maanantai 30. kesäkuuta 2014

Hyvä tavallinen kesä jatkuu

Anne-Mari ehti aamulla poiketa täällä kääntymässä, kun oli menossa Kangasniemelle. 40 vuotta sitten Kangasniemen Pisminniemessä oli lastenleiri, jolla minä olin mukana ja tällä viikolla samassa paikassa alkaa lastenleiri, jolla 20-vuotias tyttäreni on ohjaajana. Anne-Mari on ollut muutamana kesänä leirillä mukana ja järjesti tänäkin kesänä työnsä niin, että pääsee mukaan.
Pismi on meille rakas leiripaikka senkin takia, että Pismin rantaa vastapäätä on meidän saari  (totuuden nimissä tällä hetkellä Pikkuveljen ihka oma saari). Kotirannastamme on ihan kohtuullinen venematka saareen ja Pismiin. Lapsuudessani useimmiten matkat leirille tehtiinkin veneellä, koska autolla mantereita  pitkin matkaa taitaa kertyä yli 40 kilometriä.

Viileät kesäilmat jotenkin jähmettävät mielikuvituksen. Ei tee mieli lähteä seikkailemaan minnekään, vaikka Helsinki olisi tekemistä ja katselemista täynnä. Tuosta kanavan rannasta pääsisi lautalla Pihlajasaarille. Olen asunut Helsingissä 26 vuotta ja vielä minulla on Pihlajasaaret näkemättä. Luulen, että tänä kesänä siellä täytyy käydä. Isäni käytti ilmaisua "jotta tulee sekin sivistyksen aukko täytettyä" ja se sanonta minulle tässä yhteydessä tuli mieleen.

Olen viime päivinä hionut mielessäni taktiikkaa, kuinka toteutan parvekkeen pesun. Jos parveke olisi tyhjä, se homma olisi jo aikaa sitten hoidettu, mutta nyt ongelmana ovat Kangasniemelle pääsyä odottavat laatikot, iso sohvanrotisko ja naapureilta keväällä lahjaksi saatu massiivinen parvekekalusto. Ja kuten kaikki tietävät, parvekkeellamme on myös kuusi pyykkitelinettä.
Koska tämä parvekkeenpesuasia on jokakesäinen rutinani, en keskity siihen enempää, koska sopivan päivän koittaessa sen yhteisponnistuksin teemme ja sitten olemme koko loppukesän  tyytyväisiä ja ripostelen parvekkeen lattian täyteen mattoja.

Isi sai sovittua työpaikkansa kanssa, että siirtää kaksi lomaviikkoa myöhäisemmäksi. Reilun kuuden viikon yhtämittainen loma alkoi todellakin tuntua liioittelulta.

Huomaan, että on oikein hyvä asia, ettei ole kerrottavana mitään mullistavia kuulumisia - että elämä jatkuu tuttuja, turvallisia ratojaan. Että kaikki ovat terveitä ja voivat hyvin.

Kaikille kommentinjättäjille mainitsen yhteisesti, että on aina ilo lukea terveisiänne. Kun jätät itsestäsi viestin merkiksi, jätät tavallaan itsesi sydämelleni rukousaiheeksi. Muistan rukouksissani: "Herra, ilmesty sen ja sen henkilön elämässä, joka kirjoitti niin ja niin".

Siunausta jokaisen lukijan kesän hetkiin.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Meidän puolue

Joskus jostakin luin, että blogiteksteissä kannattaa karttaa puhetta politiikasta.
Nyt kuitenkin aion puhua politiikasta, koska en ole juurikaan asiaa koskaan sivunnut.

Taustatietoina voin mainita, että sana "politiikka" ei kuulunut lapsuudessani perheemme sanavarastoon. En muista sitä sanaa koskaan kuulleeni. En muista vanhempieni tai isovanhempieni koskaan keskusteluissa paneutuneen yhteiskunnallisten asioiden pohdiskeluun. En myöskään muista heidän koskaan keskusteluissaan arvostelleen ääneen päättäjien toimia tai vaikka Suomen taloudellista tai poliittista tilannetta. En muista heidän kuunnelleen radiosta poliittisia palopuheita ja nähnyt heidän nyökyttelevän päätään puhujan teeseille.
Vanhempani ja isovanhempani keskittyivät kyntämiseen, kylvämiseen ja leikkaamiseen ja heidän pyrkimyksensä oli aina tehdä työnsä rehellisesti. Kun yhteiskunnallisen vaikuttamisen aika maaseudun yksilölle koitti, he olivat myös paikallaan äänestämässä. Perheen kesken en kuitenkaan koskaan kuullut pohdiskelua ja keskustelua vaalienkaan tiimoilta.
Kärjistetysti voidaan sanoa, riippuen siitä, miltä kannalta asiaa ajattelee, että säästyin paljolta tai jäin paljosta paitsi.

