sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Suurperheen äidin lukujärjestys loppukeväälle

Sunnuntaiaamupäivä (aika heräämisestä puoleenpäivään), kului perheen menojen kirjaamisessa A3-arkille. Kyseessä on vain kaksi seuraavaa viikkoa, eikä kukaan 14-henkisessä perheessä edes harrasta mitään säännöllisesti, joten kyse ei ole mistään "harrastelistasta".
Kahlasin läpi koululaisten Wilma-tiedotteet, vanhat sähköpostiviestit, reissuvihkot, laput ja lehdenkulmakirjoittelut ja siirsin kaiken tiedon paperille jääkaapin oveen.
Tähän mennessä huomioitavia menoja, jotka poikkeavat normaalirytmistä, on listassa 19. Yli puoleen tarvitsee varautua joko rahalla tai rahalla ja eväillä. Listassa ei  ole mainittu miehen tarvitsemista eväistä tai yötaksirahoista.
Kesäkuun alussa muuten joutuu se miesparka taas jäämään vuosilomalle. Nyt on siis vuorossa kesäloma. Tuntuu, että hän on lomalla ihan yhtenään.
Mutta noiden menemisten suhteen yritän pysyä hereillä siinä mielessä, että kyseinen lapsi selviäsi ajoissa kulloinkin kyseessä olevaan paikkaan ja itse vielä tietäisi, mihin on menossa.

Tulin hurjan iloiseksi, kun äiti äsken soitti ja puhui iloisella, reippaalla äänellä, vaikka jalkaa särki, kun ei ollut ottanut tänään vielä särkylääkettä.
Pappa oli jaksanut ajaa traktorin eilen riihelle ja mummo oli mättänyt kyytiin tomaattipenkin tekotarpeet. Sitten pappa oli ajanut traktorin kartanolle (niinkuin meillä sanotaan pihapiiriä) ja mummo oli rakentanut aitan seinukselle tomaattipenkin.
Tänään pappa oli käynyt hakemassa lehden ja oli tekemässä uuniin "latinkia" (niinkuin meillä kutsutaan puiden latomista lämmityskattilan pesään). Minä tulin hurjan iloiseksi, että he olivat vaivoistaan huolimatta jaksaneet tehdä niin paljon. Jos toinen tilanne on pötkötellä sängyllä koko päivän ja käydä välillä syömässä ja "huussissa" (niinkuin meillä vessaa kutsutaan), niin nuo hommat on jo aika paljon aikaansaatuja.

Kerroin mummolle, että haaveilemme Maatalouskoululaisen kanssa muutamasta mehiläispesästä ja pitäisi päästä jonkun mehiläistenkasvattajan oppiin. Täytyy ottaa selvää, löytyykö Kangasniemeltä ketään. Olisi kyllä mielenkiintoista vierailla myös siellä ylämaankarjatilalla, vaikken nyt ensi hätään niistä jössiköistä haaveilekaan.

Annoin miehelle tehtäväksi kirjoittaa loppukevään työvuorot minulle paperille niin, että listassa lukee kunkin työpäivän kohdalla kotoalähtöaika, minne pitää mennä ja milloin ollaan takaisin kotona. Lisäinformaationa on maininta, jos tulee ruokatunnille kotiin tai tarvitseeko taksirahaa.
Ensi tiistain kohdalla näkyy lukevan myös: kotona valmiina 00:40. Mitähän tuo nyt mahtaa tarkoittaa?
Ehkä pitää tehdä leivät valmiiksi jääkaappiin.

3 kommenttia:

  1. Kyllä tuollaista pesuetta, kun eteenpäin vie, pitääkin kaikki olla paperilla... on siinä varmasti niin paljon muistamista..:)

    VastaaPoista
  2. Olet kuin keskikokoisen firman talouspäällikkö ja tehtävä, josta ei ilman kirjallista toimintasuunnitelmaa selviä. Nostan taas kerran hattuni sinulle, Sirkku.

    VastaaPoista
  3. näinhän se on,jotta meiltä suurperheen äideiltä kysytään aikamoista organisointi-kykyä muistaa ja huolehtia kaikki asiat.opettelua se on vaatinu monta kertaa ja sittenkin niitä unohduksia tuppaa tulemaan..itse oon oppinu,että kännykkään ei voi luottaa,kynä ja paperi on aina parempi...
    vanhuksille pienikin puuhastelu on terapeuttista,voimiensa mukaan ja ihailla saa sitä sitkeyttä ja luonteen lujuutta,mikä monelta nyky-ihmiseltä puuttuu:)liian helppoon elämään on opittu...

    VastaaPoista