Lasten luonteiden erilaisuus ihastuttaa. Tässäkin perheessä on muutama energiapakkaus, jokunen taiteilijaluonne, joka kastaa sormensa tiskiveteen vain inspiraation iskiessä, muutama tasainen puurtaja, pari aina valmista auttajaa ja kaksi luottavaista rauhan tyyssijaa.
Tänä aamuna havaitsin taas ihastellen, kuinka nuo luottavaiset lapset hoitavat asiansa.
Miika, joka täytti juuri 10, muistuttaa luonteeltaan paljon edesmennyttä isääni. Miika luottaa asioiden järjestymiseen, luottaa lähellään oleviin.
Miika on koko kevään kerännyt pullorahojaan eteisen kulman takana olevan hyllynsä päälle. Rahakasa on jokaisen pikkuvessaan menijän silmien edessä. Jokainen tietää, että ne ovat Miikan rahoja ja Miika tietää, että kukaan tässä perheessä ei menisi omin luvin ottamaan hänen rahojaan. Setelitukon päällä on komea keko kolikoita. Eräänä päivänä Miika suunnitteli, että kun saa kasaan suuremman tasasumman rahaa, siirtää säästönsä pankkitilille.
Yksi veljistä pohdiskeli ääneen "miten Miika pystyy säästämään sen rahoja, ettei se osta niillä?"
Isoissa pojissa on toinen rauhallinen luottaja. Hänellä kyllä rahat ovat lompakossa, mutta sipsinsä ja suklaansa hän uskaltaa jättää huoneessaan näkyville. Suurin osa väestä tässä perheessä kirjoittaa mustalla tussilla vakavat uhkaukset herkkujensa ja ruokiensa päälle, jos säilövät niitä muiden ulottuvilla. Aaron suklaat päätyvät joskus nälkäisten sisarusten suihin, mutta kovin suurta numeroa hän ei asiasta tee. Tasapuolisuuden nimissä ostamme vain uuden suklaan tilalle.
Kun kuitenkin herkut ja limsat ovat satunnaista tavaraa meilläkin, on mukava huomata, että niitä ei yleensä napsita luvatta.
Oli mieltä sykähdyttävää lukea vappuaattopäivänä töissä puhelimesta lapsen laittama viesti:
- "Saako avata sipsipussin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti