perjantai 31. tammikuuta 2014

Iloinen veikko hammaslääkärissä

Miika oli jännittänyt tätä päivää paljon etukäteen, koska ei ihan tarkalleen tiennyt, mitä olisi luvassa.
Olimme jo aamukahdeksalta Ruskeasuolla erikoishammashoidon yksikössä, koska yksi ahtauteen jumiin jäänyt hammas täytyi irrottaa kirurgin konstein.
Miikan lystit alkoi esilääkityksestä, joka vei jalat alta ja teki pojalle niin iloisen olon, että nauratti se jo katsojiakin. Eräs ohikulkenut hoitajakin tokaisi, että "tuo poika ei ole köyhä eikä kipee". Hammas irtosi helposti ja leikkauskohta paranee nyt muutaman ompeleen alla.
Sain hoipertelevan ja elämäniloa pursuavan pojan tuotua kunnialla kotiin. Etukäteen mukavaksi kuviteltu jäätelönsyöntipäivä osoittautuikin todellisuudessa koettelemukseksi, kun olisi niin kovasti tehnyt mieli kunnon ruokaa. Aamulla lupasin antaa Miikalle löysää, haaleaa kaurapuuroa ja sitä hän odottaa suurella halulla.

Isillä  on siis alkamassa parin päivän päästä talviloma. Vanhuuden merkki sekin, että kolmen viikon loma tuntuu aivan liian pitkältä. Koska minulla ei ole koulusta nyt lomaa, ehdotin varovaisesti, josko mies haluaisi mennä muutamaksi päiväksi talolle. Ajatus sai tuulta alleen ja Miika varmaan lähtee isin kanssa. Talvikalastus ja metsään pääsy kun on molemmilla mielessä. Äitini lupautui miehille ruuanlaittajaksi ja sanoinkin hänelle, että nämä ovat tyytyväisiä, jos saavat kalaa, perunaa ja ruisleipää.


torstai 30. tammikuuta 2014

Konservatiivisia kotihommia

Vietän kotiaamua pienen Saara-piipertäjän kanssa. Kun Kaisa kuntoutui tänä aamuna lähtemään flunssan jälkeen kouluun, on Saara vuorostaan kurkkukivussa ja nenäntuhinoissa. Ounastelin jo yöllä Saaran olevan sairastumassa, kun itki unissaan pariin otteeseen. Tauti vaikuttaa onneksi kesyltä talviflunssalta yskineen ja nuhineen. Hoitokin menee perinteisen kaavan mukaan: mielijuomia, naposteltavia ja muutenkin sellaista syötävää, mitä tekee mieli. Mieto kipulääke tarvittaessa ja sisälläoloa kunnes oireet helpottuvat. Leppoisa mieli ja kivat leikit nopeuttaa myös lapsen paranemista.

Isi on käymässä Peijaksen sairaalassa lonkkanivelkontrollissa. Uutiset olivat huojentavia. Vaikka keinonivelestä liukenee metalleja verenkiertoon, ei proteesien vaihtoa edes harkita, vaan tilannetta seurataan verikokein ja magneettikuvauksin. Hyvät uutiset antavat isille työrauhan eikä näillä näkymin loppukesän 2015 eläkkeellejäämisajankohtaan ole tulossa mullistavia muutoksia.
On se vain tätäkin asiaa ajatellessa mielenkiintoista havaita, että tuttu, konservatiivinen, tavallinen arkielämä on kaikkein mieluisinta, jos saa itse valita. En yhtään kaipaa vauhtia, jännittäviä tilanteita tai suuria muutoksia. Kun on muutosten aika, pidän siitä, että niihin on ollut aikaa valmistautua.

Suuria muutoksia ei ole ollut huushollihommissanikaan. Lapset vihjailevat tiskikoneesta jo niin vakuuttavasti, että seuraavan löysän rahan ilmaantuessa alan olla kypsä soittamaan kodinkoneliikkeeseen. Käsin tiskaaminen on aika terapeuttista, kun voi sitä tehdessään ajatella rauhassa omiaan, mutta liian terapeuttiseksi se homma alkaa käydä sitten, kun jää paljon muuta tärkeää tekemättä.
Pyykkiasioista en nyt puhu mitään. Onneksi pyykkikone hoitaa osuutensa mallikkaasti. Suurta iloa ja vaihtelua pyykkiasioihin tuo yhdeksääkymmentä lähentelevä naapurin pappa, joka soittaa silloin tällöin:
"Jo ois pyykkipytty täynnä." Naapurin pappa sen kuin vain tulee suloisemmaksi vanhetessaan. Näkisittepäs hänen hymynsä, kun hyvästelen hänet ovelta pyykkipyttyä hakiessani ja sanon hänelle:
- "Voi hyvin, kullanmuru."

