Onneksi olen tänään mummo enkä erakko

24. marraskuuta on perheessämme nyt monen tärkeän ihmisen syntymäpäivä. Tänään, 24.11.2021, syntyi Hanna-tyttäremme pieni tyttövauva. Hanna on lapsistamme kolmanneksi vanhin ja tänään syntynyt lapsi on minulle ja miehelleni kolmas lapsenlapsi.

Vauvaa odotettiin syntyväksi vasta reilusti joulukuun puolella, mutta reippaan lapsen kuvia on meille kantautunut kolme viikkoa etuajassa syntyneestä. Keskoseksi ei kyllä parane häntä nimittää - ymmärtääkseni kaksi ja puoli kiloinen, terhakkaasti täysin keuhkoin itkevä on aika napakasti elämän syrjässä kiinni.

Onneksi minulla oli tänään vapaapäivä, koska maailmaantulijan odottaminen oli raastavaa. Hanna laittoi aamulla videon ilokaasunaamarin takaa ja sen perusteella ensikertalainenkin olisi voinut olla viimeistä rykäisyä vaille synnyttänyt. Mutta tunnit matelivat, eikä viestejä kuulunut. Luonnollisesti välillä jo hiipi huolikin mieleen ja sitten täytyi jo hätyytellä vauvan isääkin kertomaan väliaikatietoja. Mutta iltapäivällä huojentava lause ilmestyi puhelimeen " hän syntyi, kaikki on hyvin".

Edellisestä perheemme vauvasta on vasta vuosi aikaa, mutta niin täydellisesti on tämäkin tulija sekoittanut tätiensä ja enojensa pään, isovanhemmista puhumattakaan.

Varjelkoon Taivaan Isä tänään syntyneen pienen tytön koko elämän ja antakoon hänen vanhemmilleen viisautta, voimia ja terveyttä.

Erakkomieli

Jos en olisi perheenäiti, olisin varmaan ehta erakko. Niin hyvin viihdyn yksin. Kaipuu hiljaisuuteen, yksinäisyyteen ja yksinkertaiseen elämään on vain voimistunut ikääntymisen myötä.

Kuuntelin ihastellen, kun työtoverini kertoi vanhemmistaan, jotka asuvat saaressa, pitkän venematkan takana mantereelta. He olivat varautuneet talven tuloon ja epävarmaan jäätilanteeseen varaamalla saareen kaikkea elintärkeää runsain määrin. Olisi elämän luksusta asua viikkokausia eristyksissä muista ihmisistä ja maailmanmenosta.

Työpaikan tyhypäivään osallistuin ehkä enemmän velvollisuudentunnosta. Minulla on upeat työkaverit ja heidän seurassaan on mukava olla, mutta työkavereiden kauhuksi olisin marraskuista vesisadepäivää viettänyt vallan mielelläni metsän keskellä laavumakkaroita paistellen.

En tiedä, toteutuuko haaveeni metsän keskellä elämisestä koskaan, mutta siihen asti yritän käyttäytyä ihmisiksi muiden ihmisten seurassa ja olla kiitollinen kulutusyhteiskunnan tarjoamasta elämän helppoudesta.

Kuvan otti tänään Heidi-tytär auringon kiirehtiessä metsän taakse. 22.11. on edesmenneen isäni syntymäpäivä. Kuvassa oikealla pilkottaa isäni ja minun syntymäkoti.