Ulkotyöpäivä

Tänään oli niin poikkeuksellinen päivä, että sen lempeästä mielenhyväilystä haluan jakaa sipaisun teillekin.
Alkuasetelma oli ideaalinen: maanantai, minulla vapaapäivä, eläkeläispapalla aina vapaapäivä ja lämmin, aurinkoinen ja pitkä päivä.
Saatuani koululaiset matkaan suunnistin ulos ja arvatenkin ensialkuun liian paksussa takissa. Vielä ei oikein osaa uskoa, että kanalan turkkitakkia ei enää yli kymmenen plusasteen keleillä ulkohommissa tarvitse.

Jälleen tänä keväänä otin alitajuiseksi tavoitteeksi kulkea haravan kanssa kaikki tanhuat läpi sitä mukaa kuin maa lumen alta paljastuu. Nyt jo kevät on ottanut niin paljon etumatkaa, että juhannukseenkaan mennessä en tällä tahdilla ole koko pihaa käynyt lävitse. Alapihalla on vielä sellainen työn hidaste, että maassa on syksyllä haravoimatta jääneet salavan ja tammen lehdet ja ne ovat tiivistyneet puolimädäksi lehtimatoksi nurmen päälle. Neliön alalta täyttyy kottikärri ja voimat hupenee raapimisessa yllättävän äkkiä.
Työntekoa keventääkseni hamusin pihalla muutakin puuhaa kuin haravoimista. Muutaman kärrillisen tyhjensin pehkua yhdestä pupukopista, joka on ollut talven yli tyhjillään. Pappa aloitti alatallin edustalla rankojen sahaamista, niin pyysin häntä halkomaan kirveellä minulle sylillisen sytykepuita. Kanalan vierestä löytyi sopivan märkä kohta nurmikolta ja siihen virittelin meille nuotion. Makkaranpaistoksi ja tulen tuijotteluksi kääntyi kyllä papan ja minun pihahommat muutamaksi tunniksi. Muistelimme Ruoholahden aikoja samalla. Siellä ei kotipihalle nuotioita viritelty, vaikkakin lapset sitä kovasti yrittivät. Hyvin muistimme molemmat, kuinka päiväkodin katoksen alle yhtenä talvena yksi lapsistamme naapurin lasten kanssa pienen kärykasan ehtivät väsätä. Onneksi savun haju leijaili meille suoraan sisälle ja saimme lasten hyvät aikeet alkuunsa sammutettua.

Huomasinpa juuri, päivän tapahtumia mielessäni kerratessani, että tuo päivän aurinkoisuus tuli minulta ihan vahingossa tuonne alkuun. Eihän tänään aurinko juurikaan paistanut, vain pieni nokare näkyi iltapäivällä pilvien raosta. Mutta tuo aurinkoinen olo johtui juuri siitä, että meillä oli papan kanssa sadetta enteilevässä lämpimässä kevätpäivässä niin mahdottoman hyvä ja rentouttava olla, että tuntui kuin elämä olisi ollut yhtä auringonpaistetta. Lintujen laulunkin kuuli tulen ääressä jotenkin selvemmin.


Kesken nuotion ihailun kuului talojen takaa törähtelevä huuto. Minä veikkasin kurkia ja pappa joutsenia. Hipsin ladon taakse maantien varteen katselemaan ja siellähän oli kaurapellolla uhkea joutsenpariskunta. Katselimme pitkän aikaa toisiamme ja sitten peltovieraat jatkoivat matkaa.

Paikoin lunta on vielä niin paljon pelloilla, että kumisaappaan varsi ei riitä. Toisaalta onneksi, koska muuten ojanpenkkojen raivaaminen raivaussahalla tulisi intohimoisten töiden listalle haravoinnin tielle.

En ole asettanut itselleni mitään tavoitteita kevättöiden suhteen lukuunottamatta yhtä hommaa. Talon vieressä olevassa ojassa ja sen penkoilla on riehaantunut kasvamaan ikävääkin ikävämpi ruttojuuri. Koska pihassa liikkuvien lemmikkien vuoksi mitkään tuhomyrkyt eivät tule kyseeseen kasvin hävittämiseen ja viimekeväinen yritys kaivaa joka ainut kasvi lapiolla juurineen oli täysin hyödytön ja mahdoton työ, kokeilen nyt esteetikkojen silmiä kauhistuttavaa periekologista konstia: levittelen kasvin kasvupaikat täyteen pressuja, maanpeittokankaita ja vanhoja pussilakanoita. Jos toimenpide onnistuu, peitteiden alla viimeistäänkin kolmessa vuodessa tukahtuu ruttojuuren ja monen muunkin kasvin rehotus. Onneksi ruttojuuren valtaama ala on vain ehkä kolmisenkymmentä neliötä. Muuttomme jälkeen se on kuitenkin joka vuosi laajentanut kasvualaansa muutamalla neliöllä ja koska se on vielä noinkin maltillisella alueella, voisi olla viimeinen hetki saada siitä vihulaisesta yliote. Tarvittaessa lisään peittokerroksia, jos näyttää siltä, että Nalle Puh-pussilakanat ovat liian heppoista tavaraa.

