sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Yhteisen ajan arvo


 Armeijapoika lähti ensimmäiseltä kotilomilta takaisin palveluspaikkaansa. Hento kaipuu jäi väijymään äidin sydänalaan: tuohon sydämen viereen, melkein keskelle rintaa.

Olin viime yön töissä, niin yhteinen aika jäi nukkumiseni vuoksi lyhyeksi. Perjantaina, kun poika tuli, ehdin nähdä häntä muutaman minuutin ennen työhön lähtöä.

Minun pitää aina lasten kanssa jutellessa saada selko, voiko lapsen mieli hyvin. Äidin sydän rauhoittuu, kun saa tietää, että lapsella on voimia, keinoja ja työkaluja selvitä mielen rasitteista. Mielen rasitteita voi esimerkiksi alokkaalla olla uudet, ennenkokemattomat asiat, käytöskulttuuri, suuret sosiaaliset haasteet uudessa joukossa, vähäisen yöunen kanssa selviäminen, kiire, epätietoisuus tulevaisuudesta.

Nyt armeijan aloittanut poika on koko ikänsä ollut rauhallinen, tasapainoinen, toimissaan harkitseva ja lähes aina iloinen. Peruslähtökohdat hänellä on siis melko hyvät ja kun hänellä on ollut myös motivaatiota, suhtaudun toivorikkaasti hänen alkaneeseen palvelusaikaansa. Myöskään fyysisen kunnon puolesta ei näyttäisi tulevan haasteita.

Joskus tylsältäkin tuntuva kodin arkirutiini keikahti yhtäkkiä uuteen arvoonsa, kun vastapainona on armeijan rutiinit. Leppoisa jutustelu ja yhdessäolo, kissojen ja koirien kanssa sohvalla istuskelu ja hellittely, saunominen, tavallinen kotiruoka ja nukkumaanlähtö oman halun mukaan juuri silloin kun väsyttää - aika tavalliselta kuulostavat asiat tuntuivat tänä viikonloppuna niin hyvältä.

Leivinuunin kulmalla tuoksulyhty levitti kotiin tuttua, mieltä hyväilevää tuoksua.

Varjelusta Miikalle ja muille alokkaille uuteen viikkoon.

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Kohtalonhetket äidillä

 Vaikea miettiä asiallista otsikkoa, kun tilanne on se, että huomenna nuorin pojistamme aloittaa armeijan. Ei tapahtumassa itsessään ole mitään dramatiikkaa, mutta tunteilla elävä äiti on lähes hermoheikko.

Pojanhan piti alunperin mennä jo kesällä, mutta harmillisesti palvelukseen astumista edeltävänä viikonloppuna hän sai paikallisessa jalkapalloturnauksessa nilkkavamman, jota seurasi viikkojen kärsivällinen ja sinnikäs kuntoutus fysioterapeutin ohjauksessa. Nyt on lääkärit antaneet siunauksensa uudelle yritykselle ja toivomme, että pojan terveys kestää kaikin puolin. Sisäilmahaasteita on tuossa varuskunnassa, joten toivottavasti kestää myös keuhkot.

Poika itse suhtautuu huomiseen hyvillä mielin, eikä sano edes jännittävän, vaikka äiti siitä kyselee tämän tästä. Äitiä jännittää ihan kamalasti ja minulla on poikaa jo valmiiksi ikävä. Onneksi Isi pääsee pojan viemään ja onneksi minulla on huomenna keikkatyöpaikassa iltavuoro. Jos olisin lähdön hetkellä kotona, kunnon itkiäisethän siitä seuraisi, niinkuin edellisen pojan lähtiessä.

En edes yritä esittää, ettei pojan armeijaan lähtö ole mitään sen kummoisempaa. Omaan asuntoonsa muuttavia tulee myös hiukan ikävä, mutta tuolle armeijaan lähtijän kaipaamiselle en vain mahda mitään.

Yksi syy varmasti tuolle tunnemyrskylle on siinä, että armeijan toimintakulttuuri on kova ja asioita ei ajatella ja tehdä tunnepohjalta. Useat väittää, että pojille tekee hyvää käydä armeija ja tottua niihin rutiineihin. Siihen en ota mitään kantaa, kun en tiedä, mistä pohjimmiltaan armeijassa on kyse.

Äitinä olen huolehtinut, jos sukat kastuu tai kengät hankaa. Jos unta saa liian vähän, äiti kehottaa lähtemään aikaisemmin nukkumaan. Kotona likaiset vaatteet saa heti vaihdettua puhtaisiin. Jos jossakin on kipuja, äiti selvittää, miten kipua hoidetaan.

Kun poika on armeijassa, hänen kohdallaan äiti ei enää huolehdi näistä asioista.

