torstai 28. maaliskuuta 2013

Tänään opin keittämään riisiä

Kiinalaisissa ravintoloissa (muunmaalaisissa itämaisissa ravintoloissa en ole käynytkään) tarjotaan aina keitettyä riisiä, joka on irtonaista ja todella maukasta. Aina sitä riisiä syötyäni mainitsen miehelle uhmakkaasti, että "täytyisi joskus ostaa tuon lajista riisiä, eihän sitä saa täältä kyllä mistään".

Yhdellä näistä meidän isoista pojista on tyttöystävä, joka on nuoresta iästään huolimatta aivan mahtava itämaisen ruuan kokki. Ensimmäiset maistamani sushit olivat hänen tekemiään.
Nuoret viettävät aikaa usein kokkaamalla ruokaa ja tänään he kantoivat kotiin itämaisesta kaupasta riisisäkin ja broileriwokkitarpeet.

Nyt tiedän, että riisi täytyy huuhdella pariin kertaan ennen keittämistä. Vesi ja riisi laitetaan kiehumaan. Kun kattilassa näkyy vedessä "kraatereita", levy käännetään puoliteholle tai vähän sen alle ja kattilan päälle laitetaan kansi raolleen. Riisin annetaan kiehua kaikessa rauhassa n.20 minuuttia (tai pakkauksessa ilmoitettu keittoaika). Vasta sen jälkeen kattilankanteen ja riisiin saa koskea- riisi sekoitetaan nostelemalla. Ja kuinka ollakaan: jasmiiniriisisäkin sisällöstä on valmistunut juuri sitä aitoa ja oikeaa "kiinalaisen" riisiä, josta ei raaski jyvääkään laittaa hukkaan.
Tämäniltainen ruuanlaittaja teki mehevän wokin riisin seuraksi ja ruokaa maistettuani ymmärsin, miksi riisin keittovesi ei kaivannut yhtään suolaa. Suolan lisääminen lienee kuitenkin makuasia.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kaikki ajallaan

"Jatketaan tätä elämätä" toivotimme toisillemme, kun aamulla soitin äidille. Elämää on riittänyt sekä mummolaan että tänne siinä määrin, että oleellisen erottaminen vähemmän tärkeästä on ollut niin vaikeaa, että olen suosiolla luovuttanut viime päivinä tapahtumien raportoinnin.
Kaikki mitä kuuluu elämäämme, on ollut pelkästään upeaa ja paikoin jopa hyvin ihmeellistä.

Täälläkin kirjoittelen joskus asioiden kertomisesta Taivaan Isälle. Tarkoitan nyt sitä, kun pyydämme Jumalan apua ja ratkaisua asioiden hoitoon tai kun kerromme tarpeistamme Hänelle. Toisina päivinä olen todennut liki huvittuneena, että siinäkin asiassa saamme ajatella loppuun asti, kun esitämme pyyntöjämme Taivaan Isälle. Olemme sitten kuin uhmaiässä oikutteleva lapsi, jos pyydämme jotakin, johon Taivaan Isä vastaa paluupostissa ja me rutisemme, että "en tarkoittanut ihan näin nopeasti". Yleensä rutinamme unohtuu, kun näemme, millä tarkkuudella Jumala on vastauksensa järjestänyt ja Hän antaa vielä enemmän, kuin osasimme pyytääkään.
Näitä tapahtumia on meidän perheen osalle nyt tullut viime aikoina niin paljon, että kiitollisuus on sekoittunut ihmetykseen.

Muuttoasioita on tullut yhden jos toisenkin elämän kuvioihin. Lähihoitajaopiskelija, sen entinen Maatalouskoululainen ja Talouskoululainen, sai opiskelija-asunnon hakemuksen jättöä seuraavana päivänä. Koska emme olleet varautuneet niin ripeään asioiden järjestymiseen, hän siirsi muuttopäivän toukokuun alkuun. Kaiken lisäksi Anne-Mari sai luokkatoverinsa naapuriksi.
Asuntohakemuksia ovat lähetelleet muutkin, joten perheen pieneneminen näyttää väistämättömältä.

Asuntohakemusten lähettelyn ohella on perheen nuoriso ollut myös hyvin työteliästä ja tulevan kesän töitä on myös kalasteltu ihan urakalla. Kampaajatytöllä on viimeinen opiskelukevät menossa ja loppusuoraan kuuluu käytännön työt kahdessa eri parturiliikkeessä.

