Rivakat päivät joulukuussa

On taas se aika vuodesta, jolloin päivät kulkevat tavallistakin nopeammin. Ainakin aikuiset ovat sitä mieltä. Toivottavasti myös yöt olisivat sukkelia, koska torstai-iltana aloitan sen paljon puhutun ja odotetun seitsemän yön valvomisvuoron. Tähän asti yövuorot ovat olleet minulle kohtuullisen helppoja, vaikka Anne-Mari yhden yörupeaman jälkeen väittikin minulla ja zombilla olevan paljon yhdennäköisyyttä. En tiedä edes, mikä on zombi, mutta oletan sen olevan jonkunlainen taruolento, joten suhtaudun yhdennäköisyysväitteisiin hyvin kevyesti.

Vanhat lukijat muistavatkin, että jouluaika ei aiheuta meillä mitään hössötyksiä tai kahta kuukautta kestävää etukäteisvalmistelua. Torttuja, pipareita ja riisipuuroa syödään marraskuussa ja joulukuun alussa niin paljon, että jouluna ei tarvitse niistä puhua enää ollenkaan. Varsinaisten suomalaisten jouluruokien suhteen olen jo viisastunut. Koska muutenkin kinkut, laatikot ja rosollit tekevät meillä aika nihkeästi kauppansa, yritän säästää niiden syömisen yhdelle aterialle joulun tietämille. En edes muista, olenko laatikkoruokia tehnyt itse kuin yhden ainoan kerran porkkanalaatikkoa. Saarioisen laatikot ovat täyttäneet mainiosti sen yhden jouluaterian kiintiön.

Älkää jouluihmiset tyystin masentuko, mutta joulukorttienkin suhteen meillä on ollut jo hyvin pitkään vähän niin ja näin. Monta vuotta laitoin joulukortit vain sukujemme vanhimmille. Tänä jouluna on poissa moni arvostettu ja kunnioitettu pitkäikäinen suvun tervaskanto, joten "nuori polvi" saattaa joutua vastaanottamaan sähköiset hyvänjouluntoivotukset.

Lapset ovat jo tottuneet lähes lahjattomiin jouluihin. Tänä jouluna tavoitteeni on muistaa jokaista lasta yhdellä paketilla. Alunperin ajatus lahjattomasta joulusta syntyi yhteisestä ideasta, kun rahatilanne ei sallinut ruuan ostamisen lisäksi mitään muuta. Kun sitten huomasimme, että joulunviettomme muuttui rauhalliseksi, seesteiseksi ja "itkuttomaksi", olemme viettäneet jo useamman joulun ilman paketteja.
Uskokoon ken haluaa, mutta lapset eivät kaipaa lahjakasoja. Joulun tunnesisältö siirtyi muihin asioihin, kun lahjat korvattiin yhdessäolosta ja juttelusta nauttimisella, lepäämisellä ja hyvällä ruualla.

Kaisan ja Miikan iltarukoukseen lapset liittivät riemukkaan kiitosaiheen eilen illalla.
Kaisa ja Miika kutsuttiin joululomalla parhaiden kavereidensa luo Nuorgamiin. Kun tuttavaperheen isä puhelimessa kutsun esitti, suhtauduin asiaan suurella epävarmuudella. Epävarmuustekijät näyttivät mielessäni niin suurilta, että asian toteutuminen näytti lähes mahdottoman vaikealta. Nyt kuitenkin lentoliput Ivaloon ja takaisin on varattu ja maksettu ja Miika ja Kaisa hihkuvat ilosta kahden viikon kaamoslomasta.
Matkan suuresta merkityksestä kertoo jotain sekin, että Kaisa arvelematta lupautui lähtemään torstaiseen itsenäisyyspäivän tanssiaisjuhlaan Finlandiatalolle siskojen perintömekolla. Parin tunnin tanssiaishuuma ei vastaa Lapin lumoa.

Muuten - oletteko jo panneet merkille, että TV2:n tämänvuotinen Joulukalenteri on pitkästä aikaa katsomisen arvoinen myös aikuiselle katsojalle. Katsokaa ihmeessä - joko aamukahvipöydässä tai illansuussa Pikku Kakkosen aikoihin. Löytyy toki myös Yle Areenasta.