lauantai 30. syyskuuta 2017

Kanatilallisen pannukakku

Jokin aika sitten löysin "maailman parhaan pannukakun" ohjeen. Sitten kun jouduin keksimään käyttötarkoituksia 160:lle varastoituneelle kananmunalle, muuntelin tuota herkkupannukakun ohjetta. Tällä ohjeella saa kaksi ison uunin pellillistä. Tänä iltana seitsemän nälkäistä söi ne kaksi pellillistä nopeasti ja lisääkin kyseltiin.
Uunin lämpö hiukan yli kahteensataan. Pellille leivinpaperi niin, että sitä jää hyvin myös reunoille, koska pannukakku kohoaa reippaasti.

8 munaa
100g voita
1dl sokeria
1/2dl vaniljasokeria
1 1/2 tl suolaa
1litra täysmaitoa
4dl vehnäjauhoja

Sulata voi isossa kulhossa. Lisää maito, munat, suola ja sokerit. Vatkaa sähkövatkaimella sekaisin ja lisää sitten jauhot vatkaten. Lopeta vatkaaminen heti, kun taikina on tasaista. Laita puolet taikinasta pellille leivinpaperin päälle. Paista uunin keskitasoa alempana. Pannukakku on valmis, kun pinnalle muodostuneet vuoristot ovat mieleisen värisiä.

Tämän pannukakun seuraksi sopii makeat hillot ja kermavaahto. Meidän ykköshillo on tänä kesänä ollut itse tehty mansikkahillo. Nyt se loppui, mutta onneksi pakastimesta löytyi tuoremansikkasosetta.

Pannukakku on parhaimmillaan juuri paistettuna. Älä siis suotta pilaa pannukakun mainetta säilömällä sitä jääkaappiin ja seuraavana päivänä lämmitä mikrossa.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Lautakankaan väkeä

Liekö isä-Risto joskus jättänyt vinssin nojaamaan riihen seinään. Riihen takaa näkyy pihapiiri.
Eviran tämänpäiväisen kirjeen myötä Anne-Marin kanalasta tuli minun kanalani ja kysyin vielä tyttäreltä "onko mun kanat nyt mun", johon sain vastauksen: "on".

Kun Anne-Mari tänne muutettuaan laittoi töpinäksi ja pisti isoenon kanssa kanalan pystyyn, rekisteröityi hän luonnollisesti myös kanalan pitäjäksi. Mutta nyt on selvä pesäero tehty ja Palokankaalla asustaa osa kanalan väestä. Minulle jäi 20 kanaa ja neljä kukkoa.
   
Alapihalla asustaa vielä jonkun aikaa pupuja. Talveksi on tarkoitus saada pupuhäkit tyhjiksi.




Kiira ja Pappa

(Täytyy seuraavalla kerralla pyytää Anne-Marin apua, jotta ei tarvitse taistella tekstin sijoittamisen kanssa. Kuvia täällä on sen takia, että Pikkuveli eilen illalla ystävällisesti siirsi puhelimestani kuvat pöytäkoneelle. Voi olla, että seuraavan kerran onnistun jo itse siirtämään. Tarkoitukseni oli kertoa kuvin eläimistämme, mutta puhti loppui tähän. Helpompaa kirjoittaa kuvailevasti, kuin siirtää kuvia!)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kesän viimeinen mustikkareissu tänään

Jo jonkun aikaa minulla oli pakkomielle, että mustikkapaikka täytyisi vielä kerran käydä katsastamassa. Kahdesti sinne olin jo menossakin, mutta löydettyäni hyvän puolukkapaikan matkan varrelta, en selvinnyt perille asti.
Iltapäivällä, kun lämpötila oli muutamalla asteella noussut aamun +7:stä, menin päättäväisen reippaasti suoraan mustikkapaikkaan. Olin hyvin tyytyväinen, että sinne menin: mustikanvarvuista oli lehdet jo melkein karisseet ja valtavan suuret mustikat oli helposti poimittavissa. Jos jonkun marjan sade olikin pehmittänyt, se hilloutui käteen, eikä päätynyt marja-astiaan. Mutta suuria, hyvälaatuisia mustikoita kertyi kilon verran.

Olen oppinut tänä kesänä, etten jää marjametsään kykkimään liian pitkäksi aikaa, etten ehdi saada selkää liian kipeäksi. Puolitoista-kaksi tuntia on juuri sopiva aika.