Voikaapa tekin, kullanmurut, oikein hyvin. Rukoilen joka päivä, että Taivaan Isä pitää teistä huolta.
Meistä täällä on pidetty myös ihan huippuhyvää huolta.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lempeät herätykset ja viileät aamut

Aamulla lapsia herätellessäni ajattelin, että tätä varmaan joskus tulen kaipaamaan: unentuoksuiset, unen rentouttamat lapset kasvoillaan levollisuus ja rauha.
Olen kirjoittanut täällä aikaisemminkin "herättelymetodeistani" ja nyt aamujen kylmettyä olen lisännyt herättelytoimiin yhden asian. Peittelen lapsen korvia myöten, jokaisen varpaankärjen ja paljaan polven peiton alle lämpimään ja sitten alan kuiskailla hyvin hiljaa poskea silittäen.
Se poika, jonka viimeksi kerroin pyytävän herättämään "kunnolla", on parina aamuna jälleen muistuttanut, että herätys täytyy tehdä kunnolla: "ei pelkästään heilutella jalasta, vaan herätä sillei kunnolla". Eli seitsemäsluokkalainen poikakin herätetään peittelemällä ja silittelemällä ja lempeillä sanoilla.

Täällä on ollut sen verran kylmä, että yöksi on pitänyt sulkea koko asunnon ilmanvaihto kokonaan. Ilmanvaihtokanavien luukut on huoneissa katonrajassa ja sieltä puhaltaa yläsängyssä nukkujiin, vaikka ilmastointi olisi "ykkösellä". Säädin jo ilmastointikaapista jälkilämmityksenkin päälle, mutta siitä huolimatta asunnon laitimmaisissa makuuhuoneissa palellaan öisin. Olohuoneessa, jossa minä, mieheni ja kaksi lasta nukkuu, on yöisin taas tukalaa ja pariin otteeseen pitää avata parvekkeen ovea. Tukaluus selittyy myös kuivumassa olevalla pyykillä.
Arvaatte, että ajatukset on tuon tuosta Lautakankaan takan ja leivinuunin tuntumassa.



Pikkuisen säpsähdin äsken postin mukana tullutta Verohallinnon kirjettä. Verottaja kun on viime aikoina muistanut kirjeillä, joista kohoaa kylmä hiki ja saa päänsäryn. Tällä kertaa kirje oli innostava ja olen hyvin kiitollinen siitä. Kirje oli kutsu uusien yrittäjien veroinfotilaisuuteen helmikuussa. Koska tilaisuus on mukavaan aikaan iltapäivällä eikä sattunut koulupäivälle, ilmottauduin sukkelasti mukaan.

Hierontayritykseni suhteen olen tarkoituksellisesti edennyt rauhallisesti ja odotellen. Tulevana lauantaina aloitan työt "virallisella avauksella" Lähetysseurakunnan "Ladies Day" -tapahtumassa. Klo 12.30-16.00 tapahtuman aikana tarjoan 20 minuutin hieronnan hintaan 12,-. Hieronnan koko tuotto käytetään seurakunnan "Haaste 2014" -rakennushankkeeseen, jossa valmistuu Helsingin ydinkeskustaan Iso Roobertinkadulle monipuolinen toimintakeskus ja kohtaamispaikka.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kuormat pois ja iloa tilalle

Kun elämämme turva on asetettu ikuiseen Jumalaan ja saamme laskea kaikki huolemme Hänen kannettavakseen, voimme elää ilossa ja vapaudessa.
Joskus on hyvä lukea Raamattua jostakin tietystä näkökulmasta. Luepa joskus Raamattua niin, että etsit sieltä kohtia, joissa kehoitetaan iloitsemaan. Jumalan antama ilo Pyhän Hengen kautta ei ole tavallista "iloisuutta", vaan se ilo on yliluonnollista, taivaallista iloa. Se ilo ei ole riippuvainen olosuhteista, koska meidän "maallinen" ihmisemme ei pysty olemaan itsessään iloinen, jos elämän olosuhteet ovat ankarat. Se ilo ei myöskään synny pakosta tai tahtomisesta, vaan se on Pyhän Hengen kautta elämäämme vuodatettua Jumalan tahdosta. Uskovina meillä on etuoikeus, jopa Jumalan kehoitus pyytää ja vastaanottaa sitä taivaallista iloa.

