keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ilon rakennusaineet löytyy tavallisesta elämästä - jälleen kerran

Kaikki arvannevat, että elämäntahtinen aika on ollut rajallinen kirjoittamista ajatellen. Aikaa on, kirjoitushaluja on, mutta tapahtumien vyöry saa jo näin vanhan ihmisen sillä tavalla hämilleen, ettei osaa enää järkevästi erotella kirjoituskelpoista tyystin toisarvoisesta.

Ensiarvoista ja mielen päällä päällimmäisenä on kyllä tällä hetkellä ilo elämästä, lapsista ja työstä. Eikä  sovi vähätellä tätä huikeaa vuodenaikaakaan, joka saa mielen ihan haltioitumaan, kun menee lämpimän sateen jälkeen tuoksuvaan pihaan lintujen lauluun, huikeisiin tuoksuihin, vehreyteen ja kukkiaan aukovien kasvien kauneuteen. Silmät ei edelleenkään saa kyllikseen katselemisesta.

Muutama päivä sitten tulin ihan käsittämättömän iloiseksi, kun pihapiirissä lenteli haarapääskyjä, joiden luulin puuttuvan kesästämme. Ainakin kaksi pariskuntaa pihassa lenteli, mutta niiden pesäpaikkaa en vielä saanut paikallistettua. Täällähän on useita piharakennuksia, joten rauhaisia pesäpaikkoja kyllä on tarjolla.

Kanalassa kolme mammaa hautoi kuin hautoikin oikein urakalla. Tosin sitten kun ensimmäiset viisi tipua kuoriutui, kaksi mammoista oli sitä mieltä, että hautomishommat olikin sitten tässä. Se kolmas vastuuntuntoinen kana säntäili epätoivoisen oloisena kolmen pesän väliä ja yritti pitää lämpimänä 25 munaa kolmessa eri pesässä. Neuvottelin Anne-Marin kanssa puhelimessa ja päätimme kokeilla hätäratkaisua: kiikutin munat hautomakoneeseen. Vastoin hurjimpiakaan toiveitamme kaikista munista kuoriutui terhakka tipu ja yöpakkasten hellitettyä kävin lykkäämässä tipuja sitä mukaa kuin ne kuoriutuivat kolmen mamman alle. Ja niin oli mammat hoivaamisviettiensä valloissa, että siellä ne ovat reippaina piipertäjinä kaikki hengissä ja hyvinvoivina. Tosin yhdelle tipulle koitti kaamea kohtalo: olin ajatuksissani laittanut tipujen vesiastiaan vähän reilummin vettä ja yhtenä aamuna löytyi vesiastiasta hukkunut tipulapsi. Mammojen vaistot eivät kuitenkaan olleet niin pitkälle kehittyneitä, että olisivat napanneet vesiastiassa pärskineen penskansa niskasta pois. Mutta minä otin opikseni ja virittelin vesiastiaksi ihan toisenlaisen systeemin, että nyt siihen ei ainakaan kananpojat mahdu hukkumaan.

Mitä tulee omien ihmislapsien tuottamaan iloon, niin olen edelleenkin aivan haltioissani siitä, että pitkällisen harkinnan jälkeen yksi helsinkiläislapsistamme päätti muuttaa tänne. Eikä vain päättänyt vaan myös järjesti asiansa siihen malliin, että muutti. Mikäli lastani tunnen, hän näyttää olevan erittäin tyytyväinen muuttopäätökseensä. Minä tietysti olen hyvin onnellinen hänen täälläolostaan. Hänen ammattitaitonsa on myös suureksi avuksi erinäisissä toimissa, mitä liittyy omakotitalossa asumiseen, huoltotöihin ja pihanhoitoon.

Silkkaa iloa on tällä hetkellä kaikista muistakin lapsista, mutta kyllähän se on iso asia, että syntyperäinen stadilaisnuori tekee elämässään niin suuren ratkaisun, että muuttaa maaseudulle ja tyytyy ensialkuun asumaan rönttähuoneessa...

Täällä Etelä-Savossa hypättiin jälleen liki suoraan talvipakkasista lyhyen kevääntapaisen kautta suoraan täyteen kesään. Kun ymmärrys ehti sanoa sinulle, että "nyt on kevät", niin seuraavalla viikolla lämpöaallon ja sateen jälkeen ponnahti kesä täyteen vehreyteen. Olin haaveillut, että keväällä, ennenkuin lehdet ehtii puhjeta ja heinikko villiintyä kasvuun, urakoin edes pienen alan villintyneitä taimikoita raivaussahan kanssa. Kerran ehdin ladossa raivaussahan nähdä terä terotettuna ja bensahinkki täytenä vieressä odottamassa, mutta tositoimiin en ole päässyt, vaikka lomaakin minulla oli kaksi viikkoa. Huomisen jälkeen on taas kaksi viikkoa vapaapäiviä ja lomaa, mutta ne vapaapäivät täyttyvät aika hyvin pienimuotoisen perhejuhlan järjestelyihin.

Eläkää hetkessä, ystäväiset, niinkuin varmasti teettekin. Mutta jos jollakin huolet painaa päälle, niin kerrotaan huolemme kiitoksen kanssa taivaalliselle isälle tiettäväksi. Minun ainokainen huoli tällä hetkellä on perheen toisen auton temppuilu päästöarvojen kanssa. Muutamasta kymmenyksestä on kiinni, että saisimme sen katsastuksesta läpi. Konstit jos toisetkin on koitettu, on korjattu ja huollettu ja kysytty asiantuntijoiden neuvoja. Huomenna päästöjä mitataan seuraavan kerran ja minä lapsenuskoisessa yksinkertaisuudessani sanon Taivaan Isälle, että auta nyt tässä asiassa, kun tämä tuo niin paljon meille vaivaa, harmia ja rahanmenoa ja autoakin tarvittaisiin. Ihan pikkasen suurempiakin ihmeitä kun on Taivaan Isä tässä matkan varrella tehnyt.
Nähdään ja kuullaan! Ollaan laupiaita toisillemme.