Ulkotyöpäivä

Tänään oli niin poikkeuksellinen päivä, että sen lempeästä mielenhyväilystä haluan jakaa sipaisun teillekin.
Alkuasetelma oli ideaalinen: maanantai, minulla vapaapäivä, eläkeläispapalla aina vapaapäivä ja lämmin, aurinkoinen ja pitkä päivä.
Saatuani koululaiset matkaan suunnistin ulos ja arvatenkin ensialkuun liian paksussa takissa. Vielä ei oikein osaa uskoa, että kanalan turkkitakkia ei enää yli kymmenen plusasteen keleillä ulkohommissa tarvitse.

Jälleen tänä keväänä otin alitajuiseksi tavoitteeksi kulkea haravan kanssa kaikki tanhuat läpi sitä mukaa kuin maa lumen alta paljastuu. Nyt jo kevät on ottanut niin paljon etumatkaa, että juhannukseenkaan mennessä en tällä tahdilla ole koko pihaa käynyt lävitse. Alapihalla on vielä sellainen työn hidaste, että maassa on syksyllä haravoimatta jääneet salavan ja tammen lehdet ja ne ovat tiivistyneet puolimädäksi lehtimatoksi nurmen päälle. Neliön alalta täyttyy kottikärri ja voimat hupenee raapimisessa yllättävän äkkiä.
Työntekoa keventääkseni hamusin pihalla muutakin puuhaa kuin haravoimista. Muutaman kärrillisen tyhjensin pehkua yhdestä pupukopista, joka on ollut talven yli tyhjillään. Pappa aloitti alatallin edustalla rankojen sahaamista, niin pyysin häntä halkomaan kirveellä minulle sylillisen sytykepuita. Kanalan vierestä löytyi sopivan märkä kohta nurmikolta ja siihen virittelin meille nuotion. Makkaranpaistoksi ja tulen tuijotteluksi kääntyi kyllä papan ja minun pihahommat muutamaksi tunniksi. Muistelimme Ruoholahden aikoja samalla. Siellä ei kotipihalle nuotioita viritelty, vaikkakin lapset sitä kovasti yrittivät. Hyvin muistimme molemmat, kuinka päiväkodin katoksen alle yhtenä talvena yksi lapsistamme naapurin lasten kanssa pienen kärykasan ehtivät väsätä. Onneksi savun haju leijaili meille suoraan sisälle ja saimme lasten hyvät aikeet alkuunsa sammutettua.

Huomasinpa juuri, päivän tapahtumia mielessäni kerratessani, että tuo päivän aurinkoisuus tuli minulta ihan vahingossa tuonne alkuun. Eihän tänään aurinko juurikaan paistanut, vain pieni nokare näkyi iltapäivällä pilvien raosta. Mutta tuo aurinkoinen olo johtui juuri siitä, että meillä oli papan kanssa sadetta enteilevässä lämpimässä kevätpäivässä niin mahdottoman hyvä ja rentouttava olla, että tuntui kuin elämä olisi ollut yhtä auringonpaistetta. Lintujen laulunkin kuuli tulen ääressä jotenkin selvemmin.


Kesken nuotion ihailun kuului talojen takaa törähtelevä huuto. Minä veikkasin kurkia ja pappa joutsenia. Hipsin ladon taakse maantien varteen katselemaan ja siellähän oli kaurapellolla uhkea joutsenpariskunta. Katselimme pitkän aikaa toisiamme ja sitten peltovieraat jatkoivat matkaa.

Paikoin lunta on vielä niin paljon pelloilla, että kumisaappaan varsi ei riitä. Toisaalta onneksi, koska muuten ojanpenkkojen raivaaminen raivaussahalla tulisi intohimoisten töiden listalle haravoinnin tielle.

En ole asettanut itselleni mitään tavoitteita kevättöiden suhteen lukuunottamatta yhtä hommaa. Talon vieressä olevassa ojassa ja sen penkoilla on riehaantunut kasvamaan ikävääkin ikävämpi ruttojuuri. Koska pihassa liikkuvien lemmikkien vuoksi mitkään tuhomyrkyt eivät tule kyseeseen kasvin hävittämiseen ja viimekeväinen yritys kaivaa joka ainut kasvi lapiolla juurineen oli täysin hyödytön ja mahdoton työ, kokeilen nyt esteetikkojen silmiä kauhistuttavaa periekologista konstia: levittelen kasvin kasvupaikat täyteen pressuja, maanpeittokankaita ja vanhoja pussilakanoita. Jos toimenpide onnistuu, peitteiden alla viimeistäänkin kolmessa vuodessa tukahtuu ruttojuuren ja monen muunkin kasvin rehotus. Onneksi ruttojuuren valtaama ala on vain ehkä kolmisenkymmentä neliötä. Muuttomme jälkeen se on kuitenkin joka vuosi laajentanut kasvualaansa muutamalla neliöllä ja koska se on vielä noinkin maltillisella alueella, voisi olla viimeinen hetki saada siitä vihulaisesta yliote. Tarvittaessa lisään peittokerroksia, jos näyttää siltä, että Nalle Puh-pussilakanat ovat liian heppoista tavaraa.

Huomenna on vielä vapaapäivä. Jos ulkotöiltä maltan, voisi haaksia kasaan vanhan talon puolelta kirpputoritavaroita. Etsisin mielelläni tavarat ensin valmiiksi ennenkuin menen varaamaan pöytää kirkonkylän Työttömien Yhdistyksen kirpputorilta. Ennekuin autokuormallinen on setvitty ja hinnoiteltu, on siinä puolen päivän työ. Vanhan talon puolella kun ei vielä missään näy, että sieltä olisi kymmenisen kertaa viety kuorma kirpputorille ja puolenkymmentä kertaa kaatopaikalle.

Siis jos mielekkäät vapaapäivien puuhat uhkaavat loppua, voi vanhan talon puolella työllistää itsensä loputtomantuntuisessa urakassa.