Mitä enemmän turvaudut Jumalan sanaan, mitä enemmän rukoilet, sitä varmemmin pysyt pystyssä. Vihollisen päätehtävä tänä päivänä on saada Jumalan lapset kaatumaan ja kääntymään takaisin, mutta sitä tiukemmin pidämme kiinni Jumalan lupauksista ja Jeesuksen sovitustyöstä. On tultu aikaan, jolloin käydään totista kamppailua ihmisieluista - ja tämä ei ole mikään klisee. Todistusaineistoa kaipaavalle kehoitan vilkaisemaan vaikkapa iltapäivälehden otsikot läpi. Sokeakin näkee, että paha tekee kaikkensa viedäkseen ihmisiä puolelleen. Jos koet, että tällaisista asioista ei olisi soveliasta puhua, niin vihollinen on hyvin tyytyväinen asenteestasi. Hänen mielipiteensä ja vakaumuksensa on, ettei Jumalan pelastusanomaa kannata ottaa niin vakavasti.
Jos koet, että Jumalan Pyhä Henki puhuttelee sinua ja sydäntäsi, älä anna sen äänen hiljetä, vaan ala puhua Jumalalle ja pyydä Häntä puhumaan enemmän ja näyttämään sinulle, mitä sinun tulisi tehdä. Etsi aikaa keskusteluun Jumalan kanssa ja etsi Raamattu käsiisi. Etsi Raamatusta Jeesuksen sanoja Uuden Testamentin puolelta.

" Rakas Jeesus, kiitos tästä mahdollisuudesta, kun voimme yhdessä tuoda kaiken kiitoksen ja kunnian Sinulle. Kiitos niistä ihmeistä, joita teet jatkuvasti elämässämme. Kiitos tästä uudesta päivästä. Kiitos ruuasta tänään. Kiitos, että saamme lämmintä koteihimme. Kiitos Suomesta. Kiitos Suomen talvesta.
Isä kiitos, että Sinä tahdot antaa jokaiselle kaipaavalle taivaallista iloa ja rauhaa. Kiitos, että sille epäilevällekin sydämelle sinä lasket tänään niin käsittämättömän ilon, että Sinun voimasi ei jää epäselväksi.
Isä kutsu niitä, jotka eivät vielä ole ratkaisseet elämänsä syntikysymystä ja ovat vailla iankaikkista elämää sinussa. Anna Pyhän Henkesi voima niiden voimaksi, jotka ovat ratkaisun tehneet, mutta ovat vielä ilman voimaa. Anna ihmeitä ja tunnustekoja, jotta moni voisi niiden kautta uskoa. 
Isä varjele tänään lapsia kouluissa ja päiväkodeissa. Varjele vaaroilta ja onnettomuuksilta.
Kiitos, Isä, että saamme kertoa Sinulle kaikki asiamme tänäänkin.
Amen."

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kuormista

Niin monta päivää on mielessäni ollut kirjoittaa yhdestä asiasta, että ennen uuden arjen alkamista on asia hoidettava.
Tämän asian taustalla on omakohtainen kokemus, eli ei ihan tuulesta temmattua teologiaa.

Lähes jokainen meistä allekirjoittaa sen, että nykypäivän ihmistä taakoittaa hyvin monenlaiset asiat. Taakkoja voi olla jokaisella elämän osa-alueella ja se kuinka taakkoihimme suhtaudumme, on hyvin yksilöllistä. Toinen kestää kiirettä ja elämän hektisyyttä paremmin kuin toinen. Jollekin sairaus on viedä kaiken toimintakyvyn vaikkei sairaus sitä edellyttäisikään ja toinen terästäytyy sairauden myötä ja alkaa tarmokkaan taistelun sitä vastaan.
Ongelmat perheessä ja parisuhteessa tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Työelämän haasteet ovat monen kohdalla kiristyneet.
Joskus ihmisen taakat ovat raskaita ajatuksia, huolia ja huolehtimista edessä olevista asioista, riittämättömyyden tunnetta, kun voimavarat eivät tunnu millään riittävän arjesta suoriutumiseen. Taakoitettu mieli alkaa puristaa ja pian voi olla tilanteessa, että aamulla herätessä ei uskaltaisi nousta vuoteesta, kun edessä olevien tekemättömien velvoitteiden vuori tuntuu notkuvan siinä vuoteen vieressä.

