perjantai 31. toukokuuta 2013

Saaran eskari loppui

Saara kiipesi eskarin pihalla olevan pihlajan oksalle. Ruskeaksi päivettynyt tyttö näytti yhtä aikaa pieneltä ja suurelta. Muistan sen vaaleanpunamekkoisen, sandaalijalkaisen jäntevän tytön siinä puun oksalla varmaan loppuikäni.
Kuusivuotiaskin näytti ymmärtävän, mitä tarkoittaa "viimeisen kerran". Isi, äiti ja Kaisa tulivat hakemaan Saaran "viimeisen kerran" eskarista. Sanoin Saaralle, että "nyt sinä olet koululainen" - ja tytön askel keveni iloisiin hypähdyksiin.
En muistanutkaan, että kevät ja koulujen loppumisen ajankohta on näin tunteikasta aikaa vuodesta. Nyt tunteet ovat pinnalla senkin takia, että pääsen pitkästä aikaa lapsuuteni maisemiin. Uskon, että minulla on nyt mahdollisuus näyttää näille seitsemälle, missä olen leikkinyt ja kulkenut, minne on haudattu lemmikkipässimme Päkä. (Olikohan sen pässin nimi edes Päkä - täytyy tarkistaa veljen nikkaroimasta "hautamuistomerkistä", jos siitä on mitään jäljellä.)

Tänään kävin ostamassa linja-autoliput mummolanmatkalle. Koska meitä on 9, saimme ryhmäalennusta aikuisten lipuista. Luultavasti numeroin matkatavaramme, jottei mikään nyssäkkä pääse unohtumaan Joutsan autonvaihdossa.

Tänä iltana on Kristillisen koulun kevätjuhla Seurasaaressa. Menemme sinne aika suurella joukolla, mutta emme varmaan jää makkaranpaistoihin mukaan. Tätä kirjoittaessa minua pyydettiin tekemään huomenaamulla "pätkävuoro" vanhainkotiin ja lupasin tulla, kun ei ole mitään estettä olla menemättä. Illalla kuitenkin laitamme katraan ajoissa nukkumaan, koska tulevina päivinä on kaikilla syytä olla virkeyttä ja voimia.
Isilläkin on vielä huomenna yövuoro ja sunnuntaina pitkä iltavuoro ennen loman alkua.

Tänne ilmaantuu nyt niin paljon nälkäisiä ihmisiä, etten kestä katsoa heidän nääntymistään. Teen vielä yhden kattilallisen ruokaa ennen juhliin lähtöä.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Yhden aikakauden päätös

Yritän olla kovin syvästi ajattelematta sitä, että lapsenlapsi oli tänään noin "sopimuspohjaisesti" viimeistä päivää päivähoidossa meillä. Äidillään oli viimeinen koulupäivä tänä keväänä ja hänen satunnaisten työpäivien   aikana  lapsenlikotuksen hoitaa Anne-Mari meidän mummolaanlähtömme jälkeen.
Kun Melska 8-9 -kuisena tuli meille hoitoon, ajattelin, että kauankohan vanhempansa jaksavat raijata lasta niin pitkää hoitomatkaa ja kauankohan lapsiparka mummoaan ja pappaansa kestää. Nyt kun hoitolaispäivät päättyi, tuli olo, että näikö pian se lysti loppuikin. Varmaa on sekin, että tädeille ja sedille tulee myös ikävä aamujen piristäjää. Nyt täytyy vain pitää huoli, että Melskalla riittää kiinnostusta tulla mummolaan yökylään aina silloin, kun siltä tuntuu.
Elokuun alussa Melska menee päiväkotiin ja hoitajamummo koulunpenkille. Voi meitä.

Seuraavasta lapsenlapsesta ei ole mitään tietoa. Tyydymme papan kanssa rauhassa odottelemaan - eiköhän tuokin asia ajan kanssa hoidu ihan luonnostaan.

Mummolaanlähtijät kyselevät hyttystiedotuksia ja pohtivat, kuinka monta ongenvapaa voi yksi matkustaja kuljettaa linja-autossa. Hyttysiä on kuulema vain rannoilla ja onkivehkeet olen luvannut järjestyvän periltä.

