maanantai 29. joulukuuta 2014

Arkeakin arkisempaa

Ensimmäinen töihinlähtijä oli tänään Anne-Mari. Ella-koira jäi itkemään mammansa perään ja asettui itkut itkettyään ulko-oven eteen nukkumaan.
Sitten lähti pappa 11-tuntiselle työvuorolleen. Pappa soitti äsken, että oli etsinyt varikon parkkiruudusta omaa vuoroaan, mutta autoa ei löytynyt mistään. Soitto esimiehelle paljasti, että auto on ruudussa vasta tunnin kuluttua - jolloin papan työvuoronkin kuuluu alkaa. Pappa loikoo nyt taukotilassa nahkasohvalla ja rennottelee tunnin ajan. Oli kuulema töihin lähtiessä kello näyttänyt oudon vähältä, muttei mieleenkään ollut juolahtanut, mitä se tarkoittaa.

Melska oli leikkimässä Saaran kanssa. Kun Melskan äiti tuli hakemaan Melskaa, Saara alkoi valitella, kuinka tylsää on ja ettei ole mitään tekemistä. Melskan äiti keksi ehdottaa, että jospa Saara tulisi vuorostaan Melskalle kylään. Ehdotus oli tietysti kummallekin tytölle oikein sopiva.

Nuorgamista tuli puhelinsoitto. Olivat olleet tunturissa moottorikelkkailemassa ja paistaneet nuotiolla makkaraa. Tuohon ei ole juuri mitään lisättävää.

Minä olen ripustanut pyykkiä ja tiskannut ja kohta alan kanarisoton tekoon. Sitten syön kunnolla ja vetäydyn päiväunille. Illalla on yövuoroon lähtö edessä vähän vaille kahdeksan.
Yövuorot on oikein mukavia eli tykkään kyllä tehdä niitä. Ainoa haittapuoli niissä on se, että muu perhe ei ollenkaan pidä äidin yövuoroista.
Posti ei vielä tänään tuonut huomisen palkkapäivän tilinauhaa. Jännitys siis siirtyy huomiselle. Mutta se on ollut mielenkiintoinen havainto tästä perheestä, että korkeammalle arvostetaan ihan muita arvoja kuin tilinauhan lukemia.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Rauhaa ja iloa

Kiitos Jutta, Minna ja Maelka lämpimistä toivotuksistanne. Olkoon Taivaan Isän kaikkinainen hyvyys elämässänne läsnä.

Luojamme ja iankaikkisen auttajamme huolenpitoa toivotan myös teille kaikille, jotka näitä rivejä luette. Vilkaiskaa ikkunastanne ulos ja myöntäkää, että vain Jumala antaa meille kaikkinaista hyvää. Lumi, pakkanen, revontulet ja kaikkinainen elämän hyvyys tulevat Häneltä.

Kun Helsingissä alkoi musta maa peittyä puhtaanvalkeaan lumeen ja koko luomakunta hiljeni vastaanottamaan lumen valoa ja rauhaa, olin menossa yöksi töihin käsikädessä mieheni saattamana. Yhtäkkiä päässäni kajahti soimaan kaikki ajatukset peittäen: "... Hän säät ja ilmat säätää..."
(Jos haluat lukea virren sanat kokonaisuudessaan, klikkaa seuraavaa linkkiä: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/462?OpenDocument )

Kun yökkökollegani kanssa katselimme satavuotiaan vanhainkotirakennuksen nostalgisesta ikkunasta lumen peittämää Sörnäistä, sanoin hänelle, että "jollei Luoja anna meille lumisadetta, niin mustaa maata saamme joulunakin katsella. Hän säätää edelleenkin säät."

Miika ja Kaisa katselevat revontulia Nuorgamissa. Tapaninpäivän aamuna saatoin heidät koneelle. Kumpikin oli kovassa kuumeessa reissuun lähtiessään, mutta tiesin, että he paranevat, kun pääsevät perille. Tämänpäiväisten puhelujen viesti oli, että kumpikaan "ei ole enää oikeastaan yhtään kipeä" ja että "täällä on hurjan kivaa" ja "vähän oli upeita revontulia viime yönä" ja "kohta lähdetään moottorikelkkailemaan tunturiin".

