tiistai 28. kesäkuuta 2022

Kun vanhasta tulee kaunista






Vaikka edellisen tekstin otsikko muodostuikin melko enteelliseksi, on työn lisäksi elämääni kuulunut viime aikoina myös vanhojen rakennusten kaihoisaa ihastelua ja perheyhteyden sydäntä ruokkivaa rikkautta.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietimme Miika- poikamme lakkiaisia jo tutuksi tulleessa juhlapaikassamme Puulan Joutsenessa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan, vaikket mökinvuokrausta olisi suunnittelemassakaan: https://www.nettivuokraus.com/kesa-ja-lomamokit/puulan-joutsen/504551/

Se teki juhlasta juhlan, että kaikki lapset pääsivät paikalle. Edellisestä koko perheen tapaamisesta oli kolme vuotta ja oli huikeaa nähdä uusia perheenjäseniä liittyneen joukkoon: vauvoja oli syntynyt kolme.

Sydän oli minulla taas lujilla. Tunsin niin suurta iloa ja kiitollisuutta ja elämän täyteläisyyttä, kun sain nähdä kaikkia kolmeatoista lastamme.

Tunteiden vuoristorata saa uutta vauhtia, kun ensi viikolla ylioppilaslapsi aloittaa varusmiespalveluksensa. Joka päivä häneltä kyselen, joko jännittää ja poikaa ei vain jännitä. Mielenkiinnolla kuulema odottaa tulevaa. Äitiä jännittää ja ikävöikin jo etukäteen.

Mitä tulee vanhoihin taloihin, ne ovat olleet minulla viime aikoina pinnalla.

Jos kaikki 13 lastani ei olisi niin määrätietoisesti toppuutellut minua, olisin jo ostanut naapurista autiotilan. Toki pankinjohtaja olisi toppuutellut lisää, mutta olen ollut aina melko hyvä puhumaan pankinjohtajille. Sen takia niin veloissa olenkin.

Kaksi ylintä kuvaa on kyseiseltä autiotilalta ja kyllähän se edelleen vähän mielessä kangertelee. Pappa olisi ollut täyttä häkää menossa mummon mukana kankkulan kaivoon, mutta onneksi lapsilta kuului järjen ääni.

Alimmat kuvat on aivan Kangasniemen kirkonkylän ydinkeskustasta, missä puretaan viimeisiä todella vanhoja pihapiirejä. Eletyn elämän hiljaiset viestit puhuttelevat minua vanhoissa taloissa.