Mummolassa oli tänään putkimies käynyt ihmettelemässä vesiputkien alhaisia paineita. Äitini soitti illansuussa tutulla tarmokkuudella ja ehdotti kunnon putkiremontin tekoa. Putkimies tulee käymään uudemman kerran ja tekee sitten suunnitelmat ja kustannusarviot.
Minä huomasin jälleen kerran pohtivani, onko äitini todellakin ollut näin tarmokas ja aikaansaava aina, vai vastako minä nyt sen huomaan. Kyllähän äiti 70-luvullakin organisoi isoja remontteja ja hankintoja, mutta en varmaan silloin mieltänyt niitä äidin aikaansaamiksi.
Siunatkoon Taivaan Isä äitiäni terveydellä, ilolla, rauhalla ja rikkailla elämän päivillä. Älköönkä antako hänen ihan vielä lähteä täältä "elämältä kylläkseen saaneena".

Saaralla on kaksi esikoulupäivää jäljellä. Se tarkoittaa myös sitä, että siihen päättyy meidän perheen monivuotinen suhde Helsingin kaupungin esiopetuspalveluihin. Kymmenen lasta kävi kaupungin järjestämän esikoulun ja olen joka vuosi ollut täydellisen tyytyväinen opetukseen ja yhteistyöhön päiväkotien kanssa. Suomessa esiopetus on ilmaista ja sillä on nykyäänkin perheille suuri taloudellinen merkitys.

Viimeiset päivät ennen mummolaanlähtöä  pitävät sisällään yhdeksän koululaisen/opiskelijan lukuvuoden päätöksen, jonkin verran vaatteiden kanssa setvimistä ja mahdollisuuksien mukaan kotiin jääville pakasteeseen leipomista. Mieliala alkaa olla korkeahko, eikä ole niin suurta väliä, sataako vai paistaako, pääasia, että päästään mummolaan.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Isän puhetta

Saara ilahtui leveään hymyyn, kun sanoin hänelle äsken, että aamulla äiti antaa hänelle aamupalaa, vie hänet eskariin ja hakee hänet eskarista. Koko kuluneen viikon ajan nuo puuhat hänen kanssaan teki joko isi tai joku isommista sisaruksista. Minulla viikko oli tavallisuudesta poikkeavan työteliäs.
Vaikka ei ole kysymys minun ongelmastani, niin kyllä mielelläni teen omalta osaltani parhaani, jos seuraavan aamun vuorosta kolmesta hoitajasta puuttuu yksi. Varsinkin, jos kolmenkaan voimin aamutöissä ei luppoaikaa jää. Eli: annoin kotiväen luoda omia aamurutiineitaan ja tein muutaman aamuvuoron kuluneella viikolla.
Tuossa hoitajan työssä on näin alkuun sellainen mielenkiintoinen lisä, että joka työpäivä saa tutustua useaan uuteen ihmiseen. Työvuoroni ovat olleet usealla eri osastolla ja työ alkaa aina lyhyellä esittelyllä puolin ja toisin. Minulle on ollut suuri kiitollisuuden aihe siinä, että kaikki työtoverini ovat jaksaneet ohjata ja neuvoa osaston rutiineissa kyllästymättä ja ystävällisesti. Pelkkien puhtaiden liinavaatteiden tai hoitovälineiden löytäminen kultakin osastolta ei käy ihan itsestään. Ihan oma juttunsa onkin oppia muistamaan jokaisen asukkaan nimi, huone ja hoidolliset tärkeät asiat.
Nyt olen edistynyt jo sen verran, että en enää kanna etukäteen stressiä tulevan työvuoron sujumisesta. Jokainen työvuoro on sujunut paremmin, kuin olen etukäteen kuvitellut.
Työn ehdoton helmi on se anti, jonka iäkkäät hoidettavat usein tietämättään antavat hoitajalleen. He ovat kiitollisia, sydämellisiä ja avoimesti omana itsenään. Olin ehtinyt unohtaa, että tämän takia pidin työstäni vanhojen ihmisten parissa.

