää töiden jälkisiltä uniltaan, olemme käyneet silloin tällöin nitistämässä huutavaa nälkäämme seudun ravintoloissa.

Ravintola "Meritähti" sijaitsee naapuritalossa, aivan talomme pihaporttia vastapäätä. Iltaisin paikka houkuttelee väkeä muuhunkin kuin ruokailuun, mutta lounasaikaan arkisesti sisustettu ravintola täyttyy ruokailijoista. Lokakuun tarjouksena heillä on ollut härän pihvi (kyllä: tiedän, että "härkä" on houkuttelavampi nimitys naudanlihalle) lohkoperunoiden tai ranskalaisten kanssa kymmenen euron hintaan.
Kun syö lounaan paikan päällä, ateriaan kuuluu myös alkukeitto, salaatti, leipä ja kahvi tai tee.
Tänään keittona oli kolmen sipulin keitto. Edelliseltä kerralta jäi mieleeni herkullinen maissi-parsakaalikeitto.
Pyysimme pihvimme lehtipihviksi hakattuna. Lautasen kokoinen pihvi oli mureaa ja sen kruunasi pekoniviipale ja keko sinihomejuustomurua.

En ravintolassakaan halua jättää hyvää ruokaa hukkaan. Kahdeksan lohkoperunaa, joita en jaksanut syödä, käärin paperiservettiin ja toin kotiin. Tarjoilija ehdotti rasiaa perunoilleni, mutta sanoin, että kävelen tuohon naapuritaloon, niin servetti riittää oikein hyvin.
Koska muiden laittama ruoka on hyvää ja kun saa ruokailla kaikessa rauhassa miehensä seurassa, vinkkaan kaikille ruokapaikkaa Ruoholahdessa etsiville pariskunnille ja sinkkunälkäisille, että Meritähdessä saa vastinetta rahalleen ja jälkiruokakahvikin on hyvää.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kotopäivää

Kukkakaalikeittoa, korvapuusteja ja  omenapaistosta oli tänään ruokalistalla leppoisan kotipäivän kunniaksi. Miehelläkin oli vapaapäivä sitten loppujenlopuksi, vaikka koko aamupäivän odotteli ylityökutsua. Minua hätisteltiin neljälle eri työkeikalle ja päättäväisesti kieltäydyin jokaisesta. Mielessäni kävi päivän mittaan, missä mahtaa olla kaikki työttömät, kun toisilla olisi työtä neljän ihmisen edestä.
Kotihommat olivat niin huonolla tolalla, että minun oli pakko huudattaa pyykkikonetta taukoamatta. Koska mies oli alttiisti auttamassa, hän juoksutti vaatteita kuivuriin.
Vapaapäivään kuuluu myös päiväunet ja niiden ansiosta pidennän työaikaani illasta. Tiskiä, pyykkiä ja huomisten eväiden laittoa on vielä ohjelmassa iltayhdeksän jälkeen.

Lämpötila ulkona enteilee sitä, että käsineitä ja pipoja etsiskellään kohta käyttöön. Edelleen ihmettelen sitä piirrettä joillakin lapsilla, että ihannetila on pärjätä mahdollisimman vähällä vaatetuksella. En tiedä, mikä siinä oikein on taustalla, kun takin ottaminen aamulla mukaan on erittäin vastenmielistä. Minusta viluntunne on sen verran epämiellyttävää, että rahtaan mielummin mukanani turhia vaatteita kuin palelen.

Sauna sopii hyvin vapaapäivän iltaan. Meillä se tarkoittaa myös lämpimiä yöunia olohuoneessa nukkuville, kun sauna on olohuoneen seinän takana.
Saunan jälkeen Nöpöstiinan kutomat villasukat jalkaan, niin johan on elämä kaikinpuolin mallillaan.
Hyvänmallista viikonjatkoa toivottelen teillekin.