Kuulin jonkun sanovan ääneen: "hyvä, että tuoltakin muijalta pojat varttuvat miehiksi, ettei niiden tarvitse enää äidin helmoissa roikkua".

Siinäpä se.

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Tuli talvi

Lumentulo armahti vesakonraivuusta ja polttopuiden kaadosta. Lumenkolaushommatkin olen tyystin jättänyt muiden harteille. Jos Pappa sanoo, ettei jaksa tai vaivoiltansa kykene lumitöihin, laitan viestin naapurin isännälle ja hän tulee pyörähtämään pihassa lingon kanssa. Toki viesti lähtee myös silmämääräisesti runsaasta lumentulosta.

Autonkäsittelytaidot saa myös tarpeellista vahvistusta, kun pääsee keinottelemaan pyryssä työmatkoja. Yllätyksenä oli tänäkin aamuna töistä lähtiessä melkein kymmensenttinen lumikerros auton päällä. Tovin sai kaivella kulkupeliään esille miltei nuoskaisen lumen alta.

Nyt on kolmen yövuoron jälkeen vähän vapaata. Joulun olen töissä. Edelleenkin joulustressi on minulle tuntematon käsite. Lasten kanssa oli jo puhetta, että yhden kerran laitamme jouluruuat. Se aika on meillä mennyt ohi, jos ei ole koskaan ollutkaan, että söisimme urakalla perinteisiä jouluruokia. Eli ruokienkin suhteen pääsen hyvin vähällä työllä. Mitään etukäteisvalmisteluja ei juuri tarvita.

Tein äsken isossa uunivuokassa levymäisen banaanikakun hävikistä ostetuista, hiukan uupuneista banaaneista. Taikinan maustoin tutuilla piparkakkujen mausteilla. Kakkua tehdessäni ajattelin, että kakku kyllä korvaa piparkakkutaikinan teon. Ja tokihan tuo kakku on jo huomisiltaan mennessä taatusti syöty. 

Muutenkin minusta tuntuu, että perheemme on siirtynyt ihan luontevasti minimalistisempaan suuntaan ruuan suhteen. Lapset saattavat sanoa, että porkkana tai halvimmat omenat ovat aivan riittäviä tuorepaloja. Pakastimissa on vielä runsaasti viime kesän marjoja ja niitä syödään päivittäin. S- marketin hevihävikistä saa usein harvinaisempaa herkkua. Tällä viikolla kohdalle sattui mangot ja banaanit.

Tuoreen kurkun ja tomaattien oston olen lopettanut tällä erää. En myöskään katso salaatin hinnan olevan sellaisella tasolla, että ostamisessa olisi mitään järkeä. Hävikissä on usein salaattisekoituspusseja 0,60e kilolta, niin niitä raskii ostaa.

Tällä viikolla tein yhden erän kukkakaalikeittoa. Hävikistä olin joskus ostanut pakastimeen kukkakaalimurua. Keittoon tuli kaksi rasiallista tuota kukkakaalia ja sen hinta oli 42 senttiä. Ruokakermapurkki maksoi 59 senttiä. Tuosta euron keitosta tuli kuudelle ateria. Äsken söin kattilan pohjalta viimeiset tipat ja terästin keittoa kevyesti kiehautetuilla porkkananpaloilla.

Talven eteneminen oli otsikon mukaan juttuni aiheena. Mukava talvi etenee tyytyväisyydellä eläen, kun välillä syö henkensä pitimiksi. Ruuan arvo asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun nauttii yksinkertaista ruokaa hartaudella ja kiitollisuudella. Toivottavasti sinulla on riittävästi ruokaa, jotta elämänilosi liekki jaksaa lepattaa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Iloa villasta


Vyyhteä keriessäni muistui mieleen, kun lapsena sain pidellä lankavyyhteä ja mummo keri. Nyt pistin vyyhden polvieni väliin, kun istuin sängyllä ja näppärästihän tuo kävi siinäkin. Tuolin selkänoja on myös hyvä vyyhden pitelijä.


Tulin kovin iloiseksi, kun kävin tänään kylällä hakemassa kirppisryhmästä hoksaamani villalankavyyhdet ja lanka oli niin kaunista, puhdasta ja hyvälaatuista. Testaan lankaa kutomalla ensimmäiseksi itselleni hyvin pitkävartiset sukat.

