Nukkumapäivän lämmin metsä

Kahden yövuoron jälkeen metsäikävä oli jo ehtinyt kasvaa. Heräsin iltapäivällä suloiseen auringonpaisteeseen ja sellaiseen hivelevään lämpöön, ettei ollut uskoa kalenterin kertomaa syyskuun loppua.

Metsästähän ei olisi halunnut ollenkaan lähteä pois. Täysinäinen mustikkaämpäri sai minut kuitenkin hitaasti palaamaan kotiin. Velipojan metsään ei jostain syystä olleet marjanpoimijat vielä löytäneetkään. Puolukoita olisi ollut vaikka kuinka, mutta suuret ja komeat mustikat veivät tällä kertaa voiton.

Vanhin poika löysi Nibu- kissan kanssa minut tutusta marjapaikasta. Valjaissa seikkaileva kissa oli selvästi jännittynyt suuresta metsästä, mutta samalla kovin kiinnostunut tutkimaan ihmeellistä maastoa.

Nämä ruskanväriset syyspäivät kulkevat niin nopeasti ohi, että täytyisi paljon viettää aikaa metsässä ja antaa silmiensä levätä.

Olen alkanut haaveilla metsässä yöpymisestä. Jos en muuta keksi, niin harvennushakkuun jäljiltä metsään jääneistä koivurangoista väsään laavuntapaista. Paikkakin on minulla jo valmiiksi katsottuna. Ja omassa metsässähän saat näperrellä ihan mitä haluat, polttaa montussa nuotiota vaikka yöt läpeensä ja nukkua ihan niin haasteellisissa oloissa kuin ikinä haluat.

 

Kesän marjasaldoa

Ilma oli tänään sellainen kostean lämmin ja ukkonenkin jymisteli iltapäivällä. Ihan silkasta huvista lähdin ämpärin kanssa omaan metsään nuuhkimaan syksyn vahvoja tuoksuja ja nautiskelemaan poikkeuksellisesta lämmöstä.

Puolukoita olen kerännyt vähän sieltä sun täältä koukkien, koska niitä on ollut niin valtaisat määrät. Nyt minua odottikin yllätys: marjat oli kerätty niin tarkkaan talteen, että eipä juuri punaista pistettäkään metsässä näkynyt. Jokunen viikko sitten löysin velipojan metsän puolelta pinon marjafirman logoilla varustettuja tyhjiä säkkejä. Löytö antoi odottaa, että poimijat ovat tulossa perästä.

Olin hyvin, hyvin tyytyväinen, että ne loputkin marjat oli nyt saatu talteen. Kirvelevin mielin olen koko kesän marjametsästä kotiin tullut, kun on niin pahalta tuntunut katsella sitä metsiin jäävää marjojen määrää. Tänään tulin kotiin ämpärin pohjalla pari kourallista puolukoita.

Totesin, että nyt voin hyvillä mielin päättää tämän kesän marjastamisen metsissä ja keskittyä vielä hetkeksi tyrnin poimintaan.

Olen pitänyt tänä erittäin poikkeuksellisena marjavuotena kirjaa keräämistäni ja myös ostamistani marjoista. Mustikat keräsin käsin ja puhtaaksi ja loppukesän koneella kerätyt mustikan ja puolukat sekoitukset laskin puolukoiden yhteissummaan, koska puolukoita niissä sekamarjoissa suurin osa oli. Mehuksi keitin ne marjat tarkemmin siivoamatta.

Mustikkasadolle oli olennaista, että satoaika alkoi jo heinäkuun alkupäivinä ja jatkui kaksi kuukautta ja yhden viikon. En aikaisemmin ole satoa ja satoaikaa tarkkaillut sen kummemmin, mutta nyt tuo aika tuntui todella pitkältä. Vettä ei satanut tuona aikana niin paljoa, että mustikka olisi siitä kärsinyt.

Kuluneen kesän aikana ostimme mansikkaa 60,5 kiloa. Suuri osa siitä syötiin sen siliän tien ja loput pakastin. Kakkoslaatuista olen käyttänyt jo mehujen valmistuksessa. Omassa maassa kypsyneet mansikat syötiin suoraan maasta.

