maanantai 19. tammikuuta 2015

Kangasniemi-fanit

Tänään ilmoitin viisi lasta Kangasniemen kouluihin ensi syksyksi. Tuollainen asiahan vain nostaa intoamme. Koulujen ja kunnan verkkosivuja luetaan ahkerasti ja lapset opettelevat muuttamaan puheissaan "mummolaa" "kodiksi".
Tunneside talolle on tällä hetkellä hyvin vahva, koska Anne-Mari ja Ella-koira ovat siellä. Aika malttamattomaksi tunnemme olomme kaikenkaikkiaan.

Yhtenä päivänä tajusin, että isillä on lasten hiihtolomaviikolla talviloma. Ja hitaasti tajusin, että minunkaan ei ole pakko ottaa töitä sille viikolle. Ja hyvin nopeasti tein päätöksen, että isi alkaa kysellä linja-autoa hiihtolomaviikolle.

Pikkubussi on nyt varattu, koska tarjous siitä oli karvan verran edullisempi kuin meidän perinteisestä kulkuvälineestä, 50 hengen linja-autosta. Tavaraa mahtuu mukaan pikkubussiinkin ja aiomme käyttää tilaisuutta hyväksi ja roudata tavaraa auton täydeltä.

Hiihtolomaviikon ykkösuunnitelma on nuotion teko. Siitä olen tänään hehkutellut lapsille, jotka eivät ole aikoihin päässeet katselemaan tulta.
Puula on jäässä ja Eno on aurannut metsäautotien ja jäälle tien. Ja mitä lauma helsinkiläisiä tekee jäätiellä? Luistelee, juoksentelee, ihmettelee, hömppäilee, nautiskelee ja tekee ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Arvaan, että muutama lapsista hoksaa, että talvinen Puula on siitä niin kiva, kun ei ole hyttysiä.

Sydämellisen ystävällinen opetustoimen johtaja, jonka kanssa tänään asioin, lupasi järjestää meille hiihtolomaviikolle tutustumiskäynnit lasten uusiin kouluihin. Se onnistuu senkin takia hyvin, koska Kangasniemen koululaiset ovat meidän lomaviikolla töissä. Hyvin mielenkiintoista päästä tapaamaan entisiä koulukavereita koulujen nykyisinä opettajina ja muina työntekijöinä. Useamman tutun nimen löysin henkilökuntaluetteloista.

Eläköön Kangasniemi!
Vilkaisepas Kangasniemen kunnan verkkosivuja:  http://www.kangasniemi.fi/.
Jos nyt et ihan ole lapsiasi laittamassa sinne kouluun, etkä arvaa ihan maatilaakaan ostaa, niin varaapa vaikka ensi kesäksi lomamökki tai ulota kotimaan ajelureitti Kangasniemen kautta. Laita sen jälkeen harkintaan kesämökin osto tai vaikka rohkea muutto. Monet käyvät Kangasniemeltä käsin töissä esimerkiksi Mikkelissä, Jyväskylässä tai Pieksämäellä. Eläkepäivien vietto Kangasniemellä ei ole hullumpi ajatus sekään.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Ruokaa...

Laskin, että kuluneen kuukauden aikana minulla on ollut 21 työpäivää ja niistä 17 yövuoroja.
Nyt pidän vapaapäiviä torstai-iltaan asti.
Yövuorojen aikana saa unohtaa leipomiset ja monimutkaiset ruuanlaitot. Nyt sitten otan takaisin koko kuukauden edestä.
Eilen tein vadelmavispipuuroa ja taatelikakkuja. Eilen iltapäivällä laitoin ruisleipätaikinajuuren ja tänä aamuna ensi töikseni panin ruisleivät uuniin.
Linssikeitosta olen haaveillut pitkään ja nyt ovat vihreät linssit likoamassa ja keitän niistä porkkanasuikaleiden kanssa keiton. Meillä linssikeittoa saavat syödä ne jotka syövät ja muille ei edes tyrkytetä. Ne jotka syövät, syövätkin sitten oikein urakalla. Vähän sama tilanne on hapankaalin suhteen.

Päivän ruuaksi laitan paneroituja kana- ja possupihvejä. Lihaa on varattuna nelisen kiloa ja ruuan laittoon varaan kolme tuntia.
Meillä on noussut suureen suosioon pihvit, jotka paneroidaan maissi- tai riisimuromurskassa kaksoispaneroinnilla ja paistetaan "puoliuppopaistona" voi-öljyseoksessa. Tällä kertaa kypsennän paistettuja pihvejä lisäksi uunissa. Katsoin televisiosta amissiohjelmaa ja siinä ruuanlaittajat laittoivat paneroidut kanapalat paistamisen jälkeen vielä uuniin pariksi tunniksi. Itse tyydyn puoleen tuntiin, koska fileliha ei pidempää kypsymisaikaa kaipaa.
Tuo kaksi kiloa possua ja kaksi kiloa kanaa tarkoittaa sitä, että liha riittää sopivasti yhdelle aterialle, kun olen pyytänyt muutamaa henkilöä käymään meillä ruoka-aikaan.
Perunamuussin teen etukäteen valmiiksi.

