Olemme astuneet vuodenaikaan, joka on ollut tänä vuonna erityisen koskettava: kuin syöksysynnytys, jossa odottaa kesän syntymisen vaiheita totuttuun tapaan ja yhtäkkiä huomaakin pitelevänsä jo lasta rinnoillaan.
On ollut mielenkiintoista seurata kylillä liikkuessa, että ihmisten ykköspuheenaihe on sää, tyytyväisyys lämmöstä ja kevään eteneminen huikealla vauhdilla suoraan täyteen kesään.
Minulle sattui vielä kaiken kukkuraksi lomaviikko tämän vuoden ensimmäiselle hellejaksolle. Olin erittäin tyytyväinen lomaan. Se oli elämäni harvoja palkallisia lomia tähän mennessä. Lisäksi asettamani tavoite loman vietolle oli varsin onnistunut: ainoa tehtävä, jonka itselleni asetin, oli muistaa hengittää. Annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään muuta kuin hengittää.
En ole opiskellut mitään mystisiä itämaisia uskontoja tai ruvennut harrastamaan joogaa, joista olisin saanut kimmokkeen perin erikoiselle lomanvietolle. Koin vain, että talven haasteiden jälkeen on nyt todellakin totaalilevon paikka.
Jos lomapäivien aikaansaannoksista tai matkustamisista voisi jotakin mainita, niin kolmena ensimmäisenä päivänä sain aikaiseksi kaivella perunamaalta matoja kanoille. Talikon ja pistolapion kanssa kääntelin maata ja sieltä tuli esille sellainen kastematojen määrä, että ensimmäisenä tuli kyllä kanat mieleeni. Puolihuomaamatta tuli piskuinen perunamaakin käänettyä ja muokattua ja perunat istutettua. Koska työ ei ollut mikään "pakkotyö" se tuli kolmen päivän aikana valmiiksi ihan huomaamatta.
Loman suoma lepo ja virkistys sai levolliselle mielelle ja töihinpaluu oli innostavaa. Seuraava lomajakso minulla onkin vasta elokuussa koulujen alkaessa. Siihen asti vapaapäivistä nautitaan kuin lomasta.
Yhteinen rukoushaasteemme suotuisan satovuoden puolesta on ollut joka päivä mielessäni. Huokailen Jumalalle, että "armahda meitä ja anna hyvä sato, runsaasti pölyttäjiä ja pidä halla loitolla". Viljelijät tarvitsisivat runsaan, hyvälaatuisen sadon jo senkin takia, että he tarvitsevat nyt uskoa tulevaan ja luottamusta siihen, että Suomi tarvitsee heidän työpanostaan. Liian moni maanviljelijä ja karjatilallinen luovuttaa vaikeuksiensa paineessa ja lopettaa meille kaikille elintärkeän työnsä. Todellisuudessa kun me tarvitsisimme lisää sen työn tekijöitä ja uuden alkajia. EU:n ja Suomen päättäjien ratkaisut (jalostajayritysten päätöksistä puhumattakaan) kun eivät millään muotoa kannusta sen työn aloittamiseen tai jatkamiseen. Jatketaan rukousta myös maanviljelijöiden ja eri maataloustuottajien puolesta.
Totta puhut!
VastaaPoistaRukoilemisiin.