Kun aamulla menin kymmeneksi Lauttasaareen avustettavani luo, Isäni ja Luojani puhui minulle.
Ensin hän näytti nurmikolla olevat voikukat ja sanoi: "nämä minä loin lasten iloksi".
Parvi varpusia nokki kiireellä kapealla kadulla jotakin suihinsa ja Isä osoitti niitä minulle ja sanoi:
"kuten tiedätkin jo, ruoka riittää sinulle ja varpusille".
Navakka tuuli sai minut laittamaan takin vetoketjun kiinni ja katseen nousemaan puiden latvoihin.
"Minun käskystäni nousee tuuli, minä käsken sadetta. Nyt tuulee, jotta vedet sekoittuvat ja sateen lähetän ajallaan".
Seuraavaksi näkyviin tuli Lauttasaaren kirkon torni. Katseeni pysähtyi siihen.
"Monet ihmiset haluavat palvella minua ja siksi ihmiset rakentavat kirkkoja".
Vastaani käveli kolme ihmistä. "Olen luonut heidät".
Olin hyvissä ajoin perillä avustettavani talon luona.
"On vielä aikaa, minä näytän sinulle jotakin puistosta. Käy samalla ostamassa Shelliltä kaksi kahvipullaa itsellesi ja tädille.
Kun huomasin, että vartissa todellakin ehtii hyvin hakea huoltoasemalta vastapaistetut kahvileivät, jatkoin matkaa.
"Katso tuota nurmikenttää: jotkut pitävät, että nurmikenttä on kaunis, kun heinä on leikattu lyhyeksi ja tasaiseksi. Toiset pitävät, kun ruoho saa kasvaa vapaasti. Minä tein ihmisistä erilaisia ja jokaiselle on täällä silmille iloa ja lepoa sen mukaan, kuin kukin pitää".
Ohitseni kulki vanha täti, joka talutti kissaa valjaissa. Minä katsoin Luojaani ja me hymyilimme molemmat. Kyllä minä tiedän, miksi Jumala loi kissat ja koirat.

Työvuoroni iäkkään tädin luona kesti kaksi tuntia. Joimme yhdessä aamukahvit ja wienermunkki oli suussasulavan hyvää ja meillä oli rauhallinen ja levollinen olo.
Kun töiden päätyttyä kävelin kohti bussipysäkkiä, viimeinen silaus levolliseen olooni tuli Lauttasaaren kirkon kellojen soidessa. Viimeiset asiat Taivaan Isä vielä näytti minulle.Tummasilmäinen oravanpoika vilisti sukkelasti puun oksalle ja kurkisti minua turvallisen välimatkan päästä. Vanhan kaksihaaraisen lehmuksen keskelle oli aika tehnyt kapean, kauniin kolon ja pikkuinen lintu pujahti puun koloon. Turvassa oli sen linnun pesä.

Psalmi 34: 8-10
"Herran enkeli asettuu niiden ympärille,
jotka pelkäävät Herraa,
ja vapauttaa heidät.
Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä.
Autuas se mies, joka häneen turvaa!
Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä,
sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään."

perjantai 17. toukokuuta 2013

Puuntaimia

Yritän muistaa, että viimeinen sämpyläpelti on uunissa.
Piti tehdä päivän toinen sämpylätaikina, kun keksin kokeilla taikinaan liotettuja rukiinjyviä ja niiden myötä tulikin tähän mennessä parhaimmat sämpylät.

Mummolassa pääsisi puunistutustalkoisiin, jos olisi siellä. Mummo muisteli, että lehtikuusen lisäksi on työn alla kuusen taimia ja niitä on kaikenkaikkiaan reilusti yli 2000. Kuopiolaiset ansaitsisivat muutakin kuin meidän lämpimät ajatuksemme, kun tekevät työtä tulevien sukupolvien hyväksi. Helsingistä ei selvinnyt istutusjoukkoa matkaan ollenkaan. Toivottavasti viikonlopun sää suosii istutustyötä.

