tiistai 31. toukokuuta 2011

Pihatalkoot helsinkiläisessä kerrostalossa

Koska kyseessä on meidän lasten kevään kohokohta, on asia mainittava täälläkin: tänä iltana oli pihatalkoot.
Pari viikkoa sitten ilmaantui rappujen ilmoitustauluille listat, joihin kukin perhe raapusti nimensä ja arvioitujen osallistujien määrän, mikäli aikoi osallistua talkoisiin. Ilmoittautuminen on välttämätöntä sen takia, että taloyhtiön tädit ja sedät osaavat varata talkooväelle riittävästi grillimakkaraa ja juotavaa.
Pihatalkoot helsinkiläisessä suuressa kerrostalossa tarkoittaa kukkapenkkien ja istutusten kohentamista, pihan lakaisua ja haravointia, kiveysten pesua ja kuorikatteen levittelyä pensasistutusten juurille.
Minä kahden pienimmän tytön kanssa kitkimme rappumme viereisen alppiruusupenkin ja levittelimme kymmenen saavillista kuorikatetta kasvien juurille. Neljävuotias oli oikein näppärä ja ahkera ja työn jälki oli ihan yhtä siistiä kuin aikuistenkin jäljiltä.
Ensimmäisen kerran talomme kuusitoistavuotisessa historiassa talkooväkeä oli silmämääräisesti arvioiden yli 30 henkeä. Talossa on 171 huoneistoa liiketilojen lisäksi ja asukkaita yli 340 henkeä. Asukkaiden ainoa yhteinen  "tapahtuma" ovat nämä jokakeväiset pihatalkoot, vaikka esimerkiksi talossa oleva kerhohuone tarjoaisi rajattomasti mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen puuhasteluun. Yhden kerran kerhohuoneella on vietetty kierrätystapahtumaa pienimuotoisen talokirppiksen muodossa, mutta osanotto jäi kaikinpuolin vaisuksi.
Suurin osa talon aikuisista on työssäkäyviä, joten vapaa-ajan riennot vietetään mielummin jossain muualla, kuin oman talon kulmilla.
Kerhohuone on reilun kokoinen avara tila pienine keittiösyvennyksineen ja ruokapöytineen. Tila on kaikkien asukkaiden vapaassa käytössä, mutta avain täytyy hakea kaupungilta isännöitsijätoimistosta. Avaimen kuskaaminen edes takaisin tietysti hillitsee tilan tarpeetonta lainailua.
Viime keväänä järjestimme tyttären lakkiaisjuhlat kerhohuoneella ja tuollaisiin muutaman kymmenen hengen tilaisuuksiin tila onkin omiaan.

Talomme on ns. sekataloyhtiö. Se tarkoittaa sitä, että talo on rakennettu valtion hitas-ehdoin, mutta sisältää  myös vapaarahoitteisia vuokra-ja omistusasuntoja. Olen itse vuosien mittaan ollut oikein tyytyväinen tähän asumismalliin, koska monenlainen hallintasuhde asuntoihin tuo kuitenkin napakkuutta yhteisten asioiden hoitoon, eikä kenenkään intresseissä ole jättää paikkoja rempalleen. Sen kyllä ymmärrän, että omistusasunnon haltijoita harmittaa joidenkin vuokra-asujien välinpitämättömyys yhteisten asioiden ja tilojen hoitoon. Kaikkien edun mukaista kun olisi, että talon arvo säilyisi, eikä vuokra- ja vastikekulut nousisi kohtuuttomiksi lisääntyneiden hoito-ja huoltokulujen takia. Jokainen rikottu ikkuna ja töhritty seinä kun maksetaan jokaisen lompakosta.
Asukkaiden vähäinen vaihtuvuus kertoo siitä, että tässä talossa asukkaat viihtyvät. Niin mekin.

Perushoitaja evp

"Työlistalla" tälle päivälle lukee vain "pihatalkoot" ja muistutus Maatalouskoululaisen mummolaanlähdöstä. Aamuyöstä alkaen on tullut vastaan listan ulkopuolisia hommia.
Muutaman minuutin yli neljä aamuyöllä puhelimeni soi. Näin, että naapurin pappa soittaa. En saanut selvää, mitä hän sanoi, mutta menin hänen ovensa taakse. Kohta hän soittaa uudelleen ja sanoo, että yrittää avata minulle oven.
Naapurin papalle oli yön aikana noussut korkea kuume ja olo oli muuttunut niin huteraksi, ettei hän tahtonut pysyä jaloillaan. Pitkän tovin hän sai taistella ovea auki.
Talutin hänet sängylle ja rupesin selvittelemään, mistä on kyse. Ambulanssia siinä sitten tarvittiin, kun sydänkin löi reilusti lisälyöntejä ja ensihoitajat mittasivat lämmöksi yli 39.
Minua on ennenkin ärsyttänyt ja ärsytti nytkin (lievästi), että avun soittamisesta lähtien asenne auttajilla on "no tullaan katsomaan, mistä on kyse". Kun on yli kahdeksankymppinen, yksinasuva vanhus, jolla ei jalat kanna, on kuumeessa ja sydän lyö mitä sattuu, niin sairaalaanlähdön tarpeellisuutta pohditaan pitkään ja hartaasti. Ymmärrän kyllä hoitajana taustatietojen keräämisen ja huonokuntoisuuden syiden selvittelyn tarpeellisuuden, mutta aprikointi, "jos kuitenkin vielä pärjäisi aamuun asti kotona ja menisi sitten omalle terveysasemalle" on jotenkin käsittämätöntä täällä suurten potilaslukujen luvatussa maassa.
Siis niin säälin näitä vanhoja, joiden lähin omainen on vaimovainaan sisaren poika.
Vastaisen varalle pappa antoi hoteisiini kotiavaimensa.


Olin illalla ajatellut nukkumaanlähtiessä, että olisipa kiva herätä aamulla tosi aikaisin, niin näkisi auringon nousun ja aamun valkenemisen. Tuli siis herättyä aikaisin.
Puoli seitsemältä heräsi eskarityttö ja valitteli korvaansa kipeäksi. Korva oli oireillut pari viikkoa sitten ja oli rauhoittunut parin päivän kipulääkkeiden syömisellä. Nyt en jäänyt enää arvelemaan, vaan tilasin heti kahdeksalta omalta terveysasemalta hänelle lääkäriajan. Aika saatiin jo yhdeksäksi, joten koululaiset hätisteltyäni käväisimme Lauttasaaressa. Onneksi tulehduksen merkkejä ei näkynyt, mutta ruinasin kuitenkin tytölle reseptin omaan Ventoline-pulloon, koska olin antanut talvella veljen pullosta yöyskään helpotusta. Lasten hengitystieinfektioihin, joihin liittyy yskää tai keuhkoputkien ahtautumista, antaa nopean avun parina päivänä otettu Ventoline mixtuura. Monet lääkärireissut olen säästynyt, kun on ollut kotiapteekissa Ventolinea varalla.

Näköjään lääkärireissumme aikana on selvinnyt taipaleelle myös mummolaanmenijä. Lapsenlapsi ehdottelee keinumaanmenoa, välipalaleipomuksia mietiskelen toisella aivopuoliskolla. Palaan siis arkijärjestykseen.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Mies ikävöi töihin

Täällä odottelee syöjiään parista kilosta jauhelihaa tehty vanhanaikainen jauhelihakastike, kattilallinen keitettyjä perunoita ja kolmen litran kattilallinen keitettyjä vihanneksia.
Olin mukamas menossa "päiväunille", kun satuin kulkemaan keittiön läpi ja hoksasin, että kas, kohtahan tänne pölähtää lauma nälkäisiä, että laitetaanpas tuo ruoka ensin ja mietitään sitten niitä nokosia.

Maatalouskoululainen tuossa "tankkaa" lapsenhoitoa, kun ikävöi jo etukäteen siskontyttöä. Huomenna pitäisi kymmeneltä sen isomman tytön olla Kampin linja-autoasemalla nousemassa Mikkelin autoon, mutta tuolla menolla on matkakassissa vain punajuuren siemeniä, jos ei motivoidu kaivelemaan rytkyjään kasaan. Väitti minulle, että ei aio mummolassa omia vaatteitaan pitää, että käyttää vain mummolan vaatteita.

Papalla on huomenna Mikkelissä syöpätutkimukset ja lääkärin tapaaminen, niin kyytimieheksi lähtevä enoni on luvannut poimia myös yhden piikarengin linja-autoasemalta talteen.

Mies on hyvin turhautunut. Hän sanoi, että on raskasta, kun ei voi mitenkään olla hyödyksi yhteiskunnalle...
Hän joutuu siis olemaan neljä viikkoa niin sanottu kesälomalainen. Kun Tirtettakaan ei juuri enää kaipaa perässäjuoksijaa pihassa, niin miehen lomapuuhat ovat näin ensi alkuun lähinnä roskien raijjaamista ja huomiseniltaisia taloyhtiön pihatalkoita. Keskiviikkoiltana on Seurasaaressa Kristillisen koulun kevätjuhla ja sinne usutin miestä lähtemään vaikka pikkutyttöjen kanssa. Kun lauantaiaamuna on muiden koulujen kevätjuhlat, jään suosiolla päivystämään kotiin. Kuudet kevätjuhlat lähes samoihin aikoihin ratkaistaan järkevämmin niin.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Karhu liikkeellä Vuojalahden kylällä

Äitini soitti mummolasta. Kyseli, josko ensi vuoden yhdeksäsluokkalaista poikaa hotsittaisi tulla mummolaan kesärengiksi. (Se on juuri se poika, joka viikon kuvassa tulee voltilla mummolan katolta. Muuten onkin sitten rauhallisuuden tyyssija, se poika.)
Mummo kyselee puunhalkomiskonetta lainaan ja olisi sitä puusavottaa vielä jäljellä, ruohonleikkuuta, tavaroiden kantamista paikasta toiseen. Takakuistin kalusteetkin ovat vielä yläaitassa! (Mietin vain, kukahan ne syksyllä sinne raahasi, jyrkkiä aitanrappusia pitkin.)
Eilenillalla oikeastaan tuli jo esille tämä mummolaanpääsyn tarpeellisuus, kun mamma käski pojan voidella itse leipänsä. Poika parahti mahdottoman tehtävän edessä, että "minä kyllä lähden mummolaan, siellä ei ikinä tartte voijella ite leipäänsä, mummo jaksaa aina voijella". Eli ihan tilauksesta mummo kyseli leivänsyöjää rengikseen. Saattaa poika lyöttäytyä Pikkuveljen kyytiin loppuviikolla, jotta loppuu tämä kaupunkielämän kurjuus.
Maatalouskoululainen lähtee näillä näkymin jo tiistaina mummolaan piikarengiksi.


Mummo kertoi puhelimessa mahtavan jutun! Reilun kilometrin päässä olevan naapurin pihaan oli eilen tullut tallustelemaan mukavan kokoinen karhu. Koko talon väki oli saanut ihastella vierasta pitkän tovin ja maantiellä ohikulkevalle rekalle oli karhu esitellyt mahtavuuttaan nousemalla takajaloilleen. Minähän olin ihan riemusta revetä, kun ei  ihan joka vuosi niillä kulmilla karhuja tapaa.
Silloin kun mummolla ja papalla oli vielä karjalankarhukoira Eetu, oli pellonreunassa kuljeskellut karhu saanut Eetun aitauksessaan ihan pois tolaltaan. Jäljet varmistivat kävijän, kun mummo oli käynyt ihmettelemässä ensin, mikä koiraparalle oikein tuli.
Tänä aamuna mummoa ja pappaa oli ihastuttanut takaoven viereisessä heinikossa äännellyt fasaani. Fasaani on niillä korkeuksilla ymmärtääkseni ihan viime vuosien tulija, koska en muista lapsuudestani koskaan edes puhutun fasaaneista. Täällä olen nähnyt fasaaneja Pirkkolan urheilupuiston metsikössä.

Riitan puutarhablogissa kerrottiin marjatuomipihlajasta ja ihastuin kasviin oitis. Kysäisin sitten mummolta, mahtaako Lautakankaan pihapiiristä tuota löytyä, kun ei ole koskaan tullut puheeksi. Mummo kertoi, että Eetu-koiran aitauksen paikalla sitä kasvaa, on ollut jo vuosikaudet, mutta marjat menevät oikopäätä parempiin suihin, kun alkavat kypsyä. Nyt mummon kanssa hioimme strategiaa marjojen kypsyttelyyn verkon alla, jotta pääsisimme marjoja maistamaan. Lisäksi mummo kertoi puun juurella olevan hurjasti "hyötyjä", joita varmasti istuttelemme paremmin valikoidulle kasvupaikalle. Sopivaa rinnettä kun mummolan pihalta löytyy.

Mustikka kukkii kovasti mummolan riihimetässä, mutta nyt saisi ilmat lämmitä, ettei käy mustikkasadolle kalpaten.
Muistaessani käyn tässä välissä hakemassa Cittarista pitkän punajuuren siemeniä. Mummo niitä kaipaili, kun pyöreiden siemeniä on vaikka kuinka ja Kangasniemeltä oli jo siemenkaupan varastot ehtyneet.

Menkää porkkanamaitanne kitkemään, kellä sellainen on. Siinä hommassa ei pyhäpäivän rauha häiriinny.

Mummon ja papan tuulimylly

Maatalouskoululainen nukutti illalla mummon sängynpuoliskolle pienen tytön. Sirkkelistä ei ollut tietoakaan. Sitten mummo kömpii viereen ja pappa jää vielä katsomaan potkupalloa televisiosta. Melska nukkuu hievahtamatta niin kauan, kun huoneessa majailee puoli tusinaa pallon perään huutelijaa, mutta kun peli loppuu, pappakin kömpii sänkyyn ja torppa hiljenee, alkaa mummon vieressä kieppua puuskaisessa tuulessa pyörivä tuulimylly.
Kahteen asti mummo huisketta katselee ja sitten siirtyy peittonsa ja tyynynsä kanssa sohvalle. Samassa alkaa Tirtetta yskiä leluhuoneessa ja mummo kuuntelee, pitäisikö nousta antamaan lääkettä. Yskä laantuu, tuulimylly rauhoittuu papan karhunmurinaan ja mummokin nukahtaa sohvalle.

Kuinkahan ovat mahtaneet Meskan isä ja äiti saada unen päästä kiinni Tallinnassa?  Melskan äiti soitti illalla, että olivat nautiskelleet kylvystä. Sitten olivat vetäneet tulpan ammeesta ja huomasivat samalla, että lattiakaivo oli tukossa ja kaikki pesuvedet olivat valuneet kylpyhuoneen ja hotellihuoneen lattialle. Lattialla olivat olleet kaikki kassit ja tavarat ja ne uiskentelivat nyt vedessä. Huoneen puhelin ei toiminut ja tytär oli löytänyt yhdet kuivat housut, yöpuvun housut, jotka jalassa oli mennyt hakemaan henkilökuntaa hätiin.
Hotellista oli löytynyt heille vapaa huone. 13. kerroksessa oli ollut vapaana 80:n neliön sviitti, jonne heidät opastettiin ja märät vaatteet vietiin kuivuriin. Tytär kertoi, että siellä he nyt miettivät, missä huoneessa olisi mukava istuskella ja odotella housujen kuivumista. Kehoitin testaamaan sviitin kylpyhuoneen. Sillä oli kuulema kokoa enemmän, kuin heidän alkuperäisellä huoneellaan.
Harmittelin, kun en ollut houkutellut heitä varaamaan huonetta kahdeksi yöksi. Nyt olisi saanut asua hotellissa ihan koko rahan edestä. Toivottavasti ovat nauttineet kunnolla, eikä lapsen ikävä ole häirinnyt rentoutumista.
Melska ainakin on ottanut kaiken ilon irti mummolan yökyläilystä.
Nyt sitten jäämme odottelemaan mustikkavalkosuklaata ja juustotankoja tuliaisiksi.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Sirkkeli yökylässä ja siivousta naapurin puolella

Jääkaapin ovessa olevan "juoksulistan" mukaan tänään piti olla hyvin hiljainen päivä, mutta äsken (klo 18) ehdin syömään kunnolla ensimmäistä kertaa. Eipä silti, kyllä minulla vararavintoa piisaa ja tarjosi naapurin pappa Coca-Colaa ja teevadin kokoisen wienerleivän, joka oli koristeltu vaniljakreemillä, mandariinilohkoilla ja kirsikoilla.