Mustikkaa ostin 24 kg. Lakkaa ostin 4,6 kiloa ja olisin ostanut enemmänkin, jos olisin arvannut olla aikaisemmin hereillä oston suhteen. Täällä lakka-aika jäi hyvin lyhyeksi, kun ilmat olivat tuolloin kovin lämpimät.

Metsävadelmia keräsin vain 12,3 litraa, koska tietoisesti keskityin mustikoiden poimintaan. Vadelmia kyllä oli, mutta kun mustikoita oli vielä enemmän, en viitsinyt vatturyteiköissä kiipeillä.

Mustikoita keräsin 114 litraa. Niitä syötiin tuoreena hurjia määriä, mutta hyvin niitä on kertynyt pakastimiinkin.

Puolukoita keräsin 284 litraa, joista myytiin 4H- yhdistykselle 12 ämpärillistä.

Karpaloita olen tilannut paikalliselta poimijalta kaksi ämpärillistä. Tuttuihin marjastuspaikkoihini kun ei karpalosoita lukeudu.

Koska marjojen keruuaika on ollut aika hektistä ja marjoja on nyt poikkeuksellisen paljon, olen tarkoituksella jättänyt hillojen ja mehujen keiton sadepäiville ja myöhäisempään ajankohtaan. Sekin tuntuu aika harvinaiselle, että kerrankin voi säästelemättä syödä marjoja niin paljon kuin haluaa. Kyllä aikaisemmin on yrittänyt säästellä marjoja, että edes kevättalvelle olisi riittänyt.

Kiitollinen mieli on tästä marjakesästä. Ihme, jos joskus vielä vastaavan saamme kokea.

Tyrnin aika

Äitini aikoinaan istuttamat tyrnit jaksavat vuodesta toiseen tuottaa suuren sadon, vaikkei pensaita hoideta juuri millään lailla. Muutaman kerran vuodessa kippaan tuhka-astian pensaiden juurelle ja Pappa niittää ympärillä rehottavaa nokkosta ja muuta kasvillisuutta, jos jaksaa, ehtii ja muistaa. Tänä kesänä niittäminen on jäänyt.

Talvi ehtii tulla ennen kuin kaikki marjat on kerätty. Kannattaisi kyllä ehtiä kerätä, sillä tyrnimarjan terveysvaikutukset, vitamiini- ja hivenainepitoisuudet on vaikuttavat. Muistin virkistämiseksi luin juuri faktoja tyrnistä ja tietohan usein luo motivaatiota.

Marjaton hedepensas tarvitaan marjoja tuottavan emikasvin läheisyyteen pölyttäjäksi. Komea on hedepensas (alin kuva) ja hurjasti on kasvanut viime vuodesta emipensaatkin. Ilahduttavan paljon näkyi olevan viereisellä kesantopellolla uusia taimia. Niistä muistutin Pappaa, ettei mene vahingossa viitakkeen kanssa taimia niittämään. Luulen, että tyydymme tänä vuonna vain marjojen keruun yhteydessä tallomaan nokkoset. Nokkosia katsellessa totesin, että koskahan ehdimme nokkosen siemeniä keräämään. Paljon hyvää jää omaankin pihaan pilaantumaan, kun kaikkea on niin paljon.

Tyrninkuvaushetken kruunasi talon luoteispuolelta yli lentänyt muuttolintujen parvi, joiden levollinen ääntely toivotti hyvää elämänjatkoa ja jälleennäkemistä.

Levollinen metsä tänään

Eipä löytynyt metsästä myrskyn tuhoja. Ihan tuttujen näkyminen saattelemana tämänpäiväisen metsäretken tein. Ylimmässä kuvassa hatarasti näkyvää metsäpolkua ihastelin: se on syntynyt meidän askelista riihen takana olevaan metsään. 