Huomenna on vielä vapaapäivä. Jos ulkotöiltä maltan, voisi haaksia kasaan vanhan talon puolelta kirpputoritavaroita. Etsisin mielelläni tavarat ensin valmiiksi ennenkuin menen varaamaan pöytää kirkonkylän Työttömien Yhdistyksen kirpputorilta. Ennekuin autokuormallinen on setvitty ja hinnoiteltu, on siinä puolen päivän työ. Vanhan talon puolella kun ei vielä missään näy, että sieltä olisi kymmenisen kertaa viety kuorma kirpputorille ja puolenkymmentä kertaa kaatopaikalle.

Siis jos mielekkäät vapaapäivien puuhat uhkaavat loppua, voi vanhan talon puolella työllistää itsensä loputtomantuntuisessa urakassa.

Keväthaaste blogini lukijoille

Jo jonkin aikaa olen "tuntenut kehotusta" kirjoittaa seuraavasta aiheesta. Tämänpäiväisen lumipyryn näkymien pohjalta on nyt pakko tarttua toimeen.

Ennenvanhaan, vanhaan hyvään aikaan, oli tavallisella maatiaisella nöyrä ja kunnioittava asenne säiden säätäjään, Luojaamme ja auttajaamme. Maalaisisännät siunasivat kylvövakkasensa siemenet, emännät siunasivat maahan laittamansa sipulit, perunat ja muut kasvatuksensa, leipätaikinan päälle tehtiin kämmensyrjällä risti, jolla samalla siunattiin valmistuva leipä ruumiin ravinnoksi.
Suvun vanhimmat siunasivat sukuun syntyvät vauvat ihan ääneen siunauksia lausuen.
Siunaaminen oli osa elämää ja se tehtiin nöyrällä asenteella, tekemättä siitä mitään numeroa tai milläänlailla korostamatta omaa osuutta leivän onnistumiseen, viljan tai perunan kasvuun.

Olemmekohan tulleet aikaan, jolloin meidän on rehellisesti tunnustettava, että omat ponnistelumme auttavat vain puoleen matkaan? En yhtään vähättele neuvokkaiden, asiansaosaavien viljelijöiden työtä. Vanha sanonta onkin, että ei Jumala auta sinua niissä asioissa, joihin itse pystyt.
Viljan vartuttamisessa, säätilojen suotuisuudessa ja kasvun ihmeessä meidän taitomme ja keinomme vain loppuvat hyvin pian. Jos kevät on viisi viikkoa myöhässä, ei ihmiseltä löydy mitään konstia tai viisautta nopeuttaa lumen sulamista, jouduttaa kasvukauden alun valmistumista. Jos syksyllä sataa vettä kuukauden yhtä soittoa niin että pelloille pääsee enää vain jalkamiehenä pitkävartiset kumisaappaat jalassa, niin ihmisen keinot viljan, perunan ja juuresten korjaamiseen on aika heppoiset.

Viime kesä ja kasvukausi oli laajoilla alueilla Suomessa puhdas katovuosi. Paikoin korjattiin ennätyssatoja, mutta tuhon laajuus vei useammilta toimeentulon ja eläimiltä ja ihmisiltä ruuan. Koko talvi on eletty tuontiviljan ja -rehun varassa. Varmuusvarastoja "pahan päivän" varalle ei ole ja viime kesän sadosta ei varastoon mitään jäänytkään. Moni viljelijä on jo kohdannut kolkon todellisuuden: kun normaalivuonna sato on riittänyt seuraavan kasvukauden sadonkorjuuseen asti, niin nyt on viljat, juurekset ja perunat loppuneet varastoista jo maaliskuussa.

Omavaraisuuteen pyrkimisestä on tullut muoti-ilmiö. Omavaraisuuden tavoittelu on kaukana muodista tai trendistä, se on maalisjärkeä ja tulevaisuudessa muuttuu meille pakoksi, jos emme muuta elintapojamme suosiolla.

Tänä keväänä, nyt huhtikuun alun lumisten päivien tuodessa epävarmuuden virettä mieleemme, haastan teidän kaikki lukijat mukaan siunaamishaasteeseen. En kysele uskontokuntaasi, vakaumustasi tai ateistisen elämäntapasi jyrkkyyttä, vaan haastan mukaan aivan jokaisen. Haastan teidät kanssani rukoilemaan Jumalalta, Luojaltamme, maailmankaikkeuden ylläpitäjältä, säiden säätäjältä, suotuisia säitä, pitkää, suotuisaa satokautta, nopsaan kuivuvia peltoja, riittäviä kevätsateita, hallattomia kevätöitä, runsasta satoa niin pelloille, metsiin kuin puutarhoihinkin. Rukoillaan terveyttä, voimia ja uskoa tulevaisuuteen niille, joiden toimeentulo on kiinni maan kasvusta. Rukoillaan, että sato saa varttua ilman tuholaisia, rukoillaan runsaasti pölyttäjiä, rukoillaan hyvää hunajasatoa.

En selittele, en perustele. Uskotaan, että Jumala meitä auttaa ja armahtaa. Epäilijät kaivakoot Raamattunsa esille ja lukekoot sieltä, mitä ikiaikainen Jumalan sana sanoo Jumalalta pyytämisestä, Jumalan rangaistuksista ja Jumalan siunauksista. Rukousten voimaan löytyy napakat perustelut myös.

Pohjimmiltaan olemme vakavien asioiden ääressä. Yleinen mielipide vain näyttää muodostuneen kevytmieliseksi ja tosiasiat kieltäväksi.

Jumala sinua, lukijani, siunatkoon kaikilla elämäsi osa-alueilla ja siunatkoon maasi ja puutarhasi sadon tänä vuonna.