Olin  siis taas (miten niin taas, viimeksi olin joulukuussa) silittämässä naapurin papan paitavarastoja. Lisäksi laittelimme huonekalujen jalkoihin huopalappuja, ettei tule laminaattiin naarmuja. Kiristin  ruokapöydän jalan kiinnitysruuvin ja ompelin yhden napin. Wienerinsyömisen jälkeen imuroin, pesin lattiat ja pyyhiskelin pölyjä.
Silloin viime siivousreissullahan posautin papan imurin. Nyt pappa oli käynyt imurikaupoilla.

Meillä riitti paljon jutusteltavaa, eikä kotoakaan tullut yhtään avunpyyntösoittoa. Tosin kerran naapurin papan ovikelloa rimputettiin ja lauma meidän ipanoita kysyi, saako pihan jätelavalta ottaa toisten hylkäämää romua.
Passitin heidät oitis palauttamaan löytönsä lavalle, koska nyt yritän pitää tavaravirran suunnan meiltä ulospäin.
Parvekkeella lojuu vielä iso kasa rikkinäisiä tavaroita, jotka iltapuhteella roudaamme lavalle, kunhan ensin saa raivattua pyykkikoribarrikadin parvekkeen oven edestä pois.

Maatalouskoululainen on saanut leikkiä tänään yh-äitiä ihan urakalla. Hän lähti Melskan ja Tirtetan kanssa käymään Kampin Lidlissä tarkoituksenaan ostaa halpaa jäätelöä ja palauttaa pussikaupalla pulloja. Pullot he unohtivat viedä ja jäätelökään ei ollut heidän mielestään halpaa.  Jotakin täällä livotaan, että kai he jäätelöä sitten ostivat.

Lapsenlapsen vanhemmat menivät nukkumaan yhden yön Tallinnan hotelliin. Melska on oppinut, että jos omassa sängyssä nukkuminen alkaa harmittaa, isin ja äidin sängyssä nukkuu paremmin. Viime viikkoina tytär on muutamana aamuna tuonut lasta hoitoon silmänympärykset mustilla renkailla huonosti nukutun yön jälkeen.
Hän käyttää kuvaavaa ilmaisua, jos lapsi on yöpynyt heidän keskellään, vaikka vain osan yötä: on kuulema kuin sirkkeli olisi sängyssä. Illalla meillä väännetään kättä siitä, pääseekö sirkkeli mummon vai Maatalouskoululaisen viereen.

Olen ollut hurjan tyytyväinen niihin pesupalloihin. On ihan uskomatonta, että puhdasta pyykkiä tulee niin edullisesti. Maatalouskoululaisen "Dimexit" eli suojavaatteet tuli myös puhtaaksi, vaikka työvaatteiden lika on  haasteellista mille hyvänsä pesuaineelle.

Nyt pitäisi houkutella sisälle yksi nelivuotias tyttö, joka on ulkoillut tänään noin kahdeksan tuntia.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Ekologista pyykinpesua - EcoBalls koekäytössä

Pikkuveljeni toi eilen Verkkokauppa.comista minulle mielenkiintoisen tuotteen. Lontoolaisen Ecozone-yrityksen ekologinen vastaisku ympäristöä kuormittaville pyykinpesuaineille on selvästikin tutustumisen arvoinen tuote.

Testasin Ecoballs 150 - pesuainepalloja, jotka sisältävät kemikaaleja, jotka ovat miedompia kuin tavallisten pyykinpesuaineiden tehoaineet, eivätkä ne ole myrkyllisiä tai ympäristölle haitallisia.
Kun pallot laitetaan veteen, niiden sisältämistä kalsiumkarbonaatista ja natriumkarbonaatista vapautuu negatiivisia ioneja, jotka nostavat veden pH-arvon yli kymmeneen, jolloin vesimolekyylit aktivoituvat. Aktivoituneet vesimolekyylit tunkeutuvat vaatteen kuitujen läpi ja heikentävät vaatteen ja lian välistä sidosta, jolloin lika irtoaa vaatteista. Korkea pH-arvo lisäksi tappaa bakteereja.
Ongelmallisiin tahroihin, kuten mehu,-hedelmä,-kahvi- tai veritahroihin pesupallot eivät tehoa, mutta "perusnuhjaantuneisiin" vaatteisiin pallojen teho oli hämmästyttävän tehokas. Pakkauksessa tulee mukana myös tahranpoistoaine (45ml), jota en joutunut vielä ensimmäisten koneellisten aikana edes käyttämään.
Pesupallojen sisällä on kemikaalipellettejä, joista vaikuttavat aineet liukenevat pesuveteen. Pallot onkin muistettava nostaa käytön jälkeen kuivumaan, jolloin niiden käyttöikä on luvatut 150 pesukertaa.

15,90 euroa maksavassa pakkauksessa tulee tahranpoistoaineen ja kahden pesupallon lisäksi myös yhdet vaihtopelletit. Pakkauksessa on erittäin selkeät suomenkieliset käyttöohjeet. Pellettien täyttöpakkauksen hinta erikseen ostettuna on 13,90e ja ne riittävät 180:n pesukertaan.

Koska suhtaudun hyvin kriittisesti lupaukseen ekologisuudesta, voin tuotetta käytettyäni listata joitakin periaatteita, jotka hyvin täyttävät ekologisen pesuaineen kriteerit, jos emme halua pestä pyykkiämme pyykkilaudalla ja hiekalla hangaten:
- vaikuttavat aineet ovat vähemmän haitallisia ympäristölle, kuin tavallisten pyykinpesuaineiden
- koska tuotteesta ei jää jäämiä vaatteisiin, voidaan käyttää hyvin lyhyitä pesuohjelmia, periaatteessa ei tarvittaisi edes huuhteluohjelmaa
- huuhteluainetta ei tarvita, vaatteet jäävät pesun jälkeen pehmeiksi ja tuoksuvat raikkaan puhtaalle
- tuotteen käyttö säästää myös sähköä ja jopa 80% pesuainekustannuksia
- pakkauslaatikkokin on valmistettu 95% kierrätysmateriaalista.
Tuotetta ei ole testattu eläimillä, eikä sisällä eläinperäisiä valmistusaineita.

Vasta pitempiaikaisen käytön jälkeen selviää, tarvitaanko esimerkiksi valkopyykin kanssa silloin tällöin valkaisuainetta. Tuoteselosteen mukaan valkaisuainetta voidaan käyttää pesupallojen kanssa yhdessä.
Tuote sopii myös allergisille ja on saanut Iso-Britanniassa allergiajärjestön hyväksynnän.

Perheemme, jossa pestään viitisen koneellista pyykkiä päivässä ja jossa kannetaan kaupasta 5-6 kiloa pyykinpesujauhetta kuukaudessa, siirtyy toistaiseksi käyttämään tätä tuotetta. Tarvittaessa likaisempiin vaatteisiin käytän joko tuotteen tahranpoistoainetta tai perinteistä pyykinpesuainetta. Huuhteluaineita on ole muutenkaan käyttänyt juuri koskaan. Tahrojen tehokasta puhdistamista edesauttaa myös niiden välitön huutelu vaatteista.
Olin yllättynyt tuotteen tehosta ja voin suositella sitä kaikenlaisille pyykkäreille varauksetta.
Tuotteen oikean käytön vuoksi on tärkeää lukea pakkauksen ja tuoteselosteen tekstit tarkasti ja säilyttää molemmat.
Tuotetta voi ostaa paikan päältä Verkkokauppa.comista tai tilata postitse suoraan kotiin.
(Varmista saatavuus etukäteen, tuotteen suosio on kasvussa.)

Raihnaisen hoitajan laastareidenmaalaus

Tirtetta halusi maalata vesiväreillä. Hän pyysi äidin antamaan vettä. Sanoin, että tule ottamaan kuppi, niin näytän, miten vessan raanasta saat otettua itse vesivärivettä.
- "Mulla on niin kädet ja jalat kipeet. Polvia kirvelee ja tää jalka on niin kipee."
Tirtetta istuu ja sivelee kinttujaan ja näyttää todella raihnaiselta.
Sanoin, että "mitähän lääkettä sinulle pitäisi antaa, kun sinä olet noin sairas?"
- "Varmaan jotakin Ibumaxii" oli Tirtetan sukkela vastaus.

Vesikupin saatuaan hän alkoi hoitaa reippaasti isin mustelmia ja "pipejä" vesiväreillä maalatuilla tarralapuilla.
Kohta pääsee lähtemään töihin hyvin laastaroitu isi.

Ekaluokkalaisemme menee kristilliseen kouluun

Mitä ajattelisit koulusta, jonne vanhemman ominaisuudessa mentyäsi jokainen vastaantuleva opettaja tervehtisi sinua hymyllä, halauksella ja siunauksen toivotuksella? Samoin keittiön emäntä kapsahtaisi kaulaasi ja toivottaisi tervetulleksi.
Meillä on jonkun vuoden ollut etuoikeus muutamalla lapsella käydä koulua Suur-Helsingin Kristillisessä koulussa Pasilassa. Jos koulu olisi lähempänä, sinne varmasti pääsisivät myös ne nihkeästi aamulla heräävät koululaiset, mutta kahden raitiovaunun ja vajaan tunnin koulumatkan selvitäkseen, lapsen täytyy jaksaa herätä joka kouluaamu tappelematta kohta seitsemän jälkeen.
Koulun ilmapiiri on ainutlaatuinen ja vastaavaa en ole tavannut missään muualla. Kun avaat oven kouluun (koulu toimii entisen päiväkodin tiloissa rauhallisella asuinalueella Länsi-Pasilassa), koulun levollinen, siunaava ilmapiiri rauhoittaa liikenteessä levottomaksi käyneen mielesi.
Veimme eskarilaistyttöä tutustumaan ensi syksyn opettajaansa ja muutamiin koulutovereihinkin. Näillä näkymin ekaluokalle tulee 3 tyttöä ja 2 poikaa. Ensi syksyn kakkosluokalla on 3 poikaa. Luokat ovat yhdysluokkia, eli ensi vuoden ykkös-kakkosluokalla on 8 oppilasta, ellei kesän aikana tulee lisää lapsia.
Opettaja oli niin ihana, kuin vain pienillä koululaisilla voi olla.

Koulupäivä alkaa aina koko koulun yhteisellä rukous- ja ylistyshetkellä. Tänä aamuna ekaluokan opettaja piirsi taululle suuren sydämen ja kertoi, että Jumalan sydämeen me mahdumme kaikki ja Jumala tietää meidät nimeltä, vaikka emme olisi itseämme Jumalalle esitelleetkään.

http://62.237.4.95/evebit/suhenkoulu/

Koulun koko toiminta perustuu vapaaehtoisten tukijoiden lahjoihin. Myös seurakuntia on asettunut koulun rinnalle ottamaan taloudellista vastuuta.
Jos kristillinen koulutyö on sydäntäsi lähellä, käy tutustumassa koulun sivuihin.

Kun aikoinaan meidän Maatalouskoululainen pääsi tähän kouluun ja häneltä kysyttiin, miten kuvailisit juuri tätä koulua, hän sanoi: "se koulu on niinkuin tulisi kotiin".

Minulle äitinä merkitsee hyvin paljon se, että lapseni opettaja pystyy rakastamaan lapsia ja muitakin kuin omiaan.
Tästä rakkauden ilmapiirin ympäröimästä koulusta olisi niin paljon kerrottavaa, että on vaikea valita, mistä kirjoittaa.
Niistä lapsistani, jotka ovat tätä koulua käyneet, minun ei ole koskaan tarvinnut kantaa huolta, onko heillä varmasti hyvä olla koulussa. Siinä koulussa on hyvä olla myös vanhempien.

torstai 26. toukokuuta 2011

Miksi karttelen mieheni bussikyytiin joutumista?

Huomasin mielenkiintoisen asian. Aloitin tämän höpinäkirjoittelun ajatuksella, että kokoan päivän tapahtumia suurperheestä ja mieltäni askarruttavista aiheista. Blogin hakusanoiksi määrittelin mm. "suurperhe", "kotiäitiys" "lapsiperhe" ja "maallemuutto". No eilen huomasin, että eniten lukijoita on haalineet ne kirjoitukset, jotka kertovat bussinkuljettajamiehestäni! Asiasta voisi vetää johtopäätöksen: jos kaipaan lukijamäärien kasvattamista, kannattaisi keskittyä miehen edesottamusten kuvaamiseen. Aika tarkkaan olen selostanut ylitöihin lähtemisen, yöllä töistä kotiutumisen, evästäydennyspalvelun toiminnan, vapaa-ajan harrasteet pullojenkeruun alalla tai syvälliset keskustelut nelivuotiaan tyttären kanssa.
Voisin tietysti mennä viikonloppuna yhdeksi yöksi hänen kyytiinsä keräämään aineistoa blogitekstiä varten.
Mitä matkustajat hänelle puhuvat, kuinka hän selviää työstään, mitä auto oikuttelee, kuinka paljon myöhässä hän lähtee päätepysäkeiltä ajoon, putoaako kännykkä varikon vessassa vessanpyttyyn, mitä hän syö ruokatunnillaan.
Joskus olen "joutunut" hänen kyytiinsä, kun olen ollut tulossa lasten kanssa neuvolasta. Sen jälkeen olen yrittänyt vältellä hänen kyytiinsä "joutumista".
Kävi nimittäin niin, että ollessani mieheni kyydissä, joku naismatkustaja alkoi purkaa pahaa mieltään kuljettajaan, kun tämä pyysi matkalippua näytille. Nainen siis oletti voivansa matkustaa ilman lippua. Kun naisen suusta pääsi toinen pahansuopa lause, minä nousin jo uhkaavasti paikaltani seisomaan. Näin miehen vilkaisevan taustapeiliin. Mies tietysti hoiti tilanteen maltillisesti ja matkustajakin näytti suopeasti lippunsa, mutta minä olin viittä vaille hyökätä naisparan kimppuun tätä läksyttämään, että "minun miehelleni et huuda". En siis katso olevani kykenevä matkustamaan julkisessa liikennevälineessä, jos kuljettaja on aviopuolisoni. Adrenaliinitasoni saattaa nousta vaarallisesti ja olen vaaraksi muille matkustajille.
Ehkä kuitenkin jätän kertomukset miehestäni kirjoittelun makupaloiksi.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Päiväkoti Laivurin kevätjuhla

Tässä kaupunginosassa on aika monta päiväkotia, koska alueella asuu paljon lapsiperheitä. Meidän talossammekin toimii yksi ja lisäksi yksi ryhmäperhepäivähoidon yksikkö. Koska talomme päiväkodissa ei ole nyt muutamaan vuoteen enää ollut esikouluryhmää, on kahtena vuotena peräkkäin meidän eskarilaiset saatettu koulun lähellä olevaan Laivuriin.
Laivurista kuulee "kylällä" puhuttavan pelkkää hyvää. Se jo kertoo jotakin päiväkodin ilmapiiristä, että sama henkilökunta tekee hedelmällistä työtä yhdessä vuodesta toiseen. Laivuri on siinäkin mielessä positiivinen poikkeus helsinkiläisten päiväkotien joukossa, että siellä ruoka valmistetaan paikan päällä. Sen kyllä sitten lastaan kotiinhakeva vanhempikin kuulee, että päivä toisensa jälkeen ruoka on ollut erittäin hyvää. Tiedän ruokaa näkemättä ja maistamatta, että meidän eskarilaiset ovat saaneet monipuolista, terveellistä ja maukasta ruokaa.
Harvassa perheessä syödään joka päivä yhtä esimerkillisesti.

Tänä iltana soin Tirtetalle mahdollisuuden päästä kurkistamaan päiväkodin juhlahetkeen. Hän suorastaan imi laulut, leikit ja tanssit. Neljävuotiaan kiinnostus oli herpaantumaton. Kun joku ohjelmanumero loppui, hänellä oikein jaloissa kipristeli, kun olisi tehnyt mieli päästä toisten mukaan esittämään.
Esitysten teemana oli kesä ja meri ja juhlahuone oli koristeltu kullankeltaisin auringoin ja keltaiset ohuet kankaat katonrajassa olivat kuin auringonsäteitä.