Minä yritän hillitä itseäni kahmimasta uusia työkeikkoja, joita tarjotaan ihan päivittäin. Syytän vanhenemista siitä, että entisten hommien tekemiseen menee nykyään paljon enemmän aikaa. Jostain syystä "nopeaa ruokaa" ei minulta synny enää ollenkaan ja leipomiseenkaan ei tahdo enää löytyä aikaa, lukuunottamatta niitä iltahämärissä paistettuja aamupalasämpylöitä.

Tämän hetken tärkeysjärjestyksessä ovat huipulla lapset, heidän asiansa ja yksi ainokainen lapsenlapsi.
Ihan positiiviselta kuulostaa lause, jota en ole liikaa kuitenkaan kuullut:
"äiti, sä voit nyt jättää mut rauhaan".

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Hyvää iltaa Helsingistä!

-"Pese hampais ja mäne makkoomaa" komensi äsken itseään 9-vuotias Miika. Kuulostaako stadilaislapselta?

Olemme nauttineet viime aikoina varhaisista nukkumaanlähdöistä. On mukava olla peiton alla ennen kuin on ihan taju kankaalla ja oikein mukava herätä aamulla auringon noustessa. Lapsetkin nauttivat, kun on virkeä olo päivällä.
Isillä on ollut kaksi vapaapäivää ja niistä on otettu ilo irti. Kaksi poikaa vietti tänään puoli päivää Isin kanssa Myllypuron Liikuntamyllyssä. Monipuolisessa liikuntapaikassa lapset viihtyvät ja Isin kanssa vietetty yhteinen aika on aina juhlaa. Saara on saanut kuluneena talvena polskia uimahalleissa kymmeniä tunteja Isin kanssa. Nyt on selvästi hänellä havaittavissa uimauupumusta. Onneksi lähtijöitä liikuntariemuihin riittää, kunhan vain sopiva kokoonpano löytyy. Veljeskunnan ollessa kyseessä täytyy lähtijät evästää ruisleivän lisäksi myös saattopuheella, joka kieltää kiusaamisen, ärsyttämisen, matkimisen ja reviiriloukkaukset. Kohti katsominenkin kun voi olla hirmuriidan alkusysäys tietyssä iässä ja tiettyjen yksilöiden välillä. Ja jos siihen lisätään sopiva äännähdys, ollaan vaarallisen lähellä käsirysyä.
Meidän perheessä edellä kerrottua voi tapahtua nimenomaan poikalapsien kohdalla. Tyttöjen väliset jutut ovat paljon monimutkaisempia, eikä niitä jaksa edes samaan juttuun ruveta kirjoittamaan.

Joskus ihan huvittaa katsoa luonto-ohjelmia, kun eläinkunnan edustajilla on joskus aivan samanlaista reviiripainia, kuin meidän kolmella nuorimmalla veljeksellä. 9-,11- ja 12-vuotiaat pojat kun uskovat lisäksi olevansa yhtä vahvoja, viisaita, nopeita ja älykkäitä kuin 16-,20- ja 23- vuotiaat isoveljensä.

. . .
Huomenna kirkkomme aamujumalanpalvelus radioidaan. Ohjelma on kuultavissa klo 18 YLE Radio ykkösellä ja ymmärtääkseni sen jälkeen kuunneltavissa netissä.
Työkuvioiden muuttuminen aamupäivälle estää pääsyni kirkkoon, mutta lauma lähtijöitä on täältä kuitenkin. Äitiäni täytyy huomenna muistuttaa illan ohjelmasta.

Olen taas muutamana iltana ennen nukkumaanlähtöä paistanut kolme pellillistä sämpylöitä ja jättänyt ne kulhoon liinan alle. Aamukahvilla on ihan tuoretta leipää.
Edelleen kaurapuuro, hirssihiutale, ruisrouhe, vehnäjauho ja rypsiöljy on ollut lyömätön yhdistelmä. Tunnin kohotus on ollut minulle uutta sämpylänleivonnassa, kuin myös lusikoitavan löysä taikina.
Jos olisit paikalla, antaisin maistaa lämmintä sämpylää voin kanssa. Taatusti pitäisit.

. . .

Jos olet lukenut Raamattua viimeksi koulun uskonnontunnilla, kaiva kirja esille hyllystäsi. Jos ei löydy, osta uusi tai hanki antikvariaatista käytetty. Netttiostoksenakin onnistuu kristillisistä kirjakaupoista tai esim.
http://www.raamattukansalle.fi/ -osoitteesta, josta saa uusinta suomenkielistä käännöstä, joka vastaa tarkimmin alkukieliä tämän päivän suomeksi käännettynä.
Miksi sinun pitäisi lukea Raamattua? Koska se kirja käy päivä päivältä ajankohtaisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Lisäksi jos tarvitset suuntaa elämääsi ja ohjeita arkeesi, siitä kirjasta löytyy apu. Jos sinua kiinnostaa ihmiskunnan varhaisvaiheiden historia, on Raamattu oikea teos.
Lue Sananlaskujen kirjaa, jos haluat oppia elämänviisautta. Lue Psalmeja, jos kaipaat lohdutusta. Lue Johanneksen evankeliumia, jos haluat tietää, mikä on suhteesi Jumalaan, Jeesukseen ja maailmankaikkeuteen.
Älä häkelly, jos ihan kaikki ei tunnu heti "avautuvan" sinulle. Jatka lukemista ja jos innostut lukemastasi, rukoile Jumalalta viisautta ja ymmärrystä käsittämään lukemaasi paremmin.
Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että kun Jumala "avaa" Raamatun sanaa, näkee uusia asioita vielä vuosikymmenien lukemisen jälkeen.
Raamattu on kaikkien aikojen luetuin ja levinnein kirja.Tulevaisuudessa Raamatun suosio vain kasvaa, kun monin paikoin ympäri maapalloa kääntyy Jumalan puoleen ennennäkemöttämiä ihmismääriä.
Tänä päivänä Raamattua lukevat ja tutkivat myös sellaiset ihmiset, joita uskonasiat ei kiinnosta missään määrin, mutta he haluavat tietää, mistä Raamatussa ja sen suosiossa on kyse.


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pääsisipä pilkille...

Silloin tällöin luen Kangasniemen Kunnallislehden verkkonumeroita. Tämän viikon lehti tuli taas luettua sanasta sanaan.
Paljon on hauskaa luvassa kangasniemeläisille tulevana viikonloppuna. Huomenna on Läsäkoskella Tukkilahden rannassa koko perheen pilkkikilpailut. Kun kerroin asiasta meidän kalamies Miikalle, poika pomppasi tietokoneen äärellä tuolillaan ilmaan:
- Äiti, mennäänkö!
Me emme taida päästä mukaan, vaikka kovasti mieli tekisikin, mutta lähempänä asuvat menkää ihmeessä. Ilmottautuminen alkaa klo 9 ja itse pilkkikilpailu on klo 10-13. Osallistumismaksu on aikuisilta 10e. Naisten ja miesten  sarjassa kolme parasta palkitaan. Suurimman kalan onkinut voittaa taulu-tv:n. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvotaan Läsäkosken Kartanoon kahden hengen perhokalastuskurssi. Palkinto sisältää majoituksen, kurssin ja välineet.
Pilkkitapahtuman järjestää Rauhajärven-Läsäkosken kylätoimikunta.

Sunnuntaina 17. 3. tempaisee naapurikylän kylätoimikunta. Vuojalahden koululla on klo 12 alkaen ulkoilutapahtuma. Kaukalopalloa, laukomiskisa, arpajaiset ja Uutelan tallin talutusratsastusta on luvassa. Puffetista voi ostaa Aromilihan makkaraa, kahvia ja pullaa.

Kumpikin tapahtuma löytyy 13-tien varrelta, joten eksymisestä ei ole pelkoa muualta tulevilla.
Miksikö sitten meuhkaan näin kovaäänisesti näistä 300 kilometrin päässä olevista riemuista? Ensiksikin tietysti sen takia, että Vuojalahden kylä on tuleva ja entinen kotikyläni ja Vuojalahden koulussa olen aloittanut koulutaipaleeni. Läsäkoskella on tullut käytyä menneinä vuosina lukuisia kertoja, koska luokkakavereitani ja sukulaisia asui kylällä. Läsäkoskella on kaikkina vuodenaikoina sellaista luonnonkauneutta, että sen arvon on ymmärtänyt vasta seudulta pois muutettuaan.
Toiseksi: jos olisimme mummolassa, ei tarvitsisi mukaanlähtijöitä houkutella.