29.12. klo 21 tulee TV7:ltä "Mitä joulu sinulle merkitsee". Ohjelmaa kuvattiin Kaisan luokassa ennen joulua. Ohjelma on nähtävissä myöhemmin TV7:n arkistosta.

Pikkuveli on vaimonsa kanssa tulossa talolta. Pistäytyvät täällä tulomatkalla. Pitää nuuhkia heistä lämmityskattilan savun tuoksua.

(Viimeinen kaupunkijoulu oli sitten tässä. Kun asian ydin yltää ymmärrykseeni asti, olen vähällä virittää riemukkaan tanssin. Hillitsen itseäni, ettei lapset ja Anne-Marin koira säikähdä.)

Uskomaton elämä!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Nelijalkainen lapsenlapsi

Anne-Mari muutti koiravauvansa kanssa meille loppuvuodeksi. Vauvan mamma tekee koulun lisäksi töitä ja kun vauva on mummon ja papan hoivissa, häntä ei tarvitse raahata hoitopaikkaan.
Minä ja pappa otamme tietysti kaiken ilon irti, mitä elo nelijalkaisen lapsenlapsen kanssa tuo. Ella-koira pitää erikoisen tarkasti silmällä mummon keittiöhommia ja esittää viattoman muistamatonta, kun mummo unohtaa jonkun ruokaherkun hänen ulottuvilleen ja kääntää selkänsä... Joulutortut ovat siis todistetusti Ellankin herkkua, mutta mummo ei niitä millään antaisi vapaaehtoisesti. Ella saattaa tietysti ajatella niinkin, että jos kerran pappa tulee osingoille hänen haukikattilalleen, niin täytyy hänen siitä hyvästä saada muutama joulutorttu.
Vähitellen  täällä kaikki alkavat oppia vahtimaan ruokalautastaan ja nostamaan torttukupin Ellan ulottumattomiin.

Isin loma loppuu huomenna. Eli joulu ja uusivuosi menevät hänelläkin rattoisasti töissä. Minä en pidä suurta melua siitä, että ensi torstaina alkaa minulla uusi seitsemän yön työvuoro, joka loppuu jouluaamuun. Uudenvuoden aikaan teen kolme yötä ja sitten vielä yhden seitsemän yön pinnistyksen tammikuun alussa. Anne-Mari tekee töitä myös sen minkä ehtii, joten vapaa-aika onkin meillä sitten arvatenkin ratkiriemukasta.

Eilen oli tämän joulun kohokohta numero 1. Vietimme illan keittiön pöydän ääressä niin että kaikki seitsemän söpäkkää tyttöämme oli paikalla. Kampaajatyttö ja Melskan äiti pölähtivät ihan yllättäen tänne illansuussa ja koska Anne-Marikin oli paikalla, oli isin ja minun jouluyllätys kasassa.
On todella harvinaista, että kaikki seitsemän on yhtä aikaa koolla. Ja voitte kuvitella, että vielä harvinaisempaa on, että heidän kuusi veljeään olisi paikalla samaan aikaan. Tosin kaikkea ei voi saada kerralla, mutta täytyy kehitellä kissanristiäisiä, jotta veljeksetkin saadaan kasaan.

Perinteiset joulukuviot meillä järjestyy tänä vuonna ihan uudella tavalla. Vielä en tiedä miten, koska työläiset joutuvat nukkumaan oli sitten pyhä tai arki. Avarin mielin ja seikkailunhaluisina käymme viettämään (toivon mukaan) viimeistä helsinginjoulua.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Ongelmanratkaisukykyä testataan

Julkinen liikenne sujuu Helsingissä pääsääntöisesti hyvin. Häiriötilanteet ovat melko harvinaisia ja etenkin metro toimii lähes sataprosenttisesti. Tänään iltapäivällä sähkövika johti tilanteeseen, että metrot joutuivat kääntymään jo Kampissa, eli yhtä pysäkkiä ennen Ruoholahtea, joka on vielä toistaiseksi metron päätepysäkki keskustan päässä.
Neljä lapsista käy koulua Pasilassa ja he taittavat koulumatkansa joko kahdella raitiovaunulla tai metrolla ja raitiovaunulla. Busseilla ja junillakin kouluun pääsee, mutta metron ja raitiovaunun yhdistelmä on kaikille mieleinen.
Tämänpäiväinen metron häiriö testasi käytännössä, kuinka lapset selvittävät yllättävän poikkeustilanteen, kun matka ei sujukaan tutulla tavalla.