Lupaus mummolaanpääsystä on saanut aikaan sen, että en oikein ole enää tunnetasolla täällä. Ennenvanhaan hoitotyössä oli termi "olla ajassa ja paikassa". Nyt todellakin alkaa ajan- ja paikantaju herpaantua. Eilen illalla lähdin töistä vanhainkodista ja nousin ensimmäiseen metroon, joka laitureille tuli. Siinä vaiheessa havahduin, kun juna nousi maan pinnalle ja tajusin, että eihän Ruoholahteen päin mennessä tulla tunnelista ulos. Vielä tovi ehti mennä, ennenkuin ymmärsin, että olin lähtenyt itään päin menevään junaan Sörnäisissä.
Soitin kotiväelle, että kestää vielä puolisen tuntia, ennenkuin olen kotona. Mies totesikin, että "olisi kuitenkin pitänyt tulla sinua vastaan".

Ruoholahti ei olekaan niin harmaa ja ankea paikka, mitä olen sen väittänyt tänä keväänä olevan. Pesin tänä aamuna keittiön ja parvekkeen oven ikkunat ja totesin, että vika olikin likaisissa ikkunoissa. Oikeasti täällä näyttääkin olevan aika kaunista ja lehmusten lehdetkin puhkeaa ihan kohta. Ei siitäkään kannata ottaa itseensä, vaikka kanavanvarsi on täynnä juovaa väkeä. Parin viikon kuluttua me istumme (hyttysten syötävinä) mummolan katoksen rappusilla ja ihmettelemme elämän kauneutta.

Päivän uutinen on ehdottomasti se, että Kampaajatytöllä on 120 opintoviikkoa takana ja kaikki näytöt hyväksytysti suoritettu.
Ajattelin äsken, että ei sovi ainakaan hänen kohdallaan puhua yleistäen, että "nykynuoriso on laiskoja vetelehtijöitä". Koko kevään käytännön harjoittelujakson ajan tyttö on mennyt koulun jälkeen "leipätyöhön", eikä useinkaan ole ehtinyt edes käydä välillä kotona. Päivälle on tullut pituutta, mutta ahkeruus on palkittu.
(Eipä voi laiskaksi syyttää siskotyttöäkään. Linkistä löytyy Anne- Marin blogi, jos joltakulta on jäänyt huomaamatta http://mennaanmaalle.blogspot.fi/)

Isi on tämän ja seuraavan yön töissä. Kun hän äsken lähti, sanoin, että olen hänen mukanaan. Kun rukoilen varjelusta hänen mukaansa, tunnen olevani aika lähellä häntä.
Olen taas viime päivinä huokaillut Taivaan Isälle teidän kertomianne esirukousasioita. Monen kohdalla on asiat helpottaneet, mutta monella on elämässä hyvin raskasta ja vaikeaa ja kehoitukset elää "hetki kerrallaan" tuntuvat pään silityksiltä. Kaikesta huolimatta jatkan rukousta ja pyydän, että Taivaan Isä antaa vastauksia myös niiden elämässä, jotka eivät piittaa Jumalan avusta tuon taivaallista.
Jumalan apuun luottaminen on nyt ajankohtaisempaa, kuin koskaan tätä ennen.
Luomakunnan kauneutta, Luojan auringon lämpöä ja valoa viikonloppuunne!
(Ja kasvua mummolan uusille puille.)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tule kesäkuu oikein hitaasti...

Kyllä nyt oikeasti alkaa tuntua kesältä, kun päätimme lähteä kesäkuun alussa isin kesäloman alkamisen myötä  Kangasniemen mummolaan.
Olin jossain vaiheessa väläytellyt ajatusta, että paahtaisin töitä kesäkuun, mutta yht´äkkinen ajatus mummolaanmenosta alkoi itää ja kantaa hedelmää. En edes muista milloin viimeksi olisimme viettäneet lomaa muualla kuin kotona. Ja kaupunkielämään verrattuna polttopuiden teko ja mahdollinen perunamaan laitto ovat lomaa parhaimmillaan.
Mukaan lähtee neljä tyttöä ja kolme poikaa nuorimmasta päästä. Helsinkiin jäävät ovat sidoksissa töihinsä enemmän ja vähemmän ja toivotamme heidätkin milloin hyvänsä tervetulleiksi seuraamme.
Lähtöpäivä ja linja-autovuoro on päätetty - takaisin tulemme viimeistään silloin, kun isin pitää lähteä töihin.