Itse olin tilanteessa, että aloin kerätä mieleni lastiksi kaikenlaisia pieniä ja suuria asioita ja aloin pohtia "kuinka minä näistä selviydyn?", "kuinka minä nämä asiat hoidan?"

Ensin Jumala muistutti minua eräästä tärkeästä asiasta. Kun rukouksessa pyydän Jumalalta asioita, minun ei pidä pyytää niihin asioihin vastauksia ihmisiltä. Kaikki tulee meille Jumalalta. Joskus Jumala käyttää vastaustensa välikappaleina ja avustajina ihmisiä, mutta kunnia rukousvastauksista kuuluu aina Jumalalle.

Seuraavaksi Jumala puhui pyhäkouluaiheesta, joka oli päässyt vuosien saatossa unohtumaan: heitä kaikki huolesi Jumalalle, Hän pitää niistä huolen. Sitten Jumala luetteli niitä asioita, pieniä ja suuria, joita Hän halusi minun luovuttavan hänen hoitoonsa: lasten asiat, omat tulevaisuudensuunnitelmat, työ, raha-asiat, ajankäyttö.
Yksi kerrallaan rukouksessa luettelin elämäni osa-alueita ja sanoin Jumalalle "ota sinä nämä asiat hoitoosi, johdata minua näiden asioiden kanssa, näytä minulle, kuinka minun tulisi edetä."

Jos olet vähänkään lukenut Raamattua, tiedät, että Jumala haluaisi kantaa meidän kuormamme, haluaisi olla johdattajamme, haluaisi olla neuvonantajamme.

"Mutta Herran armo on ikuisuudesta ikuisuuteen niiden yllä, jotka häntä pelkäävät ja hänen vanhurskautensa kestää lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa, muistavat hänen asetuksensa ja noudattavat niitä.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkea." (Psa 103: 17-19)

Mitä siitä sitten seurasi, kun lakkasin huolehtimasta asioitani ja murehtimasta tulevaisuutta? Istunko aamusta iltaan nojatuolissa ja hoen ympärillä kulkeville ihmisille, että "minun ei tarvitse tehdä mitään, Herra hoitaa asiani."
Elämäni jatkaa kulkuaan aivan entisellä tavalla, mutta minulta on pois taakkojen paino ja huoli. En ole saanut lottovoittoa, en ole saanut vielä tenttejäni läpi ja kaikenlaisia asioita hoidetaan päivittäin. Kuitenkin elän huojentuneena, levollisena ja rauhallisena, kun tiedän kaikkien asioitteni olevan "korkeammassa kädessä"- ihan kirjaimellisesti.

Kun luovutamme kaikki, siis totaalisen kaikki asiamme Jumalan hoidettavaksi, avaamme samalla oven Jumalan ihmeille ja käsittämättömän pikkutarkalle huolenpidolle.
Lisäksi elämästä tulee entistäkin jännittävämpää. Minulla on ollut viime viikkoina inhimillisesti ajatellen muutama monimutkainen ja suuri asia ratkaistavana. Voisin sanoa, että tavallaan "haastoin" Jumalan, kun sanoin Hänelle: "näytäpä nyt, miten aiot tämän asian ratkaista - eipä ole ihan pikkujuttu."
Kun Jumala on johdattanut eteeni ratkaisun, en ole voinut muuta kuin kiittää Häntä siitä, että Hän on hoitanut asian moniverroin viisaamin kuin olisimme itse osanneet koskaan ratkaista.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Puurot ja porkkanat

