Muutama kirjoitus takaperin haastoin kaikki blogin lukijat rukoilemaan Kaikkivaltiaalta suotuisaa satovuotta.
On tullut toisen rukoushaasteen aika. Pohjustan haastetta raamatunpaikalla: "Teillä ei ole sen takia että ette ano" (Jaakobin kirje 4:2)
Tuossa Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa sanotaan paljon muutakin ajattelemisen aihetta antavaa, että kehotan jokaista etsimään joko kirjaraamatustaan tai koneelta tuon luvun ja lukemaan sen.
Jokainen, jolla on oma puutarha tai maanviljelystä, tietää jo sanomattakin, mikä on meidän kaikkien toiveissa. Koko Suomessa maa kaipaisi kiperästi vettä, sadevettä. Luoja, jos kuka, myös tietää, kuinka paljon ja millaisella sateella sitä vettä nyt tarvittaisiin.
Tuli mieleeni, kuinkahan monessa kirkossa ja rukoushuoneessa on viime viikkojen aikoina rukoiltu sadetta? En tiedä. Mutta jos emme osaa yksilöidä tarpeitamme Jumalalle, on hänenkin vaikea auttaa, jos emme nöyrry edes apua pyytämään.
Ystävät hyvät. Te kaikki lapsenmieliset. Me muistutamme nyt itseämme rukoilemaan Isältä ajatuksissamme, ääneen rukoillen ja yhteisissä rukoushetkissä rukousaiheen esittäen, että Luoja muuttaisi sääennusteita tyystin toisen näköisiksi. Koko Suomessa kaikkialla tarvitaan sadetta. Jos Luoja ei meitä armahda, on edessä katovuosi.
Älä astu sille sielle, että katsot asiaksesi arvostella kaikkeuden Luojaa.
Psalmi 37:5 "Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee."
"Isä.
Kiitämme elämästä, jonka olet meille antanut.
Kiitos tästä rakkaasta maasta. Kiitos kaikesta luonnon rikkaudesta, mitä olet meille ylenpalttisesti suonut. Kiitos huolenpidostasi. Kiitos, että kaikissa asioissamme saamme turvautua sinuun ja ajallaan tulevaan apuusi. Anna anteeksi, jos olemme väärin käyttäneet lahjojasi. Avaa silmämme näkemään, mikä olisi elämässämme sinun tahtosi mukaista.
Isä, tänään me pyydämme sinulta sadetta. Sinä tiedät tilanteen paremmin kuin me. Anna, Isä, kevätsateiden elvyttää kuivunut maa koko Suomessa. Näytä meille ja opeta meille, että jos emme sinulta saa, ei meillä mitään ole.
Isä. pidä huolta meidän rakkaista lapsistamme."
Kymmenen vuotta suurperhetarinaa: ensin Ruoholahden maisemissa ja kesästä 2015 jatkuen Kangasniemellä, kirjoittajan syntymäkotitilalla.
maanantai 28. toukokuuta 2018
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
"Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala"
Olemme astuneet vuodenaikaan, joka on ollut tänä vuonna erityisen koskettava: kuin syöksysynnytys, jossa odottaa kesän syntymisen vaiheita totuttuun tapaan ja yhtäkkiä huomaakin pitelevänsä jo lasta rinnoillaan.
On ollut mielenkiintoista seurata kylillä liikkuessa, että ihmisten ykköspuheenaihe on sää, tyytyväisyys lämmöstä ja kevään eteneminen huikealla vauhdilla suoraan täyteen kesään.
Minulle sattui vielä kaiken kukkuraksi lomaviikko tämän vuoden ensimmäiselle hellejaksolle. Olin erittäin tyytyväinen lomaan. Se oli elämäni harvoja palkallisia lomia tähän mennessä. Lisäksi asettamani tavoite loman vietolle oli varsin onnistunut: ainoa tehtävä, jonka itselleni asetin, oli muistaa hengittää. Annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään muuta kuin hengittää.
En ole opiskellut mitään mystisiä itämaisia uskontoja tai ruvennut harrastamaan joogaa, joista olisin saanut kimmokkeen perin erikoiselle lomanvietolle. Koin vain, että talven haasteiden jälkeen on nyt todellakin totaalilevon paikka.