Auton tarvitsemme mummolaan ja on mielenkiintoista nähdä, mistä se järjestyy. Täältä ei kannata lähteä kuukauden reissuun vuokra-autolla.
Anne-Mari lupautui tarvittaessa tuuraamaan Melskan hoidossa, joten sekin asia on hoidossa. Kampaajatyttö on ainoa Helsingin kotiin jäävä naisihminen, mutta onneksi näillä pojilla on näpsäköitä tyttöystäviä, jotka kyllä pelastaa pojat pulasta tarvittaessa.

Tuntuu, että "harjoituskuukausi" mummolaelämää tekee meille oikein hyvää, jotta saamme todellisuuspohjaa kuvitelmille ja haaveille. Mummokin voi olla evakossa omassa kirkonkylän asunnossaan, jotta voimme harjoitella elämistä omin nokkinemme.

Miika tekee ensi töikseen isin kanssa itselleen ongen, Saara haluaa sukeltelua varten "torkkelin".
Minä istun ensiksi takakuistin sohvalle kahvimuki kädessä ja annan silmien katsella papan metsää.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Konsertissa kotona

Jos sinulla ei ole huomenaamulla kello soimassa, voit rentoutua ja levätä tätä konserttitaltiointia katselemalla ja kuuntelemalla. Minäkin teen niin.
http://youtu.be/xjLdV7ql59E
Siunattua iltaa!



Jumalalla on sinun elämäsi varalle suunnitelma. Hänen sydämensä palaa halusta, että ottaisit sen suunnitelman käyttöösi.
Hän antaa sen lahjaksi. Hän ei kysele lahjojasi, voimiasi tai suorituksiasi. Hän haluaisi antaa sen sinulle niinkuin hyvä isä antaa lahjan lapselleen - täysin pyyteettömästi, ilman mitään odotuksia ja toiveita vastalahjasta.
"Hyvät tekomme ovat Hänen edessään kuin saastainen vaate" sanoo Raamattu.
Jätä hyvien tekojen tie. Jätä suorittaminen. Jätä Jumalan miellyttäminen.
Ota vastaan Jumalan suunnitelma.

Sinun elämälläsi on tarkoitus. Jos et näe sitä tarkoitusta hämärän läpi, astu valoon. Älä anna hämäryyden enää tuhlata kallista elämääsi valheillaan.

Isän syli on auki sinulle. Tule Hänen luokseen, niinkuin sinulla ei olisi mitään ja Hänellä kaikki.

Oletko ajatellut keväistä sadetta?
Kuiva, pölyinen maa herää eloon lämpimän sateen alla.
Sydämemme ilman Jumalaa on kuin kuiva, pölyinen maa. Jumala haluaisi antaa sateensa kastella ja ravita sydämemme maaperän.

Huomaatko: Hän, Jumala, ei pakota meitä mihinkään. 
Se, mitä Hänellä olisi annettavaa, on käsivartesi etäisyydellä sinusta. Jos ojennat kätesi, Hän antaa sinulle uuden sydämen, jossa elämä kasvaa aina iankaikkisuuteen asti.

