Ai kuka Snellman?

Kyseenalaistin tänään lukion yleissivistävän merkityksen, kun yksi näistä armaista lukion käyneistä, valkolakin saaneista kysyi minulta, "miksi tänään liputetaan?"
- "On Snellmanin päivä" vastasin.
- "Ai sen, joka teki makkaroita ja leikkeleitä?" kysyi  lapsi.
Kerroin tämän keskustelun isälle, joka juuri veteli nakkimakkaroita lounaakseen.
- "Mä muuten näinkin eilen kaupungilla sen Snellmannin!" riemastui isä. Mutta jatkoi:
- "Haksahdinpa minäkin, sehän oli kolmas Snellman, se, joka myy niitä lihapiirakoita Kauppatorilla..."
Ja sitten pitäis yrittää olla niin, ettei loukkaisi näiden tunteita, kun puhuvat niin puuta heinää, ettei ole mitään rajaa. Eli kovin vaikeaa on olla nauramatta näiden totiselle tiedolle.

Tirtetta vähän pahoitti mielensä tänään, kun satuin hänen kuultensa kertomaan eskarilaisen tarhatädille, mitä Tirtetta sanoi minulle.
Olimme tuoneet eskarilaisen puistoon tarhakavereidensa luo aamulla ja minulla on tapana jäädä jutustelemaan tarhan hoitajien kanssa. Tirtetta sanoi minulle:
- "Älä sitten jää puhutteluun, kun mä en jaksa oottaa."

Aamulla tein luomuhiutaleista kaurapuuroa. Aikuisen mielestä se on oikeaa kauraa. Pikakaurahiutaleista tehty puuro on kauran korviketta, mutta lasten suu on siihen tottunut. Lopusta aamupuurosta tuli sämpylöitä, mutta miehen kanssa saimme kunnon puuroa. Seuraavalla kerralla teen sen ajan kanssa höyrykattilassa.

Vanhin tytär on jossakin määrin siivousihminen. Miehensä kertoi yhtenä päivänä, että imurointikin on hyvin tarkkaa. Siis että se pitää tehdä huolellisesti.
Tänä aamuna puolitoistavuotias tyttärensä oli osoittanut, että samat geenit orastavat. Tytär ja lapsenlapsi tulivat metroaseman hississä ja hissin seinässä oli ollut spraymaalitöhryjä. Lapsenlapsi osoittaa sotkua ja sanoo:
- "Rätti."