Jos lomapäivien aikaansaannoksista tai matkustamisista voisi jotakin mainita, niin kolmena ensimmäisenä päivänä sain aikaiseksi kaivella perunamaalta matoja kanoille. Talikon ja pistolapion kanssa kääntelin maata ja sieltä tuli esille sellainen kastematojen määrä, että ensimmäisenä tuli kyllä kanat mieleeni. Puolihuomaamatta tuli piskuinen perunamaakin käänettyä ja muokattua ja perunat istutettua. Koska työ ei ollut mikään "pakkotyö" se tuli kolmen päivän aikana valmiiksi ihan huomaamatta.
Loman suoma lepo ja virkistys sai levolliselle mielelle ja töihinpaluu oli innostavaa. Seuraava lomajakso minulla onkin vasta elokuussa koulujen alkaessa. Siihen asti vapaapäivistä nautitaan kuin lomasta.
Yhteinen rukoushaasteemme suotuisan satovuoden puolesta on ollut joka päivä mielessäni. Huokailen Jumalalle, että "armahda meitä ja anna hyvä sato, runsaasti pölyttäjiä ja pidä halla loitolla". Viljelijät tarvitsisivat runsaan, hyvälaatuisen sadon jo senkin takia, että he tarvitsevat nyt uskoa tulevaan ja luottamusta siihen, että Suomi tarvitsee heidän työpanostaan. Liian moni maanviljelijä ja karjatilallinen luovuttaa vaikeuksiensa paineessa ja lopettaa meille kaikille elintärkeän työnsä. Todellisuudessa kun me tarvitsisimme lisää sen työn tekijöitä ja uuden alkajia. EU:n ja Suomen päättäjien ratkaisut (jalostajayritysten päätöksistä puhumattakaan) kun eivät millään muotoa kannusta sen työn aloittamiseen tai jatkamiseen. Jatketaan rukousta myös maanviljelijöiden ja eri maataloustuottajien puolesta.
On ollut mielenkiintoista seurata kylillä liikkuessa, että ihmisten ykköspuheenaihe on sää, tyytyväisyys lämmöstä ja kevään eteneminen huikealla vauhdilla suoraan täyteen kesään.
Minulle sattui vielä kaiken kukkuraksi lomaviikko tämän vuoden ensimmäiselle hellejaksolle. Olin erittäin tyytyväinen lomaan. Se oli elämäni harvoja palkallisia lomia tähän mennessä. Lisäksi asettamani tavoite loman vietolle oli varsin onnistunut: ainoa tehtävä, jonka itselleni asetin, oli muistaa hengittää. Annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään muuta kuin hengittää.
En ole opiskellut mitään mystisiä itämaisia uskontoja tai ruvennut harrastamaan joogaa, joista olisin saanut kimmokkeen perin erikoiselle lomanvietolle. Koin vain, että talven haasteiden jälkeen on nyt todellakin totaalilevon paikka.
Jos lomapäivien aikaansaannoksista tai matkustamisista voisi jotakin mainita, niin kolmena ensimmäisenä päivänä sain aikaiseksi kaivella perunamaalta matoja kanoille. Talikon ja pistolapion kanssa kääntelin maata ja sieltä tuli esille sellainen kastematojen määrä, että ensimmäisenä tuli kyllä kanat mieleeni. Puolihuomaamatta tuli piskuinen perunamaakin käänettyä ja muokattua ja perunat istutettua. Koska työ ei ollut mikään "pakkotyö" se tuli kolmen päivän aikana valmiiksi ihan huomaamatta.
Loman suoma lepo ja virkistys sai levolliselle mielelle ja töihinpaluu oli innostavaa. Seuraava lomajakso minulla onkin vasta elokuussa koulujen alkaessa. Siihen asti vapaapäivistä nautitaan kuin lomasta.
Yhteinen rukoushaasteemme suotuisan satovuoden puolesta on ollut joka päivä mielessäni. Huokailen Jumalalle, että "armahda meitä ja anna hyvä sato, runsaasti pölyttäjiä ja pidä halla loitolla". Viljelijät tarvitsisivat runsaan, hyvälaatuisen sadon jo senkin takia, että he tarvitsevat nyt uskoa tulevaan ja luottamusta siihen, että Suomi tarvitsee heidän työpanostaan. Liian moni maanviljelijä ja karjatilallinen luovuttaa vaikeuksiensa paineessa ja lopettaa meille kaikille elintärkeän työnsä. Todellisuudessa kun me tarvitsisimme lisää sen työn tekijöitä ja uuden alkajia. EU:n ja Suomen päättäjien ratkaisut (jalostajayritysten päätöksistä puhumattakaan) kun eivät millään muotoa kannusta sen työn aloittamiseen tai jatkamiseen. Jatketaan rukousta myös maanviljelijöiden ja eri maataloustuottajien puolesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)