Onko sinulla mitään asiaa Jumalalle, Luojallesi?
Ei Jumala ole mikään mysteeri tai Suuri Tuntematon. Hänessä meillä on kaikki, ikuisesti.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Luottavaisia luonteita

Lasten luonteiden erilaisuus ihastuttaa. Tässäkin perheessä on muutama energiapakkaus, jokunen taiteilijaluonne, joka kastaa sormensa tiskiveteen vain inspiraation iskiessä, muutama tasainen puurtaja, pari aina valmista auttajaa ja kaksi luottavaista rauhan tyyssijaa.
Tänä aamuna havaitsin taas ihastellen, kuinka nuo luottavaiset lapset hoitavat asiansa.
Miika, joka täytti juuri 10, muistuttaa luonteeltaan paljon edesmennyttä isääni. Miika luottaa asioiden järjestymiseen, luottaa lähellään oleviin.
Miika on koko kevään kerännyt pullorahojaan eteisen kulman takana olevan hyllynsä päälle. Rahakasa on jokaisen pikkuvessaan menijän silmien edessä. Jokainen tietää, että ne ovat Miikan rahoja ja Miika tietää, että kukaan tässä perheessä ei menisi omin luvin ottamaan hänen rahojaan. Setelitukon päällä on komea keko kolikoita. Eräänä päivänä Miika suunnitteli, että kun saa kasaan suuremman tasasumman rahaa, siirtää säästönsä pankkitilille.
Yksi veljistä pohdiskeli ääneen "miten Miika pystyy säästämään sen rahoja, ettei se osta niillä?"

Isoissa pojissa on toinen rauhallinen luottaja. Hänellä kyllä rahat ovat lompakossa, mutta sipsinsä ja suklaansa hän uskaltaa jättää huoneessaan näkyville. Suurin osa väestä tässä perheessä kirjoittaa mustalla tussilla vakavat uhkaukset herkkujensa ja ruokiensa päälle, jos säilövät niitä muiden ulottuvilla. Aaron suklaat päätyvät joskus nälkäisten sisarusten suihin, mutta kovin suurta numeroa hän ei asiasta tee. Tasapuolisuuden nimissä ostamme vain uuden suklaan tilalle.

Kun kuitenkin herkut ja limsat ovat satunnaista tavaraa meilläkin, on mukava huomata, että niitä ei yleensä napsita luvatta.
Oli mieltä sykähdyttävää lukea vappuaattopäivänä töissä puhelimesta lapsen laittama viesti:
- "Saako avata sipsipussin?"

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kissoja ja koiria

Anne-Mari luki äsken edellistä tekstiäni ja kysyi "mitä on majanmuutoja?" Olin unissani todellakin kirjoittanut "majanmuutoja" otsikkoon ja sokeutunut omalle tekstilleni. Näköjään tuollaiset vipaukset kuuluu valvomiseen.
Yökkökaveriani huvitti toissayönä, kun kuivituskierroksella hän erään asukkaan kohdalla sanoi minulle "nosta vähän pappaa" ja minä nostin papan peiton.

Tähän päivään on kuulunut harvinaista iloa. Työvuorossani pääsin käyttämään ulkona avustettavani koiraa ja illan olemme ihastelleet täällä kotona kyläilemässä olevaa kissaa. Lähihoitajaopiskelijapojan tyttöystävällä on upea kissa (norjalainen metsäkissa - russian blue). Perheenjäsentemme kissa-allergiatestit tuli tehtyä hyvin käytännönläheisesti. Lapsista huomaa myös nopeasti, ketkä ovat luontevia eläinten kanssa.

Kierrätystapahtumassa näytti olevan väkeä ennätysmäärä. Oikein hyviä vaatteita löytyi vaihtotorilta.

Vihdoinkin alkaa ilma ulkona tuntua siltä, että untuvatakin voisi laittaa kesäteloilleen. Perinteisesti olen kuskannut toppavaatteet kellariin vasta juhannuksen jälkeen. Monena vuonna on kesäkuun alun pihatalkoissa lapset olleet toppahaalareissaan, kun on ollut niin hyytävän kylmä.
Sekin on edistystä, että pyykit kuivuu parvekkeella kahdessa päivässä. Olohuone tuntuu raivealta, kun sieltä on saanut pois kuusi pyykkitelinettä.