Tämän päivän metsäretken yhteissaalis oli kilon verran mustikoita ja puolisen  kiloa puolukoita, joita keräsin mustikalle hillokaveriksi. Keitin jokin aika sitten puurohilloksi puolukka-mustikkahilloa ja samaa ajattelin tehdä näistäkin kesän viimeisistä mustikoista.

Alapihan neljään omenapuuhun on iloksemme tullut sen verran omenoita, että säilöntähommia meille riittää useammaksikin päiväksi. Aamulla siivutin kaksi uunipellillistä omenia kuivaamista varten. Kuivattu omena olisi sellaista herkkua, että sitä ei varmasti ehdi ikinä tekemään liian kanssa. Omenasosetta on joskus syöty urakalla ennen uutta satokautta, mutta kuivattu omena häviää varastoista hyvin sukkelasti.

Omenapuiden vieressä on yksi marja-aroniapensas ja se on tänä vuonna täynnään suuria, meheviä marjoja. Niiden suhteen odotan rauhassa ensimmäisten pakkasten yli, jotta marjat saavat vähän makeutta. Viime syksynä keitin paljon mehua marja-aroniasta ja puolukasta, mutta nyt kun marjat näyttävät noin meheviltä, voisi keittää hilloakin.

Karhunvattua olemme jo käyneet pensaista syömässä, mutta viikon-kahden sisällä alkaa vasta sato kunnolla kypsyä.
Anne-Marin tilalla on tyrni jo korjuukypsää, mutta meillä voi vielä viikon verran odotella. Olisi niin mukava, jos ehtisi saada edes kutakuinkin kaikki tyrnit talteen. Viime vuosina tyrniä on jäänyt paljon pensaisiin lintujen talviruuaksi, kun ilmat ovat käyneet niin kylmiksi, ettei ole tarennut marjaa enää paljain käsin poimia.

Anni-koiran ulkotarhasta "löytyi" loppukesällä saskatoonpensas. En tiedä miten asia on minulta mennyt ohi, mutta en ollut pensasta tunnistanut. Kun menin maistamaan pensaan tummia marjoja ja tajusin, mistä marjasta on kyse, riemastuin aika suureen ääneen.
Marjojen suhteen kävi aika onnettomasti: kun pari päivää odottelin niiden parempaa kypsymistä ja mietin, millaisilla tellingeillä ylttäisi kaikki marjat korjata talteen, koko sato hävisi pensaasta melkein yhden vuorokauden aikana. Olin kyllä huomannut, että iloisesti sirkutteleva pikkulintuparvi viihtyi pensaassa tiiviisti, mutta en osannut odottaa, että se korjaisi kaikki herkkumarjat parempaan talteen. Totesin, että tästä viisastuu vastaisen varalle.

Olen siis ollut nyt lomalla. Huomaan taas, että metsässä olemisesta tulee sellainen pakko. On vain pakko päästä metsään katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan, ajattelemaan ja lepäämään. Jos metsä tuoksuu kesällä ja talvella, niin nyt se vasta tuoksuukin. Metsässä runsaat sateet näkyy vain hyvinvointina. Syksy on täällä siinä vaiheessa, että haavanlehtien liplatusta kuulee vielä jonkin aikaa. Ruskan värien ilotulitusta saadaan vielä hetki odotella. Hirviä on näillä seuduilla paljon. Melkein jokaisella metsäretkellä kuulee pusikoiden ryskyvän, kun hirvet karttavat marjastajaa. En tiedä, totunko koskaan hirvikärpäsiin. Kyllä ne ainakin äkäiset paarmat voittaa.

Anne-Marin talolla remontoidaan kammaria. Kunhan se valmistuu ja Anne-Mari vie koirat mummolasta hoidosta, pitää käydä tutkailemassa Anne-Marin metsien puolukkatilanne. Väitti, ettei siellä juurikaan puolukoita ole.

Meidän kanaluku putosi kahteenkymmeneen, kun Anne-Mari vei osan kanoista omaan uudenuutukaiseen kanalaansa. Kesän munintatauon jälkeen myös nuorikot ovat alkaneet munimaan ja ehkä vihdoinkin loppuu munien osto kaupasta. Toivottavasti ulkona riittää vihreää joulukuulle asti niinkuin viime syksynä. Viime itsenäisyyspäivänä nyhdin vielä vihreää ruohoa kanoille.