Oikein aurinkoista viikonloppua sinne Kangasniemelle!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Rahaa ja ruokaa

Anne-Mari, joka aloitti syksyllä lähihoitajaopinnot pikkuveljensä ohella, tekee kolmea työtä opiskelujen lisäksi. Yksi työ on mainosten jakelua kahdesti viikossa. Itse jakelu sujuu alle tunnissa, mutta jos mainoksia on useampi kuin yksi, ne täytyy lajitella nippuihin ennen jakourakkaa.
Olen auttanut Anne-Maria lajittelemalla mainoksia. Tänä aamuna Melska katsoi mummon puuhia ja kysyi:
- Miksi Minni (Anne-Marin lempinimi) jakaa noita mainoksia?
Vastasin, että Minni saa työstä rahaa pankkitililleen.
Melska nousi seisomaan pöydällä ja teki kädellään kaaren, kuin olisi heilauttanut näkymätöntä taikasauvaa ilmassa.
- Kun minä kasvan isoksi tytöksi, minä hankin rahaa näin.

Anne-Marin kohdalla työnteko alkaa kohta taata "omavaraisuuden" ja taloudellisen riippumattomuuden vanhemmista, koska hän on oivaltanut sen asian, että pienistä puroista kasvaa iso joki.
Kasvatusvastuuvuosina joskus on saanut lasten kanssa huokailla, että oppivatko nämä koskaan karua tosiasiaa, että raha ei edelleenkään kasva itsestään. Mutta kummasti vain oppi menee perille ihan itsestään, kun nuori alkaa käytännössä saada kokemuksia, kuinka paljon työtä tarvitaan kympin tienaamiseen ja kuinka vähän sillä on ostovoimaa.
Rahan käyttäjinä on saman perheen lapset sitten jokainen erilaisia. Äitiä ilahduttaa erityisesti ne työssäkäyvät lapset, joilla on tilipäivän koittaessa edellistä tiliä tallessa. Vaikka samoilla neuvoilla on kaikki lapset evästetty, niin joillakin raha vain hupenee sormien lomitse ihan huomaamatta. Sen sortin lapset saavatkin sitten opetella menojensa hallintaa ihan omien oppiensa mukaan.

. . .

Perheen suosikkiruokana jatkaa edelleen uunissa paistettu jauhelihakastike ja perunamuusi. Sillä aikaa kun Pappa leikki Melskan kanssa, tein kuuden litran satsin muussia ja puolestatoista kilosta jauhelihaa paksun kastikkeen. Uunissa on nyt ensimmäinen vuoka paistumassa ja toinen odottaa vuoroaan.
Ruuan kanssa on ollut se ongelma, että se loppuu kesken. Eväsruuaksi ei edellisillä kerroilla ole jäänyt mitään ja vielä illansuussa on ollut kyselijöitä, josko vielä muussia löytyisi.
Nyt minulla oli vielä se taka-ajatus, että jos muussia olisi tarpeeksi paljon, tekisin lopusta ohrarieskoja. Niitäkään ei koskaan ehdi tehdä tarpeeksi, että jäisi edes seuraavalle aamulle.
Ohrarieskathan olen viime aikoina tehnyt niin yksinkertaisesti, että lisään perunamuussiin hiukan suolaa ja sitten vain ohrajauhoja, kunnes taikina on sopivaa taputeltavaksi pelllille. Pienet pyöreät paistuu rapeammaksi, mutta suuren pellinkokoisen tekee ja paistaa nopeammin. Lämpöä saa uunissa olla ainakin 230 astetta.

Melska raahasi Papan mukanaan pihalle ja sisälle asti kuuluu heidän hihkumisensa. Minä vaihdan toisen muussivuokan uuniin ja juoksen hakemaan Saaran eskarista. Pappa lähtee kahdelta töihin ja tulee keskiyöllä.
Ainakin on ruoka tehtynä tältä päivältä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Rukous

Kirjahyllystämme löytyy mielenkiintoinen kirjasarja "Iso Raamatun tietosanakirja". Esimerkiksi hakusanan "rukous" kohdalta löytyy jokainen Raamatun kohta, jossa rukous mainitaan.