Langoista on minulle iloa pitkäksi aikaa, sillä kutominen on minulle vapaapäivien luksusta. Vapaapäivinä kun tahtoo olla paljon muutakin puuhaa. Mutta sitä antoisammaksi kutomishetket sitten muodostuvatkin, kun ei ole ihan jokapäiväistä huvia. Nyt tässä unta odotellessa maistelen erinomaista rooibosta, labbis lämmittää kyljessä, talo on hiljainen ja sukankudin saa hymyilemään sisäisesti.

tiistai 22. marraskuuta 2022

Muistikuvien varassa viime viikot

Katselin puhelimen kuvagalleriaa menneiltä viikoilta ja näkymät oli karuja. Toki hyvin kertovat elämän nykyhetkestä: kuvat oli napattu keittiön kuistin oveen teipatuista kalenterinlehdistä. Kuukausilehtiä on esillä helmikuulle asti ja lisää täytyisi näköjään tulostaa, kun seuraavan työvuorolistan vuorot ulottuvat jo helmikuulle. Mutta blogitekstin lisämausteeksi ei ollut ainokaistakaan tuoretta maalaisromanttista otosta.

Kesä oli minulla töiden suhteen hyvin vilkasta aikaa. Sitten tuli lyhyt kausi, jolloin keskityin vapaapäivinä kotihommin, puidentekoon ja metsässä liikkumiseen. Nyt on taas paljon puhtia napsia pidemmille vapaille lisätöitä. Tällä hetkellä koen, että päätyöni vapaapäivänä tehty muutaman tunnin keikka toiseen taloon on vain mielenvirkistystä ja vaihtelua. Huomistakin iltavuoroa naapuritaloon odotan innolla, koska pääsen pitkästä aikaa näkemään tuttuja asukkaita ja entisiä kollegoja.

Keikkatöiden yksi merkittävä etu on tietysti muutama ylimääräinen tilipäivä kuukaudessa. Pitkän tähtäimen tavoite minulla on, että jos ja kun joskus pääsen eläkkeelle, perheemme olisi tuolloin velaton. Erittäin mukavaa olisi, jos velat olisi kuitattu jo ennen eläkepäiviäkin.

Viime aikojen kustannusten nousu toki teettää tähän tavoitteeseen pääsemiseksi reippaasti enemmän töitä. Menojen pienentämisen mahdollisuuksia tarkkaillaan perheessämme jatkuvasti. Arjen luksusta on nykyään saunominen, puiden polttaminen takassa ihan vain huvin vuoksi tai vaikkapa jäätelön ostaminen.

Yhteenvetona voi siis todeta: jos Syrjäläisen mummelin blogi on pitkään hiljainen, mummeli todennäköisesti paiskii töitä tai stadilaisittain "painaa duunia".

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Polttopuiden teko on hyötyliikuntaa parhaimmillaan

Viisaat ja aikaansaavat ihmiset tekevät polttopuunsa keväällä. Meillä polttopuiden tekoon havahdutaan silloin, kun ladon lattia paistaa ja nurkassa on rujo kasa poltettavaa jäljellä.

Keväällä ja alkukesästä oli olevinaan niin paljon kiireitä ja tärkeämpää tekemistä ja minäkin olin töissä joka siunaaman päivä, niin polttopuiden teko jäi ihan satunnaiseksi rankojen kaatamiseksi. Kun lisäksi haluamme itsepäisesti olla mahdollisimman alkukantaisia ja tehottomia puuhommissa, emme vuokraa mitään klapikonetta tai sirkkeliä ja pyydä traktorimiestä tuomaan viittä rankokuormaa puuladon nurkille. Ei - vaan käsisaha, kirves ja vesuri pääasiallisina työkaluina olemme toimeen käyneet. Toki Pappa ja yksi pojista on päräytellyt moottorisahallakin puita nurin ja pölleiksi. Mutta kaadetut, pätkityt ja halotut puut on kuskattu latoihin mies/naisvoimin, kottikärryillä ja myös painavampia pöllejä Pappa on kuskannut autonsa takakontissa riiheltä pihapiirin latoon.

Ihan rauhassa saa päätään puistella moiselle alkeellisuudelle työnteossa, mutta me olemme tykänneet tavastamme tehdä tätä työtä. Aika vähän olisi ihmisellä iloa polttopuiden teosta, jos koko talven puut tekaistaisiin yhdessä- kahdessa päivässä tehokeinoin.

Sen verran lisäapua työn helpotukseen olemme hyväksyneet, että ostamme muutaman pinonpätkän metrisiä halkoja kuivaa puuta läheiseltä sukulaiselta ja naapurilta. Oma hauska hommansa on niidenkin puiden rahtaamisessa.

Tänä iltana vietimme Papan kanssa pitkän tovin puuhommissa. Minä kuskasin useamman kärrillisen puuta pannuhuoneeseen kuivahtamaan ja muutaman kestokassillisen takkapuita piikojen eteiseen.

