lauantai 27. syyskuuta 2014

Muuttajia

Yritämme toipua tuttavaperheen muutosta. Lähinnä lujilla ovat Kaisa ja Miika, joiden parhaat kaverit olivat muuttaneen perheen lapsia. Lohduttaudumme sillä, että Kangasniemelle muuton jälkeen Nuorgam on 300 kilometriä lähempänä kuin nyt. Ihastelemme perheen lähettämiä kuvia uuden kodin maisemista.

Lautakankaalla on tänä viikonloppuna väkeä. Ensin sinne lähti Pikkuveli vaimonsa kanssa. Melskan perhe on paikalla myös ja tänään Anne-Mari kävi hakemassa koiranpentunsa ja siellä nyt kaikki ilakoivat niin, etteivät oikein malta edes valokuvia lähettää. Lähetti kyllä Pikkuveli eilen illalla kolme haikeankaunista kuvaa pihapiirin näkymistä, mutta kun oikein on ikävä päästä paikalle, niin ei kuvatkaan paljoa lohduta.

Isi sanoi iltapäivällä, että hän haluaa sitten talolle oman kissan. Joku keksi jo kissalle osuvan nimenkin - Horton.

Nyt kun päätös maallelähdöstä on tehty, huomaan kaikkien olevan jo puoliksi muualla. Helsingin "ilot" ei enää jaksa ketään innostaa ja mieli on usein malttamaton. Tiedän, että talvi menee nopeasti, mutta en arvannut että sydän muuttaa jo etukäteen.

Isin työvuorot on todella rankkoja pituutensa vuoksi. Olen varma siitä, että töiden jatkaminen eläkkeen kartuttamista varten ei olisi ollut viisas ratkaisu. Toivomme, että Isillä riittää terveyttä ja päiviä nauttia eläkepäivistä.

Taivaan Isän hallinnassa ja hoidossa on jokainen elämämme käänne. Luottavaisin mielin katselemme, kuinka asiat järjestyvät.
Jumalaa puhuu meille monella tavalla. Viime yönä valvoimme ja kuuntelimme myrskyn pauhua. Aamulla heräsimme tyyneen auringon paisteeseen ja lintujen lauluun.

Minun on pitänyt viime aikoina rukoilla paljon. Monet blogitutut on rukousten kannattelemina. Muistutan Taivaan Isää, että Hän tarttuu niiden ystävien elämän käänteisiin, jotka tällä hetkellä joutuvat kamppailemaan vakavien sairauksien kanssa.
Ne uudet ihmisalut, jotka ovat syntymässä näinä viikkoina, ovat myös rukouksissa.
Monella on elämässä hyvin raskaita koettelemuksia ja myös heidän puolestaan huokailen.
Hyvin tärkeä rukous on myös se, että Jumala puhuttelisi niiden sydäntä, jotka pitävät toisarvoisena Jumalan tarjoamaa pelastusta ja sovitusta Jeesuksen työn kautta. Että mahdollisimman moni vastaanottaisi pelastuksen.

https://www.youtube.com/watch?v=FYGAD9s277E

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Vartiaisten lähtöjuhla tänään Pasilassa

TV7 Plus lähettää tänä iltana suorana lähetyksenä ESY live-Hki 20+ Vartiaisen perheen lähtöjuhlan.
http://www.tv7plus.fi/suora/esy-live-hki-20-tomin-laksiaiset/
Lähetys alkaa klo 18.45.
Me paikallemenijät lähdemme ajoissa (jotta mahdumme ovien sisäpuolelle).
"Erityinen ilta tulossa" on nyt aivan väärä ilmaisu sille, mitä tänä iltana tulemme kokemaan.

lauantai 13. syyskuuta 2014

"Älä kostuta valkijaa"

Iltarukoukset on rukoiltu, iltahalit annettu useampaan kertaan, suukot saatu ja annettu ja levollisella mielellä on pienimmät asettuneet nukkumaan. Minulla on tyytyväinen olo, kun olen saanut viettää pitkästä aikaa kiireettömiä viikonlopun iltoja kotona. Muutama viikonloppu meni yövuoroissa ja silloin tärkeät iltarutiinit muuttuvat karuiksi lauseiksi: "käykää ajoissa nukkumaan, äitin täytyy nyt lähteä töihin, nähdään aamulla".
Isi on kyllä töissä, mutta ruokatunnilla hän kävi kotona syömässä ja se tekee hänen yövuorostaan ihan siedettävän.
Iltarukouksesta muistui mieleeni nuorimman pojan, Miikan, yhtenä iltana kertoma kiitosaihe käydessämme rukoilemaan: " se, että me päästään muuttamaan talolle".
Miikan esittämässä kiitosaiheessa kiteytyy kyllä tällä hetkellä koko perheen päällimmäiset tunteet. Jos aikaisemminkin, niin nyt vasta puheissamme viliseekin ilmaisuja " voidaankos sitten talolla tehdä näin" tai "mitähän me vuoden päästä tänään tehdään talolla - ollaan varmaan puutarhassa".

