Metsä lievittää monenlaisia oireita ja toimii virkeyttä ja henkistä hyvinvointia antavana elementtinä. Metsässä liikkuminen aiheuttaa riippuvuutta: mitä useammin käyt metsässä kävelemässä, marjastamassa, sienestämässä, metsästämässä tai tekemässä metsänhoitotöitä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sinun täytyy päästä sinne pian uudelleen.
Jos olet rasittunut työstäsi, työttömyydestäsi, elämästäsi, taloudellisesta tilanteestasi, ystävyyssuhteistasi tai mistä tahansa syystä ajatukset halkovat päätäsi hallitsemattomana rasitteena, suosittelen sinulle metsään menoa.
Valitse metsä, jossa on mahdollisimman pieni mahdollisuus törmätä muihin ihmisiin. Mikäli mahdollista, valitse metsä, joka ei ole entuudestaan tallottuja polkuja täynnä ja jonne ei kuulu liikenteen häly tai ihmisasutuksen äänet.
Ruoki itsesi ja juo kylmää raikasta vettä. Jos kärsit lonkan kulumista tai polvesi vihoittelee, ota myös särkylääke. Kipeillä nivelillä metsässä kulkeminen ei ole rentouttavaa vaan täyttä kärsimystä.
Toimita vessa-asiasi. Valitse vaatteet, joissa ei tule kuuma eikä kylmä kävellessä ja laita maastonmukaiset jalkineet. Itse käytän aina kumisaappaita ja pitkävartisia villasukkia.
Ota mukaan pieni vesipullo, hyttyskarkote, ladattu puhelimesi ja pieni marjaämpäri.
Kerro kotona lähtiessäsi, että olet menossa metsään.
Heti metsätielle päästyäsi muistuta itsellesi, että nyt jätät kaikki muut asiat sivuun: et pohdi murheitasi tai huoliasi, et ajattele tekemättämiä töitä, et edes ajattele muita ihmisiä. Oikeastaan et ajattele edes itseäsi.
Käytä hajuaistiasi, oikein terästytä sitä: mille metsä tuoksuu? Mille vuodenajalle tuoksuu? Tuoksuuko aamullinen sade?
Terästä katsettasi. Katsele puita, katsele kiviä. Terästä katsettasi, kun näköpiirissäsi on joku eläin. Jos metsä on sinulle tuttu entuudestaan, mieti, ovatko näkymät muuttuneet edellisestä kerrasta.
Jos vastaasi tulee kypsiä, syötäviä marjoja, kerää niitä ämpäriisi, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta. Jos et jaksa kerätä, älä ota asiasta henkistä taakkaa. Ämpäri on mukana vain varmuuden vuoksi, jos sitä sattuisi tarvitsemaan.
Jos löydät mustikoita ja keräät niitä ämpäriisi laskien "viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista..." ja huomaat ärtyväsi ja veren kohisevan korvissasi, olet liian stressaantunut keräämään marjoja. Kippaa marjat ämpäristäsi, hymyile itsellesi, hengitä syvään, jatka matkaasi ja unohda marjojen keruu.
Jossain vaiheessa huomaat, että ajatuksesi ovat selkiytyneet - toisinsanoen ajatusmaailmasi on kuin valoisa, tyhjä, odottava taulu. Olet vain sinä ja metsä. Siinä vaiheessa pysähdy, käänny paikallasi kokonaan ympäri ja ihastele elämääsi. Ympärilläsi on joko melko hiljaista tai sitten tuuli vähän suhisee puissa tai tuuli peittää pienet äänet kokonaan.
Jos et ole koskaan kiittänyt Jumalaa, Luojaasi, elämästäsi, tee se nyt. Älä kuitenkaan puhu ääneen. Sano ajatuksissasi kiitos Luojallesi, että saat olla juuri tässä.
Jos alkaa sataa tässä vaiheessa, on metsäretkesi tehnyt tehtävänsä. Voit alkaa hitaasti kävellä kohti kotia. Huomaat, että et edes huolestu kastumisestasi. Huomaat ajattelevasi, että nyt on kyse hyvin kallisarvoisesta asiasta: et voi ostaa vesisadetta rahalla.