Päiväkodin lapsiryhmän istuessa esimerkillisesti paikoillaan juhlassa, he näyttivät suurelta sisarusparvelta.
Monet lapsista olivat viettäneet useamman vuoden elämästään tässä päiväkodissa ja yhdeksi vuodeksi esikouluun tulleet olivat myös sulautuneet joukkoon. Ryhmä toimi niinkuin iso joukko siskoja ja veljiä, toisiaan huomioiden.

Minulle lasten juhlat ovat aina sikäli hankalia, että minulla on taipumus liikuttua kovasti. Lapset eivät aina ymmärrä, "mitä järkeä on itkeä kevätjuhlassa". Ehkä lapsen varttuminen, taitojen karttuminen, persoonan kypsyminen, elämänilon loiste on niitä asioita, jotka saavat silmät kostumaan. "Kirsikkapuiden alla" -laulun aikana alkoi tehdä kuivat silmät tiukkaa jo muillakin vanhemmilla.

Eskarilaisen todistuksessa luki:
"Lapsenmieles iloinen ja avoin
mukanasi vie
minne kulkevikin elämäsi tie".

Pieni ja hyvin kaunis virstanpylväs on kuusivuotiaan elämässä saavutettu.

Kohta on ikävä suomalaisia marjoja

Tämänaamuinen ykkösuutinen oli minulle, että suomalainen marja loppuu kaupoista ennen uutta satokautta.
Ensimmäinen reaktio minulla oli tietysti riemunhihkaisu, että "olen sittenkin ollut oikeassa, että marjatilan perustaminen olisi tulevaisuuden ala."
Helsingin Sanomien nettisivujen artikkelissa mainittiin, että jopa viinimarjoista tulee pulaa. Kotimainen vadelma oli loppunut jo ennen joulua, mustikka ja puolukka loppuu varmaan tämän julkisuustohinan johdosta lähiaikoina, kun kaikki marjansyöjät rynnivät kauppoihin täydentämään varastojaan.

Luulen, että tämänlaiset uutisoinnit antavat yrityssuuntaansa pohtiville uutta intoa toteuttaa haaveensa suomalaisten marjojen keräämis-, käsittely- ja jalostusyritysten perustamiseen. Jo pelkkä lause "marjojen talteenpoimimisessa oli viime satokaudella ongelmia" on hyvin suuri häpeä suomalaisille.

Niin kauan, kuin emme pysty hyödyntämään oman maan satoa edes kotimaan kulutukseen, on turha haikailla ulkomaiden markkinoista.

Minun ihannepiha kaupungissakin olisi istutettu täyteen yksinomaan hyötykasveja. Tällä hetkellä taloyhtiöt ovat miettimättä valmiit investoimaan kymmeniä tuhansia euroja vuodessa pihan erilaisten koristepensaiden ja kasvien  hankintaan ja hoitamiseen.
Helsingin historiankirjoista löytyy upea kuva sotavuosilta. Linnanmäen rinteet on istutettu täyteen perunaa.
Voi kun ilman sotaa saisi kaupunkilaisten silmät avautumaan, mikä on meille tärkeintä.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Suurperhe asuu kerrostalossa keskellä Helsinkiä

14 henkeä, 105,5 neliötä ja kerrostalon toinen kerros. Jos vastaan kyselijöille, kuinka perheemme asuu, on perusvastaus tämä. Se antaa aika paljon sijaa mielikuvitukselle ja aika paljon mielikuvitusta tarvitaankin, että tämän huushollin väki aamuisin löytää tiensä ulos kotiovesta.
Keskimääräinen asumisväljyys Suomessa on tämän vuoden tietojen mukaan 39 neliötä henkeä kohti, mutta helsinkiläisraukoilla keskimäärin vain 34 neliötä. Oikeassa elämässä en taida tuntea ainuttakaan lapsiperhettä, jossa asumisväljyys olisi tuota luokkaa. Toki tunnen yhden hengen talouksia, joissa tilaa on yli sata neliötä henkeä kohden. Jos laskin oikein, meillä asumisväljyys on 7,5 neliötä asukasta kohden.

Joku vuosi sitten mies vielä saattoi vieraiden kuullen vaikertaa, että "meillä pitäisi olla tilaa vähintään 300 neliötä, jotta riittäisi". Nyttemmin hän on moiset puheet ymmärtänyt lopettaa, kun totuus iskee päin naamaa joka yö etsiessä omaa sänkyä olohuoneen nurkasta. Jos tällainen lauma raavaita akkoja ei saa pidettyä sataa neliötä järjestyksessä ja ojennuksessa, on silkkaa hulluutta haaveilla kolmesta sadasta.
Valoittaakseni käytännön tasolle miehen kulkua kello kolme yöllä ulko-ovelta omaan makuupaikkaan, saatte varmaan todentuntuisen kuvan suurperheellisen isän elämän haasteista työmaan ulkopuolella.

Kun mies avaa ulko-oven, iskee sisältä trooppisen kostea henkäys, niin että silmälasit huurtuvat kahdeksi minuutiksi. Niitä mies siinä sitten kuivattelee ja miettii strategiaa, kuinka selvitä "tekolonkillaan" eteisen lattialla mahdollisesti lojuvista parittomista kengistä. Parittomista sen takia, koska aamulla jokainen tässä huushollissa etsii toista kenkäänsä.
Jos lattialla ei sattuisikaan olemaan kenkiä, siinä on suurella todennäköisyydellä vähintään kolme sählymailaa ristissä ja muovirunkoinen maalirakennelma vie puolet eteiskäytävän leveydestä. Sen toisen puoliskon nielaisee kohta ovelta levittäytyvät kaksi täyskorkeaa hyllyä, jotka oikeasti ovat kirjahyllyjä, mutta meillä toimittavat "kenkäkaupan" virkaa. Ja tarkoitus olisi, että jokainen kenkäjalkainen sisälletulija asettaisi kenkänsä sinne hyllyyn.
Ensimmäinen makuuhuone on heti kohta oikealla ja siellä pesii tällä hetkellä kaksi isoa tyttöä. Huone on EU-säädösten vastaisen kanakopin kokoinen. Se huone on huushollin rauhallisin, koska sieltä on pisin matka keittiöön ja olohuoneeseen, jossa suurin osa elämästä eletään.
Seuraavassa huoneessa, jota isi nimittää "peliluolaksi", asuu kaksi miehen kokoista poikaa. "Peliluola-aineksia" on vain PS3:n ja tietokoneen verran, mutta jos pelikoneelle jonottaa viisikin poikaa, on tunnelma usein luolantuoksuinen.
Poikien huonetta vastapäätä on "iso vessa" ja sen yhteydessä ainoa suihkumme ja suihkun takaa löytyy sauna.
Kuten kaikki tietävät, sauna toimittaa nyt tavaravaraston virkaa ja tyhjenee sitten, kun starttaamme juhannuksena mummolaan. (Kiukaasta on tietysti sulakkeet pois päältä.)
Poikien huoneen jälkeen käytävän tilasta haukkaa puolet suuri valkoinen, lähes ovettomaksi käynyt kaappi, jota olen alkanut nimittää "takkikaupaksi". Kaapin metrisellä tangolla on erikokoisia takkeja, joista valkataan, kun joku tarvitsee "uutta".

Kaapin jälkeen on vanhimman pojan huone. Sen huoneen edessä on muutaman neliön "aukio", jota mieheni kutsuu "halliksi". Paikka olisi tyhjänä aukio, nyt se on liikennesumppu.
Pitkä käytävä päättyy "pikku vessaan", jonka jatkeena on kotimme ylpeys, kodinhoitohuone. Sen ovi on viety kellariin, jotta kodinhoitohuoneeseen sopii tulemaan sisään täysinäinen pyykkikori kädessä. Nyt harmillisesti ison tilan haukkaa epäkuntoinen isohko jenkkipyykkärini, johon sattuneesta syystä jäi 700 euron remontti tekemättä. Se jättiläinen odottaa sopivia miehiä, jotka saan lahjottua kuskaamaan sen ihan mihin tahansa haluavat viedä. Rakas kiinalainen pyykkikoneeni on kuuliaisesti siinä vieressä.

 Seinällä on tämän huushollin murheenkryyni, ilmastointikaappi. Sitä on liki 17 vuoden aikana käynyt katselemassa ja tonkimassa ja sen ääressä puhumassa niin iso joukko miehiä, että luulisi olevan vähintään pyhiinvaelluspaikasta kyse.
Sen ilmastointikaapin ikuinen perusongelma on veden kertyminen kaapin pohjalle. Se on sinänsä mysteeri, koska kaapin pohjalta lähtee poistoputki lattiakaivoon. Niitä vesilätäköitä ovat ne miehet käyneet ihmettelemässä ja minä luuttuamassa. Se vesi siellä kaapissa selittää myös kotimme yöaikaisen trooppisuuden.

Pikkuvessan oven oikealla puolella on ovi suurimpaan makuuhuoneeseen, jota erheellisesti kutsutaan edelleen "leluhuoneeksi". Oikeastaan sen pitäisi olla "sänkyhuone", koska siellä on kaksi kerrossänkyä ja Tirtetan sänky, josta täytyy aika pian luopua ihan käytännön syystä: neljävuotias alkaa olla aika kookas nukkumaan vauvan pinnasängyssä. Nykytietämyksen valossa pinnasänkyyn ei ole ainakaan tällä hetkellä tulossa uutta nukkujaa Tirtetan jälkeen ainakaan meidän perheessä. Sitten kun olen keksinyt, mihin sijoitan Tirtetan nukkumaan, lahjoitamme varmaan sängyn pois. Kellariin se ei mahdu ja jos siihen uusi nukkuja vielä ilmaantuisi, niin aina niitä sänkyjä maailmasta löytyy.

"Eteishallista" kun käännytään vasemmalle, eli makuuhuoneita vastakkaiselle puolelle, tullaan keittiöön, joka on minusta riittävän iso ja toimiva ja käytännöllisesti suunniteltu, vaikka onkin pitkänomainen. Keittiön jatkeena on ikkunan edessä tila ruokapöydälle. Totuus on kuitenkin toista. Pöytä on enemmän pyykkipöytä, kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan oleva kaunispintainen, liinoitettu, puhtoinen levähdyskeidas.

Kun yösydännä kohti vuodettaan pyrkivä mieheni ohittaa keittiön pöydän, hän kääntyy sivuttain, vetää vatsan sisään ja varoo varpaitaan. Hänen täytyy ohittaa kerrossängyn pääty ja toisella puolella notkuvat pyykkikorikasat, jotka ikuisesti ovat meillä olleet parvekkeen oven läheisyydessä. Nopea vilkaisu kertoo, että tällä hetkellä kuivaa pyykkiä on 13 korillista, tosin yksi korillinen on kellariinmenoa odottelevia villasukkia ja -lapasia. Märkää pyykkiä löytyy vain yksi korillinen, mutta sille en nyt mahda mitään, koska kaikki parvekkeella olevat kuusi pyykkitelinettä ovat täynnä, samoin yksi olohuoneessa oleva teline.
Olohuoneen varustus lyhykäisesti: miehen veljeltä saatu sohva, liian suuri tv-pöytä televisioineen, yksi hylly, suuri lipasto, jonka päällä on hyllykkö, jossa eskarilainen säilyttää vaatteitaan ja lipastossa  ekaluokkalaisen vaatteet, parisänky, naapurista saatu kirjoituspöytä, joka on eskarilaisen hallussa ja kerrossänky. Niin, ja sohvan takaa löytyy siis ne 13 pyykkikoria ja television vierestä yksi pyykkiteline.
Pyykkikorien lomasta pääsee parvekkeelle, joka on hulppeat 18 neliötä. Parvekelaseja meillä ei ole.
Lämpimän kesän aikaan parvekkeen ovi on aina auki ja elämä jatkuu parvekkeella.

Kuten olen joskus aikaisemmassa tekstissä maininnut, niin sisustukseni rajoittuu pyykkitelineiden sijoitteluun olohuoneessa. Asumismukavuuttamme en mittaa ulkonaisissa olosuhteissa, en neliöissä, huonekalujen viihtyisässä asettelussa tai sisustuselementtien pohtimisessa.
Meidän asumismukavuutemme on siinä, että vaalimme jokaisen perheenjäsenen rikkumatonta tunnetta siitä, että minä saan olla hyväksytty, oma itseni, omassa kodissani, omieni keskellä.

Kun kahvipaketti maksaa 10e, siirryn juomaan koivunlehtiteetä

"Kun bensa maksaa 5 markkaa litralta, myymme auton pois" sovimme miehen kanssa reilut 20 vuotta sitten.
Myimme viiden hengen auton pois siinä vaiheessa, kun perheessä oli neljä lasta. Jonkin ajan kuluttua myös bensan hinta kipusi yli viiden markan.

Kahvin hinnannousun ovat noteeranneet kaikki kahvia kaupasta kotiin kantavat. Kaikki kahvinjuojat eivät sitä välttämättä ole huomanneet, koska kahviloiden hinnoittelu on niin kirjavaa, että helposti löytyy Helsingistä kahviloita, joissa kirkkain silmin pyydetään kahvikupillisesta ihan tavallista kahvia liki kymmenen euron hintaa.
Euron kahvimuki onkin sitten jo edullinen löytö.

Olemme juoneet vuosikausia pääasiassa Pauligin Juhla Mokkaa. Välillä kokeilen jotakin muuta, mutta pitkin hampain paketin testattuani palaan kiireesti oman kahvin pariin. Kahvitarjoukset tietysti käytän hyväkseni myös lapsityövoiman avulla ja juoksemme kaupassa ostamassa pelkkää tarjouskahviakin varastoon.
Tänään normaalihinta puolen kilon Juhla Mokka-paketista oli 4,40e Ruoholahden S-marketissa.
Päätin pihtauksissani kokeilla kaupan hyllyyn näyttävästi esillepantua  Rainbow Kahvia. Kahvi on paahdettu Meiralla ja hinta oli 2,99e. Kahvin alkuperämaita ei pakkauksessa ilmoitettu, paahtoaste oli sama 1, kuin Juhla Mokassakin.

Keitin testikahvin Moccamasterilla ja kahvin annostelu oli sama, kuin käyttäessäni Juhla Mokkaa, eli kukkurallinen Moccamasterin mitallinen yhtä vesikupillista kohden. Olen nyt tottunut vahvahkoon kahviin, koska juomalantrinkini on "ensin puolet kevytmaitoa, sitten puolet kahvia" ja ehdottomasti tässä järjestyksessä. Mies lorauttaa kahviinsa vain vaivaisen tipan maitoa, mutta hyvin hän on vahvan kahvini kestänyt. Jos hän keittää kahvia myös minulle, tahtoo kahvista usein tulla liian laihaa.
Rainbown kahvi oli kyllä vaaleapaahtoista, mutta vaikka tein siitä vahvaa, sai kahvin makua oikein etsiä. Pieni palaneen kahvipavun kitkeryys pisti tässäkin kahvissa läpi. Alan uskoa, että laatumerkin kohdalla ollaan tarkempia myös kahvisekoitusten kanssa, eikä joukkoon päästetä yhtään huonompilaatuisia kahvipapuja, koska Juhla Mokan laatu on ollut aina tasaisen korkeaa paahtoeristä tai satokausista riippumatta.