Vähitellen muuttoon liittyvät asiat näkyvät myös käytännön toimissa. Suurin asia noin kymmenen hengen maallemuutossa on taatusti kaupunkiasunnon tyhjennys ja sen "logistiikka". Siksi jo hahmottelen mielessäni strategioita ongelmakohtien ratkaisemiseksi ja vähitellen alan hoitaa niitä käytännön asioita, jotka voidaan jo etukäteen, ennen ensi kesää, tehdä. Haaveilen ainakin yhdestä pakettiautokuormallisesta, jolla hoidetaan jo etukäteen täältä pois ne tavarat, joita emme täällä enää tarvitse.
Minulle hyvin merkittävä asia on myös tietoisuus siitä, että ensi keväänä, jos Luoja suo ja elämme, laitamme ainakin perunat maahan. Eilen tein tästä "tikusta asian" ja soitin Kuopion Veljelle ja pohdiskelimme ihan savolaiseen tyyliin, puolin ja toisin asianhaaroja punniten, mille puutarhan läntille olisi perunamaa soveliainta laittaa. Siinäpä sitten tekin, lukijaparat, saatte uupumukseen asti lukea multatouhujen autuudesta. Voi veikkoset sentään, kuinka tästä tuleekaan mukavaa, jos sitä vaikka pääsee peltotöihin vielä!

Kaupungin ääniä kuulostelee nyt toisella tarkkuudella. Viimeinen syksy kaupungissa. Lehmusten lehtien ripinä jalkakäytävän kiveyksellä voimistuu päivä päivältä lehtimäärän lisääntyessä. Tuulen kuljettaessa lehtiä parvekkeemme edustalla kuuluu parvekkeella istuessa lähes miellyttävä luonnon ääni. Lehtien äänen kauneus rikkoutuu, kun jalkakäytävällä kulkee sadat ja sadat ihmiset ja eri kielien sekamelska kantautuu korviin. Eräänä päivänä niitä ääniä kuullessani huomasin ajattelevani, että ensi syyskuussa istuessani talon takakuistilla, kulkee kuistin ohi ehkä naapurin kissa, saattaa hyppiä orava ja ainakin kirmaa lauma omia lapsia.
Joku kysyi minulta, mitä mahdan ikävöidä maallemuuton jälkeen. Sitä en vielä tiedä, mutta se on varmaa, että tätä ihmispaljoutta en tule ikävöimään. Ystävät, naapurit, sukulaiset ja satunnaiset pistäytyjät täyttävät aivan varmasti sitä kyseenalaista tyhjiötä, jonka Helsingin keskustan tuntuman väkimäärä jättää. Sanon: aika aikaa kutakin.
Olen kai tulossa vanhaksi ja kaipaan enemmän hiljaisuutta.


Inkerinsuomalainen mummo vanhainkodista sanoo riemastuttavasti, kun pyytää jättämään huoneensa eteiseen yöksi valon palamaan:
-"Älä kostuta valkijaa".
Joka kerta tuo lause sykähdyttää. Pidetään mekin lamppu palamassa.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Nälkävuosien jälkeen kiitettiin laakson laihosta

Palaan vielä lukemaani "Jumalan vihan ruoska - Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697" -kirjaan.
Kirjan viimeisessä kappaleessa kerrotaan (suora lainaus):
" Suomalaiseen virsikirjaan otettiin 1701 virsi, joka tunnetaan suvivirtenä. Sen arvellaan perustuvan ruotsalaiseen kansansävelmään, ja ruotsinkieliset sanat sille antoi 1690-luvulla ilmeisesti Gotlannin piispa Israel Kolmodin. Nykyään suvivirsi on kesän alun ja ilon ja koulujen päättymisen laulu. Kolmesataa vuotta sitten eläneille ihmisille sen sanojen merkitys oli toisenlainen. Heidän oli syytä kiittää siitä, että laiho lainehti laaksossa ja, kuten virren vanhojen sanojen mukaan laulettiin, "ylpiät yrttitarhat" kukoistivat. Auringonpaiste ja puiden vihreä humina tarkoittivat näille ihmisille onnea ja siunausta. He tiesivät, mitä tapahtuu kun kesä ei koskaan tule".

Tätä historiaa vasten suvivirren sanat saavat kyyneleet silmiin kirvoittavan merkityksen. Toivottavasti viimekeväiset raukkamaiset pohdinnat suvivirren sopivuudesta koulujen päättymisen ja kevään juhliin jätetään unohduksiin ja sen sijaan muistutamme nousevia sukupolvia esi-isiemme vaikeuksista ja vastoinkäymisistä. Se moninajoin tuskainenkin historia on se perustus, jolle tätä päivää on rakennettu.
(Wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Suvivirsi löytyy myös vanhan suvivirren sanat vuodelta 1701.)