10-vuotias Kaisa oli unohtanut puhelimensa kotiin, joten hän joutui ratkaisemaan koulusta kotiin tullessaan liikenneongelman oman päättelykykynsä avulla.
Metromatkalla Kaisa kuulee kuulutuksesta, että metro ajaa vain Kamppiin asti. Tyttö nousi Kampissa metrosta ja oli hetken miettinyt, mitä pitäisi tehdä. Hän kuulee vieressä vanhuksen kysyvän vartijalta, millä pääsee Ruoholahteen ja vartija oli neuvonut menemään raitiovaunulla 9. Kaisa tarttuu samaan ohjeeseen ja alkaa seurata raitiovaunupysäkille kulkevia ihmisiä.
Yhdeksikön pysäkki löytyy ja Kaisa pääsee kyytiin. Kaisa on kulkenut 9:llä kerran pimeän aikaan, eikä osannut hahmottaa oikeaa pysäkkiä poisjäämiseen. Niin hän jää pois kyydistä yksi pysäkki liian aikaisin. Onneksi silmiin sattuu "S-marketin torni", tornitalo, joka on hyvä maamerkki ihan kotikonnuilla. Tornia katseellaan seuraten Kaisa suunnistaa loppumatkan kävellen kotiin.

Seuraava kotiintulija on 8-vuotias Saara. Saara soittaa reippaalla äänellä Rautatientorilta:
- "Äiti, täällä kuulutetaan, että sähkövian takia metrot ajaa vaan Kamppiin asti. Miten mä tulen kotiin?"
Neuvon Saaraa ajamaan Kamppiin ja soittamaan sieltä uudestaan, jos sähkökatko vielä jatkuu.
Muutaman minuutin päästä tyttö soittaa Kampista. Sovimme, että Saara nousee maan pinnalle ja jää aulaan odottamaan isiä. Samalla kuulen, että joku aikuinen kysyy Saaralta "tuleeko joku aikuinen hakemaan sinua vai osaatko mennä?"  Saara kertoo kysyvälle vartijalle, että isi tulee hakemaan hänet.

Olin hyvin mielissäni, että vartijat huomioivat metrolaiturilla seisovan vähän yli metrinmittaisen yksinäisen pikkukoululaisen.
Isi vetäisee kotona takin päälleen, nousee Ruoholahdessa bussiin ja on Saaran luona Kampissa alle kymmenessä minuutissa.

Puoli tuntia myöhemmin soittaa 11-vuotias Miika Rautatientorilta. Miika saa ohjeet jäädä pois Kampissa ja ihmisiltä kyselemällä ottaa selvää, missä on raitiovaunu 9:n pysäkki.
Miika tekee työtä käskettyä ja ilmestyy kahdenkymmenen minuutin päästä kotiin.

Lapset matkustavat koulumatkan täällä päässä aina "maan alla". Sen takia maailma "maan päällä" on outoa ja muiden liikennevälineiden kuin metron käyttö vierasta.
Yläkoululaiset ovat ehtineet tehdä jo koulunkin tiimoilta monta retkeä pitkin kaupunkia, joten heille ei enää poikkeavat reitit tuo ongelmia.

