lauantai 30. kesäkuuta 2018

Tässähän tämä kesä nyt sitten on!

Toivottavasti elämä on ollut sinulle suopeaa - sopivassa suhteessa onnenhetkiä ja vastoinkäymisiä.     
Tällaisena kesänä, kun elämä rakentuu pitkälle säiden armoilla olemiseen, tulee pienistä asioista suuria. Toivottavasti kukaan täysijärkinen suomalainen ei enää tämän kesän koettuaan pidä kotimaista ruokaa itsestäänselvyytenä. Karua kieltään puhui tämänpäiväinen sivuotsikko uutistulvasta napattuna: vuoden sisällä Suomessa on lopettanut tuhat maatilaa.

Olin typertynyt eilen, kun eräs henkilö sanoi kauankaivattua vesisadetta "tosi kurjaksi keliksi". En jaksanut kertoa omaa kantaani kelin kurjuudesta tai erinomaisuudesta. Totesin vain mielessäni, että arvomaailmamme ovat hiukan eri asioissa.

Olemme nyt saaneet kahtena päivänä hartaasti odotettua ja rukoiltua vesisadetta. Ikinä ennen ei ole sateen ropina kattoon kuulostanut yhtä juhlamusiikilta. Todellisuudessa tarvitsisimme vettä paljon, paljon enemmän, mutta tämä on jo tekohengitystä nääntyvälle maalle ja kasveille.

Vaikka meidän perheen elanto ei (ikävä kyllä) ole riippuvainen puutarhan ja metsän sadosta, niin kylmä tosiasia on, että marjojen ja hedelmäpuiden raakileet rapisevat maahan kuivuuden takia: viinimarjat puskista, omenat ja luumut puista.

Kun keväällä totesin, että aika ja voimat ei riitä kasvimaan laittoon, olen nyt ollut huojentunut päätöksestä. Raskas työ olisi mennyt hukkaan, koska kukaan ei olisi meillä ehtinyt ja jaksanut kantaa kasvimaalle kasteluvettä koko alkukesää. Pakkasöitäkin riitti kesäkuussa.

Sain muualla asuvia lapsia kesälomansa viettoon ja siitä asiasta on sydän ihan täynnä. Miten paljon iloa lapset aikuisinakin voivat vanhemmilleen tuottaa. On myös antoisaa havaita, millaisia aikuisia on meidän vaippahousuista varttunut. Vastuuntunto, sisarusrakkaus, avuliaisuus, harkitsevaisuus, iloisuus ja elämänusko ovat asioita, joihin olen kiinnittänyt näissä poismuuttaneissa lapsissa huomiota. Myös se, kuinka he suhtautuvat elämän vastoinkäymisiin ja kuinka he ratkaisevat ongelmia, on mielenkiintoista seurattavaa. On myös ilo, kun he haluavat jakaa vaikeuksiaan ja kysyvät mielipidettä ongelmatilanteissa.

Muutamat ovat sanoneet minulle, että tekstini blogissa ovat niin pitkiä, ettei niitä jaksa lukea. Siispä elän toivossa, että näiden viiden vapaapäivän aikana päivittyisi blogi lisää ja sopivan pituisina teksteinä. Yötyön tekeminen on aika hatara tekosyy pitää kirjoittamista tauolla. Aikaansaamattomuutta se on.