"Rukous varsinaisessa mielessä edellyttää uskoa persoonalliseen Jumalaan, joka kuulee ihmistä ja puhuu hänelle. Rukous on ilmaisu Jumalan ja ihmisen välisestä yhteydestä. Rukous tekee tämän yhteyden tietoiseksi ja antaa sille sisällön. Rukouksessa ihmisen tarpeet ja asenteet muotoutuvat sanoiksi, joitten kautta hänen jumalayhteydestään tulee syvästi persoonallinen minä-sinä-suhde. Mutta rukous saattaa ilmetä myös sanattomana hiljentymisenä Jumalan edessä. Room.8:26.
Jos rukousta tarkastellaan sisällöllisesti, huomataan sisällön olevan monivivahteinen. Rukous voi olla pyyntö. Tällöin joko pyydetään ymmärrystä toimia oikein tai anotaan Jumalan tarttuvan asioitten kulkuun tavalla tai toisella.
Esirukouksella on tärkeä sija. Esirukouksessa ei ole kysymys omista tarpeista, vaan toisten. Se on pyhää palvelusta lähimmäisen hyväksi.
Kiitosrukousta leimaa kiitollisuus kaikesta saadusta. Se on ihmisen kiitos Jumalalle rukousvastauksesta, Hänen avustaan, Hänen lahjoistaan.
Ylevin rukouksen muoto on ylistys. Ylistys on Jumalan kunnioittamista. Ylistyksessä Häntä korostetaan sinä, mitä Hän on itsessään, sellaisena kuin luonto, historia ja oma kokemus Häntä heijastavat.

Rukous
1) Missä tulee rukoilla?  - Joka paikassa, 1.Tim.2:8
2) Milloin tulee rukoilla? - Aina, Luuk.18:1
3) Missä asioissa tulee rukoilla? - Kaikessa, Fil.4:6
4) Miten tulee rukoilla? - Jeesuksen nimessä, Joh.14:14"
(Kursiivi teksti suora lainaus.)

Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan kuin lapsi. Oletko koskaan kuunnellut lapsen rukousta Taivaan Isälle?
Lapsi kertoo asiansa koruttomasti ja kaunistelematta. Lapsi puhuu suoraan, eikä arkaile mainita vähäpätöisintäkään asiaa, joka hänen mieltään askarruttaa.

Esirukous on sellaisen avun tarjoamista, jota ei voi korvata millään muulla toimella. Monessa tilanteessa esirukous onkin ainoa tapa auttaa jotakin ystävää.

Viime aikoina minua on ihastuttanut ajatus ja tieto, että Jeesuskin rukoili paljon. Jeesus tuli ihmiseksi niin täydellisesti, että vaikka Hän oli koko ajan myös itse jumaluus ja Jumala, Hän tarvitsi ihmisenä elääkseen myös rukousta.

Blogin kirjoittamisen aloittaminen toi elämääni myös ihan uuden ulottuvuuden. Kun kirjoitan täällä Taivaan Isän johdatuksesta tai henkilökohtaisen Jumalasuhteen tärkeydestä, lähetän tekstini rukouksin matkaan. Pyydän, että Taivaan Isä puhuttelee lukijoita.
Hyvin usein blogituttavien tekstejä lukiessani muistan heitä rukouksissani. Joskus joku henkilö blogin välityksellä jää pitkäaikaiseksi esirukousten aiheeksi.
Kun jollakin blogituttavalla on elämässä vaikeuksia, rukoilen apua ja johdatusta. Silloin tällöin joku lukija ottaa yhteyttä ja pyytää esirukousta asioittensa puolesta.

Tänä iltana rukoilen Jeesuksen nimessä, että Jumalan apu tulisi hyvin selkeänä ja konkreettisena näkyviin niiden ihmisten elämässä, jotka tuskailevat arkisten ongelmien kanssa. Että Jumalan apu näkyisi niin selvänä, että usko Jumalan kaikkivoipaisuuteen vahvistuisi näiden ihmisten kohdalla.

Monella on viime aikoina ollut alakuloinen ja apea mieli. Näennäisesti kaikki asiat ovat ihan ok, mutta elämänilo ja energia suunnitella uutta ovat poissa. Päivittäisistä askareista on muodostunut sarja "pakkoliikkeitä", jotka kyllä suoritetaan rutiinilla, mutta tunto on turtana ja mikään ei enää tunnu sykähdyttävän. Ei nyt ihan elämä ahdista, mutta ei kyllä nauratakaan.
Rukoilen näiden ystävien puolesta, että Jumala koskettaa heidän elämäänsä niin selvästi, ettei heille enää jää epäselväksi, kuka on asioihin puuttunut. Jumala tekee ihmeitä myös elämän tällä osa-alueella ja ne ihmeet ovat todellisia ja näkyviä.

