sunnuntai 19. elokuuta 2018

Metsäterapiaresepti

Metsä on monimuotoinen, ekologinen ja kestävää kehitystä edistävä hoitolaitos.
Metsä lievittää monenlaisia oireita ja toimii virkeyttä ja henkistä hyvinvointia antavana elementtinä. Metsässä liikkuminen aiheuttaa riippuvuutta: mitä useammin käyt metsässä kävelemässä, marjastamassa, sienestämässä, metsästämässä tai tekemässä metsänhoitotöitä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sinun täytyy päästä sinne pian uudelleen.

Jos olet rasittunut työstäsi, työttömyydestäsi, elämästäsi, taloudellisesta tilanteestasi, ystävyyssuhteistasi tai mistä tahansa syystä ajatukset halkovat päätäsi hallitsemattomana rasitteena, suosittelen sinulle metsään menoa.

Valitse metsä, jossa on mahdollisimman pieni mahdollisuus törmätä muihin ihmisiin. Mikäli mahdollista, valitse metsä, joka ei ole entuudestaan tallottuja polkuja täynnä ja jonne ei kuulu liikenteen häly tai ihmisasutuksen äänet.

Ruoki itsesi ja juo kylmää raikasta vettä. Jos kärsit lonkan kulumista tai polvesi vihoittelee, ota myös särkylääke. Kipeillä nivelillä metsässä kulkeminen ei ole rentouttavaa vaan täyttä kärsimystä.
Toimita vessa-asiasi. Valitse vaatteet, joissa ei tule kuuma eikä kylmä kävellessä ja laita maastonmukaiset jalkineet. Itse käytän aina kumisaappaita ja pitkävartisia villasukkia. 
Ota mukaan pieni vesipullo, hyttyskarkote, ladattu puhelimesi ja pieni marjaämpäri.
Kerro kotona lähtiessäsi, että olet menossa metsään.

Heti metsätielle päästyäsi muistuta itsellesi, että nyt jätät kaikki muut asiat sivuun: et pohdi murheitasi tai huoliasi, et ajattele tekemättämiä töitä, et edes ajattele muita ihmisiä. Oikeastaan et ajattele edes itseäsi.

Käytä hajuaistiasi, oikein terästytä sitä: mille metsä tuoksuu? Mille vuodenajalle tuoksuu? Tuoksuuko aamullinen sade?

Terästä katsettasi. Katsele puita, katsele kiviä. Terästä katsettasi, kun näköpiirissäsi on joku eläin. Jos metsä on sinulle tuttu entuudestaan, mieti, ovatko näkymät muuttuneet edellisestä kerrasta.

Jos vastaasi tulee kypsiä, syötäviä marjoja, kerää niitä ämpäriisi, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta. Jos et jaksa kerätä, älä ota asiasta henkistä taakkaa. Ämpäri on mukana vain varmuuden vuoksi, jos sitä sattuisi tarvitsemaan.

Jos löydät mustikoita ja keräät niitä ämpäriisi laskien "viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista..." ja huomaat ärtyväsi ja veren kohisevan korvissasi, olet liian stressaantunut keräämään marjoja. Kippaa marjat ämpäristäsi, hymyile itsellesi, hengitä syvään, jatka matkaasi ja unohda marjojen keruu.

Jossain vaiheessa huomaat, että ajatuksesi ovat selkiytyneet - toisinsanoen ajatusmaailmasi on kuin valoisa, tyhjä, odottava taulu. Olet vain sinä ja metsä. Siinä vaiheessa pysähdy, käänny paikallasi kokonaan ympäri ja ihastele elämääsi. Ympärilläsi on joko melko hiljaista tai sitten tuuli vähän suhisee puissa tai tuuli peittää pienet äänet kokonaan.

Jos et ole koskaan kiittänyt Jumalaa, Luojaasi, elämästäsi, tee se nyt. Älä kuitenkaan puhu ääneen. Sano ajatuksissasi kiitos Luojallesi, että saat olla juuri tässä.

Jos alkaa sataa tässä vaiheessa, on metsäretkesi tehnyt tehtävänsä. Voit alkaa hitaasti kävellä kohti kotia. Huomaat, että et edes huolestu kastumisestasi. Huomaat ajattelevasi, että nyt on kyse hyvin kallisarvoisesta asiasta: et voi ostaa vesisadetta rahalla.

perjantai 10. elokuuta 2018

Sarjassa "Yökylässä äiti"

Niinkauan kuin Anne-Mari on asunut omillaan, olemme puhuneet äidin yökylään tulosta. Erälahteen yökyläily jäi toteutumatta, mutta Palokankaalla yövyin viime yönä.

