Sydän rikki

 Kun jollakin lapsella on vaikeaa, äidin sydän kärsii.

Viime päivät on minulla ja koko perheellä ollut huoli yhden lapsen terveydestä. Tiedämme, että tästä selvitään, kun aikaisemminkin on samasta tilanteesta selvitty, mutta sydän on lujilla, kun mieli askaroitsee asian parissa lähes koko ajan.

Minulla huolet tulevat myös uniin. Kun mielessä on päällimmäisenä joku huoli, unissa siivoan ja raivaan epätoivoisen suurta sotkua tai epäjärjestystä ja tavaroita ei tahdo millään saada paikoilleen. Toinen huoliunien teema on, että kiirehdin lasten kanssa johonkin liikennevälineeseen, tavallisimmin junaan. Junaa ei löydy, on hirmuinen kiire ja pelko myöhästymisestä ja matkatavaroita on niin paljon.

Työssäkäynti on nyt tavallaan terapiaa, kun on pakko keskittää ajatuksensa työhön ja siihen, että antaa lääkkeet oikein. Työtoverit ovat olleet ihania ja myötäeläviä. Heidän arvonsa näkee tällaisena vaikeana hetkenä. Joutilaisuus kotona on pahinta. Silloin suru ja huoli tahtoo vallata mielen.

Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset vaikeuksien kohdatessa pukeutuivat säkkikankaaseen ja heittelivät tuhkaa päälleen. Olen ajatellut, että tuo kuvastaa hyvin huolen aikaansaamaa mielentilaa. Sen lisäksi, että mieleni on ollut säkkikankaaseen kietoutuneena, olen huokaillut Jumalan puoleen "auta minun lastani".

Onkos se jo loman viimeinen päivä

Huomenna työt jatkuu yövuorolla. Mielessäni huominen on vielä vapaapäivä, mutta lomapäivä se ei enää ole.

Kylläpä on ollut harvinaisen antoisa kaksiviikkoinen! Sain tehdä juuri sitä mitä halusinkin, eli olla metsässä. Ja maltoin pysyä pois keikkatöistä loman aikana ja se on jo todella harvinaista. Enpä nyt äkkiseltään muista viimeisen kymmenen vuoden ajalta, että olisin lomaillut kesälomani. Nuoruuden innossa tein töitä toisiin taloihin. Siinäpä jälleen yksi selkeä merkki vanhenemisesta, kun loma kelpaa.

Seurakunnassamme on aina kuukauden ensimmäinen sunnuntai ehtoollistilaisuus. Tilaisuuden jälkeen alakerran ruokasalissa on tarjolla lounas. Nyt kun olin vapaalla, ruinasin itseni avuksi keittiöön. Vein mukanani 10 litran kattilallisen marjakiisseliä jälkiruuaksi. Kermavaahdolla höystettynä kiisseli teki hyvin kauppansa.

Kirkon jälkeen veri veti metsään. Kylläpä olikin ilma jo kylmentynyt! Piti ihan pitää vauhtia keräämisessä, kun meinasi tulla vilu. Sain mustikoita ja puolukoita täsmälleen sen verran, mitä olin tyhjentänyt pakasteesta marjarasioita kiisseliin. Metsälintuselle, jonka kanssa juttelin, lupasin tulla huomenna uudelleen, jos ei sada.

Kaksi metsäreissua tänään

Pappa on muistanut kertoa tänään, että on kesän viimoinen päivä. Lämpötila on ollut yli 20 asteen, aurinko on paistanut ja on ollut tyyntä.

Eilisen lepo ja pitkät yöunet teki tehtävänsä: aamulla oli reipas olo. Odottelin kasteen kuivumista, kun maan lisäksi myös puut kimmelsi kastepisaroissa. Havupuut oli kauniita, kun jokaisen neulasen kärjessä oli kastepisara.

Aamun metsäreissun tein mustikkamaille. Jälleen huomasi käsin poimimisen edut: sormet tunnistivat pehmenneen tai kuivuneen marjan ja napakat marjat päätyi ämpäriin. Neljän kilon saalista pidän erinomaisena tähän vuodenaikaan.

Mustikkapiirakka pullataikinaan oli tältä kesältä vielä tekemättä ja kotiin tultuani tein pullataikinan. Kyllähän se mustikkapiirakka on vain aina yhtä hyvää.

Nukuin taas kunnon päiväunet. Heräsin neljältä. Sanoin Papalle, että haen vielä puolukoita siitä eilisestä paikasta, mistä mäkäräiset ajoi pois kesken kaiken. Olin tunnin ja rahtusin vajaan kaksi ämpärillistä. Suosiolla tulin pois, kun tuli kuuma ja ne mäkäräiset huomasi mummon taas tulleen. Pakastin marjat ämpäreineen ja roskineen. Nypin roskat tarvittaessa pois, kun ottaa marjoja käyttöön tai jos keitän mehuksi, ei roskat haittaa.

Iltapäivällä poutaantui

Itsepäisesti lähdin aamulla metsään. Yöllä oli satanut rivakasti ja metsässä oli märkää sen mukaisesti. Uudelle puolukkapaikalle mennessäni oli kaikki vaatteet märkiä jo viiden metrin rahtuamisen jälkeen. Kuopion Veljen iso aukko on muuttunut vaikeakulkuiseksi, mutta eipä hätää: aukon toisessa laidassa hän on jo aloittanut raivaamisen.

Tarkoituksella jätin poimurin autoon, koska märkää poimurilla kerättyä marjaa en minä ainakaan siivoa. Keräsin puhtaana muutaman litran ja märkien vaatteiden lisäksi myös mäkäräiset alkoivat ärsyttää. Jos metsässä jokin asia ärsyttää, se vie innon metsässä olemisesta tyystin. En enää kuullut lintuja, en nähnyt kauneutta, senkun vain tuskailin purevia ötököitä. Lähdin harmistuneena kotiin. Kotiin päästyäni alkoi sataa ja se vähän lauhdutti mieltäni, kun sade olisi viimeistään häätänyt minut kotiin.

Naapurissa asuva lähisukulainen soitti ja tarjotteli luumuja. Riemumielellä lähdin hakemaan, koska meidän luumusato jää tänä vuonna 4-5 kiloon. 

Sade lakkasi jo luumunhakureissulla ja keräsin vielä karhunvatukat ja pari ämpärillistä omenia kypsymään. 

Jotenkin olemme tänään olleet Papan kanssa väsyneitä ja minä nukuin reilut päiväunet vielä iltapäivällä. Ulkona on lämpöasteita ollut 17 ja ilmankosteus hipoo sataa prosenttia. Ilmako syynä vai vanhuuden raihnaus, että tänään on saanut pakottaa itsensä tekemisiin- jalka ei nouse kevyesti. Nyt istun suihkun jälkeen sängylläni musta kissa sylissä ja kohta otan sukankutimen esille.

Huomenna toisen lomaviikon keskiviikko ja lie luvattu poutaa. Jos huomenna olisi jo pirteämpi olo, yritän lähteä aikaisin nukkumaan.