Saaralle luvattiin joululomalla sisähuvipuistokäynti kauppakeskukseen naapuritaloon. Loma alkaa uhkaavasti loppua ja lupaus on lunastettava. Yksi isoista pojista lupautui yllättäen likottajaksi. Saaralle on luvattu, että saa temmeltää huvipuistossa niin kauan kuin jaksaa. Iltakahdeksalta paikka suljetaan, mutta kuusi tuntia on aikaisemmin ollut Saaralle kovin lyhyt aika. Haluan nähdä likottajapojan ilmeen urakan päätyttyä. Hän ei selvästikään tiedä, mikä häntä odottaa.

Lapinmatkaajat palaavat torstaina puolenpäivän jälkeen. Täytyy vähitellen heitä muistutella, että alkavat haaksia tavaroitaan kasaan. Eilen sain kuvaterveisiä fb:ssa, kun pojat olivat pilkillä Teno-joella. Näytti siltä, että Miika on kahdessa viikossa kasvanut hurjasti siellä poroa ja taimenta syötyään. Vai kaamosko se lapsia kasvattaa?

maanantai 5. tammikuuta 2015

Puoli vuotta

Alle puoli vuotta muuttoon.
Alamme kaikki olla jo mieleltämme kangasniemeläisiä. Kangasniemen uutiset ja kuulumiset tuntuu jotenkin läheisemmältä kuin kaikki se hulina, mitä Helsingissä tapahtuu. Kangasniemen tuulia ja sateita seurataan tarkemmin kuin Helsingin säätilaa. Suur-Savon sähkön häiriökarttaa käydään tarkistamassa kun Helsingissä tuulee ja isi kyllästyttää talomme naapurissa asuvan Enon puhelinsoitoillaan, kun haluaa tietää, onko järvestä noussut kalaa tai yöllä paukkunut pakkanen.

Muutaman päivän päästä joulunseudun meillä asustanut Anne-Mari pakkaa koiransa ja kapineensa ja muuttaa kolmeksi kuukaudeksi talolle. Se ei yhtään meidän taloikäväämme helpota - päinvastoin. Ella-koiran puolesta olemme iloisia, että hän pääsee rauhassa juoksentelemaan maita ja mantuja.

Kahdella isolla pojalla on edessä muutto tästä kodista ennen meidän lähtöä. Lähihoitajaopiskelijapojalle olen vinkannut, että kannattaa katsella työpaikkaa, jossa tarjotaan työsuhdeasunto. Hoitoalan töistä ei onneksi ole Helsingin seudulla pulaa, joten työttömäksi jäämistä ei hänen tarvitse pelätä.

Omista töistäni muuton jälkeen en vielä ajattele yhtään mitään. Olen aivan varma, että asioiden järjestelyä ja tavaroiden kanssa ihmettelemistä riittää muutamaksi kuukaudeksi. Jos ja toivottavasti kun kaksi tytöistä aloittaa syksyllä ammattiopinnot Etelä- Savossa, voi meillä olla edessä myös opiskelija-asuntojen etsimistä.

Isin puheissa eläkkeellepääsy ja maallemuutto alkaa myös saada innostuneen jännittyneitä äänensävyjä. Kyllä hän töihin vielä selviää, mutta parin vuoden takainen intohimo bussin kuljettamiseen Helsingin keskustassa alkaa laimeta. Intohimosta ei ole jäljellä enää intoakaan, sanoisinko, että velvollisuudentunto on vielä jäljellä.

Tänään kauppareissulla tuttava kysyi, mitä mahdamme kaivata kaupunkielämästä maallemuuton jälkeen. Sanoin, että oikeastaan en tiedä. Toki aivan varmasti täällä asuvia lukemattomia ystäviä ja tuttavia tulee ikävä, mutta en usko kaipaavani mitään materiaan tai elämän ylellisyyteen liittyvää. Täällä on tottunut siihen, että ruokakauppaostoksia ei tarvitse miettiä niin tarkasti etukäteen, koska jos jotakin unohtuu, kipaiset vain naapuritalosta hakemassa. Maalla ei jokaista unohdusta lähdetä paikkailemaan, joten ostokset täytyy suunnitella ja varmuusvarastoja on opittava pitämään. Mutta ei se seikka saa ikävöimään kaupunkiin, jos joutuu yhden illan elämään ilman maitoa tai suodatinpapereita.

Olen hirmuisen innoissani siitä, että kohta pakataan lapset, kimpsut ja kampsut, etsitään auto alle ja körötellään kullanhohtoiseen maalaisidylliin. Tippaakaan minua ei kauhistuta se työ mikä on puutarhassa edessä tai metsässä taimikoissa. En kanna huolta edes siitä, millä aiomme muuton jälkeen elää. Toimeentulo ja lasten koulupaikat järjestyy, Anne-Mari saa mukavan työ- tai koulupaikan, auto (tai autot)kin löytyy aikanaan ja kaupunkikoti saadaan tyhjennettyä.
Tuletko meille kylään ensi syksynä? Olisi kiva näyttää sinulle taloa ja puutarhaa ja kuinka olemme taloksi asettuneet.