lauantai 31. joulukuuta 2016

Kanipaistilla

Papan kanssa kävimme Anne-Marin luona Erälahdessa. Anne-Mari tarjosi meille leivinuunissa valurautapadassa haudutettua kanipaistia keitettyjen perunoiden ja porkkanoiden kanssa. Juomana oli puolukkamehua. Kaninliha oli mahdollisimman tuoretta: eilisiltaisen teurastuksen jälkeen Anne-Mari oli laittanut lihat yöksi leivinuuniin ja aamulla ruoka oli valmista.

Minä nautiskelin sydämeni kyllyydestä kahden koiran rapsuttelusta: istuin tuvan sohvalla, koira kummallakin kyljellä ja siinä rapsuttelin tyytyväisyydestä yniseviä, suloisuudelle tuoksuvia lemmikkejä pitkän tovin. Sen ajan pappa käytti hiekoittamalla tietä, joka vie Anne-Marin farmille. Tie vie metsän poikki ja on melko mäkinen ja nyt oli lämpötilojen vaihtelut jäädyttäneet tiestä uskomattoman liukkaan. Pappa vei sepelisäkkiä autolla paikanpäälle ja parhaimmassa mäessä pysäytetty auto alkoi liukua takaperin mäkeä alas. Mitäpä siinä pappa muutakaan keksi tehdä kuin asettaa hiekkakauhana olleen Anne-Marin löylykauhan etupyörän alle. Ainakin auto pysähtyi, mutta kauhan pappa otti kotiin korjattavaksi.

Erälahdessa on rentouttavaa käydä, kun siellä hiljaisuus ympäröi kaikkialla. Anne-Mari kertoi, että imurinkin ääni on alkanut kuulua ärsyttävän kovalta.
Kanojen ja loppujen pupujen siirtoa suunnittelemme ja varmaan Anne-Marin seuraavina vapaapäivinä asia taas eteneekin. Kovasti toivomme, että lupaillut pakkassäät eivät yltyisi ihan tulipalopakkasiin. Lisälämmitysten virittely eläinten suojiin ja lämpötilojen seuraaminen on työlästä pitkien pakkasjaksojen aikana. Hyvin selvisimme viime talven hurjimmasta -30 asteen tietämillä liikkuneesta pakkasjaksosta, mutta mielessä oli koko ajan pienoinen huoli, ettei mikään lämmitysjäjestelmästä hajoa. Onneksi meillä on kuitenkin paljon erilaisia sisätiloja kummankin talon puolella, jos tarvitsee tehdä "hätäevakuointeja".


Kiitollisena vuodesta 2016. Uuteen vuoteen käyn ajatuksin, että voisin enemmän jakaa ajastani ja yltäkylläisyydestäni muille.
Sinä, joka tätä nyt luet: Jumala siunatkoon koko elämäsi. Tartu Jumalan lupauksiin entistä päättäväisemmin. Ne lupaukset on luettavissasi Raamatussa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Leppoisa päivä kuitenkin

No kyllä täällä nyt näyttää siltä, että yksi huushollin asukas on muuttanut ja vienyt romppeensa mukanaan.

Kuten arvelinkin, tämän päivän ohjelmaksi muotoutui Anne-Marin suurempien ja painavampien tavaroiden kuskaaminen. Samalla sain pakastimen sulatettua, kun pakkasin Anne-Marin pakasteita ja tyhjensin yhtä pakastinta hänelle mukaan.
Takkahuoneen yhdessä nurkassa on ollut pappani tekemä peililipasto Kaisan ja Anne-Marin tavaroiden laskutilana. Kun en muuttajalle lipastoa luvannut, hilasin sen olohuoneeseen paikalle, jossa sen iätön kaunes ilahduttaa silmää. Takkahuoneen hämärässä nurkassa lipasto ei suinkaan päässyt oikeuksiinsa. Lipaston lukuisia laatikoita availlessani löysin jälleen yhden piilon, jota en ollut vielä tänne muuton jälkeen löytänyt. Alimmassa laatikossa oli äitini talteenlaittamia käsin kirjailtuja pellavaisia liinoja ja kodintekstiilejä. Joskus kun on aikaa, täytyy ottaa liinat tarkempaan tarkasteluun, pestä ja prässätä. Muistan liinat lapsuudestani ja tiedän niillä olevan ikää toista sataa vuotta, koska ne ovat Lahja-mummon aikanaan perinnöksi saamia.

