torstai 13. huhtikuuta 2023

Asiat järjestykseen

Onneksi oli useampi vapaapäivä, kun hoitamistaan odottavat asiat osoittautuivat työläiksi saada järjestykseen.

Pappa virkkoi toissapäivänä kuin ohimennen, että hänen autoonsa tarvitsee hommata uudet kesärenkaat. Suorin tein aloin renkaita kyselemään. Hyvä oli, että kyselin, koska oman kylän rengasliikkeestä renkaat saa yli kaksi sataa halvemmalla kuin toiseksi lähimmästä liikkeestä naapurikaupungista. Tilaukseen meni renkaat joka tapauksessa ja asiantuntevaa apua rengasvalinnassa antoi oman kylän toimija.

Yksi päänvaivaa aiheuttanut asia oli asuinrakennuksen rikkoutunut ikkunaruutu. Kesti yli kaksi viikkoa, ennenkuin minulle selvisi, että omalla kyläkunnalla ei todellakaan ole yrittäjää, joka vaihtaisi lasin vanhoihin karmeihin. Kokonaista ikkunaa uusine karmeineen olisi toki saanut useammastakin paikasta. Vihdoin ja viimein tavoitin Mikkelistä yrittäjän, joka oikeasti tuli tänään hakemaan karmit ja lupasi huomenna tuoda korjatun ikkunan paikoilleen. Sainpa pyyhkäistä toisen mielenpäällä olleen asian nyt sivuun.

En koe olevani kärsimätön tai malttamaton, mutta mielelläni hoitaisin hoidettavat hommat mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. Jos asiat kasaantuu, ei sitten tahdo vapaapäivätkään riittää niiden hoitamiseen.

Tällä hetkellä en edes harmittele sitä, että kun juuri luulin saaneeni hetkellisesti laskut hoidettua plussan puolelle, niin jopas rapsahtaa kaksi kohtuullisen suurta menoerää kerralla. Onhan tilanteessa sekin etu, että saa todellisuuspohjaista motivaatiota ylitöiden tekemiseen.

Huomeniltaan pääsiäisvapaat päättyy. Onnellinen saa olla työstä ja vapaapäivistä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

"Mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi"


On vapaapäivä ja säännöllisin väliajoin päässäni käy ajatus "mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi"

Aika tarttua järein ottein piintyneisiin tapoihinsa ja ajatuskulkuihin: maailmani ei romahda, jos en tee seuraavaksi mitään.

En usko, että on olemassa mitään kevätväsymystä, mutta se on totinen tosi, että äkkiseltään metsähommat käyvät raadon päälle. Metsässä on lunta vielä vaivoiksi asti, että liikkuminen on tavallista työläämpää. Kaadoimme eilen Papan kanssa pari puuta riihentavusmetsästä, mutta emme ruvenneet pöllejä raahaamaan ladolle. Jaksavat odottaa lumien sulamista. Paikoin on lunta reippaasti polveen asti. Tuo pienoinen puuhommarupeamako sitten väsytti, että olen tänään ollut ihan vetämätön. Kävin tosin äidille siivoamassa ja kauppa-asioilla, mutta ei nekään nyt mitään rankkoja puuhia ole.

Pölyjä pyyhkiessäni äidin luona hoksasin äidillä teekannun, jonka toin joskus 80-luvun alkupuolella Unkarista. Äidillä kannu on ollut pölynkerääjänä, niin pyysin kannua itselleni. Alkuperäiseen tarkoitukseensa teekannu pääsi. Olen jo pitkään etsinyt kirppiksiltä sopivaa, vaan ei ole löytynyt.

Jos olen illalla kotona ja lähdössä nukkumaan, otan rentoutusjuomakseni hyvää rooibosta. Syömiset ovat sivuroolissa, kunhan tuota juomaa on riittävästi. Edes yöllinen vessassakäynnin tarve ei ole tätä tapaa horjuttanut.

Jos en ole illalla kotona ja lähdössä nukkumaan, olen töissä ja aloittamassa yövuoroa. Yövuoro näyttää edelleenkin olevan minulle mieleisin ja sopivin työnteon aika. Kohta on kuukausi uudessa työpaikassa takana ja työpaikka kaikkineen on ylittänyt odotukseni. Lähes jokaisessa työvuorossa olen päässyt tutustumaan uuteen ihmiseen työkaverina. Tällaiselle kotona viihtyvälle metsäpiipertäjälle se on ollut hyvin elämää rikastuttavaa.