"Piikojen ovi" ja "piikojen eteinen" on isäni antamia nimityksiä talon etupihan puolella olevalle sisäänkäynnille, mikä on pihasta katsottuna vasemmalla puolella. "Piikojen ovesta" pääsee takkahuoneeseen. Oikeanpuoleinen ovi on varmaankin niin sanottu pääovi, koska siitä tullaan olohuoneeseen. 

Me siis Papan kanssa teimme iltapimeään asti ladossa puuhommia: Pappa halkoi kirveellä pöllejä ja minä pinosin ladon seinää vasten muutaman pinon isosta läjästä. Kun läjän saa pois, on tilaa tuoda alatallista riihen luota lisää pöllejä.

Pihalatoon teemme siis puita leivinuunia varten, hiukan lyhyempää puuta lämmityskattilaan, takkaa varten vielä hiukkasen lyhyempiä ja hellaa varten aika sivakankokoisia, koska hellan pesä on melko pieni. Keittiön hellassa pidän tulta oikeastaan vain sähkökatkosten aikana tai jos tarvitsee lisälämpöä nopeasti kovilla pakkasilla. Eli jokaisen sorttisille puille on ladossa omat pinonsa.

"Klapi" ei kuulu sanavarastoomme. Koskaan lapsuudessani en kuullut sitä sanaa käytettävän. Oli leivinuunipuita, hellapuita ja uunipuita. Eikä tuo klapi ole meidänkään suuhumme tarttunut. Polttopuita meillä tehdään.


perjantai 21. lokakuuta 2022

Vapaapäivän metsäretriitti

Tavaksi muodostunut syksyinen nuotion äärellä itsensä hiljentäminen toteutui tänään. Heräsin aamulla jotenkin raihnaisena ja monin tavoin uupuneena, että päätös vapaapäivän vieton aloittamisesta itsensä seurassa ulkoilmassa tuntui lähes ainoalta vaihtoehdolta.

Vaikka mukana oli paperikassissa monenlaista sytykettä, tuli syttyi reippaaseen paloon vasta kärsivällisen ajan antamisen jälkeen.

Asia, mikä jälleen minua ärsytti, ilmeni heti: tieltä kuuluu autojen äänet metsämme jokaiseen loukkoon. Se on kai hinta nykyelämän helppoudesta.

Muutenhan metsä oli hiljainen. Harvat linnut kävivät lähipuissa kurkistelemassa touhujani. Aistit herkistyvät tulen äärellä metsän keskellä: kuulet kauempaakin metsässä lentoon lehahtavan linnun äänen.

Kun keräät oksia tuleen ja kohentelet tulta kepillä, tärkeiden asioiden määrä kutistuu juuri siihen.

Keskittymiseni häiriintyi, kun kuulin muutaman sadan metrin päässä riihen luona Papan aukaisevan puuladon oven. Sankka metsä oli välissä, mutta silti aloin pälyillä, tuleeko joku, näkeekö joku. Hetken kuluttua alkoi kuulua Papan halkojen hakkaamisen ääni.

Hetken vielä polttelin tulta. Kun Papan moottorisahan ääni alkoi kuulua, totesin, että kotiin voi lähteä.

Kiersin pienen lenkin etelänpuolen metsän kautta. Metsästäni löytyi yllätys: havahduin lehtikuusen neulasten mattoon ja kun nostin katseen maasta ylemmäs, näin lehtikuusimetsikön, jota en aikaisemmin ollut havainnut. Suurempi lehtikuusimetsikkö kasvaa metsätien toisella puolella, mutta tähän pienempään en ole koskaan kiinnittänyt huomiota. Joskus täytyy varmaan nuo puut laskea, mutta veikkaan, että toista sataa lehtikuusta metsässäni on varttumassa. Kaikki on istutettu yli 30 vuotta sitten, eli ovat jo hyvin kasvaneet.

Kotiin päästyäni ei sisähommat vielä innostaneet. Puuhommista palannut Pappa oli helposti houkuteltavissa tulen virittelyyn ulkona olevaan tulentekopaikkaan. Pakasteesta nakkasin ison paketillisen nakkimakkaroita tulen päälle ritilälle paistumaan. Paljasta ruisleipää makkaran seuraksi, niin nälkä lähti.

Kun kävin hakemassa paistotarvikkeita sisältä, ajokoira livahti ovesta ulos ja laukkasi innoissaan kauas pellolle melkein naapuriin asti. Hain hihnan ja makkarasta puhumalla sain karkulaisen pyydystettyä. Lonkkavaivainen Pappa kiipesi sillä aikaa talon katolle ja huuteli sieltä:
-"Kiiraaa! Tule kotiin syömään nuotiomakkaraa!"