Arkeakin arkisempaa

Ensimmäinen töihinlähtijä oli tänään Anne-Mari. Ella-koira jäi itkemään mammansa perään ja asettui itkut itkettyään ulko-oven eteen nukkumaan.
Sitten lähti pappa 11-tuntiselle työvuorolleen. Pappa soitti äsken, että oli etsinyt varikon parkkiruudusta omaa vuoroaan, mutta autoa ei löytynyt mistään. Soitto esimiehelle paljasti, että auto on ruudussa vasta tunnin kuluttua - jolloin papan työvuoronkin kuuluu alkaa. Pappa loikoo nyt taukotilassa nahkasohvalla ja rennottelee tunnin ajan. Oli kuulema töihin lähtiessä kello näyttänyt oudon vähältä, muttei mieleenkään ollut juolahtanut, mitä se tarkoittaa.

Melska oli leikkimässä Saaran kanssa. Kun Melskan äiti tuli hakemaan Melskaa, Saara alkoi valitella, kuinka tylsää on ja ettei ole mitään tekemistä. Melskan äiti keksi ehdottaa, että jospa Saara tulisi vuorostaan Melskalle kylään. Ehdotus oli tietysti kummallekin tytölle oikein sopiva.

Nuorgamista tuli puhelinsoitto. Olivat olleet tunturissa moottorikelkkailemassa ja paistaneet nuotiolla makkaraa. Tuohon ei ole juuri mitään lisättävää.

Minä olen ripustanut pyykkiä ja tiskannut ja kohta alan kanarisoton tekoon. Sitten syön kunnolla ja vetäydyn päiväunille. Illalla on yövuoroon lähtö edessä vähän vaille kahdeksan.
Yövuorot on oikein mukavia eli tykkään kyllä tehdä niitä. Ainoa haittapuoli niissä on se, että muu perhe ei ollenkaan pidä äidin yövuoroista.
Posti ei vielä tänään tuonut huomisen palkkapäivän tilinauhaa. Jännitys siis siirtyy huomiselle. Mutta se on ollut mielenkiintoinen havainto tästä perheestä, että korkeammalle arvostetaan ihan muita arvoja kuin tilinauhan lukemia.