Rukoilen myös niiden puolesta, jotka haluavat vastaanottaa Jumalan apua sairauksiinsa.
Kun aikanaan Jeesuksen luo tuotiin sokea, ei kenellekään ollut epäselvää, mikä miestä vaivasi. Jeesus kuitenkin kysyi mieheltä, "mitä haluat minun tekevän sinulle?" Aika nöyrältä tuntuu sokean vastaus: "että saisin näköni jälleen."
Tuodaan luottamuksella Jumalan eteen sairaudet, joihin haluamme apua.

Kaikkeuden Luoja, iankaikkinen Isä on kiinnostunut meistä ja elämästämme ja haluaisi olla mukana jokapäiväisessä elämässämme.

Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Jos olet sitä mieltä, että käsitystä avioliitosta naisen ja miehen välisenä julkisena liittona tulee suojella ja edistää lastemme ja yhteiskuntamme parhaaksi,
allekirjoita adressi oheisessa linkissä.
Voit allekirjoittaa myös niin, ettei nimeäsi näytetä kaikille.

http://www.adressit.com/avioliitto_on_naisen_ja_miehen_valinen_julkinen_liitto

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Olemme kaikki elossa tänään

Elämä on riemukas asia. Kyllä on mukavaa, kun saa olla hengissä. Oletko sinä tyytyväinen siitä, että olet hengissä tänään?
Toivottavasti kaikki läheisesi ja ystäväsikin ovat elossa.

Aurinko nousi aamulla. Välillä päivällä heitteli kevyttä lunta, mutta ennen auringonlaskua pilvet väistyivät taas pois ja oli valoisaa.
Aamulla ihastelimme kaikkien lasten kanssa parvekkeen edessä olevassa lehmuksessa katselevaa mustarastasta. Eilen aamulla lintu lauleli tovin, nyt se tyytyi vain katselemaan meitä.
Luimme, että mustarastas laulaa aamulla juuri ennen auringonnousua. Leudot talvet saavat mustarastaat jäämään talveksi etenkin rannikkoseuduille.
Yksi musta lintu on ilahduttanut koko perhettä tänään.

Kaupan edessä oli kyltti: "varhaisperuna, Marokko".
Ilahduin sanasta "varhaisperuna". Onkohan marokkolaiset perunanviljelijät olleet iloisella mielellä korjatessaan uutta perunasatoa?
Ne kerrat, kun olen itse saanut kuokkia kesän ensimmäisiä perunoita multien uumenista, ei mielessä ole ollut huolen häivää. Vai oletko itse ollut perunapellolla alakuloisena?

Melska innostui jäämään mummolaan yökylään. Hain Saara-tädille ja Melskalle kirjoja kirjastoautolta. Melska luki Lumikki- kirjaa Saaralle:
- " Tämä omena on myrkyllinen".
Saara oikaisi:
- "Ei se ole myrkyllinen, vaan siinä on tappavaa ainetta."
Huomaatte, että kolme vuotta vanhempi täti haluaa olla oikeassa.

Kampaajatytöllä on huomenna viimeinen näyttökoe, jossa täytyy tehdä hääkampaus ja juhlameikki.
Mallin saaminen oli taas tipalla, mutta onneksi yksi siskoista lupautui kuuden tunnin istuntoon. Toivottavasti malli rohkenee tulla kampauksen kanssa kotiin asti, jotta mekin saamme ihailla lopputulosta.

Elia-poika on ostanut itselleen oman palasokeripakkauksen. Hän säilyttää sitä makuuhuoneessa vaatekorissaan. Kun hän laittaa itselleen iltateetä, hän tuo omat sokerit pöytään.
Sokerilaatikon päälle on kirjoitettu:
" Elian. Jos otat, ostat uuden."
Täällä täytyy arvo-omaisuus merkitä, ettei se joudu vääriin käsiin.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Parisuhdepohdinto

Seuraava teksti syntyi mieheni ja minun yhteisistä ajatuksista. Ajatukset pohjautuvat Raamattuun.