Täytyy siirtää Facebookin marjapuurokeskustelu tänne blogin puolelle, kun kohta alkaa kaverit kummastelemaan, etteikö emännillä ole enää tähdellisempää keskustelunaihetta.
Muistutin aamulla, että nyt eletään sitä vuodenaikaa, jota varten loppukesällä marjojenpakastajat ahkeroivat. Itse tein puurokokeilun mustikoista, punaviinimarjoista ja kourallisesta lakkoja. Jos mieheni ja minä olemme yksimielisiä siitä, että sellainen marjapuuro on hyvää, niin se todellakin on sitä.
Meillä marjapuuroa syödään taas sellaisella tahdilla, että joka päivä porisee puuropata hellalla. Marjankuorien sihtaamisen ja puuron vatkaamisen olen jättänyt jo vuosia sitten. Mitä tulee suomalaisten marjojen terveysvaikutuksiin, lukekaa ulkomaisten terveysgurujen tekstejä ja hämmästykää, millaisessa aarreaitassa suomalaiset metsäläiset saavat asua.

Toinen ajankohtainen asia on porkkana. Suomalaisen porkkanan sato alkaa vedellä viimeisiään vähittäiskaupoissa, joten rientäkäämme ostamaan kiireen vilkkaa viimeiset kotimaiset A-vitamiini - ja beetakaroteenipommit. Minä, joka olen oikein ehostamisen ja ihonhoidon malliesimerkki (en meikkaa enkä hoida ihoani millään lailla), uskon vahvasti, että porkkanansyönti tekee myös iholle hyvää. En perustele uskomustani millään, asia vain on niin. Lisäksi porkkana tekee ruuansulatuselimistölle hyvää monella tapaa.

(Kirjoitan tämän sulkuihin, koska tämä on hiljaisen huokauksen haaveilua...Lautakankaalla minulla on niin hervottoman pitkät porkkanarivit, että kun Kunnallislehden toimittaja tekee meistä juttua ja kysyy lapsilta, mikä maallemuutossa on kurjinta, niin kaikki huutavat yhteen ääneen: "porkkanamaan kitkeminen ja hyttyset!"
Sitä pohdiskelen, että jos porkkanasato on kovin runsas, ei kellari ehkä vedä porkkanoiden säilömistä turvelaatikoihin, missä ne kyllä säilyisivät vaikka helmikuulle asti.)

Kiireetön ja harvinaisen puhelias Kuopion Veli soitteli autosta ajellessaan Lautakankaalta Kuopioon päin. Veli oli käynyt katsastamassa metsäasioita ja kertoi sitten kuulumisia, jotka tietysti viritti sellaisen metsäikävän, että vaikea on helsinkiläisen pysytellä  metroradan varressa. Tarkoitan sillä sitä, että mielummin kulkisin puun luota toisen luo kuin metrossa istuen asemalta toiselle.
Kun isäni lähti tästä ajasta, sanoin hänelle, että me pidämme hänen metsistään hyvää huolta. En ollut etukäteen ajatellut sanovani mitään sellaista - sanat vain tulivat suustani. Tuskin kuoleva syöpäsairas lähtönsä hetkellä metsiään ajattelee ja isä ei välttämättä enää kuullut sanojani. Mutta lupauksella on mielestäni aika syvä ja tärkeä merkitys. Lupasin, että emme anna isän ja hänen isänsä tekemää työtä Lautakankaan metsien hyväksi valua hukkaan. Tästä asiasta oli pohjimmiltaan kyse myös Veljeni ja minun tämänpäiväisessä puhelinkeskustelussa.
Metsä muuttui minulle hyvin todelliseksi senkin takia, että viime viikolla posti toi minulle elämäni ensimmäisen "metsätalouden veroilmoituksen" täytettäväksi.

Metsän keskellä asuvat: nuuhkikaa ulkonakäydessänne metsän tuoksua puolestani.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hurja urakka suoritettu

Monenlaisten ajatusten kanssa olen viikon aikana koneelle istahtanut, puolikkaan tekstin kirjoittanut ja sitten joutunut jättämään asian sikseen - milloin mistäkin syystä. Tällä kertaa minut saa siirtymään blogin puolelle ainoastaan hihkuva voitonriemu siitä, että sain tehtyä hierojakoulun etätehtävän valmiiksi. Tasan kuusi tuntia istuin ja ahersin ja tuntuu kuin pakarat olisivat rakoilla kovalla puutuolilla istumisesta.
Tehtävä oli joululoman piristykseksi annettu, jottemme ihan haaskaisi kuukauden lomaamme omiin harrasteisiin. Nyt työ on tehty ja tekstikin laitettu jo opettajalle. Ennen torstaista koulun jatkumista aion nauttia täysipäiväisesti kotitöistä. Kyllä tekemätön työ välillä kaihersi taka-alalla ja varsinkin aamuisin herättyään ehti moittimaan itseään laiskuudesta ja saamattomuudesta.

