perjantai 12. helmikuuta 2021

Puukuorma kotiin tuotuna



Pakkaset luonnollisesti laittoivat vauhtia polttopuiden kulutukseen. Pappa on viime viikot kaiken kuskaamisilta jäävän luppoajan käyttänyt polttopuiden pilkkomiseen ja kuskaamiseen ja kaatanut vielä lisää puuta.

Eilen menin ensimmäisen kerran viikkoihin käymään yläpihan ladossa ja näkymä oli karu. Ei kalikan kalikkaa ollut polttopuuta näkysällä. No senpä takia Pappa onkin sitten kuskannut kirjaimellisesti hiki päässä puuta alatalleista.

Muistelin, että eräs lähinaapuri on mainostanut tienvarsikylteillä myynnissä olevasta polttopuusta. Mitäpä menemään merta edemmäs kalaan, jos apu olisi noin lähellä.

Soitinpa naapurille ja hän kertoi, että pihassa olisi vapaana kaksi kuutiota satavuotiasta, pystyynkuivunutta mäntyä ja sen hän voisi myydä.

Tänä aamuna naapuri oli pihassa traktorin ja peräkärryn kanssa. Pannuhuoneen ja pääoven läheisyydestä on lyhyt matka siirtää puut sisälle.

Parin tunnin reippailun jälkeen kasa oli korjuussa. Voi tätä tervaskelon tuoksua keittiössä ja takkahuoneessa! Nyt sitten pitäisi raskia polttaa tämä kaunis, vanha puu.

Ehkä motivoidun ensi kesänä jätepuun korjaamiseen hiukan paremmin, kun käy sydämen päälle tällaisen puun nakkeleminen tulen ruuaksi.

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Nukkumapäivän "aivosumussa"

 "Nukkumapäiväksi" nimitetään ainakin täällä päin yövuorosta tulopäivää. 

Olin aamulla puoli kahdeksan jälkeen kotona pikaisen kaupassakäynnin jälkeen. Pappa haki minut töistä ja kun olimme nostaneet ostokset autosta sisälle, Pappa suunnisti uudestaan kirkonkylään kyydissään kahdeksaksi töihin menevä tyttö ja kouluun menevä Kaisa.

Poikkeuksellisesti Kaisa ei ollut ehtinyt käyttää Keriä ulkona - mitä nyt sen verran, kun tulivat vanhasta talosta nukkumasta uuden talon puolelle. Otin Kerin hihnaan ja vein alapihalle. Keri löysi oitin kanalan luota tuoreet jäniksen jäljet ja oli niistä tietysti kovin innoissaan.

Vaikuttiko pieni pyrähdys pakkasessa vai mistä johtui, mutta en ollut millään saada unenpäästä kiinni. Kylmäkin oli. Vielä puoli kymmeneltä ihmettelin, missä uni viipyi, vaikka silmäluomia jo särki eikä tahtonut jaksaa enää vessaan kävellä. No kävin sitten kerran vielä pissillä, laitoin villatakin päälle, kahdet villasukat jalkaan ja villaviltin peittoni päälle. Ei enää muuta taikaa tarvittu ja jo kelpasi nukkua.

Iltapäivällä heräsin ja ulkona pilkisteli aurinko. Olin eilisiltana laittanut ruisleipätaikinan ja lisäillyt jauhoja muutaman kerran. Alustin taikinan ensi töikseni ja menin sitten vasta laittamaan tulen lämmityskattilaan.

Nyt kovilla pakkasilla olen antanut sen verran periksi, että napsautan sähkön päälle aamulla viimeistään, ettei tarvitse yön valvomisen jälkeen ruveta tappelemaan polttopuiden ja lämmityskattilan kanssa. Jos kovalla pakkasella vesisäiliössä lämpötila ehtii laskea 40 asteeseen, saa puita polttaa tuntikausia, ennenkuin on 80 astetta mittarissa.