"Jos kolmisäikeinen lanka on avioliiton perusta,
niin nainen elää miehen rakkaudesta
ja mies elää naisen kunnioituksesta.
Miehen rakkaus + naisen kunnioitus = onni
Jos asetelma häiriintyy tai on ikäänkuin kadoksissa,
Jumalalla on suuri halu korjata asia,
koska hän tietää meidät tomuksi.
Hänen uskollisuutensa on loputon."

Näitä lauseita muistiin kirjoittaessani äitini soitti.
Luin kirjoittamani hänelle.
Äiti sanoi itkien:
- "Entä sitten, kun yhtä lankaa ei enää ole, kun toinen on pois?"

Sanoin äidille, "että teidän kolmisäikeinen lankanne on yhä olemassa, vaikka Pappa onkin taivaassa
Jumalan luona. Siellä Pappa Jeesuksen kanssa rukoilee, Mummo, puolestasi."

Lisäsin: "onneksi Jumalan sana ja lupaukset ovat iäisiä ja muuttumattomia, eivätkä vaihtele meidän tunteidemme mukaan."

http://youtu.be/kabwrNk3JAQ
Linkistä löytyvää laulua lauletaan Suomessa sanoilla "uskollisuutesi suuri on, Herra".

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Väkeä riittää Duggareillakin

Duggareiden perheen vaiheita olen seurannut useamman vuoden. Vieläkään emme ole saaneet Suomeen TLC:n tuottamaa tv-sarjaa perheestä, mutta kielitaitoa harjaannuttaakseen voi yksittäisiä jaksoja katsella You Tubesta.
(Kuva blogista A Wise Woman Builds Her Home)

. . .

Vaihtelun vuoksi olen tänään käynyt Kaisan kanssa aamupäivällä vuorostaan Lauttasaaren hammashoitolassa. Tällä kertaa puudutuksen jälkeen kiskaistiin paikalleen jumittunut maitovitonen pois.
Kaupassakäynnin jälkeen aloin kuoria perunoita muussia varten ja keittää kananmunia kastiketta varten.
Perheen viime aikojen herkku - perunamuussi, kalapuikot ja kananmunavalkokastike, oli tänään ruokalistalla. Vaikka kuinka yrittää olla ripeä, kaksi tuntia saa varata aikaa tuon ruuan valmistamiseen. Kuudenkymmenen kalapuikon paistamisesta pannulla olen jo luopunut ja paistan puikot suosiolla uunipellillä. Ruuanlaiton ohella ladataan pyykkikonetta ja evästetään kahta miestä yövuoroon.

"Stadin asunnot" -sivuilta löytyi tänään tietoa kaupungin rakennuttamista uusista asunnoista. Jätkäsaareen, ihan tuohon naapuriin, valmistuu kesän aikana kaksi suurta kaupungin vuokrataloa. Kovasti olen vanhemmille lapsille asiaa mainostanut ja toitottanut. Asuntotoimistosta neuvottiin, että kahden sisaruksen, jotka hakevat yhteistä asuntoa, kannattaa rohkeasti hakea kolmiota, koska niihin on helpompi päästä. Asumismukavuudenkin kannalta omat makuuhuoneet on paikallaan.
Helsinkiin asumaan jäävien lasten suhteen yritämme olla ajoissa liikkeellä asunnonhaun suhteen, etteivät sitten jää heitteille ja rannalle ruikuttamaan, kun 6.6. 2015 muuttoautomme Ruoholahdesta starttaa.
Tuo 6.6. "luotiin" siinä tilanteessa, kun täytimme vanhimman pojan asuntohakemusta ja kohtaan "asunnoton alkaen pvm" piti merkitä päivämäärä, jotta hakemuksentekoa pystyi jatkamaan.
Naureskelimme toisillemme, että tuli siinä muuttopäivämmekin samalla lukkoonlyötyä.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Ajatustenlukijan päivää

Saara on viime päivinä ilahduttanut piirustuksillaan ja askarteluillaan. Äsken hän toi minulle piirtämänsä kuvan, jossa tyttö seisoo vesilätäkössä yksi kenkä jalassa. "Toinen kenkä upposi veteen". Rannalla on tytön kasvimaa ja lätäkössä kasvaa kaksi lummepehkoa. Paperin kulmassa paistaa aurinko täydeltä terältä.
Eilen sain rannekorun, jossa on lahjanaruun pujoteltu erivärisiä Hama-helmiä. Kun valittelin, ettei koru mahdu käteeni, Saara oikaisi, että kyseessä onkin "sellainen laskujuttu, jolla voi laskea plus- ja miinuslaskuja".
Toissapäiväisessä piirustuksessa on  kaksi suurta kasvimaata ja aurinko.