Kangasniemelle pääsyn jälkeen joko kaivataan erilaisia liikkumismahdollisuuksia tai sitten ollaan hirmuisen onnellisia elämästä, jossa ei tunneta aamu- ja iltaruuhkia, eikä termiä "poikkeusliikenne".

tiistai 2. joulukuuta 2014

Rivakat päivät joulukuussa

On taas se aika vuodesta, jolloin päivät kulkevat tavallistakin nopeammin. Ainakin aikuiset ovat sitä mieltä. Toivottavasti myös yöt olisivat sukkelia, koska torstai-iltana aloitan sen paljon puhutun ja odotetun seitsemän yön valvomisvuoron. Tähän asti yövuorot ovat olleet minulle kohtuullisen helppoja, vaikka Anne-Mari yhden yörupeaman jälkeen väittikin minulla ja zombilla olevan paljon yhdennäköisyyttä. En tiedä edes, mikä on zombi, mutta oletan sen olevan jonkunlainen taruolento, joten suhtaudun yhdennäköisyysväitteisiin hyvin kevyesti.

Vanhat lukijat muistavatkin, että jouluaika ei aiheuta meillä mitään hössötyksiä tai kahta kuukautta kestävää etukäteisvalmistelua. Torttuja, pipareita ja riisipuuroa syödään marraskuussa ja joulukuun alussa niin paljon, että jouluna ei tarvitse niistä puhua enää ollenkaan. Varsinaisten suomalaisten jouluruokien suhteen olen jo viisastunut. Koska muutenkin kinkut, laatikot ja rosollit tekevät meillä aika nihkeästi kauppansa, yritän säästää niiden syömisen yhdelle aterialle joulun tietämille. En edes muista, olenko laatikkoruokia tehnyt itse kuin yhden ainoan kerran porkkanalaatikkoa. Saarioisen laatikot ovat täyttäneet mainiosti sen yhden jouluaterian kiintiön.

Älkää jouluihmiset tyystin masentuko, mutta joulukorttienkin suhteen meillä on ollut jo hyvin pitkään vähän niin ja näin. Monta vuotta laitoin joulukortit vain sukujemme vanhimmille. Tänä jouluna on poissa moni arvostettu ja kunnioitettu pitkäikäinen suvun tervaskanto, joten "nuori polvi" saattaa joutua vastaanottamaan sähköiset hyvänjouluntoivotukset.

Lapset ovat jo tottuneet lähes lahjattomiin jouluihin. Tänä jouluna tavoitteeni on muistaa jokaista lasta yhdellä paketilla. Alunperin ajatus lahjattomasta joulusta syntyi yhteisestä ideasta, kun rahatilanne ei sallinut ruuan ostamisen lisäksi mitään muuta. Kun sitten huomasimme, että joulunviettomme muuttui rauhalliseksi, seesteiseksi ja "itkuttomaksi", olemme viettäneet jo useamman joulun ilman paketteja.
Uskokoon ken haluaa, mutta lapset eivät kaipaa lahjakasoja. Joulun tunnesisältö siirtyi muihin asioihin, kun lahjat korvattiin yhdessäolosta ja juttelusta nauttimisella, lepäämisellä ja hyvällä ruualla.

Kaisan ja Miikan iltarukoukseen lapset liittivät riemukkaan kiitosaiheen eilen illalla.
Kaisa ja Miika kutsuttiin joululomalla parhaiden kavereidensa luo Nuorgamiin. Kun tuttavaperheen isä puhelimessa kutsun esitti, suhtauduin asiaan suurella epävarmuudella. Epävarmuustekijät näyttivät mielessäni niin suurilta, että asian toteutuminen näytti lähes mahdottoman vaikealta. Nyt kuitenkin lentoliput Ivaloon ja takaisin on varattu ja maksettu ja Miika ja Kaisa hihkuvat ilosta kahden viikon kaamoslomasta.
Matkan suuresta merkityksestä kertoo jotain sekin, että Kaisa arvelematta lupautui lähtemään torstaiseen itsenäisyyspäivän tanssiaisjuhlaan Finlandiatalolle siskojen perintömekolla. Parin tunnin tanssiaishuuma ei vastaa Lapin lumoa.

Muuten - oletteko jo panneet merkille, että TV2:n tämänvuotinen Joulukalenteri on pitkästä aikaa katsomisen arvoinen myös aikuiselle katsojalle. Katsokaa ihmeessä - joko aamukahvipöydässä tai illansuussa Pikku Kakkosen aikoihin. Löytyy toki myös Yle Areenasta.