Kun pohdiskelin työvuorojeni varaamista ja totesin, että kovin tiuhaan tahtiin en voi pitkiä vuoroja ottaa, paikalla ollut vanhin tytär, Melskan äiti, muistutti minua asiasta, jota en ollut edes koskaan tullut ajatelleeksi.
Kun noin keskimäärin suomalaisäideillä on 3-4 lasta, niin minulla on käytännössä "kolmen äidin" lapsimäärä. Eli ei minun niin kauheasti kannattaisi ihmetellä, miksi ruokaa pitää laittaa paljon, miksi kaupasta kannetaan paljon tavaraa ja miksi pyykkiä kertyy joka päivä.
Vain yksitoista lasta asuu enää kotona. Tietoisesti en viljele sellaista mielipideilmastoa perheessä, että vanhempien lasten täytyisi kiirehtiä poismuuttoa. Aivan varmasti muuttavat, kun ovat saaneet vähän tienattua rahaa säästöön ja sopiva asunto löytyy. Päinvastoin olen kiitollinen, kun on vuokranmaksussa talkoolaisia mukana.

Ilta näyttää tulleen. Kuka muu tykkää nukkumisesta?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Majanmuuttoja

Kaksi työyötä takana ja ensi yön on vuorostaan mies töissä.
Onneksi työvuoroni olivat rauhallisia. Eilisillä iltavuorolaisilla oli säpinää riittänyt pieni tulipalo mukaanlukien.
Yksi harvoista omin jaloin kulkevista asukkaista oli asetellut osaston keittiössä vaipan liedelle ja kytkenyt levyn päälle. Kalakeittoa oli kuulema ollut keittämässä.
Keittohommat hoitajat lopettivat heti alkuunsa, mutta koko talossa oli raikunut palohälytys.

Anne-Mari muutti eilen omaan huusholliinsa. Onhan hän muuttanut aikaisemminkin, kun meni maatalouskouluun, mutta nyt saattaa olla, että hän ei ehkä lähihoitajakoulun käytyään enää muuta samaan kotiin meidän kanssa.
Kovin tarkkaan ei kannata ruveta ajattelemaan lapsensa muuttoa, koska helposti voi tulla haikea olo. Haikeutta kyllä helpottaa tieto siitä, että Anne-Mari käy täällä monta kertaa viikossa. Luottolapsenhoitajani on kyllä nyt poissa palveluksesta, mutta täytyy ruveta kouluttamaan seuraajaa. Anne-Mari on ollut lapsista se, joka on pystynyt stressaantumatta hoitamaan huushollin esimerkiksi minun mummolaviikonlopun ajan.
Kun muutimme tähän kotiin, Anne-Mari oli vajaan vuoden ikäinen konttaava vauva.

Anne-Marin muutto toi Saaran elämään hauskan muutoksen: Kampaajatyttö pyysi Saaran huonekaverikseen. Saarahan on asunut olohuoneessa meidän kanssa. Saara pääsee nyt järjestelemään tavaroitaan Anne-Marin tyhjäksijättämiin komeronhyllyihin.

Eilinen oli ilonpäivä myös Kampaajatytölle. Hän sai vakituisen työpaikan Kampissa sijaitsevasta kampaamoliikkeestä. Kampaajatyttö tekee tuntityötä koulunsa päättymiseen asti ja siirtyy sitten kuukausipalkkalaiseksi.

Tulevana viikonloppuna on sitten se odotettu kierrätystapahtuma tuossa naapurissa Kaapelitehtaalla. Täytyy katsella, onko nurkissa sellaista tarpeetonta tavaraa, jonka voisi viedä kiertoon. Aika hyvin olen onnistunut rojun hävittämisessä ja oikeastaan nurkissa lojuvat ylimääräiset pussukat odottavat mummolaan kuljettamista. Eteisen kaapissa on esimerkiksi käytöstä poistettuja lakanoita, jotka vien mummolaan odottamaan matonkuteiksi leikkaamista. Kesäiltojeni parvekepuhdetöinä en tunnetusti kovin montaa lakanaa ole ehtinyt leikkelemään.