Yövuoron jälkeisen nukkumisen määrästä ja laadusta riippuu, kuinka tarmokas olo on päivällä. Kun sain ruisleivät paistettua, tiskattua ja pari koneellista pyykkiä pestyä, oli helppo päätyä kaivelemaan jääkaapeista tähteitä ruuaksi. Huomenna on pitkästä aikaa ihan kokonainen vapaapäivä ja nyt kun asetun nukkumaan, voi huomenna nautiskella kaikista niistä kotitöistä, joita ei tänään viitsinyt tehdä.

Vihdoinkin olen oppinut nauttimaan myös yötyön tuomasta terveestä väsymyksestä. Yövuoron jälkeisenä päivänä - jos ei tarvitse mennä toiseen yöhön- voi oikein hyvin puuhastella vain sen verran kuin jaksaa ja tuntuu hyvältä. Mitä ei jaksa tai ehdi, voi delegoida muiden tehtäväksi tai tehdä toisena päivänä.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Sauna, jalkavoide ja villasukat

 Jokainen täällä pistäytynyt on havainnut tarkalleen saman asian: hiljaista on "Kaikki kotona?"- blogissa ollut. Sillä hiljaisuudella ei ole mitään vertailukohtaa elämäni kanssa, koska rautoja ja tulia olisi ollut vaikka muille jakaa.

Huomiseen vapaapäivään virittäytymisen aloitin tekemällä iltapäivällä (herättyäni) taikinajuuren. Leivinuunin pellitkin virittelin jo valmiiksi. Nuohooja valisti minua, että hiillospelti kannattaa sulkea ennen tulien sytyttämistä, jottei liiallinen veto vaikuta arinan lämpöominaisuuksiin. Uutta oppii aina ja todennäköisesti olen aikanaan vain kuunnellut äidin antamat lämmitysohjeet puolella korvalla.

Saunaan jaksoin kerrankin mennä. Siihen tarvitaan voimia, vaikka virkistynyt, rento olo saunan jälkeen onkin. Nukkuminenhan on yötyöläisen lempipuuhaa ja jos vaihtoehtoina on saunaanmeno tai nukkuminen, valitsen useinmiten sen nukkumisen. Olenko maininnut, että ehkä tärkein isänperintö minulle on hyvät unenlahjat.

Olen ihastunut erääseen jalkavoiteeseen ja ylin hemmottelu, mitä voin itselleni keksiä, on nykyään jalkojen voitelu saunan jälkeen. Tänään lisäsin siihen hierojakoulun oppien mukaan tehdyn hieronnan, niin jopa on kevyt olo jaloissa. Villasukat kuuluvat kostyymiini öin päivin, kesät talvet, niin hieronnan jälkeen vetäisin villasukat jalkaan. Tuon jalkavoiteen ominaisuuksiin kuuluu, että se ehkäisee kosteuden karkaamista iholta. Siksi jalat tuntuvat lämpimiltä ja voiteen teho riittää vielä seuraavaan päivään.

Joskus elämän tuiskeet käyvät kovin rajuina, niin ajatusten kiinnittäminen välillä vaikka omien jalkojen voiteluun tai kissan kanssa jutteluun tekee hyvää.

Lumen perään haikailijat ovat saaneet mitä halusivat. Talvi kaikkine riemuineen on käsillä. Ihan liian vähän on ehtinyt nauttia ulkona olemisesta, mutta helmikuun lopulla oleva lomaviikko viimeistään tuo asiaan parannusta. Töissäkäymisen ja nukkumisen lisäksi kun lyhyet päivät ovat täyttyneet lähes yksinomaan talon lämmittämisestä, ruuanlaitosta ja kaupasta ruokakuormien rahtaamisesta. Joko minusta on tullut vanha ja hidas tai sitten päivät ovat oikeasti lyhentyneet, mutta en tahdo nykyään ehtiä tehdä juuri muuta.

Papan elämä täyttyy meidän muiden kuskaamisesta ja puiden toimittamisesta mummoa varten pannuhuoneeseen sekä takan ja leivinuunin läheisyyteen. Koululaiset opiskelevat innokkaasti, työläislapset käyvät reippaina töissä. Siinähän ne meidän elämänkulut päällisinpuolin onkin.