Nakkaan lisää puita takkaan ja menen laittamaan hillomarjat kattilaan.

En tainnut vielä mainita, että olen niin kovasti nauttinut tästä maalaiselämästä. Ihan siitä kaikesta, mitä on.

torstai 14. syyskuuta 2017

Leipää

Laitoin ruisleivät uuniin. Uskoisin, että tuoksu muistuttaa, että ne ovat siellä.

Kovin pitkä tauko ehti tulla ruisleivän leipomiseen ja nyt loman väljässä aikataulussa kaivelin pakastimesta taikinajuuren esille ja tämänpäiväinen taikina on jo toinen viikon sisällä. Kummasti näppituntuma ehtii hävitä tuohonkin työhön, mikä ei tietysti ole lopputulokselle eduksi. Unohdin, että siinä ei voita mitään, jos alustaa taikinan liian löysäksi. Leivästä ei suinkaan tule pehmeämpää, vaan se leviää matalaksi lörpäksi, joka on työläs saada leipälapiolla uuniin. Kyllä aina kaikennäköiset leivät ovat syödyksi tulleet, mutta lämpimäislahjaksi ei viitsi matalia kakkaroita antaa.

Kun täällä katsoo ulos utuisentyyneen, leppoisaan syyspäivään, on vaikea kuvitella elämää toisella mantereella myrskyjen jälkeen. Vaikka meillä ei lähisukulaisia tai läheisiä ystäviä myrskyalueella ollutkaan, niin ajatukset olivat tiiviisti mullistusten vaiheissa mukana. Kahtena päivänä tein miehen kanssa polttopuita ladossa - minä sahasin ja mies halkoi kirveellä- oli työn lomassa hyvä keskittyä rukoilemaan hädässä olevien puolesta.

Raamattua lukiessamme teksti saa syvemmän merkityksen, kun peilaamme sitä nykyhetkeen. Ei tarvita teologian opintoja, sananselittämisen taitoa tai perehtymistä Raamatun tekstien alkukieliin, kun avoimet silmät ja korvat ja maalaisjärki näyttää kirjoitusten syvyyttä. Seuraavan Luukkaan evankeliumin tekstin on vuosikymmenien aikana lukenut monia kertoja, mutta peilaamalla tekstiä viime kuukausien tapahtumiin maailmalla, toteaa jälleen kerran, kuinka Raamatun ennustukset toteutuvat pienintä piirtoa myöten ajallaan. Tässä tekstissä on muistutus uskoville ja muistutus niille, jotka eivät ole tehneet henkilökohtaista selontekoa sielunsa tilasta ja tulevaisuudennäkymistä.

Luuk.21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
27 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.
28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
29 Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30 Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
31 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
32 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35 niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."


Jos olet häkeltynyt maailman menosta ja levottomuus saa sinussa vallan, kun ajattelet raskaita tapahtumia, neuvoisin sinua hakeutumaan Jumalan turvaan. Edelleenkin ainoa turvamme on Jeesuksen sovitustyö, vaikka monien mielestä ei pahempaa hullutusta olekaan. Siinä juuri piileekin sen suuri salaisuus: jos silmäsi avautuvat iankaikkiselle, kestävälle totuudelle, älä hukkaa tilaisuuttasi, kun Jumala vetää sinua puoleensa. Tee kaikkesi, että saat vastaanottaa anteeksiannon, armon ja iankaikkisen elämän.

Elämme Nooan päivissä. Kun arkin ovi sulkeutuu, on oveen hakkaajia ja avunpyytäjiä, mutta pelastuksen päivä on mennyt heiltä ohi.

Miksi vaivaan sinua näillä erittäin kiusallisilla asioilla?
Jos olisit katsomassa, kun ystäväsi kävelisi kohti rotkoa, tekisit kaikkesi, että hän kääntyisi. 
Minä näen, että tämän ihmiskunnan aika on hupenemassa vähiin ja haluaisin saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että elämäsi tärkein, TÄRKEIN ratkaisu on antaa elämäsi Jeesukselle. Älä tyydy elämään vain tätä ohikiitävää maallista elämänmatkaa, vaan näe iankaikkisen sielusi tärkeys. Raamattu näyttää sinulle tien ja pyydä uskovaa tuttavaasi auttamaan tielle pääsyssä.

Menen ottamaan ruisleivät pois uunista.
Muista, että tuo edellä sanottu on elämäsi tärkein asia.
Nautitaan elämän lahjasta!