torstai 19. toukokuuta 2011

Tulevaisuus raottaa räppänää

Eilen ja tänään on mieleni askaroinut hyvin suurilla tehoilla ja sellaisista asioista, joita en ole tähänastisen elämäni aikana joutunut vielä koskaan setvimään. Onneksi on asiantuntijoita, jotka auttavat.
Mummolan tilan tulevaisuuteen ja nimenomaan tilan hallintaan liittyvät asiat ovat hyvin monimutkaisia, koska parhaan lopputuloksen saamiseksi tarvitsee kartoittaa hyvin monien osapuolien laillinen etu. Kun tilan jatkosuunnitelmatkin ovat asteella "olisi kiva tehdä sitä ja tätä", ei tule kysymykseen mikään kehityssuunnitelman ja talousarvion teko. Selväksi tuli minulle ainakin se, että hyvin "jalat maassa"-periaatteella täytyy edetä. Taloudelliset tosiasiatkin on syytä pitää mielessä. Jos perheemme fyysinen siirtäminen tilalle tapahtuu 3-4 vuoden kuluttua, on meidän Helsingin kodin vuokraan löydyttävä joka kuukausi olemassa olevaa rahaa 1150 euroa niin kauan, kuin täällä kortteeria pidämme. Kovin suuria lisälainoja ei tässä tilanteessa vielä hoideta. Luulen, että juhannuksenseudun mummolanreissun jälkeen olemme hiukan pidemmällä käytännön suunnitelmissa.

Löysin myös mikkeliläisen kaivoyrittäjän, jolta pyydän paremmalla ajalla kustannusarviota joko porakaivosta tai vanhan kaivon syventämisestä. Keskellä metsää olevassa kaivossa olisi kuitenkin kaikkein hyvälaatuisin vesi, joten senkin resurssit on syytä selvittää. Äiti sanoi, että sen metsäkaivon vesi tuntuu ihan lähdeperäiseltä. Muistan kyllä lapsuudesta, että sen kaivon veden "maku" poikkesi hyvällä tavalla muista.

Jos rehellisiä ollaan, olisin ihan valmis pakkaamaan hynttyyt isoon rekkakonttiin ja matkaamaan koko köörin kanssa Lautakankaan raitille.
Puhuin eilen hyvin pitkään isän kanssa puhelimessa. Isä sanoi, että hän ei usko olevansa "enää Lautakankaan raitilla kulkemassa", jos vajaan neljän vuoden kuluttua tulemme sinne. Sehän on meistä tietysti hyvin surullinen ajatus ja kaikenlisäksi se oli isän sairauden tilan huomioonottaen hyvin rehellinen arvaus. En tiedä, kuinka kauan isä vielä jaksaa taistella syöpää vastaan. Hiljaa se voimia syö, eikä toista vuotta kestänyt sytostaattihoitokaan ole mitään lastenleikkiä vanhalle miehelle.

Hyvin suuria asioita ratkotaan, en sano niitä vaikeiksi. Taivaan Isän johdatusta tarvitaan lakimiehen ja pankinjohtajan neuvojen lisäksi.
Tulevaisuuden suunnitelmissa pidän nyt ensimmäisenä sen mansikkamaan perustamisen mielessä.
Sen jälkeen pohditaan sitten muuta.

7 kommenttia:

  1. Kaikki menee niinkuin on tarkoitettu,mutta uskon myös siihen,että jonakin päivänä te vielä siellä olette.Päivä kerrallaan,se riittänee...

    VastaaPoista
  2. Voimia isällesi ja voimia teille omaisille!!

    Uskon, että muutto jutussa kaikki menee hyvin...:)

    VastaaPoista
  3. Aikansa, paikkansa, tarkoituksensa. Kaikella. Taivaan Isän käsissä olevan suunnitelman mukaan kulkee askeleemme. Siunausta ja Jumalan johdatusta teille tässäkin asiassa!

    VastaaPoista
  4. Taikasauvat ja vippaskonstit käy tarpeettomiksi kun Isä Ylimmäinen on johdossa!

    Kaikissa asioissa hyvissä ajoin härän sarviin tarttuminen on vain asian eduksi, kute Sinä teetkin!
    Siunattuja olkaa tässäkin puuhassanne!

    VastaaPoista
  5. Hyvät kommentoineet naiset!

    Te välitätte sanojenne mukana siunauksia!
    Olette nähneet olennaiseen läpi ulkoisten hankaluuksien.

    En sano kiitos, vaan toivotan ja pyydän, että Taivaan Isä huolehtii myös teidän tarpeenne päivä kerrallaan.(ja se määräosa leipää)

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti pääsette vielä isäsi seurasta usein nauttimaan. ♥ Jaksuja sinne, ootoksiin. Kyllä se muutto ja muutos sieltä tulee, ehkä ennemmin kuin arvaatkaan! ;)

    VastaaPoista
  7. Sirkku, miten kauniisti taaskin kirjoitit ja kommentoit. Niin käy kuin on tarkoitettu, vaikka olisihan se mukavaa, jos isäsi ehtisi vielä näillä silmillään nähdä pesueesi siellä raitilla. Suurta viisautta on kyllä ottaa ajoissa asioista selvää ja kuulla asiantuntijoita.

    VastaaPoista