Luomakunta oli tänään kuin mitään myrskyä ei olisi koskaan ollutkaan. Mustikat, joita kyllä löytyisi vaikka kuinka paljon, ovat jo menettäneet hiukan makuaan. Tyystin vetistyneitä eivät suinkaan kaikki vielä ole. Mukanani metsässä oli tänään lähinnä tavan vuoksi ämpäri ja poimuri, mutta niin vain yhdessä hetkessä ämpäri oli täynnä puolukoita.

Olen melkein kokonaan unohtanut tyrnit. Jos ensi viikon vapailla olisi poutaa, täytyisi tarttua vuorostaan tyrnin poimintaan. Vaikka sitä voi tehdä selkäänsä rasittamatta, en oikein tykkää tyrnin poiminnasta. Kerääminen on toivottoman hidasta ja terävät piikit pistelee sormien päät kipeiksi. Tyrni, jos mikä, kannattaa kerätä puhtaaksi, koska marjat mehustuvat nopeasti tarpeettomasta käsittelystä. Meillä kaikki lapset tykkäävät syödä tyrniä sellaisenaan, mutta itse laitan sitä oikeastaan vain smoothieen.

Karhunvattu kypsyy hissuksiin, mutta se on kärsinyt vesisateista. Työläispoikien eväsrasioihin on kyllä karhunvattua riittänyt monena päivänä.

Alapihalla komeilee jättiläisen kokoisiksi kasvaneet maa-artisokan varret. Jollei juurimukulat olisi niin heittiöitä kuoria, tulisi maa-artisokkakeittoakin keitettyä useammin kuin joka toinen vuosi.

Vähitellen alkaa sadonkorjuu meidän osalta hiljentyä. Jos joku karpaloita kauppaa, ostan ne ihan suosiolla. Karpalo alkaa olla lakan ohella sellainen ylellisyysmarja, että ne syödään vakaasti harkiten erityisissä tilanteissa.

Myrskyjännitys helpottaa

Poikkeuksellinen myrskytuulen suunta, pohjoinen, teki tästä myrskystä ihan omanlaisensa. Länneltä puhaltava tuuli saa talon kattopellit kolisemaan ja viima tuntuu tulevan ikkunanraoista sisälle. Talon pohjoispuolella on korkea ja tiheä palsamipihta-aita ja myrskytuulen puuskat jäi aitaan kohisten pyörimään. Keittiön ikkunoista näki, kuinka etelän puolen harvennetussa metsässä koivut taipuivat tuulessa - ikäänkuin ihmetellen tuulen suuntaa. Samaan aikaan talon takana lännen puolella kasvavassa jättiläismäisessä salavassa ei värähtänyt lehtikään.

Puolenpäivän aikoihin tulin töistä, keitin itselleni teetä ja lämmitin piirakoita ja samassa sähköt katkesivat. Sähköyhtiön häiriökartta kertoi lohdullista näkymää, että kovin massiivisista katkoista ei ollut kyse. Syötyäni vetäisin peiton korville ja päätin nukkua päiväunet. Tiesin, että jos alan touhuamaan puuhellan päältä tavaroita ja virittelemään tulia, sähköt tulevat oitis takaisin.

Ehdin juuri nukahtaa - 40 minuutin kuluttua rävähtää kaikki sähkölaitteet päälle.

Ruuanlaittoon ryhdyin, vaikka olisi ollut lämmitettävääkin ruokaa. Perunoiden kiehuminen kesti kyllä parisen tuntia, kun sähköt näpsyivät pois tämän tästä.

Huomisen sääennustetta jo vähän vilkuilin. Jos todellakin huomenna aurinko paistaa, lähden käymään ämpärien kanssa tuossa omassa metsässä. Sinne aukon laitaan jäi semmoiset määrät puolukkaa, että vaikea oli viimeksi sieltä pois lähteä. Samalla voi katsastaa mahdolliset tuulenkaadot. 

Isälläni oli myös tapana aina myrskyn jälkeen kiertää metsät ja tarkistaa, onko tullut tuulenkaatoja. Tällä viikolla tuli kuluneeksi 9 vuotta isän kuolemasta. Terapiatyönä kävin istuttamassa uusia kasveja isän haudalle ja pihan palsamipihdasta vein sinne havuja koristeeksi.