Jos omantunnon ajoittaisia nipistelyjä ei oteta huomioon, niin olen nauttinut lomallani levosta ja elämän rauhallisesta tahdista. En muista milloin olisin noudattanut sellaista elämäntapaa, että "jos väsyttää, menen nukkumaan". Kuten olen teille monta kertaa mainostanutkin, ei minulle tuota mitään vaikeuksia nukahtaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, jos vain annan itselleni luvan. Siihen ei vaikuta kahvinjuonti, päivänpaiste eikä kuun kumotus. Tällä lomalla olen voinut mennä nukkumaan aamupäiväunille tai päiväunille tai iltapäiväunille tai lähteä iltakahdeksalta yöunille. Monena aamuna olen voinut nukkua niin pitkään kuin unta riittää ja kyllä sitä on usein riittänytkin.
Osasyyllinen lisääntyneeseen unentarpeeseen on varmasti ollut pimeä vuodenaika. Kesällä ei edes malttaisi nukkua näin paljon. Mutta kyllä se täytyy myöntää, että tällainen loma on tehnyt hyvää kaikille "ihmisyyden osille", fyysiselle, psyykkiselle, henkiselle ja hengelliselle ihmiselle.

Riittävä lepo näkyy myös siinä, että arjen asiat saavat terveet mittasuhteet. Kärpäset pysyy kärpäsinä ja härkiä taputellaan leppoisasti takalistolle.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Uusi suurperhesarja

Koska näköjään Duggareiden suurperheen tv-sarjan aloitusta saa Suomessa odottaa, saa "suurperhefanit" hiukan keskusteltavaa huomenna alkavasta "Suurperhe Bates" -sarjasta. (SUB-kanava 6.1. klo 14.55-15.55). Duggareiden elämää olen seurannut jo useamman vuoden ajan ja Batesitkin ovat tuttuja kotisivuiltaan. Nämä kaksi suurperhettä ovat tuttavia keskenään ja olisikin mielenkiintoista nähdä tv-jakso näiden kahden 19-lapsisen perheen yhteisestä tapaamisesta viime vuodelta.

Amerikassa (kyllä Suomessakin) suurperheet joutuvat ankaran julkisen ryöpytyksen kohteeksi osallisuudestaan maapallon ylikansoittamisesta. Onneksi nämä mölyt hiljennetään päättäväisesti, koska meillä on nyt jos koskaan kaikki edellytykset toivottaa tervetulleeksi maailmaan joka ainoa vastasyntynyt. Maapallon väestön ruoka -ja työttömyysongelmiin löytyy syyt ihan muualta kuin suurperheistä.

Minua on joskus arvosteltu siitä, että "ihannoin" suurperheitä.
Sanon suoraan, että ihmettelen edelleen päivittäin sitä ihmettä, että minulle ja rakkaalleni suotiin 13 lasta. Haave monesta lapsesta oli naimisiinmennessämme meillä kummallakin, mutta emme olisi voineet uskoa, että se haave toteutuu näin uskomattomalla tavalla. On käsittämätöntä Jumalan siunausta, että jokainen lapsistamme on terve ja jokaisesta raskaudesta ja synnytyksestä minä ja lapsi on selvinnyt hengissä. Jokaisessa synnytyksessä olen kokenut hyvin selvästi, että syntymän hetkillä elämän ja kuoleman raja kuljetaan hyvin läheltä. Jokainen syntynyt lapsi on niin suuri ihme.
Kyllä: ihannoin suurperhettä ihan itsekkäistä syistä. Rakastan elämää, jossa on paljon lapsia ympärillä. Ja ehkä Jumalakin näki hyväksi järjestää elämääni paljon lapsia. En osaa kuvitella, millaista elämäni olisi ilman suurta perhettä. Ehkä olisin töissä lastenkodissa.