Saarakin ajattelee kasvimaita. Minä yritän karistaa kovin intensiiviset kasvimaa-ajatukset kokonaan pois. Päätin, että tänä keväänä en rupea parvekkeella näpertelemään multapönttöjen kanssa. Viime kesän kasvatuksista ei rehellisesti sanottuna ollut mitään iloa eikä hyötyä. Kaupasta ostettava "pussimulta" on selvästi liian ravinteikasta ja keskikesän paahde parvekkeelle polttaa auttamatta sen, mikä liioilta sateilta ehtii pintaan nousta.
Toki jonkin verran harrastan mielikuvaharjoittelua ja ajattelen mummolan puutarhan muhevaa multaa. Jotta realismi pysyy mukana, muistan nokkoset ja muut rikkakasvit.

Tänään ei Melska ollut hoidossa. Aamupäivä tuhraantui kaupungin toisella laidalla Kaisan hammaslääkärikäynnillä oikomishoitoja pohdiskellen. Isi lähti jo aamuneljältä työmaalle vaihteeksi aamukäynnistäjän hommiin ja sitten muutamaksi tunniksi linjalle.
Kun tulin yhdeltätoista kotiin, oli kiireesti aloitettava iltaruuan aihiminen, koska olin eilen ostanut punaisen hintalapun lihaköntin, joka tarvitsi pitkän kypsymisajan. Ehdin ajatella ruokaa vääntäessäni ja kolminkertaista vohveliannosta sekoitellessani, että onko koko maassa ketään toista suurperheen äitiä, jonka pitää nysvätä pöperöittensä kanssa tuntitolkulla. Ehdin sitäkin pohtia, että mitähän meillä sitten syödään, kun istun aamupäivät koulunpenkillä ja iltapäivät seison hierontapenkin vieressä? Tuskin siinä kovin aikaaviepiä soosseja kasataan, kun nälkäinen joukko on jo eteisessä.

Meillä kolkuttelee 25-vuotishääpäivä ovelle ihan tuossa tuokiossa. Vieläkään meistä ei ole tullut ajatustenlukijoita. Toki tiedän, että "käynpä heittämässä jätesäkin roskikseen" tarkoittaakin säkinviemisen ohella leuanvetoa pihan kiipeilytelineessä. Mutta siinä asiassa riittää toisellekin neljännesvuosisadalle opiskeltavaa, että toisen ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita ei kannata arvailla, vaan sopuisan yhteiselon jatkumisen kannalta on hedelmällisempää kysyä ihan suoraan, mitä toinen ajattelee.
. . .

Tuossa tekstin vasemmalla puolella on pikkuinen kuva tulevan kotimme takapihalta. Puheissa ja unissa olemme mummolassa yhä useammin. Viime yönä olin mummolan olohuoneessa ja Pikkuveljeni tuo minulle suuren kassin. Kassista löytyy lampaanvuona ja naurava Saara. Ihastelemme yhdessä lammasta ja se kopsuttelee pitkin olohuoneen lattiaa.

Kun hain Saaraa päiväkodista, hän pohti, mistä mummolan huoneesta tulee hänen ja Kaisan huone.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kalliolla

http://youtu.be/fiQKxGF4j9M
http://youtu.be/vbVxyDBLmHM
Näin ohimennen TV7:ltä ohjelmaa, jossa Mika Piironen kertoi elämästään. Nuoren miehen tarina oli sen verran koskettava, että etsin hänen kertomuksensa oheisista linkeistä.
Uhraa ajastasi muutama minuutti ja katsele ja kuuntele, mitä miehellä on kerrottavana.

Elämämme ei ole arpapeliä, sattumuksien summaa, satunnaisia tapahtumia toistensa perään. Emme edes istu huutokauppakamarissa, jossa olemme valmiit investoimaan elämämme varalle omien resurssiemme mukaan. Elämästämme ei käydä kauppaa; emme voi hankkia osuuksia ja osakkeita, henkemme ei ole vakuutettavissa.

Etsitään iankaikkista, katoamatonta turvaa.