En tiedä, tuleeko 1,40e halvemmalla ostettu kahvi edes juotua. Periaatteeni on aina ollut, että se kahvi minkä juon, pitää olla hyvää. Nyt kyllä kahvin hinnannousun jatkuminen saa minut tekemään uhkarohkean päätöksen: kun kahvipaketti maksaa 10e, siirryn juomaan koivunlehtiteetä.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Voi vetää jo ruksia maanantain päälle

Mies pistäytyi ruokapuolituntisella kotona, lähtee linjalle 18 jatkamaan hommiaan ja tulle yöllä kolmen pintaan taksilla kotiin.
Olen ennenkin sen sanonut, mutta sanon nyt vielä kerran: jos minä olisin työssäkäyvä ihminen ja saisin nauttia lakisääteisestä ruokatauosta, niin minua ei saisi houkuteltua ruokatunniksi kotiin millään. Jos miehellä on mahdollisuus tulla ruokatunnilla kotiin, häntä ei saa syömään kaupungilla millään. Miehen perustelu: kotona saa syödä ilmaiseksi! Siihen minä sanon aina hah-haa, koska mamman kädestä ne papan tienaamat kolikot sinne papan lompakkoon ruokarahaksi joutuvat. Ja niin ilmaista on kaikki ruoka kuin olla taitaa. Tosin tänään mies kyllä voi sanoa syöneensä ilmaiseksi pelkän jalkasäryn hinnalla, koska hänen eiliseniltaisen pulloreissunsa saldo oli muutamaa senttiä vaille 10 euroa.
Mieshän tykkää laskeskella yhtä sun toista. Eilen hän teki karkean laskelman pelkästään omista pullorahoistaan vuoden ajalta. 600 euroa on varmaan aika realistinen arvio, kun kesäaika ja janoiset torillaistuskelijat kartuttaa pullorahatiliä reippaamassa tahdissa. Minusta summa ei ole ollenkaan vähäpätöinen, kun se tienataan pelkän kävelyharrastuksen ohessa lähes vaivatta.
Joskus olemme puhuneet, että olisi mielenkiintoista kerätä koko perheen pullotienestit säästöön joltakin ajalta ja miettiä joku hauska sijoituskohde rahoille. Käytännössä kuitenkin isin ja äidin pullorahat menevät maitorahoiksi, lasten pullorahat menevät muussa muodossa kurkusta alas. Eli lapset saavat tienata omat viikkorahansa.
Yksi lapsista kertoikin tänään, että koulussa oli kyselty luokan kesken, kuinka paljon kukin saa viikkorahaa.
Kymppi viikossa oli ollut aika tavallinen raha. (Pakko tehdä pieni laskutoimitus: perheessämme on tällä hetkellä  10 lasta, joilla ei ole tuloja miltään ulkopuoliselta taholta. 10e X 10 lasta = 100e/viikko, n.400e/kk).
Totuus on kuitenkin se, että vaikka lapsi saisi kuinka paljon viikkorahaa tahansa, hän keksisi sille mukavaa käyttöä aika vähällä miettimisellä. Vaikka lapsi ei saa viikkorahaa laisinkaan, hänelle silloin tällöin siunaantuu rahaa jostakin ja pääsee toteuttamaan pieniä mielitekojaan. Kyllä niukoista namiostoksista oppii myös jakamaan, kun sääli ja myötätunto astuvat kuvaan pikkusisaruksen pyytäessä kauniisti.

Sietämättömän karkinhimon iskiessä olen neuvonut lapsia kertomaan sen heti minulle. Se taas on vaarallinen yhdistelmä, jos rahaton, karkinnälkäinen lapsi kuljeskelee kioskien tuntumassa ja katselee kioskien herkkuja.
Silloin vaara joutua rosvon tielle on todellinen hyvin kuuliaisellakin lapsella.

Koska tyylilleni uskollisena olen aloittanut puheeni taas miehestä, pullojenkeruun kautta siirtynyt raha-asioihin ja lapsiin, voin jatkaa samalla sekopäämummon linjalla loppuun asti, että on mieli tyhjä.
Lapsenlapsi oli soittanut sunnuntaiaamuna äitinsä älypuhelimella Ruotsin papalle kello 5 Ruotsin aikaa.
Tämä Suomen mummo on vähän kade, kun lapsenlapsi ei ole vielä oppinut soittelemaan hänelle. Kerron teille, kun hän osaa tehdä sen ensimmäisen kerran omatoimisesti. Hän täyttää syyskuussa 2 vuotta.

Nyt minäkin tiedän, mikä on lainhuudatustodistus. Tilasin aamulla Mikkelin maanmittaustoimistosta sellaisen mummolan tilasta. Tiedot saaresta oli jossakin hävyksissä ja asiat nytkähtävät nyt eteenpäin, kun kaikki tarvittava tieto on yhdellä paperilla.
Lisäksi mummo oli tavannut peltojen vuokraajaisännän karhitsemishommissa ja tämä oli lupaillut, että Maatalouskoululainen on tervetullut heidän tilalleen vuoden kuluttua kesällä työharjotteluun. Silloin saattaa olla Maatalouskoululaisella jo ajokortti taskussaan ja papan auto saa kyyditä hänet tilalle töihin.

Tänään oli yksi lapsista koulun pääsykokeessa. Huomenna on toinen. Toivottavasti kumpikin pääsee ensi syksynä aloittamaan mieleisessään koulussa.

Koko kylä kasvattaa kaupungissakin

Kenestäkään äidistä ei ole mukavaa, kun naapuri soittaa ovikelloa ja kertoo silminnäkijänä, mitä lapsesi on tehnyt.
Opastamme, ohjaamme, neuvomme, näytämme esimerkkiä ja joskus rukoilemmekin, että lapsemme sisäistäisi ohjeemme ja opastuksemme ja yrittäisivät elää yhteiskunnan normien keskitiellä. Suuressa kerrostalossa, jossa asukkaita on satoja, yhteisten sääntöjen merkitys vain korostuu, kun on kyse niin monen ihmisen asumisviihtyvyydestä ja hyvinvoinnista. Joskus lapset tuntevat elämisen säännöt ahdasmielisiksi ja kokevat, että kaikki hauska on kiellettyä.
Olen aina jollakin tapaa pitänyt, että näin suuressa kaupungissa, näin erilaisten ihmisten talossa, naapurit välittävät siitä, mitä lapset pihalla tekevät. Vaikka äiti kulkisi askeleen lapsen perässä koko ajan pihalla, ehtii sukkelat sormet nykäistä tulppaanin kukkapenkistä pelkästä tutkimisen tarpeesta: mitä kaikkea kukan varren jälkeen mullasta löytyykään.
Kun naapureiden ojennus on lapselle hyväksi ja yhteisten sääntöjen eduksi, se puoltaa paikkaansa. Sitten, jos lapsi alkaa nähdä painajaisunia pihan "huutajamummosta" ja tämän "ojentamisesta", ei kylän kasvatus ole enää lapselle hyvä asia.
Meilläkin on ollut ja on edelleen, hyvin ehtiväisiä lapsia. Selkäpiitäni puistattaa vieläkin, kun olin yhden vauvan hakureissulla Naistenklinikalla, oli isi joutunut sillä aikaa setvimään naapurin rouvan kanssa tapausta, kun meidän silloinen neljävuotias oli tehnyt tarpeitaan pihan kukkapuskaan.

Olen teetättänyt talon huoltoyhtiöllä omaan laskuuni pari pienimuotoista remonttia, kun lapset ovat ajattelemattomuuttaan erehtyneet söhimään kattopaneeleja rapussa  tai potkaisseet jalan väliseinästä läpi.
Pari kesää sitten kuurasimme pikkupoikien kanssa talon julkisivuseinästä, valkoisesta rappauksesta, aronianmarjalla kirjoitettua, seinäänkuivunutta LOL-tekstiä.
Pihan puoleisen ulko-oven puitteisiin jouduin tilaamaan uuden maalauksen, kun oven pieliin oli raapustettu kivillä riipien kaikkien poikien nimet. Kenelläkään ei siis ollut epäilystäkään, kutka olivat olleet asialla.

Kun lapset näkevät, että aikuiset välittävät heidän tekemisistään, lasten käytöksellä on mahdollisuus ohjautua oikeaan suuntaan. Lisäksi lapset saavat taitoja tulla toimeen erilaisten aikuisten kanssa hankalissa tilanteissa.
Vaikka tilanne on minulle epämukava, kun taloyhtiön setä soittaa ovikelloa ja kertoo lapsen kiipeilevän pihan
valopylväässä kahden metrin korkeudessa, on sekä lapsen, minun, että valopylvään etu, että hän kertoo asiasta suoraan minulle. Voin myös olla varma siitä, että ainakaan se lapsi ei enää koskaan kiipeä kotipihassaan valotolppaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Huoli miehistä

Minä en hirveästi harrasta miehen perään soittelua. Siis tulee kotiin, kun kerkiää. Ja on sen verran tuhti mies, että harvemmin on poikaset käyneet iltahämärissä miehelle isottelemaan. (Mitä nyt yhtenä yönä oli joku puukkoaan esitellyt metroaseman edessä toiselle ja mies ohi kävellessään kysäisi pojilta,"tarvitaanko täällä poliisia?" Ei ehtinyt saada kysymykseen vastausta, kun puukonesittelijä oli kääntynyt miehen puoleen ja "teko"lonkkainen mies sai jalat alleen. Heräsin siihen, kun mies porhaltaa sisälle puuskuttaen kuin pikamatkan pinkaisseena.)
Nyt kuitenkin kello lähenteli puolta yhtätoista ja olin miehestä viimeksi nähnyt vilauksen torilla ilta kuuden aikaan.
Piti siis soittaa ja varmistaa, että henki pihisee.
Mies oli "Hietsussa" eli Hietaniemen uimarannalla ja tietysti tienestihommissa. Oli kuulema kilpailutilanne tullut niillekin apajille. Romanian romanit olivat keksineet majoittua työmaansa viereen ja mikäs siellä on kesäistä yötä viettää leppeän tuulen kaisloja soitellessa ja pistää samalla löytöpullot plakkariin. Mies vähän harmitteli, kun menevät pullorahat sukkelajalkaisten taskuun, mutta lupasi sieltä vääntäytyä pikkuhiljaa kotia kohti kahden täyden kassin kanssa. Eikä kuulema "kunnian kukko laula, jos ei kunnostaan huolta pidä" ja on aamulla vielä lähdössä kuntosalille ja uimaan.
Minä yritin houkutella, että "jospa laulaisi kunnian kana", mutta ilmoitti mies "vielä vähän katselevansa".
Ja oli kuulema jo kuuden maitolitran verran pulloja tallessa.
(Meillähän siis löytöpullot lasketaan suoraan maitolitroiksi.)

Kuopion veljelle yritin soitella, kun meinasi iskeä sama huolehtimisen ja hätäilyn perintötekijä, joka löytyy äidiltäni. Olisin siis varmistanut, että Petosessa asuva perhe on visusti sisätiloissa ja ovet lukossa. Kun ei puheluihin vastannut, päättelin, että siellä se makaa verissään katuojassa ja korahtelee ja puhelin soi yksinään viilenevässä illassa velipojan rintataskussa. Pohdin jo strategiaa hälyttää Pikkuveljeä hätiin, mutta tyydyin vain kulkemaan edes takaisin keittiössä. Kunnes sitten Maatalouskoululainen tuli kertomaan, että oli saanut tekstiviestin Kuopion veljen tyttäreltä, että "ovat turvassa." Kai se tarkoittaa sitä, ettei heidän isukki ole henkihieverissä päivystyksessä.
(Iltauutisissa kerrottiin Kuopiossa liikkuvasta ammuskelijasta ja Petosen asukkaita kehoitettiin pysymään  sisätiloissa.)
Löysi kotiinsa mieskin. Alkaa olla kaikki tärkeät miehet tallessa.

Suurperheen äidin lukujärjestys loppukeväälle

Sunnuntaiaamupäivä (aika heräämisestä puoleenpäivään), kului perheen menojen kirjaamisessa A3-arkille. Kyseessä on vain kaksi seuraavaa viikkoa, eikä kukaan 14-henkisessä perheessä edes harrasta mitään säännöllisesti, joten kyse ei ole mistään "harrastelistasta".
Kahlasin läpi koululaisten Wilma-tiedotteet, vanhat sähköpostiviestit, reissuvihkot, laput ja lehdenkulmakirjoittelut ja siirsin kaiken tiedon paperille jääkaapin oveen.
Tähän mennessä huomioitavia menoja, jotka poikkeavat normaalirytmistä, on listassa 19. Yli puoleen tarvitsee varautua joko rahalla tai rahalla ja eväillä. Listassa ei  ole mainittu miehen tarvitsemista eväistä tai yötaksirahoista.
Kesäkuun alussa muuten joutuu se miesparka taas jäämään vuosilomalle. Nyt on siis vuorossa kesäloma. Tuntuu, että hän on lomalla ihan yhtenään.
Mutta noiden menemisten suhteen yritän pysyä hereillä siinä mielessä, että kyseinen lapsi selviäsi ajoissa kulloinkin kyseessä olevaan paikkaan ja itse vielä tietäisi, mihin on menossa.

Tulin hurjan iloiseksi, kun äiti äsken soitti ja puhui iloisella, reippaalla äänellä, vaikka jalkaa särki, kun ei ollut ottanut tänään vielä särkylääkettä.
Pappa oli jaksanut ajaa traktorin eilen riihelle ja mummo oli mättänyt kyytiin tomaattipenkin tekotarpeet. Sitten pappa oli ajanut traktorin kartanolle (niinkuin meillä sanotaan pihapiiriä) ja mummo oli rakentanut aitan seinukselle tomaattipenkin.
Tänään pappa oli käynyt hakemassa lehden ja oli tekemässä uuniin "latinkia" (niinkuin meillä kutsutaan puiden latomista lämmityskattilan pesään). Minä tulin hurjan iloiseksi, että he olivat vaivoistaan huolimatta jaksaneet tehdä niin paljon. Jos toinen tilanne on pötkötellä sängyllä koko päivän ja käydä välillä syömässä ja "huussissa" (niinkuin meillä vessaa kutsutaan), niin nuo hommat on jo aika paljon aikaansaatuja.

Kerroin mummolle, että haaveilemme Maatalouskoululaisen kanssa muutamasta mehiläispesästä ja pitäisi päästä jonkun mehiläistenkasvattajan oppiin. Täytyy ottaa selvää, löytyykö Kangasniemeltä ketään. Olisi kyllä mielenkiintoista vierailla myös siellä ylämaankarjatilalla, vaikken nyt ensi hätään niistä jössiköistä haaveilekaan.

Annoin miehelle tehtäväksi kirjoittaa loppukevään työvuorot minulle paperille niin, että listassa lukee kunkin työpäivän kohdalla kotoalähtöaika, minne pitää mennä ja milloin ollaan takaisin kotona. Lisäinformaationa on maininta, jos tulee ruokatunnille kotiin tai tarvitseeko taksirahaa.
Ensi tiistain kohdalla näkyy lukevan myös: kotona valmiina 00:40. Mitähän tuo nyt mahtaa tarkoittaa?
Ehkä pitää tehdä leivät valmiiksi jääkaappiin.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kyläilyterapiaa

Täällä on höpisty paljon vähäpätöisemmistäkin asioista, niin olisi suorastaan vääryys, jos en kertoisi tehneeni tänään jotakin hyvin historiallista. Olen ollut niin sanotusti kylässä. Kylässäkäynti siis tarkoittaa sitä, että toisessa huushollissa asuva ihminen ehdottaa, että tulisitko kylään ja sitten sovitaan päivä ja summittainen kellonaika ja yrität silloin poistua omasta huushollistasi ja mennä millä hyvänsä liikennevälineellä tai omin jaloin sen kutsujan huusholliin.
Olimme maanantain suurtapahtumassa, eli kirjastoautokäynnillä, sopineet ystävättäreni kanssa, että lauantaina kello kaksi minä ja Maatalouskoululainen menemme heille kylään.
Aamu oli luonnollisesti hyvin kiireinen, koska otaksuin kyläreissuni venähtävän kaksituntiseksi. Niin siinä kävikin ja oli hyvä, että jätin lihakeiton hellalle valmistumaan omia aikojaan, muuten kotiinjäävät olisivat nälkiintyneet liikaa.
Nyt minulla on hyvin virkistynyt ja levännyt olo. Ihan kuin olisin ollut lomamatkalla vähintään. (Meinasin sanoa kylpylässä, mutta en tiedä, miltä tuntuu kylpylässäkäynnin jälkeen. Arvelen, että rentoutuneelta.)
Samalla pääsin sujuvasti kuulemasta ikkunan alta torilta kantautuvaa epämääräistä musisointia ja metakkaa, kun torilla vietettiin tänään Ruoholahden Kalaaseja. Lions-yhdistyksen hyväntekeväisyystapahtuma se kyllä on, mutta musiikin suhteen on menty siitä, mistä aita on matalin. Ehkä periaatteella: kuka suostuu esiintymään tapahtumassa.