Ollaan kuitenkin itse kukin tyytyväisiä siinä elämäntilanteessa missä olemme. Minun elämäni tällä hetkellä kymmenen kotona olevan lapsen kanssa on hyvin helppoa, helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Jumalalla on tietty tarkoituksensa jokaiselle elämänvaiheellemme ja on suuri etu, jos pystymme sen hyväksymään. Kun nautimme kulloisestakin elämänvaiheesta, olemme avoimia uusille haasteille ja olemme valmiit käymään uusista ovista.

http://thebatesfamily.com/
Ylläolevaa linkkiä klikkaamalla pääset Batesin perheen sivuille.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Yötöitä - kotitöitä

Kävin tekemässä kaksi yövuoroa vanhainkodissa ja totesinpa taas, että minun paikkani mielenrauhan suhteen olisi kotona.
Työ oli mukavaa, antoisaa eikä väsymyskään tullut ylipääsemättömäksi, mutta minulla oli koko ajan tunne, että minun kuuluisi olla kotona lasten kanssa ja nukkumassa omassa sängyssäni. Perustelin itselleni, että lapsille tekee hyvää olla äidistään erossa (!) silloin tällöin ja vanhimmalle pojalle ei ole pahitteeksi, vaikka on vastuussa pienemmistään. Kumpanakin yönä myös isillä oli yövuoro. Anne-Mari oli päivystäjänä täällä ensimmäisenä yönä ja vanhin poika otti vastuun toisesta yöstä. Perusteluista huolimatta minulla oli epämukava olo siitä, että olin ihan väärässä paikassa.
Muistutin siis itseäni, että en olisi niin hanakka vaihtelun ja rahan vuoksi ottamaan näin sitovia työtilaisuuksia.
Kotona ja opiskelujen tiimoilta minulla on aivan riittävästi puuhaa, haastetta ja mahdollisuuksia "itsensä toteuttamiseen", jos sitä kaipaan.

Kymmenvuotias poika lähetti minulle eilen illalla töihin tekstiviestin "Hyvää yötä". Kun avasin puhelimeni aamupuolella ja luin viestin, sydänalassa läikähti. Miika on se poika, joka muistaa joka ilta nukkumaanlähtiessä muistuttaa iltarukouksesta. Niin ja tiedättekö mitä: kun Miika kertoo Taivaan Isälle omat rukousaiheensa, Taivaan Isä vastaa niihin lupaustensa mukaan!
Sain taas jokin aika sitten hyvän muistutuksen, että Taivaan Isällä on varaa kuulla lasten pyynnöt, vaikka aikuinen niille hymähtelisi ja hymyilisikin ja vaikka kyse olisi vain konsolipelistä tai isosta kalansaaliista.

Kun rukousaiheet tuli puheeksi, täytyy vielä kertoa tapaus joulun alta. Yksi isoista tytöistä oli eräänä aamuna rukoillut Jumalalta, että Hän järjestäisi sinä päivänä jonkun yllätyksen. Ehkä tytöllä oli vähän alakuloinen olo ja kaipasi piristystä. Lisäksi hän oli kertonut Taivaan Isälle että haluaisi ostaa uuden ripsivärin, muttei haluaisi pyytää siihen rahaa äidiltä, kun tiesi äidin rahojen olevan vähissä.
Illalla oli tytön koulun joulujuhla. Siellä tuntematon henkilö tuli luokseni ja ojensi minulle kirjekuoren, jossa oli tämän tyttäreni nimi.
Kotona annoin kirjeen tytölle. Hän avasi sen ja kirjeestä löytyi 50 euron seteli. Tyttö alkoi itkeä ilosta ja kertoi minulle sitten aamuisesta rukouksestaan.
- "Ei voi olla totta, ei voi olla totta..." tyttö hoki pitkän aikaa aivan onnesta ihmeissään.

Jokin aika sitten kirjoitimme yhteisiä rukousaiheita erään blogitekstin kommentteihin. Muistutan, että te, jotka asianne silloin kirjoititte, olette jatkuvasti rukouslistallani. Muutama on jo saanut vastauksen ja niistä kiitämme Taivaan Isää.

Tänä iltana muistamme niitä, jotka kokevat sisimmässään yksinäisyyttä. Voit kokea olevasi yksinäinen, vaikka olisit perheesi tai ystäviesi kanssa. Jeesus haluaa kuitenkin poistaa yksinäisyydentunteesi läheisyydellään ja antaa sinulle ilon ja rauhan.