Ongelmanratkaisukykyä testataan

Julkinen liikenne sujuu Helsingissä pääsääntöisesti hyvin. Häiriötilanteet ovat melko harvinaisia ja etenkin metro toimii lähes sataprosenttisesti. Tänään iltapäivällä sähkövika johti tilanteeseen, että metrot joutuivat kääntymään jo Kampissa, eli yhtä pysäkkiä ennen Ruoholahtea, joka on vielä toistaiseksi metron päätepysäkki keskustan päässä.
Neljä lapsista käy koulua Pasilassa ja he taittavat koulumatkansa joko kahdella raitiovaunulla tai metrolla ja raitiovaunulla. Busseilla ja junillakin kouluun pääsee, mutta metron ja raitiovaunun yhdistelmä on kaikille mieleinen.
Tämänpäiväinen metron häiriö testasi käytännössä, kuinka lapset selvittävät yllättävän poikkeustilanteen, kun matka ei sujukaan tutulla tavalla.

10-vuotias Kaisa oli unohtanut puhelimensa kotiin, joten hän joutui ratkaisemaan koulusta kotiin tullessaan liikenneongelman oman päättelykykynsä avulla.
Metromatkalla Kaisa kuulee kuulutuksesta, että metro ajaa vain Kamppiin asti. Tyttö nousi Kampissa metrosta ja oli hetken miettinyt, mitä pitäisi tehdä. Hän kuulee vieressä vanhuksen kysyvän vartijalta, millä pääsee Ruoholahteen ja vartija oli neuvonut menemään raitiovaunulla 9. Kaisa tarttuu samaan ohjeeseen ja alkaa seurata raitiovaunupysäkille kulkevia ihmisiä.
Yhdeksikön pysäkki löytyy ja Kaisa pääsee kyytiin. Kaisa on kulkenut 9:llä kerran pimeän aikaan, eikä osannut hahmottaa oikeaa pysäkkiä poisjäämiseen. Niin hän jää pois kyydistä yksi pysäkki liian aikaisin. Onneksi silmiin sattuu "S-marketin torni", tornitalo, joka on hyvä maamerkki ihan kotikonnuilla. Tornia katseellaan seuraten Kaisa suunnistaa loppumatkan kävellen kotiin.

Seuraava kotiintulija on 8-vuotias Saara. Saara soittaa reippaalla äänellä Rautatientorilta:
- "Äiti, täällä kuulutetaan, että sähkövian takia metrot ajaa vaan Kamppiin asti. Miten mä tulen kotiin?"
Neuvon Saaraa ajamaan Kamppiin ja soittamaan sieltä uudestaan, jos sähkökatko vielä jatkuu.
Muutaman minuutin päästä tyttö soittaa Kampista. Sovimme, että Saara nousee maan pinnalle ja jää aulaan odottamaan isiä. Samalla kuulen, että joku aikuinen kysyy Saaralta "tuleeko joku aikuinen hakemaan sinua vai osaatko mennä?"  Saara kertoo kysyvälle vartijalle, että isi tulee hakemaan hänet.

Olin hyvin mielissäni, että vartijat huomioivat metrolaiturilla seisovan vähän yli metrinmittaisen yksinäisen pikkukoululaisen.
Isi vetäisee kotona takin päälleen, nousee Ruoholahdessa bussiin ja on Saaran luona Kampissa alle kymmenessä minuutissa.

Puoli tuntia myöhemmin soittaa 11-vuotias Miika Rautatientorilta. Miika saa ohjeet jäädä pois Kampissa ja ihmisiltä kyselemällä ottaa selvää, missä on raitiovaunu 9:n pysäkki.
Miika tekee työtä käskettyä ja ilmestyy kahdenkymmenen minuutin päästä kotiin.

Lapset matkustavat koulumatkan täällä päässä aina "maan alla". Sen takia maailma "maan päällä" on outoa ja muiden liikennevälineiden kuin metron käyttö vierasta.
Yläkoululaiset ovat ehtineet tehdä jo koulunkin tiimoilta monta retkeä pitkin kaupunkia, joten heille ei enää poikkeavat reitit tuo ongelmia.

Kangasniemelle pääsyn jälkeen joko kaivataan erilaisia liikkumismahdollisuuksia tai sitten ollaan hirmuisen onnellisia elämästä, jossa ei tunneta aamu- ja iltaruuhkia, eikä termiä "poikkeusliikenne".