Ilma on täällä ollut sellainen, että ilman talvitakkia ei tarkene parvekkeella pyykkejä ripustaa. Ei siis ole mitään kiirettä roudata talvivarusteita kesäsäilöön. Yleensä juhannuksen jälkeinen viikko on pyhitetty toppa- ja villavaatteiden pesuun. Meillä ei tunneta termiä "välikausivaatteet". Toppatakista siirrytään suoraan hellekelin vaatetukseen.

Miehellä vapaa viikonloppu ja se on harvinaista herkkua. Ja kun ei pääse ylitöihin, on harrastanut ulkoliikuntaa ja kerännyt pulloja yli 20:llä eurolla. Ja mammalle kiikutetaan kaikki rahat.

Sauna on täynnä mummolaan menevää tavaraa. Sitä on niin paljon, että ei viitsi siirtää pois pelkän saunanlämmityksen takia. Arvatkaa, minkä pituinen rupeama se on meidän huushollissa, kun 14 henkeä on käynyt suihkussa ja niistä 7 on pitkähiuksisia naisihmisiä? Suihkuhomma alkaa ilta kuuden jälkeen ja jatkuu yhteentoista.

Nyt menen etsimään muutaman poikalapsen kalanpoikasten pyydystyspuuhista sisähommiin ja jatkan itseni terapoimista pyykin parissa.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Viikon kuva ja halkopinon teko

http://c-album.com/kuvat/sirkunkotona/201120.jpg

Luovan tauon jälkeen palaillaan taas viikon kuvalla.
Vuoden takaista polttopuusavottaa ison koivun juurelta - tänä kesänä iso koivu on viimeistä kesää tuossa paikalla (tosin toimittaa tuon polttopuukasan virkaa). Vuoden päästä talvella sillä sitten lämmitetään tupaa - ensi talvi kun lämpiää pääosin noilla tuossa kuvassa lojuvilla. (Teksti on suora lainaus Pikkuveljen saatetekstistä viikon kuvalle.)

Mummolan pihapiirin ikiaikainen symboli, iso koivu, on siis pääsemässä arvoiseensa tehtävään, talon lämmittäjäksi. Maatalouskoululainen työviikollaan mummolassa teki Kuopion veljen kanssa polttopuuhommia ja vielä jäi mukavaa hommaa säästöön seuraaville työintoisille. Mummolassa on jo pidemmän aikaa ollut tapa, että lämmityspuita pitää olla varastossa vähintään kahden talven varalle. Esimerkiksi viime talven pakkasille varatut yhden talven puut olisivat loppuneet kesken ilman "varmuusvarastoa".
Ai että kun minä tykkään asetella puita pinoon! Siitä, milloin viimeksi olen sitä hommaa päässyt tekemään, on aikaa nuornakuolleen ikä. On mieltähivelevää katsella, kun pino kasvaa ja kasvaa. Pinon alkupuiden asettelu vaatii jo monenlaisia taitoja, kun pitää ottaa huomioon pinonpohjan materiaali ja mahdolliset epätasaisuudet tai kaltevuus. Mieli pohdiskelee, pysyykö pino pystyssä, jos latoo puita ladon kattoon asti. (Tuleekohan sana "lato" jonkin tavaran "latomisesta" ladon sisään..)
Sekin on mielenkiintoinen vaihe pinon tekemisessä, kun puita asetellaan jo niin korkealle, ettei käsi tahdo ylttää. Silloin turvaudutaan rakentamaan pinoa liukumäkiperiaatteella ja sitten vain kiivetään pinon rinnettä katonrajaan ja alastullessa varotaan, ettei mäki ala vieriä. Kun ladon takaseinällä on lattiasta kattoon ulottuva tiivis, siisti pino, siinä vaiheessa pyydetään jo ihailijoita paikalle. Kun kaikki ovat tarpeeksi pinoa ihailleet ja tekijää kehuneet, tartutaan kahta suuremmalla innolla seuraavan pinon suunnitteluun.
Kun tarpeelliseksi katsottu määrä tuoksuvia puita on latoon pinottu, voi tyytyväisenä sulkea ladon oven ja sanoa mielessään: "tule vain talvi ja tuiskut ja pakkaset, me kyllä selviämme".

Tämän päivän ehdotonta antia oli rakentavat keskustelut kahden veljeni kanssa. Toisen kanssa nokitusten, toisen kanssa luuritusten. Oloni huojentui suuren huojeen verran, kun näin, että kahden viisaan ja yhden pöllön pään yhteenlyöminen tuo ongelmienratkaisuun uutta näkökulmaa ja suuretkin vuoret alkavat näyttää mäennyppylöiltä. Kaiken lisäksi oli mielenkiintoista nähdä, kuinka kolmella sisaruksella voikin olla niin yhdensuuntaiset mielipiteet suurista linjauksista koskien kotitilamme tulevaisuutta. On todella helppoa tarttua härkää sarvista, kun härkä on kolmisarvinen.

torstai 19. toukokuuta 2011

"Miksi vain eläimet saa haista näin hyvälle?"

Eskaritytön päiväkoti retkeili tänään Rehndahlin Kotieläinpihassa Kirkkonummella. Matkaan retkeläiset pääsivät Myllymäen tilausbussilla, jota ohjasti yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella lupsakka kuljettaja. Minä olen näköjään vähän "hurahtanut" bussinkuljettajiin, joten pakko oli käydä aamulla tarhaväen valmistautuessa reissuun vähän haastattelemassa kuljettajaa. Myllymäen bussit kiinnostavat minua jo senkin takia, että juhannuksen mummolareissulle olemme varanneet bussin nimenomaan Myllymäeltä. Pääkaupunkiseudun edullisimmat tilausbussit saa heiltä. Selvästi yritys panostaa myös kuljettajien ammattitaidossa työvuosien tuomaan kokemukseen. On mukava matkustaa bussissa, jonka kuljettaja tietää, mitä tekee.

Kotieläinpiha oli kovasti eskaritytön mieleen. Vuohet, hevoset, lampaat, puput, koirat, kissat pentuineen olivat ihania rankasta sateesta huolimatta. Kun menin tulijoita vastaan, aukeni bussin ovelta kirjava näkymä: yksi joukko veteli sikeitä, joku näytti vähän vääntävän itkua pitkästä reissusta, vaatteet oli kaikilla oikein pesukoneen unelmia ja tuoksu bussissa oli sykähdyttävä.
Kun tuoksun ja lian perusteella käskin eskarilaisen kotona kuumaan suihkuun, tämä vaikersi:
- "Mä en halua pestä tätä ihanaa tuoksua pois!"
- "Miksi eläimet saa tuoksua näin ihanalle ja ihmiset ei saa?!"

Seuraava maalainen on hyvää vauhtia varttumassa Maatalouskoululaisen kaveriksi.

Tulevaisuus raottaa räppänää

Eilen ja tänään on mieleni askaroinut hyvin suurilla tehoilla ja sellaisista asioista, joita en ole tähänastisen elämäni aikana joutunut vielä koskaan setvimään. Onneksi on asiantuntijoita, jotka auttavat.
Mummolan tilan tulevaisuuteen ja nimenomaan tilan hallintaan liittyvät asiat ovat hyvin monimutkaisia, koska parhaan lopputuloksen saamiseksi tarvitsee kartoittaa hyvin monien osapuolien laillinen etu. Kun tilan jatkosuunnitelmatkin ovat asteella "olisi kiva tehdä sitä ja tätä", ei tule kysymykseen mikään kehityssuunnitelman ja talousarvion teko. Selväksi tuli minulle ainakin se, että hyvin "jalat maassa"-periaatteella täytyy edetä. Taloudelliset tosiasiatkin on syytä pitää mielessä. Jos perheemme fyysinen siirtäminen tilalle tapahtuu 3-4 vuoden kuluttua, on meidän Helsingin kodin vuokraan löydyttävä joka kuukausi olemassa olevaa rahaa 1150 euroa niin kauan, kuin täällä kortteeria pidämme. Kovin suuria lisälainoja ei tässä tilanteessa vielä hoideta. Luulen, että juhannuksenseudun mummolanreissun jälkeen olemme hiukan pidemmällä käytännön suunnitelmissa.

Löysin myös mikkeliläisen kaivoyrittäjän, jolta pyydän paremmalla ajalla kustannusarviota joko porakaivosta tai vanhan kaivon syventämisestä. Keskellä metsää olevassa kaivossa olisi kuitenkin kaikkein hyvälaatuisin vesi, joten senkin resurssit on syytä selvittää. Äiti sanoi, että sen metsäkaivon vesi tuntuu ihan lähdeperäiseltä. Muistan kyllä lapsuudesta, että sen kaivon veden "maku" poikkesi hyvällä tavalla muista.

Jos rehellisiä ollaan, olisin ihan valmis pakkaamaan hynttyyt isoon rekkakonttiin ja matkaamaan koko köörin kanssa Lautakankaan raitille.
Puhuin eilen hyvin pitkään isän kanssa puhelimessa. Isä sanoi, että hän ei usko olevansa "enää Lautakankaan raitilla kulkemassa", jos vajaan neljän vuoden kuluttua tulemme sinne. Sehän on meistä tietysti hyvin surullinen ajatus ja kaikenlisäksi se oli isän sairauden tilan huomioonottaen hyvin rehellinen arvaus. En tiedä, kuinka kauan isä vielä jaksaa taistella syöpää vastaan. Hiljaa se voimia syö, eikä toista vuotta kestänyt sytostaattihoitokaan ole mitään lastenleikkiä vanhalle miehelle.

Hyvin suuria asioita ratkotaan, en sano niitä vaikeiksi. Taivaan Isän johdatusta tarvitaan lakimiehen ja pankinjohtajan neuvojen lisäksi.
Tulevaisuuden suunnitelmissa pidän nyt ensimmäisenä sen mansikkamaan perustamisen mielessä.
Sen jälkeen pohditaan sitten muuta.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Suurperheen äidin näkemyksiä parisuhteesta

Jonkin aikaa olen pyöritellyt mielessäni jutun juurta aiheesta suurperheen vanhempien parisuhde.
Vaikka pari eläisi ilman lapsiakin, ei suhteen kestävyys, ikävä kyllä, ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu. Sanoisin , että onnistunut parisuhde on mitä suuremmassa määrin sellaista psykologian, sosiologian, maalaisjärjen ja soututaidon sekoitusta, että minkään yhden kaavan mukaan ei yhteistä matkaa tehdä viittäkymmentä vuotta.
Naapurissamme on asunut kaksi pariskuntaa, jotka elivät avioliitossa yli 50 vuotta. Toisessa kodissa vaimo jäi leskeksi, toisessa mies. Ehdin tarkkailla heidän yhteiseloaan yli kymmenen vuoden ajan. Lisätietoa olen saanut leskeksijääneiltä keskusteltuani heidän kanssaan puolison poismenon jälkeen. Heidän kertomuksistaan olen saanut tukea omille ajatuksilleni pohtiessani onnistumisen edellytyksiä.

Perustan tämän pohdinnan pelkästään omaan näkemykseeni ja 23:n vuoden kokemukseen. Miehelläni saattaisi hyvinkin olla asiasta aivan toisenlainen näkemys. Pienen lisävärin parisuhteen muotoutumiseen tuo kolmentoista lapsen syntymä 19:n vuoden aikana.
Kun unelmien mies löytyi, hänessä oli monia vastustamattoman miellyttäviä piirteitä. Pidin miesystäväni puheliaisuudesta ja spontaaniudesta. Kului kymmenen avioliittovuotta ja miehen ärsyttävimmät luonteenpiirteet olivat puheliaisuus ja spontaanius asioiden tekemiseen. Tärkein läksy, joka opitaan jos opitaan, on se, ettet voi toista muuttaa. Eihän avioliitossa mitään hankaluutta koskaan olisikaan, jos toinen tekisi aina tahtosi mukaan.
Mutta silloin suhde kuullostaisi linnanrouvan ja miespalvelijan suhteelta.

Kun mietin, mitkä on niitä kultaisia oljenkorsia, joiden varaan yhteiselo voidaan onnellisesti laskea, huomasin tärkeimmmäksi asiaksi, että kumpikin on sitoutunut palvelemaan toista. Asia voi tuntua yllättävältä, mutta meillä se on niin. Toisen palvelemisella en tarkoita opaskoiran valmiudessa toisen jalkojen juuressa päivystämistä, vaan luontevaa, huomaavaista, epäitsekästä auttamista. Tiedän pariskuntia, joissa mies on ottanut palvelijan roolin liian ahdistavasti, niin ettei toinen voi rauhassa edes yskiä. Silloin hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan. Joskushan ylikorostunut palvelualttius parisuhteessa kieliikin vaa´an keikahtamisesta toisen puolelle ja epätoivoisesta yrityksestä löytää tasapaino.
Palvelualttius kulkee käsikädessä toisen kunnioituksen kanssa. Kunnioitus parisuhteessa on loppujen lopuksi ihan yhtä juhlallista, kuin tuntemamme kunnioitus esimerkiksi isänmaata tai vapautta kohtaan.
Kun kunnioitamme puolisoa, hyväksymme hänet omana itsenään, hyväksymme hänen mielipiteensä, arvostamme hänen sanojaan, kunnioitamme myös hänen kehoaan, hänen minuutaan. Halveksunnan ja vähättelyn häivä voi luikertaa hyvin helposti pelkkään katseeseemme.

Naisena en koskaan tahtoen haluaisi laskea leikkiä puolisoni persoonallisuudesta, ulkonäkökysymyksistä, sairauksista, heikkouksista. Huumori on asia erikseen, mutta kunnioitukseen kuuluu myös toisen hyväksyminen "kehonkotelossaan."

Vanhempien hyvä parisuhde on ilma, jota lapset hengittävät. Parisuhdetta täytyy hoitaa joka hetki, muuten happi loppuu lapsilta.
Nälkäiselle miehelle ei ole viisasta puhua mitään. Jos nälkäinen mies tulee kotiin, on kaikkien osapuolten edun mukaista ruokkia hänet mahdollisimman hyvin ja ensi tilassa.
Mieleeni on jäänyt erään värikkään naisveteraanipoliitikon puheesta karjalainen ilmaisu, jolla vaimo otti töistä palaavan miehensä vastaan:
"Syöt sie, juot sie, nait sie vai määt sie saunaa?"
Taitaa olla tuossa lauseessa totta enemmänkin kuin toinen puoli.

Väsymys ja unen puute on aina vaaratekijä parisuhteessa. Silloin se on erityisen vaarallista, jos molemmat ovat liian väsyneitä. Jos rästiunien nukkuminen ei olosuhteiden pakosta onnistu, on viisasta hyvissä ajoin kertoa toiselle ihan suusanallisesti, että on väsynyt.
Tiskaaminen tai imurointi on aina toissijaisia töitä, jos tarvitaan lisäunta.

Koskaan ei pidä luulla toista ajatustenlukijaksi. Miten monta kertaa mekin olemme törmänneet tilanteeseen, että olemme luulleet toisen olevan jotakin mieltä asiasta. Kannattaa totuttaa itsensä siihen, että avaa suunsa ja kysyy: "onko sinun huomisiin suunnitelmiin ihan ok, jos äitini tulee käymään" tai "ajattelin käydä aamu-uinnilla, mitä mieltä olet ajatuksesta" tai "tarvitsen pikimmiten uudet työkengät, kerro, kun budjetti antaa periksi."
Paljon hallaa on parisuhteelle tehnyt puhumattomuus, liika puhuminenkin voi saada pahaa aikaan, mutta niitä harmeja voi aina paikkailla.

Jos nainen tunnistaa kehostaan PMS-oireiden merkkejä, kannattaa asia ottaa ainakin puolison kanssa puheeksi ja jos sinun tekee mieli purra ja potkia miestäsi ko. ajanjaksona kuukaudessa, ota asia puheeksi myös lääkärin kanssa. Moni hyvä avioliitto on karahtanut karikolle, kun oireita ei ole tunnistettu ja kaikki on mennyt "hullun akan" nimiin. Varmasti on moni mies ihmeissään vaimossa tapahtuvien ryöpsähdysten takia ja varmasti moni mies syyttää niistä itseään.

