Kuvat: Heidi Juulia Syrjäläinen (julkaisu luvalla)
Pyysin tyttäreltä kuvamateriaalin, kun omat talvikuvani tältä talvelta ovat harvalukuiset. Heidillä on käsittämätön taito löytää kuvakulmia, jotka luovat "tavallisesta" maisemasta uusia ulottuvuuksia.
Olemme päässeet oikeaan talveen. Vielä kahdeksan maalaistalven jälkeen me kaikki olemme sitä mieltä, että talvi on Kangasniemellä aivan liian lyhyt. Lumesta ja pakkasilmoista ei vain ehdi saada tarpeekseen. Luulen, että yksi syy tähän talven ihannointiin on kahdellakymmenellä meren rannalla vietetyllä tuulisella, lähes aina lumettomalla ja likaisenharmaalla tuhnuisella talvella, joka vain jatkui ja jatkui.
Toki talven ihannointiin vaikuttaa myös se, että haasteelliset olosuhteet, kuten valtaisa lumentulo tai kovat pakkaset, ei ole kohtuuttomasti vaikeuttaneet elämäämme. Kun lumipyryn jälkeen tilaan naapurilta teiden ja pihan aurauksen, on meidän intohimoiset kolankäyttäjät kaapineet jo pihan lumesta. Auramiehelle on melkein jäänyt vain lumivallien työntö kauemmas ja tien auraaminen pihasta vanhalle maantielle.
Samoin vettä ja lämpöä on riittänyt. Talon vesiputket ja porakaivon pumppu ovat pysyneet sulina. Polttopuita on riittänyt ja nuohoojan käytyä puhdistamassa lämmityskattilan ja sen hormin, tuli syttyy iloisesti ja vesi kuumenee säiliössä yhdessä hetkessä. Kesällä tekemäni sähkösopimuksen kilowattitunnin hinta, 11 senttiä, ei sekään tunnu enää ollenkaan pahalta. Saatan hyvällä omallatunnolla yövuorosta tullessani napsaista sähkön päälle talon lämmitykseen ja sytytän tulet kattilaan vasta herättyäni.
On ollut jotenkin kotoista havaita, miten ihmisille tuo turvallisuudentunnetta puhua välillä kovista pakkasista, vesiputkista ja polttopuista. Hoidamme mielenterveyttämme, kun kohdistamme välillä huomiomme arjen perusasioihin pois sodista ja muista tragedioista.
Äitini sai paikan hoivakodista. Olen itse ollut töissä samassa talossa. Mieltäni on lämmittänyt entisten kollegoiden sydämellisyys, ystävällisyys ja empatiakyky, millä he kohtelevat minua, kun olen nyt omaisen roolissa. Myös äiti on hyvin tyytyväinen uuteen kotiinsa. Kukapa ei olisi: uudet, asianmukaiset, kodikkaat ja valoisat tilat, joissa on helppo apuvälineiden kanssa liikkua. Hyvää ruokaa ja juomaa on viidesti päivässä tarjolla ja sinua muistutetaan, jos et itse muistaisi syödä tai juoda. Hoivaa ja apua on aina saatavilla ja lääkäri käy talossa kerran viikossa. Juttuseuraa saat menemällä yhteiseen olohuoneeseen ja talon yhteisiä tilaisuuksia on tarjolla jokaisen mieltymyksille. Äidin yleiskunto ja mieliala on kohonnut huimasti hoivakotiin pääsyn jälkeen. Myös meidän läheisten jatkuva huoli äidin pärjäämisestä on jäänyt. Minulle on tullut tilalle hentoinen äidin ikävä: yövuorossa omassa työpaikassani näen olohuoneen ikkunasta äidin parvekkeen ja ikkunan. Onneksi saamme vielä pitää äidin lähellämme.
