No kyllä täällä nyt näyttää siltä, että yksi huushollin asukas on muuttanut ja vienyt romppeensa mukanaan.
Kuten arvelinkin, tämän päivän ohjelmaksi muotoutui Anne-Marin suurempien ja painavampien tavaroiden kuskaaminen. Samalla sain pakastimen sulatettua, kun pakkasin Anne-Marin pakasteita ja tyhjensin yhtä pakastinta hänelle mukaan.
Takkahuoneen yhdessä nurkassa on ollut pappani tekemä peililipasto Kaisan ja Anne-Marin tavaroiden laskutilana. Kun en muuttajalle lipastoa luvannut, hilasin sen olohuoneeseen paikalle, jossa sen iätön kaunes ilahduttaa silmää. Takkahuoneen hämärässä nurkassa lipasto ei suinkaan päässyt oikeuksiinsa. Lipaston lukuisia laatikoita availlessani löysin jälleen yhden piilon, jota en ollut vielä tänne muuton jälkeen löytänyt. Alimmassa laatikossa oli äitini talteenlaittamia käsin kirjailtuja pellavaisia liinoja ja kodintekstiilejä. Joskus kun on aikaa, täytyy ottaa liinat tarkempaan tarkasteluun, pestä ja prässätä. Muistan liinat lapsuudestani ja tiedän niillä olevan ikää toista sataa vuotta, koska ne ovat Lahja-mummon aikanaan perinnöksi saamia.
Tämä talo on tuntunut oudon hiljaiselta. Viime yönä ei riehunut yksikään kissa ja Kiira nukkui tuhisemalla minun ja papan jalkopäässä. Ehkä ne muuttaneet katit olivat niitä pahimpia yömelskaajia, koska nämä kaksi ovat tassutelleet täällä hiljaa ja siveästi.
Puhutaan hiljaisuudesta ja ikävästä sitten uudelleen, kun Anne-Mari vie 5 kukkoa, 21 kanaa, tusinan verran pupuja ja toisen karjalankarhukoiran Erälahteen. Siinä vaiheessa meidän on alettava suunnittelemaan eläinkantaamme lisävahvistusta. Se hautomakone voisi olla sopiva ratkaisu siinä tilanteessa.
No ainakin saatte nukkua hyvin ilman vilkasta yoelamaa viettavia kisuja.
VastaaPoistaKyllä se yhden muutto jälkensä jättää ja vie aikansa ennenkuin siihen hiljaisuuteen tottuu :)
VastaaPoistaHei
VastaaPoistaVuosikaudet olen blogiasi lukenut, mutta olen vähän hidas kommentoimaan, enkä siis ennen ole sitä tänne tehnyt. Nyt kuitenkin tuo seuraamiesi blogien paikan muutos sai tarttumaan "kynään". Siellä on paljon sellaisia, joita itsekin käyn lukemassa blogisi kautta, mutta nyt se on todella hankalaa. Mahtaako mennä ikänäön piikkiin, mutta millään ei meinaa saada selvää niistä nimistä tuolla alhaalla. Pystytköhän vaikuttamaan asiaan? Muuten on ollut kiva seurata elämäänne ja mukava, että saitte toteutettua haaveenne maallemuutosta.
T: keskiäkäinen etelä-pohjanmaalta
Kunhan näppärä lapseni tulee käymään (se Anne-Mari), pyydän hänen apuaan, jotta saisin siirrettyä blogilistan vanhalle paikalle. Siihen asti ensiapuna voit käyttää itse käyttämääni niksiä, kun sininen teksti ei tahdo näkyä siniseltä pohjalta: hiirellä maalaamalla saa tekstin valkoiseksi.
PoistaKuinkahan nyt ollenkaan heräätte aamuisin kun kokot ovat lähteneet? :-)
VastaaPoistaAni harvoin kuuluu kanalan äänet sisälle asti. Eli kukkojen herätykset kaikuu kuuroille korville. Kun kanalan alkuaikoina haukka kävi kanalan kulmalla istumassa, niin se kanojen itku ja vaikerrus kuului sisälle asti. Mutta nyt jo tiedän, että alan koota uutta parvea kanalaamme kevään korvalla... Ei niitä ilman voi enää elää.
PoistaKommentointi on jostain syystä koneellani kovin ongelmallista, enkä tahdo saada niitä läpi. Usein olen sinullekin yrittänyt, mutta kun ei onnistu, niin turhaudun ja jätän koko kommentoinnin. Seuraan kyllä blogiasi ahkerasti ja haluankin toivottaa sinulle ja läheisillesi oikein ihanaa jouluaikaa. Terveiset Riitan puutarhasta, blogin kautta tämäkään kommentti ei suostunut lähtemään!
VastaaPoistaKiitos, ystäväiseni, ja samoin sinulle rauhallista juhlan aikaa!
PoistaOikein hyvää joulua teidän koko perheelle!
VastaaPoistat. Minna
Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa koko poppoolle
VastaaPoista