Kristittyjen ihmisten parisuhteen kruunu on luottamus Jumalan apuun ja armoon.
"Kolmisäikeinen lanka ei hevillä katkea" tarkoittaa sitä, että kun mies, nainen ja Jumala ovat langan sitoneet, ei se hevillä katkea.
Loppulause oman parisuhteeni tutkisteluun: pyydä ja anna anteeksi.
Lapsuudessa harjoiteltu anteeksipyytäminen oli lastenleikkiä siihen verrattuna, että nöyrryt pyytämään anteeksi puolisoltasi.

Kesä tulossa. Toivon mukaan pääsemme seuraavalle luokalle oppimaan lisää yhteiselosta.
Avioliitto ei ollut lähestulkoonkaan sitä, mitä kuusitoistakesäisenä haaveilin. Se on paljon syvempää ja rikkaampaa ja antoisampaa, kuin ikinä osasin kuvitellakaan.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Haasteellinen yö taas bussinkuljettajalla

Kävin äsken Kampissa. Mies soitti töistä, että lähdettyään ruokatunnilta takaisin ajoon, oli huomannut, että loppuillan aikana ei ole yhtään taukoa, työtä on kahdeksan tuntia ja eväät on syöty. Kyllä hänellä on Meilahden klinikoilla neljäntoista minuutin tauko, mutta siellä ei juuri eväänostomahdollisuuksia ole. Mies tuli kaksi minuuttia yli 20 "rannalta" päin ja minä olin Kampin pysäkillä eväspussin kanssa. Uudehkolla bussilla näkyi mies ajelevan.
Noin hiljaista eloa ei montaa kertaa Kampissa näe. Satunnaisia kulkijoita näkyi ja joku myöhäjunassa Kauppatorille matkaava sinivalkopaitainen. Täällä on niin hyinen keli, että pilkkihaalari ei olisi yhtään liioittelua Kauppatorilla hytistelyyn. Kaiken lisäksi tuolta meren takaa nousee niin tummanpuhuva saderintama, että ei ole ihme, vaikka ihmismeri saisi vettä niskaansa tämän illan aikana. Sateenkaarikin tuolla näyttää olevan.

Arvatkaa, mitä sanoi (toivottavasti epähuomiossa) yksi meidän isoista tytöistä, joka silloin tällöin kunnostautuu yleistiedon alalla. Katselivat lähetystä Kauppatorilta.
- "Onko tänään kansainvälinen vapaapäivä?"

(Tällainen vaivihkainen tiedonjyvä lähiseudun asukkaille: Rautatientorin Kompassitasolla olevassa  karkkikaupassa on lopetusmyynti. En ole vielä käynyt, mutta kovasti minua on lasten taholta siihen painostettu.
Siellä myydään kaikenmaailman namien lisäksi myös pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja keksejä.)

Arvioni on, että viime uudenvuoden yö oli miehelle töissä pili-palihommaa verrattuna tulevan yön matkustajamääriin. Uudenvuodenyöstä mies sanoi jälkeenpäin, että se oli haasteellisin työvuoro koko hänen työuransa aikana.
Pilkkihaalaria päälle, suojelusenkelit.

Tervetullut sade

Pakko oli jättää tämänaamuinen perhekerho väliin, kun eilisen jäljiltä odotti kolme korillista märkää, pestyä pyykkiä kuivuriin tai telineelle pääsyä. Lisäksi nämä muutkin hommat "vetävät retua", kuten äitini sanoi ennenvanhaan, taitaa sanoa vieläkin. Nykyilmaus oli ainakin joku viikko sitten, että "on vielä vähän vaiheessa".
Minä en paljoa uskalla puheessani viljellä näitä nykyilmauksia, koska kun ensimmäisen kerran kuulen "vaiheesta" puhuttavan, se onkin jo taakse jäänyttä elämää. "Niinpä" on meillä kiellettyjen sanojen listalla, koska mamma ei siedä kuulla vastakommenttina niin köyhää ilmaisua.
Ulkona on kuitenkin lohdullisen näköistä. Toivoisin vain, että sade jaksaisi nyt kestää muutaman päivän, koska Etelä-Suomen pellot ovat kuivaa poroa ja tuollainen tihuutus ei paljoa halmeita kastele.
Tulevaisuudessa hyvät sadot saavat yhä suuremman merkityksen. Sen takia ajallaan tulevat sateetkin ovat meille elintärkeitä. Viime viikolla luin, että analyytikot ennustavat tulevan vuoden aikana ruuan hintaan lähemmäs 30%:n hinnannousua maailmanlaajuisesti. Suurin osa noususta johtuu raaka-ainekustannusten noususta. Vaikka tuossa arviossa olisi puoletkin liikaa, ei ole kysymys ihan läpihuutojutusta. Tulevaisuudessa ruuan jakaminen kaikkien kesken on yhteiskunnallemme elämän ja kuoleman kysymys.
Hallan- ja tautienkestävien viljelylajikkeiden kehittelyyn ja tutkimukseen täytyy panostaa. Teknisesti kehittynyt yhteiskunta jää torsoksi, jos elintarviketuotanto laahaa jäljessä.
Maalaisjärki sanoisi, että kaikki käytettävissä olevat viljelyalat on otettava tehokkaasti käyttöön ja voisi jopa sanoa: hinnalla millä hyvänsä. Yksi esimerkki: pelkästään luomukauralle olisi Suomesta vientimarkkinoita jo Euroopan alueelle enemmän kuin pystytään myymään. Kaikkien luomuviljojen hinnat ovat nousseet maailmanmarkkinoilla ja käytännössä kysyntä on maailmalla rajaton.
Ei siis ole kysymys ihan pikkujutusta, kun maanviljelijät täällä toivovat sadetta tai poutaa.
Se, että jonkun muijan päivä menee uuteen järjestykseen, kun kuudella pyykkitelineellä ei pyykit kuivukaan parvekkeella, on näiden vilja-asioiden rinnalla  "höttösen" ininöitä, kuten perheen neljävuotias hyttysiä nimittää.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sunnuntai-ilta 15.5.2011 klo 23.50

Vaikka joutuisi suurperheen äiti kunnianloukkauksesta jäähypenkille, niin tämän sanon:
-" Menkää Ruotsin pojat Svea-mamman luo tissiä imemään ja pyytäkää vaihtamaan vaippa samalla."

Itsetehty mysli

Pakko vielä hehkuttaa teille erästä asiaa (mikä ei millään muotoa liity erääseen talviurheilulajiin).
Jossakin  jutussa aikaisemmin mainitsin, että tein kokeiluerän mysliä. Se pikkuisen liikaakorventunut kokeiluerä tuli hyvin syötyä ja äsken tein uutta.
Nyt olin varovaisempi uunin lämpötilan kanssa. Lykkäsin pellin ensin 150 asteeseen ja vartin päästä laskin lämpöä sataan asteeseen ja yhteensä vajaan tunnin kuivattelin mysliaineksia uunissa.
Tämän jälkeen tuskin ostan kaupasta enää valmista mysliä. Perusperiaatteena pidin sitä, että käytin aineksina niitä raaka-aineita, joista itse pidän. Tämäniltaiseen annokseen silppusin ensin kuivattua viikunaa ja taatelia, sitten auringonkukansiemeniä, spelttirouhetta, kaura-ja ruishiutaleita. Pähkinöitä palastelin ihan reilusti ja sitten kunnon loraus luomuhunajaa sekaan. Sekoittaa sai kunnolla ja paistamisen aikana piti isompia kokkareita vähän pieniä.
Mutta on niin käsittämättömän hyvää! Huomasin, että makeannälkäänkin tämä on hyvä lääke, vaikka mysliä ei missään muotoa voinut sanoa makeaksi. Myös kaikki lapset pitivät lopputuloksesta.
Itsetehty mysli tulee joko halvaksi tai kalliiksi, riippuen siitä, mistä sen tekee. Pähkinöiden ravintoarvo on kuitenkin kiistaton ja mitä enemmän myslissä pähkinöitä on, sitä vähemmän sitä jogurttiinsa tarvitsee.
Jos huushollissasi on ollut tapana syödä mysliä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan valmistamista itse. Luulen, että sinäkään et sen jälkeen enää tyydy kaupan valikoimiin.

Hyvää lihaa Roinilasta

Tuossa naudan suikalepaistia tehtaillessani, muiden etsiessä kyseenalaista nautintoa hyytävän kylmältä Linnanmäeltä, tuli mieleeni, etten ole koskaan maininnut teille kotiseutuni suurtilasta.
Jokainen kangasniemeläinen tuntee nimeltä Heikki Mannisen ja Roinilan tilan. Nykyään myös aika moni lähiseudun asukas tietää, miltä Roinilan tilalla kasvatettu nauta tai possu maistuu.
Minä olen oppinut tuntemaan Heikin ja hänen tilansa jo polvenkorkuisesta, koska hänen tilansa on lähestulkoon naapurissa ja Heikki on viljellyt kotitilani peltoja siitä asti, kun isäni lopetti viljelyn.

http://personal.inet.fi/yritys/saparosoppa/   Tästä linkistä pääset tutustumaan tilan kotisivuihin.
Se, mikä mielestäni erottaa tämän tilan monesta muusta, on täydellinen paneutuminen siihen, mitä tekee. Jos mies 18-vuotiaasta asti käyttää kaiken luovuutensa ja voimavaransa tilan kehittämiseen ja ennakkoluulottomasti kehittelee uusia ideoita, voidaan mielestäni hyvällä syyllä puhua kutsumustyöstä. Varmasti monessa muussa hommassa leipä olisi tullut vähemmälläkin vaivalla tienattua. Muistan lapsuudestani vähän säälineenikin nuorta maanviljelijää, joka yötä myöten ahkeroi pelloilla, silloin kun sinne oli mentävä.

Tilan erikoisuus ovat "liikkuvat lihatiskit", eli autot, joista myydään suoraan tilalla kasvatettua ja teurastettua lihaa.
Oma tilateurastamo Roinilaan perustettiin 1998 ja se takaa edelleen todella tuoreen, ensiluokkaisen lihan.
Karjankasvatusperiaatteista ja teurastuksen toimintamallista saa lisätietoa tilan sivuilta.

Vuonna 2009 Roinilan isäntäpari, Heikki ja Leena Manninen, saivat Etelä-Savon maakunnan vuoden yrittäjäpalkinnon. Valinnan perusteissa mainittiin muun muassa tilan "lähiruokaidean korostaminen".

Tilan sivuilta kannattaa katsoa liha-auton reittitiedot, koska autot kiertävät todella laajalla alueella seutukunnissa.
Jo nimen "Roinilan tila" nähdessään kannattaa terästää huomiotaan.

Kotisivun tietojen mukaan tilalla on 200 nautaa ja yli 1000 sikaa.

Heikki on ollut aina tunnettu pirteästä, sanavalmiista huumoristaan. Paikallinen murre on pysynyt myös tallessa.
Heikistä puhuttaessa muistuu mieleeni tapaus sieltä iältä polvenkorkuinen.
Joku meidän talonväestä kyseli Heikiltä, kun hän oli peltohommissa, kuinka vaimo jakselee.
Heikin vastaus jäi ipanan mieleen.
- "No ei se nyt niin hirveesti ole navetassa rymynnyt, kun on sen verran etuakselillaan, että maha on hommissa tiellä."
Kävin äidiltä kysymässä, "mitä se tarkottaa, kun nainen on etuakselillaan".
Äiti selitti, että Leena-tädin vatsassa oleva vauva syntyy ihan pian.
Perheeseen odotettiin tuolloin toista tytärtä syntyväksi.

Terveyttä ja voimia työhön toivottelen tilan väelle.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Minulle siis riittää hyötyliikunta

Palatakseni vielä ajankohtaiseen aiheeseen "jääkiekko": ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko, kun voi arvata, että tulevien kuukausien aikana Suomessa nimetään aika monta pikkupoikaa Mikaeliksi.

Perheessä on isä ja kuusi poikaa, niin heidän taholtaan tätä aihetta puidaan samassa mittakaavassa kuin pienen valtion budjettiesitystä. Miehellä vain työnteko hiukan häiritsee otteluiden seuraamista.
Hän aina päätepysäkeiltä soittelee vuoron perään kullekin pojalle ja kyselee väliaikatiedotuksia. Kai se tuollainenkin kanssakäyminen lähentää isän ja poikien välisiä suhteita. Minä kuitenkin nyt katson aiheen loppuunkäsitellyksi omalta osaltani, koska en ole missään määrin urheilijaihmisiä. Toki pidän hyvin tärkeänä omasta terveydestä huolehtimisen ja kannustan lapsia liikunnallisiin harrastuksiin, mutta omat treenini rajoittuvat tihennettyyn työtahtiin. Jos vie kahdeksan lastia roskia jätehuoneeseen ja kiipeää portaat mennen tullen, vie keräyslasit ja keräyspahvit ja palauttaa kuormallisen pulloja kauppaan ja tekee kaiken ripeästi, saa taatusti sykkeen nousemaan. Eikä tarvitse maksaa minkään kuntosalin kuukausimaksuja. Jos kaipaa näyttävyyttä reisi-tai hauislihaksiin, voi pestä pihan perällä pesutuvassa koko huushollin rättimatot juuriharjalla ja taistella yksin matot kuivaushuoneen naruille kuivumaan. Herkistelytreenistä käy sataneliöisen huushollin lattianpesu vanhaan tyyliin rätin kanssa kontaten.  Niska-hartiaseututreeniksi sopii hyvin ikkunanpesu.

Ekaluokkalainen keskusteli isin kanssa Raamatussa kerrotusta ihmeestä, kun Jeesus siunasi pienen pojan eväät, viisi leipää ja kaksi kalaa. Niistä eväistähän tuli sitten ravituksi suuri ihmisjoukko ja tähteetkin kerättiin tarkasti talteen. Ekaluokkalainen pyöritteli sormissaan viimeistä kolikkoaan, kymmensenttistä, ja pohti, ettei sillä kovin kummoista karkkia ostettaisi. Sitten hän huokasi:
- "Voi kun se Jeesus siunaisi joskus karkitkin!"

Moninaista elämän siunausta päiväänne toivottelen.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Voin vaihtaa lätkämatsin tiskiin

"Katsokaa ja ihmetelkää" kaikuu täällä kolmesta(!) televisiosta yhtä aikaa. Yhdestä huoneesta ponnahtaa nuorimies eteiseen ja hakkaa nyrkeillään kaapinseinää, harppoo olohuoneeseen ja näpsäisee neljännen television päälle ja urahtaa:
- "Miksei täällä katsota jääkiekkoa?! HÄH?!
Kohta kipittää toisesta huoneesta pienempi poika ja hihkuu:
- "Näitteks te, Suomi teki maalin!"
Televisiosta lähetetään jotakin jääkiekko-ottelua, mutta minä en käsitä, miksi siitä pitää nostaa noin suuri äläkkä.
Äsken kuulostelin maidonhakureissulla kanssa-asiakkaiden puheita, kun mättivät ostoskoreihinsa olutta ja sipsejä ja puhuivat jääkiekosta kovin kiihkeästi. En minäkään kiihkoile, vaikkei "Tanskalaisen maajussin" jatko-osia tänään vielä lähetettykään. Kyllä maajussi aina jääkiekon hakkaa.

Meillä keksittiin eilen tehokas laihdutuskuuri. Työläislapsi tuli nälkäisenä keittiöön, kun Maatalouskoululainen näytti juuri pienille koneeltani lehmän poikimisvideota. Työläislapsikin katsoi naama kalpeana söpön vasikan syntymän. Sitten hän marssi keittiöstä pois ja sanoi mennessään:
- "Ei ookkaan enää nälkä."

Vielä en tunnusta olevani blogiriippuvainen

Näytti tosiaan siltä, että ne tahot, jotka säätelevät tämmöisen tietotekniikkamaailman kiemuroita, päättivät, että blogimuijat ovat tarpeeksi kykkineet koneillaan ja on parasta laittaa pillit pussiin yhdeksi päiväksi, jotta tekisivät välillä rästiinjääneitä kotihommiaan. Siinä samalla yhteydenpuutetta pahoitellessaan pyyhkäisivät eilisen päivän tyhjänpäiväiset jupinat hävyksiin. Aika näyttää, onko niitä enään koskaan missään olemassa.
Eilen piti jo pyytää Pikkuveljeä muutenkin hätiin, kun tuli tämän maailmanlopun vehkeen kanssa semmoisia asioita eteen, etten tainnut niille mitään ja aika paljon asioista ymmärtävä lukiolaispoikakin puisteli päätään ja sanoi, ettei osaa auttaa.
Nyt näyttää elämä kaikin puolin lupaavalta. (Sen simassa uineen näppäimistönkin Pikkuveli kävi vaihtamassa uuteen ja toi samalla minulle uudet luurit n:o 3. Saapa nähdä, kuinka kauan nämä pysyvät mamman koneella, ennenkuin lahjoitan ne lapsihyväntekeväisyyteen tai joku ampaisee juoksuun luurit korvilla tästä koneelta.)

