"Työn imu"

Kaisa pyysi minua kyselemään huomista terveystiedon yo-koetta varten. Minäkin opin uutta:

"työn imu = myönteinen tunne- ja motivaatiotila työtä tehdessä". 

Eli ei ole kysymys työnarkomaniasta, rahanahneudesta, väljähtyneestä parisuhteesta tai edes ikäkriisistä, kun nautin suunnattomasti työstäni. (Näitä kaikkia edellä lueteltuja syitä on minulle ilmaistu, kun on tullut puhe innokkuudestani työhön.)

Voi olla, että kotiäitinä vietetyt lähes 25 vuotta osaltaan sai aikaan patoutuneita intohimoja palkkatyöhön. Tietysti myös eläkelaitoksen lähettämät eläkekertymäraportit ruokkii työhaluja. Voi toki syynsä olla myös lannistavalla määrällä verkkopankkiin tipahtelevilla laskuilla - harvemmin näkee enää paperisia laskupinoja, sillä ne vasta lannistava näky olikin.

Hoitoalalla on tällä hetkellä yksi erittäin hyvä ominaisuus: töitä riittää. Eipä taida juuri olla Suomessa paikkakuntaa, jossa hoitajan olisi vaikeuksia löytää itselleen työtä. Kangasniemelläkin tekemätöntä työtä löytyy lähes jokaisesta hoiva-alan talosta.

Kun hoitajana työskentely saa aikaan myönteisen tunnetilan ja työvuoroon lähteminen tuntuu mukavalta, niin otan siitä kaiken irti: nautin työstäni!

Taas yksi lapsista muutti omaan kotiin

Varmaankin toista vuotta yksi pojista suunnitteli omaan kotiin muuttamista. Hän seurasi tiiviisti asuntomyynti-ilmoituksia ja säästi kurinalaisesti rahaa asunnonhankintaa silmälläpitäen. Ensimmäinen asunto, jota hän isoveljensä kanssa kävi katsomassa, olikin sitten se, josta hän jätti ostotarjouksen ja johon hän tänään  muutti.

Minulle poikalasten omilleen muuttaminen on aina ollut kurkkua kuristavan haikeaa. Haikeaa oli tänäänkin, mutta nähtyäni tänään pojan kauniin oman kodin haikeus vaihtui iloon pojan puolesta.

Nyt täällä kotona on yhden lapsen kokoinen hiljaisuus.

Tyttöjen muuttaminen on joka kerran ollut paljon helpompaa. Joku varmasti sanoisi, että paapon poikiani ja että tytöt ovat omatoimisempia. Olkoon miten hyvänsä, mutta jonkunen viikko menee toipuessa. Varmistin kyllä muuttajalta, että sohva on käytettävissä, jos joskus yövuoron jälkeen tarvitsisin nukkumapaikkaa kylältä. Samalla tavalla hoidin eroahdistusta, kun edellinen poika muutti. Kun pari viikkoa nukkuu poikansa sohvalla, tulee järkiinsä.

Sekin asia on outo tässä meidän huushollissa: vaikka tänäänkin lähti kaksi autollista tavaraa pois, ei oikeastaan missään ole yhtään sen raiveampaa.

Tänne jäi onneksi vielä viisi lasta. Niukin naukin.