Palokangas sijaitsee metsän keskellä, hiljaisuudessa. Talo on pieni ja idyllinen. Pihapiirissä on myös navetta ja aittarakennus ja ainakin kaksi muuta ulkorakennusta. Anne-Marin eläinkunta on sitä samaa tuttua kuin meilläkin: kissoja, koiria, kanoja ja kaneja. Varsinkin koirat on minulle hyvin rakkaita "lapsenlapsia" ja älykäs Pipsa taitaa olla mummon lempilapsi. Veikka on viisas koira myöskin, mutta mummo ei enää pysy hänen vauhdissaan mukana. Lapsi saa hurjan riehumiskohtauksen mummon tultua näkösälle ja pusut ovat ajoittain hyvin rajuja. Pipsa tyytyy pitämään huolen kuonon töytäisyllä, että saa riittävästi rapsutuksia ja huomiota. Uusin koiratulokas Jeelo on liikuttava oma lukunsa ja olen Anne-Marille vihjaillut, että Jeelo voisi aivan hyvin tulla meille Kiiran seuraksi. Kiirasta on suuri vaara kehittyä mummon ja papan lellipentu, joten toinen ajokoira jakaisi vähän huomiota.

Pihalla nautimme Anne-Marin kanssa aamukahvin katsellen kanojen aamutouhuja. Aurinko paistoi, tuuli humisi pihakoivuissa, pääskyset kirmailivat sinistä taivasta vasten ja lämpimän leppeä tuuli helli kasvoja.

Kahvin juotuamme suunnistimme mustikkametsään. Anne-Marin tilan ympärillä on valtaisat marjamaat. Olisipa vain aikaa tutustua ympäristöön enemmänkin, koska selvästikin ei paikalliset, jo ikääntyneet ihmiset, jaksa enää rymytä marjojen perässä. Reilun tunnin kyykisteltyämme oli jo kummallakin selkä niin kipeä, että lähdimme suosiolla pois. Minä olin mennyt hiukan kauemmaksi ja Anne-Mari soittikin minulle, että hakee Veikan etsimisharjoitukseen. Suloinen mustakuonoinen nuuhkija löysi mummon helposti ja ensihämmennyksen jälkeen tunnisti mummon oikeaksi henkilöksi.

Ihan tyytyväisiä olimme mustikkasaaliiseen. Anne-Mari aloitti kukkakaalisen pizzapohjan tekoa ja minä soitin papan hakemaan minut kotiin. Pappa toi tullessaan kassillisen voikukanlehtiä pupuille. Anne-Marin pihassa ei juuri voikukkia kasva ja meillä ei leikata nurmikkoa sen takia, että riittää kanoille ja pupuille herkkuruokaa.

Olipa rentouttavaa ja levollista nukkua yksi yö täydellisessä hiljaisuudessa. Hiljaisuus oli niin täydellinen, että se ihan "löi korville". Ja kotiintultua koti tuntui ihan liian suurelta ja avaralta.

Kiitos, lapsukainen, äidin elämysyökyläilystä!

tiistai 7. elokuuta 2018

Spelttikesäkurpitsakakku

Syksyperinteisiin on meillä kuulunut perinteikkäällä jenkkireseptillä tehty kesäkurpitsakakku. Nyt tuli tunne, että kakkua voisi kehitellä.
Spelttijauho päihittää kakku-ja piirasleivonnassa valkoisen vehnän. Tässä kakussa speltti onkin täysosuma. Koeleivonnassa mies esitti lisätoiveina rusinat ja minä jäin pohtimaan pähkinärouhetta. Kokeilujen jälkeen reseptistä muodostui tämä. Kanatilallinen käyttää munia reilummin - vähempikin riittää.

Kakku kannattaa paistaa kahdessa keskikokoisessa vuokassa. Kokemuksen mukaan koko taikina yhdessä isossa onkin haasteellisempi saada tasaisesti kypsäksi, koska kesäkurpitsaraaste on kostea aineosa. Itse käytän vuokien leivitykseen vanhanajan tapaan mannaryynejä. Korppujauho on usein suolaista.

Alkuperäisessä reseptissä rasvana on rypsiöljy. Kakku on syötävänmaukasta niinkin, mutta voi on aina voita.

4 munaa
4dl sokeria
150g sulatettua voita
5dl spelttijuhoja
5dl karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa
1/2tl suolaa
2tl leivinjauhetta
0,25tl soodaa
3tl kanelia
1tl muskottipähkinää
2tl vaniljasokeria

Vatkaa sähkövatkaimella munat ja sokeri. Lisää sulatettu voi, kesäkurpitsaraaste ja jauhot, joihin muut kuivat aineet on sekoitettu ja pyöräytä vatkaimella sukkelasti taikina tasaiseksi.

Paista uunin alatasolla ainakin tunti 175 asteessa tai kunnes taikina irtoaa vuokien reunoista tai puutikkuun ei enää kakun keskeltä kokeiltaessa tartu taikinaa. Jos kakkujen pinta uhkaa tummua liikaa, laske paistolämpötila 150 asteeseen ja pidennä paistoaikaa.
Uunit ovat yksilöitä, siksi tarkkaa paistoaikaa ei voi arvioida.

Jos speltti on sinulle vielä tuntematon vilja, lukaisepa sen ravintoarvosta ja suomalaisesta speltinviljelystä ja -jalostuksesta https://www.birkkala.com/speltti/