Kun mies meni tänään aloittamaan työpäiväänsä varikolle, siellä odotti iloinen yllätys. Hän sai lisälippuja sunnuntaiselle Bussiliikenteen Linnanmäkipäivälle. Koko huvipuisto laitteineen on varattu klo 10-13 Bussiliikenteen työntekijöille ja heidän perheilleen. Muistaakseni kaksi kertaa aikaisemminkin on kyseinen riemu järjestetty ja se on ehdottomasti parasta, mitä lasten mielestä isin työpaikkaan liittyy. Muutenhan meidän Linnanmäelläkäynti jäisi maksuttomaan iltakävelyyn huvipuiston alueella. Alueelle pääsee maksutta, mutta laitteisiinmeno maksaa. Se, onko maksu kohtuullinen, onkin sitten mielipidekysymys.
Täällä onkin tänään suunniteltu, millä kokoonpanolla paikalle lähdetään. Hyvin mielellämme delegoimme miehen kanssa pikkuipanoiden paimentamisen isojen lasten harteille. Olemme miehen kanssa kerran hamassa nuoruudessa olleet yhden päivän  Linnanmäellä ja olemme loppuelämämme siltä osin tyytyväisiä. Vähän sama juttu kai, kun kerran olimme mummolassa ja äiti sanoi minulle ja miehelleni:
- "Menkää nyt saunaan, kun kerrankin pääsette kahdestaan. Minä voin vahtia lapsia."
Mieheni sanoi siihen:
- "Kyllä minä olen päässyt Sirkun kanssa kahdestaan saunaan."
Mies siis näköjään tarkoitti, että kun kerran on sen ilon kokenut, ei sillä enää ole niin väliä.
Kyllä hän on suostunut samaan saunaan kanssani sen kerran jälkeenkin.

Innostuin kokeilemaan tänään itsetehtyä mysliä. Muutamassa blogissa on viime viikkoina vilissyt ihania ohjeita ja suureen ääneen ylistystä myslin mausta. Kun muutaman kerran harjoittelen, olen varovaisempi uunin lämpötilan kanssa. Pellavansiemenrouhe muuttuu liian kuumassa ja liian kauan paistaessa kitkeräksi, mutta ei tuo kokeilueräkään syömättä jää. Luulen, että tämän jälkeen en todellakaan enää kaupan myslejä osta.
Sekoitin mieleni mukaan leseitä, hiutaleita, rouheita, pähkinöitä ja palasteltua viikunaa ja taatelia ja sekoitin joukkoon luomuhunajaa. Seos leivinpaperin päälle pellille. Ensialkuun uunin lämpö oli 170 astetta ja sitten alensin sitä vähän kerrallaan. Nyt siis tein sen virheen, että pidin liian kauan lämpöä korkealla, koska seos oli kosteaa ja tarvitsi pidemmän paahtamisajan.
Jogurtin tekoon kerään vielä rohkeutta, voi se ehkä olla huomenna jo kokeiltava, koska myslin kanssa meillä käytetään mielummin jogurttia, kuin maitoa. Itsetehtyä viiliä uskaltaa syödä vain mieheni ja minä.

Päivän tärkein asia oli unohtua. Lasten kouluasioita nuuhkiessani koulujen Wilma-järjestelmästä, sattui silmiini Taivallahden koulun rehtorin tiedote uudesta kokeilusta. Kysyin rehtorilta ja hän kertoi, että tämä kokeilu on loppukevään heidän koulussaan, mutta jatkosta päätetään kokemusten perusteella.
Koulu on järjestänyt "Taivis Suoralinja" -chattiajan torstaisin klo 15-16, jolloin oppilaat voivat nimettöminä kertoa asioistaan vuorollaan linjalla päivystävän rehtorin, kuraattorin, erityisopettajan tai koulupsykologin kanssa.
Tuo toteutuessaan ja hyvin toimiessaan olisi varmasti koulun yhteishenkeä edistävä asia, kun koululaiset saisivat pohtia omaan kouluunsa liittyviä asioita, joista haluavat puhua tai jotka painavat mieltä. Tuollaisille ideoille soisi hyvää menestystä.

torstai 12. toukokuuta 2011

Ai kuka Snellman?

Kyseenalaistin tänään lukion yleissivistävän merkityksen, kun yksi näistä armaista lukion käyneistä, valkolakin saaneista kysyi minulta, "miksi tänään liputetaan?"
- "On Snellmanin päivä" vastasin.
- "Ai sen, joka teki makkaroita ja leikkeleitä?" kysyi  lapsi.
Kerroin tämän keskustelun isälle, joka juuri veteli nakkimakkaroita lounaakseen.
- "Mä muuten näinkin eilen kaupungilla sen Snellmannin!" riemastui isä. Mutta jatkoi:
- "Haksahdinpa minäkin, sehän oli kolmas Snellman, se, joka myy niitä lihapiirakoita Kauppatorilla..."
Ja sitten pitäis yrittää olla niin, ettei loukkaisi näiden tunteita, kun puhuvat niin puuta heinää, ettei ole mitään rajaa. Eli kovin vaikeaa on olla nauramatta näiden totiselle tiedolle.

Tirtetta vähän pahoitti mielensä tänään, kun satuin hänen kuultensa kertomaan eskarilaisen tarhatädille, mitä Tirtetta sanoi minulle.
Olimme tuoneet eskarilaisen puistoon tarhakavereidensa luo aamulla ja minulla on tapana jäädä jutustelemaan tarhan hoitajien kanssa. Tirtetta sanoi minulle:
- "Älä sitten jää puhutteluun, kun mä en jaksa oottaa."

Aamulla tein luomuhiutaleista kaurapuuroa. Aikuisen mielestä se on oikeaa kauraa. Pikakaurahiutaleista tehty puuro on kauran korviketta, mutta lasten suu on siihen tottunut. Lopusta aamupuurosta tuli sämpylöitä, mutta miehen kanssa saimme kunnon puuroa. Seuraavalla kerralla teen sen ajan kanssa höyrykattilassa.

Vanhin tytär on jossakin määrin siivousihminen. Miehensä kertoi yhtenä päivänä, että imurointikin on hyvin tarkkaa. Siis että se pitää tehdä huolellisesti.
Tänä aamuna puolitoistavuotias tyttärensä oli osoittanut, että samat geenit orastavat. Tytär ja lapsenlapsi tulivat metroaseman hississä ja hissin seinässä oli ollut spraymaalitöhryjä. Lapsenlapsi osoittaa sotkua ja sanoo:
- "Rätti."

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Juuren Puodissa

Aamun ensimmäinen homma sen jälkeen, kun kaikki lähtijät oli patisteltu liikkelle, oli Tirtetan kanssa käynti Juuren Puodissa Korkeavuorenkadulla.
Eilen illalla tuli viestiä, että Sillä sipuli-blogin arvonnassa olin voittanut kolmen kympin ostokset ko. liikkeeseen.
Kotimaisiin pientuottajien etupäässä luomutuotteisiin erikoistunut kodikas, levollinen liike oli meille tietysti herkkukauppa. Toimme kotiin purkillisen Kukkasmäen Marjatilan vadelmahilloa, (kuin tilauksesta: Työläislapsi täyttää tänään huikeat 20 vuotta ja tilauksessa on vadelmabanaanikermakakku) pullon kylmäpuristettua Kaskein Marjan 100%  karpalomehua, Lassilan tilan Luomu Kaurahiutaleita, luomuhunajaa, Tirtetalle piparminttumakeisia
tötterössä ja mustikkamuffinssi, jonka hän popsi hetkessä kävellessämme bussipysäkille.
Muffinssi oli tehty nerokkaasti leivipaperista kääräistyyn "kuppiin". Taas kerran huomasin, että mielikuvituksella ei ole mitään virkaa, kun ei tuollaista itse tajua, vaan muffinssit jää leipomatta, jos kotoa ei löydy paperisia muffinssivuokia. Tästä lähtien en taatusti enää osta vuokia valmiina. Välttäkseni turhan tavaran kertymistä keittiön kaappeihin, en ole ostanut pestäviä muffinssivuokia.
Suurkiitos  Juuren Puodille ja Sillä sipulin Merituulille ja Jukalle!

Olimme vielä Tirtetan kanssa kotimatkalla, kun Työläislapsi soittaa ja kysyy, haluaisiko Tirtetta lähteä hänen kanssaan Vuosaareen piknikille vanhimman siskon ja lapsenlapsen kanssa. Tirtetta oli jo muutaman kilometrin kävellyt, mutta kuulema hänen jalkansa vielä "jakselivat" kävellä. Äsken vanhin tytär soitti Aurinkolahden rannalta ja Tirtetan jalat kuulema jaksavat juosta koko ajan. Ihana retkipäivä heillä.

Kun Tirtettakin oli lähtenyt kotoa, kesti tovin,ennenkuin oivalsimme miehen kanssa elävämme hyvin harvinaisia hetkiä. Sellaisia hetkiä ei tule kohdalle edes joka vuosi. Edellisistä sellaisista hetkistä on varmaan useampi vuosi aikaa. Eikä ollut kyse sen kummoisemmasta, kuin olla kahdestaan kotona. No, me olimme kahdestaan kotona tunti kymmenen minuuttia. Se oli kaikin puolin erittäin miellyttävä tuntikymmenminuuttinen.
Sitten miehen piti lähteä töihin.
Sekin on oikein hyvä asia, että hän sai lähteä töihin. Kaikki eivät voi tai pääse, vaikka haluaisivatkin.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Mitä kuuluu kuljettajalle?

Miehen työvuorolista on kullekin työpäivälle pitkä litania numeroita, kelloaikoja ja kirjaimia. Kellonajat tarkoittavat työajan alkua ja loppua tai ajoon lähtöä ja ajosta tuloa. Täytyy siis tietää, mitä missäkin kohdassa listaa oleva kellonaika tarkoittaa. Erilliset numerot ovat sitten ajettavan linjan tai vuoron numeroita ja lisäksi yksi tietty numero kertoo, kumpaan suuntaan linjaa lähdetään ajamaan,"maalle" päin vai kaupunkiin päin. Kirjainyhdistelmät kertovat paikan, josta kuljettaja aloittaa tai lopettaa työnsä. Yhden kirjaimen ero muuttaa paikan ihan toiseksi. Sen lisäksi, että tulkitset työvuorolistaa pilkuntarkasti ja muistat kaikkien merkkien selityksen, on sinun oltava myös minuutintarkka. Jos ajoonlähtö on listaan merkitty 14.27 se tarkoittaa puolen minuutin tarkkuudella sitä.
Tänään tuli pieni ajatusvirhe miehelle työvuorolistaa lukiessa. RU RU tarkoittaa työpäivän alussa sitä, että otat auton Ruskeasuon varikolta, etkä nouse vuoroon reitin varrelta. Usein silmät näkevät kirjaimet oikein, mutta aivot tulkitsevat tiedon esimerkiksi samalla tavalla, kuin viimeksi kyseistä vuoroa ajaessa. Mies siis lähti iltapäivällä töihin listan niin tulkinneena, että hän ottaa auton vastaan reitiltä. Jossakin vaiheessa hän huomasi, että pitäisi olla varikolla lähtemässä kohti päätepysäkkiä. Kiirehän siinä tuli, mutta ajallaan hän sai ulosajon hallista hoidettua.
Ikävää vain, kun työpäivä alkaa tuolla tavoin. Minullekin tuli kurja olo, koska aika usein kirjoitamme rautalangasta väännetyn lunttilapun keittiön seinälle. Lapussa lukee selkokielellä, mihin aikaan on lähdettävä kotoa ja minne ja mikä auto pitää vastaanottaa. Jos mies tulee ruokatunnilla käymään kotona, kirjoitamme ylös myös kotiintuloajan, jotta mammalla on keitokset valmiina. Nyt vain viime aikoina tuota lunttilapun kirjoittamista on laiminlyöty.

Kun minä olen täällä kotona ja mies puurtaa töissä, pyrin tietysti kaikin mahdollisin keinoin keventämään miehen työtaakkaa niiltä osin, kuin se on mahdollista. Myötätunto ja kuunteleminen on ainoita välineitä silloin, jos työn jouheva eteneminen takkuaa tai vaikka ruuhkien tai onnettomuuksien takia liikenne on jumissa ja ajolistat menevät sekaisin.
Mies soitteli minulle ruokatauoltaan ja mieleni huojentui, kun sain tietää, ettei iltapäivän hankaluudesta tullut myöhästymistä. Mies sanoi tulevansa kotiin jo puolen yön maissa. Hänen toivomuksensa minun huomiostani siihen vuorokaudenaikaan oli ihana:
" jos ei tarmoa, niin ainakin vähän armoa."
(Julkaistu sanojan luvalla.)

Mokkapalat eli meidän suklaakakku

Koko muu maailma nimittää tämäntapaista leivonnaista mokkapaloiksi. Meillä tämä on aina ollut suklaakakku.
Ohje on hyvin vanha, alunperin mitatkin olivat kahvikupillisia. Tällä ohjeella tulee uunipellillinen, joka riittää iltapäiväksi. Jakamalla ohjeen neljällä saat pyöreän pienen piirakan, joka on oivallinen herkku kahdelle kahvipöytään...

4 munaa
4 dl sokeria
2 dl maitoa
300g sulatettua voita
6 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaota
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria

Lisää vehnäjauhoihin muut jauheet siivilän läpi. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää maito, voisula ja jauhoseos ja sekoita seos nopeasti sähkövatkaimella sekaisin. Varo sitkistämästä jauhoja.
Vuoraa iso, reunallinen uunipelti reilusti leivinpaperilla, niin että paperista jää kunnon reunat. Muuten kuorrutus valuu pellille kakun alle.
Paista pohjaa uunin keskitasolla noin  15 minuuttia, tarkista kypsyys kakun keskeltä. Uunin lämpö 200 astetta.
Kakun kypsyessä tee kuorrutus. Laita kattilaan

150g voita
500g tomusokeria
5 rkl kaakaota
4 tl vaniljasokeria
12 rkl vahvaa kahvia
Kahvi on vahvaa, kun vettä on vajaa kupillinen ja kahvia kolme kukkuramitallista.

Kun pohja on kypsä ja pelti pöydällä, kuumenna kattilassa kuorrutus. Sekoita seosta lusikalla, kunnes se on tasaista. Älä keitä.
Kaada kuuma, tasainen kuorrutus pohjan keskelle ja levitä nopeasti lusikalla kakun pinnalle tasaiseksi.
Jos haluat koristella nonparelleilla, levitä ne heti kuuman kuorrutteen päälle.
Liian hyvää kakusta tulee, jos lisäät kuorrutteen päälle Mariannekarkkirouhetta. Silloin piparmintun maku peittää kuorrutteen mukavan kahvin ja kaakaon maun. Lapset pitävät enemmän nonparelleista, mutta ei jää kakku syömättä ilman koristelujakaan.
Pelkkä pohja sopii hyvin myös kermavaahdon kanssa toisiin kakkuviritelmiin.

Kiik-kaak ja erittäin nolo asia

-"Mene sinä äiti vain sisälle leipomaan kakkua!" komensi Tirtetta äsken hiekkalaatikon reunalta, kun kävin ulkona kyselemässä, kuinka hän siellä pärjää. Hyvin näytti pärjäävän, kun kavereita riittää joka leikkiin, kun talossamme on päiväkoti ja pienempi ryhmäpäivähoitopaikka ja kaikki lapset ulkoilevat aamun samassa pihassa.
Tirtetan hiekkalaatikkovarustus oli taas tyylille uskollinen: kirjottu pinkki kesämekko, tiara, korkokengät ja se uusi sateenvarjo, joka näytti nyt toimittavan aurinkovarjon virkaa. Tyyli on viimeistelty isosiskon tekemällä upealla manikyyrillä: kynsissä on hempeänpunainen lakka.
Lapsenlapsi pääsee kohta samalle pihalle kiik-kaak. Hänen tämän aamun lempilausahdus on ollut "oi-voi". Mummon pyykkikasa on ollut "oi-voi" ja parvekkeellepääsykielto myös.