Syysmyrskyyn varautujat

Heidi kävi nappaamassa minulle kuvan takapihalta, kun en voinut siirtää nukkuvaa kissaa sylistäni mennäkseni itse ottamaan kuvaa myrskyä odottelevasta illasta. Vettä on satanut ajoittain pitkin päivää, mutta tuuli ei ole vielä yltynyt.

Meillähän on aina ollut niin, että mitä huolellisemmin luvattuun myrskyyn valmistaudutaan, sitä todennäköisemmin säästymme sähkökatkoksilta tai myrskyn riepotukselta. Jos taas jätän vettä varaamatta, keittiöstä puuttuu hellapuut, niin ensimmäinen tuulen pyyhkäisy vie sähköt ja vettä ei löydy tippaakaan edes vedenkeittimestä. Korkeintaan löylykipossa on vettä, jota kissaraukat käy lipomassa. 

Tänään varustauduin oikein kunnolla. Kävin paikallisessa sähköliikkessä ostamassa pari led- valoa. Kynttilöiden kanssa tuhraaminen on vaarallista huushollissa, missä kissat saavat paniikkisätkyjä juuri sähkökatkojen aikaan.  Pappa toi kaksi korillista hellapuita, jottei tulen sytyttämistä hellaan tarvitse aloittaa puiden hakkaamisesta. Vettä on laskettu iso hanallinen kanisteri täyteen ja muutama ämpärillinen. Pihasta on raivattu irtonaiset tavarat sisälle. Luumut on kerätty puista ja katoksessa olleet puolukkaämpärit on viety vanhan talon porstupaan odottelemaan jatkokäsittelyä. Olen tehnyt kaksi kattilallista ruokaa valmiiksi siltä varalta, että ruuanlaitto muuttuu puuhellapeliksi.

Kaiken lisäksi kesälomani loppuu huomiseen aamuun. Epätavallinen listatuntien täsmäysvuoro, lyhyt aamuvuoro, sattuukin huomiseksi. Jos sähköt yön aikana tai aamulla katkeaisivatkin ja katkos vaikuttaisi pidempiaikaiselta, pääsen kotiin jo ennen puoltapäivää evakuoimaan kolmen jääkaapin sisältöjä kellariin.

Perinteisesti tuokin homma on mennyt niin, että kun suurella vaivalla on kaikki ruokatarpeet raijjattu kellariin, napsahtaa sähköt päälle.

Jos lapsilta kysyy, mikä asia maalla-asumisessa on kurjaa, on kaikkien vastaus "sähkökatkot". Jos minulta kysytään, mikä maalla-asumisessa on kurjaa, vastaisin varmaan "yli vuorokauden kestävä sähkökatko". Muutaman tunnin selvittää sisulla ja vaivalloisilla ratkaisuilla, mutta kun  neljä täpötäyttä pakastinta uhkaa lämmetä, etkä voi olla töiden vuoksi kotona, koen elämän aika epämukavaksi.

Kovasti me toivomme ja sääennusteita myrskyn liikkeistä vilkuilemme, josko selviäisimme vain sateella ja maltillisella tuulella.

Marjainen elämä jatkuu

Mustikkavuosi vaihtui puolukkavuodeksi. Kesälomani päivät saavat antoisaa sisältöä, kun metsä vetää puoleensa päivä toisensa jälkeen. Metsätön päivä tekee mielen levottomaksi ja sateisena päivänä tarkkaillaan pilvenrakoa, josko ehtisi käydä lähimetsässä virkistäytymässä.

Bloggerin järjestelmä on uudistunut, joten työllä ja tuskalla opettelemani tekstintuotto puhelimella on nyt vanhaa tietoa ja ihan arvailemalla kokeilen, miltä kuvat ja tekstit näyttävät päivityksen jälkeen.

Keskityn kuulumisten jakamiseen tuonnempana tämän koevedoksen jälkeen.