Itsepäisesti lähdin aamulla metsään. Yöllä oli satanut rivakasti ja metsässä oli märkää sen mukaisesti. Uudelle puolukkapaikalle mennessäni oli kaikki vaatteet märkiä jo viiden metrin rahtuamisen jälkeen. Kuopion Veljen iso aukko on muuttunut vaikeakulkuiseksi, mutta eipä hätää: aukon toisessa laidassa hän on jo aloittanut raivaamisen.
Tarkoituksella jätin poimurin autoon, koska märkää poimurilla kerättyä marjaa en minä ainakaan siivoa. Keräsin puhtaana muutaman litran ja märkien vaatteiden lisäksi myös mäkäräiset alkoivat ärsyttää. Jos metsässä jokin asia ärsyttää, se vie innon metsässä olemisesta tyystin. En enää kuullut lintuja, en nähnyt kauneutta, senkun vain tuskailin purevia ötököitä. Lähdin harmistuneena kotiin. Kotiin päästyäni alkoi sataa ja se vähän lauhdutti mieltäni, kun sade olisi viimeistään häätänyt minut kotiin.
Naapurissa asuva lähisukulainen soitti ja tarjotteli luumuja. Riemumielellä lähdin hakemaan, koska meidän luumusato jää tänä vuonna 4-5 kiloon.
Sade lakkasi jo luumunhakureissulla ja keräsin vielä karhunvatukat ja pari ämpärillistä omenia kypsymään.
Jotenkin olemme tänään olleet Papan kanssa väsyneitä ja minä nukuin reilut päiväunet vielä iltapäivällä. Ulkona on lämpöasteita ollut 17 ja ilmankosteus hipoo sataa prosenttia. Ilmako syynä vai vanhuuden raihnaus, että tänään on saanut pakottaa itsensä tekemisiin- jalka ei nouse kevyesti. Nyt istun suihkun jälkeen sängylläni musta kissa sylissä ja kohta otan sukankutimen esille.
Huomenna toisen lomaviikon keskiviikko ja lie luvattu poutaa. Jos huomenna olisi jo pirteämpi olo, yritän lähteä aikaisin nukkumaan.