Lauantaina ja sunnuntaina klo 10-17 on Kierrätystehdas-tapahtuma Helsingissä Kaapelitehtaalla. Tule katselemaan ja viihtymään leppoisassa tunnelmassa, vaikket mikään kirpputori-ihminen olisikaan. Vaihtotorin kirjapisteestä saattaa löytyä vaikka mukavaa luettavaa.

torstai 2. toukokuuta 2013

Valvojan yö on pitkä, nukkujan lyhyt

Olen aina ollut hyväuninen. Nyt huomaan, että ei tuo valvominenkaan vaikeaa ole - ainakaan näin ensialkuun.
Olin viime yön töissä vanhainkodissa ja ensi yökin menee samalla uutuudenviehätyksellä.

Lähden töihin illalla, kun väki täällä tekee nukkumaanlähtöä. Tänä aamuna tullessani kotiin vähän yli seitsemän, kaikki lapset vielä nukkuivat. Yötyötä tekevällä miehellä oli tänä aamuna erikoinen työvuoron alkamisaika, kun hän oli lähtenyt töihin aamuseitsemältä.

Kotiin tultuani keitin spelttihiutalepuuron ja pannullisen kahvia. Tunnin sisällä lähti kahdeksan koululaista ja nyt Saaran kanssa odottelemme Melskaa. Kun olen vienyt Saaran esikouluun, "sijaisenani" jatkaa Anne-Mari, jolla ei ole tänään koulua eikä töitä. Pään painaminen tyynyyn tarkoittaa minun kohdallani nukkumista.
Puolenpäivän aikaan herään antamaan ruokaa lyhyellä ruokatauolla piipahtavalle miehelle ja töihin lähtevälle pojalle.

Kun vanhainkodissa on normaali meno, eikä kenelläkään satu mitään yllättävää, työ on leppoisaa ja helppoa.
Ennen vanhaan yököt kampesivat mummoja yöastialle ja taluttivat vessaan. Nykyään huonojalkaiset tai muuten epävarmasti yöaikaan liikkuvat nukkuvat imukykyisissä vaipoissaan kaikessa rauhassa koko pitkän yön. Yöhoitajienkin työ on siis helpottunut.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Rauhaa

http://youtu.be/daOL60Xi1k0

"Jos paha on varastanut sinulta asioita elämästäsi - terveyttä, perhettä, mielenrauhaa - älä jää keskustelemaan pahan kanssa niistä asioista ja pyydä niitä takaisin. Sen sijaan käänny Jeesuksen puoleen ja pyydä häneltä uutta tilalle elämääsi."
Tämän ajatuksen mieheni kertoi aamulla minulle, kun hän oli katsellut TV seiskalta haastattelua.
Vapauttava ajatus, jossa on myös suuri totuus.

Ajatus sai jatkoa, kun lapset kuuntelivat suomalaisten uskovien räppäreiden kertomuksia elämänmuutoksestaan. Tekstin alussa olevassa linkissä Ruudolf kertoo elämästään.

Ruudolfin kertomuksessa huomioni kiinnittyi erääseen asiaan. Kun Jumala kosketti Ruudolfia, hän istui raitiovaunussa. Ei nuori mies suinkaan ollut missään kirkkosalissa ja joku pastori rukoilemassa hänen puolestaan. Kun Jumala koskettaa, Hän tekee sen oikealla hetkellä, oikeassa paikassa ja niin selkeästi, ettei meille enää jää epäselväksi, mistä on kyse.

Taivaan suuria, rikkaita siunauksia Ruudolfin elämään.

Ja sinulle, joka luet tätä: jos vuodenaikojen vaihtumisen ihmeet - valo, vehreys, äänet, kasvun ihme - puhuttelevat sinua ja pohdit Luojaasi, olet oikealla tiellä. Älä jätä asiaa puolitiehen, vaan ota selvää, mitä Luojallasi olisi varattuna loppuelämäsi varalle. Jokainen päivä Jumalan lapsena on elämään kuuluvista vaikeuksista huolimatta rauhaa, iloa ja siunauksia. Raamattu sanoo, että Jumalan antama rauha on "yli ymmärryksen käyvä". Me, jotka saamme kokea sitä elämässämme joka päivä, emme pysty ihmissanoin ilmaisemaan sen rauhan olemusta.
Rauhaa ja siunausta tähän päivään sinulle.