Lapset kouluun hyvästeltyäni asetuin olohuoneeseen setvimään pyykkitukosta, joka oli paisunut jo kuuden korillisen suuruiseksi. Harvemmin istun sohvalle siinä tarkoituksessa, että "katselen televisiota", mutta sopivan askareen ohessa voi oikein hyvin kuunnella ja silmäillä ja saada uusia ajatuksia televisio-ohjelmista. TV7:sta on nyt tullut se kanava, joka olohuoneessa useimmin on näkyvillä.
Pyykkiä taitellessani ja pölyn määrää kauhistellessani kuuntelen ohjelmaa, jossa haastatellaan pariskuntaa. Huomioni kiinnittyi haastattelijan kysymykseen, kun hän kysyi mieheltä, kuinka "suomalainen mies voi tehdä sellaisen päätöksen elämässään, että rupeaa uskovaiseksi?"
Haastattelu oli kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen. (Ohjelman nimi oli "Koputus" ja haastateltavina oli Pentti ja Marjatta Paajaste)
-"Kun kerran seisot taivaan portilla ja anelet sisäänpääsyä, millä perustelet anelusi?"
Kun haastattelija kysyi tämän kysymyksen vierailtaan, minunkin arkiset toimeni pysähtyivät hetkeksi.
"Niin todellakin. Millä perusteella pyydän päästä sisälle taivaaseen, mikä on minun perusteluni tuossa tilanteessa?"
Kun minä eräänä päivänä olen taivaan portilla, ei minulla ole muuta esittää sisäänpääsyni perusteeksi, kuin Jeesuksen tekemä sovitustyö minunkin pahojen tekojeni, syntieni tähden.
Kysyin mieheltäni tämän saman kysymyksen. Hänen vastauksensa oli:
- "Taivaan portilla täytyy olla hääpuku. Se saadaan anteeksiantamuksen myötä ja se on lahjavanhurskaus."
(Jos et tiedä, mitä lahjavanhurskaudella tarkoitetaan, seuraavasta linkistä saat selkeän ja suoran vastauksen: http://forum.netmission.fi/showthread.php?382-Lahjavanhurskaus-sen-olemus-ja-seuraukset)
Tämänaamuinen viestini sinulle on siis, että puoli minuuttia pohdit tykönäsi, millä perusteella anelet taivaan portilla sisäänpääsyä.
Mielestäni se asia on kohtuullisen tärkeä pohdittavaksi. Siis hyvin tärkeä asia. Olisiko ihan peräti tärkein.
Blogissani olisi sinulle haaste.
VastaaPoistaKiitos, Tupu!
PoistaTuli mieleen kysyä, miksi ylipäätään olisi halu päästä taivaaseen? Miksi se, mikä on elämää ja täällä, ei riitä olemaan tarpeeksi? Miksi on tarve elätellä mielessä jotain muuta tämän lisäksi? Sitä en käsitä. Ja nämä ihmettelyt eivät ole provosoiviksi tarkoitettuja, ainoastaan ääneen ihmettelyäni. Hyvää sateenpäivää!
VastaaPoistaKiitos, Jutta, kommentistasi.
PoistaSaanko rukoilla puolestasi, että Jumala näyttäisi sinulle, miksi tarvitset Jumalaa, Jeesuksen sovitustyötä ja iankaikkista elämää taivaassa?
Meidän ihmisten vakuuttelut, perustelut ja mielipiteet ei siinä asiassa auta, ellei Jumala ilmesty itse kunkin elämässä.
Jumalan tahto on, että oppisimme tuntemaan totuuden.
Sirkku, totta kai!
VastaaPoistaOlen varma, että he, joilla luottamus ja usko - aidosti, ovat jollain tavoin ns muita keveämpiä, sillä sen ajatuksen myötä siirtävät ahdistavat asiat pois. Itsesuggestiollako vai miten, sitä en tiedä. Onnittelen sinua ja teitä, vaikka en samaa koe tai näe - tai saavutakaan.
Olen nauttinut blogisi lukemisesta jo pitkään. Olet itseesi uskova, kykyihisi luottava, vahva ihminen.
Kyllä, tärkein kysymys!! Eilen pastorimme opetti taivaasta, ja kuinka meidät on luotu taivasta varten. Ja vaikka kuinka hyvä ja ihana elämämme täällä olisikaan, taivas tulee olemaan niin paljon enemmän!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVähän samaa mietin Jutan kanssa. Ja vielä lisää. Eräs eksegetiikan asiantuntija on sanonut, että VT:ssä siellä missä kristillisissä Raamatuissa puhutaan vanhurskaasta, alkuperäisteksteissä on lähes aina kyse oikeudenmukaisuus- sanasta. Miksi oikeudenmukaisuus on korvattu "vanhurskaalla", temillä, jolla ei oikein ole mitään merkitystä, konnotaatiota, kristinuskon ulkopuolella? Ihan uteliaana vain minäkin. W,
VastaaPoistaJeesusken sovitustyön kautta se on mahdollista, ei omin voimin, vaan armosta
VastaaPoistaViimeistä kommenttia en ymmärrä, enkä liitä edelliseen omaan kommenttiini. Kaikella paikkansa.
VastaaPoista