Tämä talo on tuntunut oudon hiljaiselta. Viime yönä ei riehunut yksikään kissa ja Kiira nukkui tuhisemalla minun ja papan jalkopäässä. Ehkä ne muuttaneet katit olivat niitä pahimpia yömelskaajia, koska nämä kaksi ovat tassutelleet täällä hiljaa ja siveästi.

Puhutaan hiljaisuudesta ja ikävästä sitten uudelleen, kun Anne-Mari vie 5 kukkoa, 21 kanaa, tusinan verran pupuja ja toisen karjalankarhukoiran Erälahteen. Siinä vaiheessa meidän on alettava suunnittelemaan eläinkantaamme lisävahvistusta. Se hautomakone voisi olla sopiva ratkaisu siinä tilanteessa.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Niin se lapsi lähti

Kyllä todellisuus on nyt iskenyt märän ja kylmän rätin kasvoilleni ihan lätisemällä, että se lapsukainen oikeasti muutti omalle farmilleen. Tavaraa on rahdannut henkilöautolla ja isommat pakettiautoa vaativat tavarat odottavat vielä kuskaajaansa. Hullua tässä on, että autokuormallinen toisensa jälkeen on talosta viety tavaraa ja täällä sisällä se ei näy missään. Anne-Marin huoneessa se näkyy sillä tavalla, että siellä on nyt hyvin siistiä: minulla ikävä purkautuu näköjään aina siivoamiseen. Äsken imuroin ja pyyhin lattian Anne-Marin ja Kaisan huoneesta.

Anne-Mari vei jo mennessään Pipsa- koiransa ja Tinttura- ja Pullanlulla- kissat. Varasti hän Kaisankin ja Kaisan Keri-koiran ja täyttä varmuutta heidän palautuspäivästään ei ole. Matkaa täältä farmille on melkein 30 kilometriä, joten ihan pienestä mielijohteesta tätä väliä ei autolla suhata. Uhkaavaa on, että Kaisan mielestä farmilla on "vähän siistiä". Sanokaa minun sanoneen, että se tyttö viettää siskonsa maatilalla kaikki vapaa-ajat koulusta ja tekee kaikkensa, jotta saisi lisävapaita "eläintenruokkimistarkoituksella".

Erälahti on kyllä oikeasti huima paikka. Lautakangas on vilkasliikenteisen tien varressa verrattuna siihen tilaan. Ympärillä on vain peltoja, metsää ja järvi ja mitkään luonnottomat äänet ei talon pihamaalle ylety. Pihapiirin tekee upeaksi, että talo on rakennettu korkeahkolle mäelle, kirjaimellisesti kalliolle.

Tämänpäiväisiä hehkutuksia farmilta oli hienosti lämpiävä puuhella sekä sauna. Ja että Tinttura on ottanut talon omakseen.

Minä yritän sopeutua. Ikävä tulee niitä aamuvarhaisen hetkiä, kun viiden jälkeen töihin lähtöä tekevä tyttö juttelee ja sepailee hassuja kissoille ja koirille keittiössä. Kukaan muu meidän lapsista ei ole kyennyt sellaiseen verbaliikkaan kyseiseen vuorokaudenaikaan.

Huomiseksi minulla on suunnitelma. Koska olen tehnyt viime aikoina paljon yövuoroja, tuntuu että oman ajan ottaminen on jäänyt liian vähälle, kun elämä on keskittynyt työhön, nukkumiseen ja pakollisten asioiden hoitamiseen. Lisäksi huomaan, että tarvitsen välillä taukoa yltiösosiaalisesta elämästä. Sanon yltiösosiaalista, koska työssä ja vapaa-aikana ympärilläni on paljon ihmisiä. Olen suunnitellut, että huomenna keskityn lököilyyn, lukemiseen, eläinten kanssa olemiseen, ulkona oloon ja kotitöitä teen vain sen, mikä tuntuu mielekkäältä. Jo pelkkä suunnitelman ajattelu saa minut rentoutumaan. Katsotaan, kuinka käy. Ei haittaa kyllä sekään, jos huomenna roudataan kylmäkalusteita ja isoja huonekaluja.

Kehrääviä kissoja ja lämpimiä koirankylkiä sinunkin viereesi!

(Omilleen muuttaneen lapsen nykyinen blogi löytyy osoitteesta http://omatupablogi.blogspot.fi/
Uskoisin hänen jossain vaiheessa raottavan tuntemuksiaan ja tunnelmiaan ehkä jopa kuvien kera.
Seuraamieni blogien lista vaihtui (näköjään) tuosta sivusta blogipäivitysteni alapuolelle.)