Sarjassa "Yökylässä äiti"

Niinkauan kuin Anne-Mari on asunut omillaan, olemme puhuneet äidin yökylään tulosta. Erälahteen yökyläily jäi toteutumatta, mutta Palokankaalla yövyin viime yönä.

Palokangas sijaitsee metsän keskellä, hiljaisuudessa. Talo on pieni ja idyllinen. Pihapiirissä on myös navetta ja aittarakennus ja ainakin kaksi muuta ulkorakennusta. Anne-Marin eläinkunta on sitä samaa tuttua kuin meilläkin: kissoja, koiria, kanoja ja kaneja. Varsinkin koirat on minulle hyvin rakkaita "lapsenlapsia" ja älykäs Pipsa taitaa olla mummon lempilapsi. Veikka on viisas koira myöskin, mutta mummo ei enää pysy hänen vauhdissaan mukana. Lapsi saa hurjan riehumiskohtauksen mummon tultua näkösälle ja pusut ovat ajoittain hyvin rajuja. Pipsa tyytyy pitämään huolen kuonon töytäisyllä, että saa riittävästi rapsutuksia ja huomiota. Uusin koiratulokas Jeelo on liikuttava oma lukunsa ja olen Anne-Marille vihjaillut, että Jeelo voisi aivan hyvin tulla meille Kiiran seuraksi. Kiirasta on suuri vaara kehittyä mummon ja papan lellipentu, joten toinen ajokoira jakaisi vähän huomiota.

Pihalla nautimme Anne-Marin kanssa aamukahvin katsellen kanojen aamutouhuja. Aurinko paistoi, tuuli humisi pihakoivuissa, pääskyset kirmailivat sinistä taivasta vasten ja lämpimän leppeä tuuli helli kasvoja.

Kahvin juotuamme suunnistimme mustikkametsään. Anne-Marin tilan ympärillä on valtaisat marjamaat. Olisipa vain aikaa tutustua ympäristöön enemmänkin, koska selvästikin ei paikalliset, jo ikääntyneet ihmiset, jaksa enää rymytä marjojen perässä. Reilun tunnin kyykisteltyämme oli jo kummallakin selkä niin kipeä, että lähdimme suosiolla pois. Minä olin mennyt hiukan kauemmaksi ja Anne-Mari soittikin minulle, että hakee Veikan etsimisharjoitukseen. Suloinen mustakuonoinen nuuhkija löysi mummon helposti ja ensihämmennyksen jälkeen tunnisti mummon oikeaksi henkilöksi.

Ihan tyytyväisiä olimme mustikkasaaliiseen. Anne-Mari aloitti kukkakaalisen pizzapohjan tekoa ja minä soitin papan hakemaan minut kotiin. Pappa toi tullessaan kassillisen voikukanlehtiä pupuille. Anne-Marin pihassa ei juuri voikukkia kasva ja meillä ei leikata nurmikkoa sen takia, että riittää kanoille ja pupuille herkkuruokaa.

Olipa rentouttavaa ja levollista nukkua yksi yö täydellisessä hiljaisuudessa. Hiljaisuus oli niin täydellinen, että se ihan "löi korville". Ja kotiintultua koti tuntui ihan liian suurelta ja avaralta.

Kiitos, lapsukainen, äidin elämysyökyläilystä!