Suurperheenäidin tämän päivän "nolo" paljastui äsken. Keittiöön porhalsi Ahkera lapsi, jota isi nimittää "aussifutaajaksi" rynnivän etenemisen takia. Lapsen tukka sojotti joka suuntaan, silmät harittivat kahtaalle.
-"Apua, mä hyöhästyn!" lapsi kiljui. Kello oli varttia vaille kymmenen. Lapsen koulu alkaa kymmeneltä kolmen raitiovaunupysäkillisen matkan takana. Tämä lapsi oli eilen saanut armon Työläislapsisiskolta ja päässyt yökylään rauhalliseen huoneeseen, johon ei tule ilmastointikanavasta naapurin tupakansavut. Ahkera lapsi oli siis nukkunut erinomaisen hyvin. Näin hänen jossain aamun vaiheessa käväsevän vessassa ja siitä päättelin, että lapsi on heränneiden kirjoissa ja jossakin välissä mennyt myös kouluun. Hän siis kävi toimittamassa tarpeensa ja painui pehkuihin jatkamaan makeita uniaan. Ja äiti unohti hänet. Niin kova kohtalo voi joskus käydä tässä perheessä jollekin lapselle, joka on hiljaa peittonsa alla. Ääntä pitäviä lapsia äiti ei koskaan unohda.
Jos joku lapsenvihaaja lukija keksii tämän perusteella tehdä ilmoituksen lapsenhuoltajaviranomaistaholle, että siinä perheessä äiti unohtelee lapsiaan, kun niitä on niin monta, niin ihan oikeassa on. Kovalla äänellä saa taistella täällä oikeuksistaan tulla herätetyksi ja kouluunlähetetyksi ja ruokituksi. Jos sinulla ei ole enää vaippaa housuissasi, etkä pidä ääntä nälästäsi, niin voipi käydä niinkin, että ruoka ei kävele eteesi, vaan jäät ilman, jos et ymmärrä sitä itse ottaa tai joltakin laupiaalta pyytää.
Tulipahan tämänkin asia nyt selväksi.

Päivän ilonaihe: ekaluokkalaisen kotiavain löytyi siskon vaatekorista. Avainta oli etsitty kaksi päivää suuren löytypalkkion voimalla. Onneksi äiti löysi sen. Ekaluokkalaisen hymy oli leveä.

Päivän huusholliniksi, jonka äitini kertoi: nyt kun kaikki lasipurkit pestään tarkasti talteen syksyn säilykesatoa odottelemaan, niin etikettien liiman saa kätevästi pois kynsilakanpoistoaineella! Eipä tartte enää tapella siinäkään asiassa.
Nyt kiireesti kiik-kaak.

Jos muistaisin edes sen aurinkovoiteen

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/
Käykääpä lukemassa avoimin mielin tuorein kirjoitus Tarkanmarkan blogista. Siihen tekstiin ei juurikaan ole lisättävää, mutta tulevaisuuden vanhus minussa nyökytteli hiljaisena päätään.
Aurinkoa ja hyvää mieltä päiväänne.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Pirtelö spelttirouheesta

Keittiöni yksi käytetyimmistä apuvälineistä on sveitsiläinen Bamix. Laite on periaatteessa tehosekoitin, mutta minulla on lisälaitteena siihen pieni mylly, joka on uskomaton apulainen pieniin tarpeisiin. Myllyllä voi tehdä kidesokerista tomusokeria, jauhaa pähkinät jauhoksi, kahvinpavut poroiksi tai viljanjyvät karkeaksi jauhoksi.
Joskus tulee kausia, että jauhan vehnänjyviä myllyllä ja haudutan höyrykattilassa karkeaa puuroa herkuksi. Sitä sitten syön muutaman viikon, että mieliteko helpottuu.
Perheen nuorison käyttöön annan tämän tehopesän vain pirtelöiden tekoon. Laite on tehokas, joten käyttöohjeet täytyy lukea tarkkaan ja niitä noudattaa jo turvallisuussyistä. "Smoothie"-sanaa vierastan, siksi puhun pirtelöstä.
Tämän päivän spelttivillityksessä tein välipalaksi Bamixin leikkuriterällä pirtelöä. Tähän aikaan vuodesta pakastimen marjavalikoima on sitä, mitä on, mutta pirtelössä maistuu kaikki marjat hyvältä. Meidän kuituvitamiiniproteiinipirtelöön laitettiin tänään:
1 dl X-tra Mansikkajogurttia
1dl rasvatonta maitoa
kourallinen mustaviinimarjoja
kourallinen marja-aroniaa
vähän punaherukoita
lusikallinen mansikkahilloa makeudeksi
2 rkl spelttirouhetta
2tl tyrnirouhetta
Spelttirouheen sijaan voi laittaa mitä tahansa leseitä.

Laita ainekset korkeaan astiaan ja sekoita juoma tasaiseksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jos jäiset marjat tekevät seoksesta liian paksua.

Bamixilla tehdessä täytyy muistaa käynnistää ja sammuttaa laite astiassa ja pitää sekoitin pystysuorassa koko käytön ajan.

Spelttirouheteeleivät

Välipalan syötäväksi ei kaivattukaan tänään makeaa, kun perhekerhossa saatiin upeaksi mehevöitynyttä mansikkakermakakkua. Ja miestä harmittaa kovasti, kun ei lähtenyt kerhoon mukaan.
Teeleivät on sukkelat ja helpot antaa vaikka lasten leivottavaksi. Uuni on vain vaarallisen kuuma, 240 astetta.
Kahteen pellilliseen tarvitset:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl spelttirouhetta
4 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
100 g sulatettua voita
3 ja puoli desiä maitoa
Spelttirouheen voit korvata kaurahiutaleilla.

Sekoita kulhossa kuivat aineet, lisää rasva. Lisää maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi vaivaamatta taikinaa turhaan.
Muotoile pellille leivinpaperin päälle haluamasi kokoisia leipäsiä. Paista uunin keskitasolla kunnes pinta saa väriä.
Tarjoa lämpiminä voin, hillon, marmeladin tai juuston kanssa. Parhaimmillaan vastapaistettuna.

Mies rynni keittiöön jääkiekkomatsin erätauolla ja maistoi mamman käkellöksiä pelliltä:
- "Guttentag!" oli kommentti teeleivästä.
Vartin homma tämä leipomus.

Uusi paita

Perhekerhopäivä näkyy siinä, että Tirtetta on herännyt puoli seitsemältä, pukenut pinkin mekon ja röyhelöhameen, avannut sateenvarjon, istuu penkillä ja kyselee, "koska koululaiset on menny". Kerhoon lähdetään, kun kaikki koululaiset ovat menneet, eli puoli kymmeneltä.
Minulla on uusi paita päällä. Nappasin eilen Kierrätystapahtuman rekiltä ilmaistavaratorilta kivannäköisen musta-harmaaraitaisen paidan, jota tyrkyttelin isoille tytöille. Kaikki pyörittelivät päätään ja sanoivat "tuohan mahtuu sinulle". Minä siihen, että "ai jaa". "Eikä tuo ole mikään paita, se on tunika" minua valistettiin. Pesin paidan vielä iltakoneella ja ripustelin tyytyväisenä kuivumaan. Aamulla totesin, että onpas ihan kiva vaate. Suurperheenäidin lifestyleblogin pukeutumisosuus: tunika Kierrätystapahtuman ilmaistorilta, hinta 0e. Tämän päivän meikki:
Helsingin Veden ensiluokkaisella vesijohtovedellä käyty suihkussa, kasvojenpuhdistus hoitunut siinä samalla, hinta 0e. Sulkumerkit ei toimi: Vesi ei maksa meille erikseen, veden hinta kuuluu vuokraan. Toinen sulkumerkki.
Päivän tuoksu:  tähän mennessä kaurapuuro, kahvi, lapsenlapsen pehmeä melkeinvauvantuoksu.
What-to-do-lista: siis perhekerhoon kolmen tytön kanssa, 8 kassillista löytöpulloja Cittariin, iltaruoka varattava ainakin viidelletoista, jotakin leivonnaista välipalalle, ketsuppia muistaa ostaa Cittarista pulloreissulla, kattolampunasennussarja edelleen hankkimatta, kolme kukkurakorillista likapyykkiä, miehen ei tarvitse mennä töihin- mitä teettää hänellä tänään?

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

67 paria kenkiä

järjestelin eteisen kenkähyllyhin samalla kun imuroin eteisen. Meillä siis homma "eteisen imurointi" ei ole mikään kymmenen minuutin homma, vaan siihen tärvääntyi lähes tunti. Tosin keräsin säkillisen talvikenkiä ja kaksi kassillista kirpputorilaatikkoon meneviä unohdettuja kenkiä pois, mutta jäljellejääneitä sai järjestellä tovin. Kaikki
kesälipokkaat piilotin Hope-yhdistykseltä saatuun puuarkkuun, ne eivät ole laskuissa mukana. Miehelle pidin puhuttelun omista kulkuvälineistään, että olisi suotavaa säilyttää niitä omassa kaapissaan, eikä kylvää pitkin eteistä, kun lapsetkin kylvää kenkiään ihan liiaksi asti. Kaikki jos olisivatkin tässä perheessä niinkuin mamma, että yhdet kengät kesäksi ja alle 20:n asteen pakkasille, eli "roskit", niinkuin Tirtetta sanoo ja talvikengät sitten kylmemmille keleille. Viime kevään ylioppilasjuhlatkin vetelin sujuvasti muovikengissä. Niiden kenkien suosimiseen on myös käytännöllinen syy. Kun on muutaman kerran ollut raskaana ja lihonut ja laihtunut ees ja taas, niin jalat ovat hyvin omituisen muotoiset ja aika raihnaiset. Silloin mukavuustekijät tulevat ulkonäkötekijöiden edelle.
Välihuomautus, kun en voi käyttää rakastamiani sulkumerkkejä: tänä aamuna koneeni näppäimistön sisältä löytyi kupillinen simaa. Siksi kaikki näppäimet ei toimi. Kirjoituksen outoudet voi laittaa sen asianlaidan tiliin.
Pikkuveli lupasi tuoda ensi viikolla uutta tavaraa.
Syyllisen etsiminen sima-asiaan osoittautui niin vaikeaksi, että en ruvennut haaskaamaan kallista aurinkoista päivää mokomaan. Kaiken lisäksi on mahdollista, että syyllinen olen itse.

Kaksi kertaa roudasin tavaraa vielä Kaapelitehtaan tapahtumaan. Takaisinpäin tuli, no niin, kahdet kengät eskarilaiselle. Tosin hänen lenkkareihinsa oli ilmestynyt tällä viikolla hiekanmenevä reikä. Nyt ei tarvitse ostaa hänelle kenkiä.
Kaksi upeaa valkoista pöytäliinaa sekä matonkuteeksi kauhtuneet Marimekkokankaiset ikkunaverhot toin myös ilmaistorilta. Iso pussillinen käyttökelpoista vaatetta lähinnä isoille pojille löytyi myös. Lapsetkaan eivät kantaneet rojua kotiin, vaan nauttivat ihmisvilinästä.
Hauska viikonloppu täällä olikin, kun ihmisiä kulki hyvin iloisina sekä matkalla tapahtumaan, että sieltä pois.
Tuollaisesta huvittelusta tulee hyvä mieli.
Kierrätysaatetta onkin toteutettu tänä viikonloppuna ihan viimoisen päälle: ekaluokkalainen löysi kanavan rannasta vähän uupuneen sekakukkakimpun. Hän toi sen minulle iloisena ja kukat virkistyivät vedessä.
Naapurin pappa ei saanut tolkkua pakastimensa nappuloista ja soitti minua hätiin. Selitin hänelle nappulat ja pappa antoi kiitokseksi suklaakonvehtirasian. Suklaita sitten nautiskelimme päiväkahvin kanssa.

Tärkein tavaratorin löytö oli ihan unohtua: Tirtetta sai värikkään sateenvarjon. Hän on kaksi vuotta rutkuttanut omaa sateenvarjoa. Nyt hän sen sai. Toivottavasti säilyy ehjänä seuraavaan vesisateeseen asti.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Kierrätysmessut jatkuvat vielä huomenna Kaapelitehtaalla

Kello 10-17 on huomenna vielä mahdollisuus tutustua mielenkiintoiseen tapahtumaan Helsingin Kaapelitehtaalla.
Paikalle pääsee raitiovaunu 8:lla, jonka päätepysäkki on aivan Kaapelitehtaan kupeessa. Ruoholahden metroasemalta on kävelymatkaa alle puoli kilometriä. Erottajalta bussi 20:lla pitää jäädä pois Salmisaaressa.
http://www.kierratystehdas.fi/
Jos aiot huomenna mennä paikalle, käy etukäteen tutustumassa tapahtuman tarjontaan. Jos olet tulossa autolla ja nurkissasi pyörii SER- kierrätystavaraa (kodinkone-elektroniikkaromua), on paikalla kontti, johon voit jättää tavaran maksutta. Tavaratorille sähkölaitteiden tuominen on kielletty turvallisuussyistä. (Laitteiden kuntoa ei voida taata.)
Kahvilatarjonta ei vaikuttanut paikan päällä kovin monipuoliselta. Suosittelen eväiden mukaan ottamista. Näyttelysalissa leijailevan pölynkin takia vesipullo on hyvä pitää mukana.

Olin etukäteen muistuttanut itseäni, että tarkoitukseni on päästä ylimääräisestä tavarasta eroon tänä viikonloppuna. Lähinnä ajanpuutteen vuoksi tavoite täyttyikin aika hyvin. Kävin paikalla neljä kertaa viemässä tavaraa, mutta toisaalla odottavat velvoitteet pakottivat minut lähtemään heti pois ja tavaroiden katselu ja tonkiminen jäi aika vähiin. Huomiselle jäi vielä muutama kuorma kuskattavaksi. Lapset löysivät satunnaisia aarteita: ekaluokkalainen tuli kotiin kärpäslätkän ja Rubikin kuution kanssa, eskarilainen löysi lisää eläimiä leikkeihinsä. Mies löysi todella siistin kevättakin itselleen ja minä poimin mukaani piikkarit pikkupojille.

Aamupäivällä kävin hakemassa Maatalouskoululaisen mummolan autolta. Kantamani laukun perässä kulki kiehtova vana: laukku oli täynnä tytön eilen leipomaa ruisleipää ja tuoksu puski ulos saakka.
Mummo mainitsikin, että nämä uudet jauhot, jotka hän oli viimeksi ostanut jauhokauppiaalta, vaikuttivat erinomaisilta. Ja hyvä leipä niistä oli tullutkin. Eipä siis ihme, että papalle oli tullut kyyneleet silmiin maistaessaan tyttärentyttären leipomaa ruisleipää. Kyllä niiden kyyneleiden takana oli myös kiitollisuus siitä, että Lautakankaan leipää leivotaan myös tulevaisuudessa.
Äiti oli laittanut kukkapenkistään minulle kimpun narsisseja. Koko keittiö tuoksuu.

Tirtetta, niinkuin muutkin pienemmät lapset, ovat asuneet tänään ulkona. Selvästi kaikilla on oikein auringon nälkä.
Kaapelitehtaalla hyppäämisen takia on kaikki kotihommani pahasti retuperällä. Ennen kuutta oli pakko kantaa maitokuorma kaupasta, koska huomenna kaikki puodit pitävät ovensa kiinni. Pienestä K-kaupasta ostin muutaman pullon "kaupan" simaa, kun mainostivat "kaikki loput simat 0,99e pullo". Sisukselle jäi hintaa 60s.
Meillä näköjään sima juodaan vapun jälkeen, suklaamunat syödään pääsiäisen jälkeen ja mämmiä vedetään niin kauan, kuin kaupan tiskistä löytyy.