Koska politiikka jäi kohtuullisen vieraaksi minulle myös opiskeluaikoina, koen nyt "aikuisena" olevani kuin esikoululainen, mitä tulee politiikan järjestelmään ja sen ilmenemismuotoihin. Huomaan olevani aivan tyytyväinen esivanhempieni tavoin, kun minulla on mahdollisuus "kyntää ja kylvää" ja isot asiat päätetään viisaampien taholta jossakin muualla.

Televisiosta jäin katselemaan ohjelmaa eduskunnasta, jossa ymmärrykseni mukaan ruodittiin uuden hallituksen laatimaa toimintaohjelmaa.
Asiat, joista päättäjät puhuivat, jäi minulle lähes sivuseikaksi, kun aloin ihastella kansanedustajien taitoa (tai taitamattomuutta) puhua selvästikin monimutkaisista asioista. Hyvin pian huomasin, että jokaisella tärkeällä päätöksellä, jonka puolesta vakuuttavasti puhuttiin, olikin yhtäkkiä myös kääntöpuolensa, kun jonkun toisen henkilön kokemus, tieto tai ammattitaito katseli asiaa toisesta näkökulmasta. Ja hyvin pian huomasin, että loppumattomassa suossa taitavat päättäjämme rämpiä, kun kultainen keskitie ei tuntunut olevan kenenkään tavoitteena, vaan tiukasti omista mielipiteistä ja näkemyksistä kiinni pitäminen.

Mistä ihmeestä nuo päättäjät saavat tukea kauaskantoisille päätöksilleen, kun ennusteita ja talouden suhdelukuja tuntuu olevan joka lähtöön ja tulevaisuuden suuntien ennustaminen, edes arvailu, tuntuu uhkapeliltä!

Olen niin tyytyväinen, että on olemassa innokkaita ihmisiä, jotka jaksavat keskittyä tuollaisten asioiden tutkimiseen ja pystyvät vielä isoista asioista päättämään. Olen tyytyväinen, että saan keskittyä ihan vain yhden perheen poliittisten asioiden valmisteluihin ja päätöksiin ja että jatkossakin keskitymme aikaisemmin sovittujen raamien sisällä tehtäviin talouden elpymistä tähtääviin kestäviin ratkaisuihin, jotka tukevat työllisyyttä ja yrittäjyyttä ja jotka lisäävät lapsiperheen hyvinvointia.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Jokaisessa päivässä lahja

Tämänpäiväisen ruuan valmistettuani laitoin alulle huomisen ruuan. Minulla on huomenna iltavuoro vanhainkodissa ja töihinlähtö on jo heti puolenpäivän jälkeen. On mukavampi valmistautua rauhassa työvuoroon, kun ei tarvitse kiirehtiä heti aamusta ruuan kanssa.

Helsingissä vietetystä suurperheen juhannuksesta on ihan samaa kerrottavaa, kuin kaikilla muillakin suomalaisilla: olemme olleet tyytyväisiä talvitakeista ja päähineistä.
Niin kauan kuin muistan, olen korjannut talvivaatteet kesäteloilleen vasta juhannuksen jälkeisellä viikolla, mutta nyt luulen, että saavat villapaidat pyöriä näkyvillä vielä juhannuksen jälkeenkin.

Lapset eivät ilmoista marise. Kaikki ovat olleet elämään oikein tyytyväisiä. Ei ole kiire minnekään ja kukin saa rakentaa päivänsä ihan omien mieltymystensä mukaan. Isi on kesälomalla ja minä olen käynyt työssä ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

Taivaan Isä on vastannut rukouksiimme monella elämän osa-alueella. Kun saa sisäistä rauhaa omien asioiden järjestymisestä, tulee tarve muistaa läheisiään ja vähän kauempanakin olevia. Voisi ajatella, että elämä on itsekkäillä perustuksilla, kun oma napa on lähempänä kuin naapurin nälkä. Oli asia miten hyvänsä, Jumalan siunauksista on helppo jakaa, kun mieli ei askartele omien arkihuolien kanssa. Jumalan edessä saamme kuitenkin olla niiden samojen, iankaikkisten vajavaisuuksiemme kanssa. Hän tuntee meidät jo aika hyvin.
Viime päivinä olen rukoillut erikoisesti muutaman blogituttavan puolesta. Olen rukoillut, että lohdutuksen enkeli kietoo siipiensä suojaan sen blogituttavan, joka menetti vähän aikaa sitten miehensä.
Vaikka tiedämme elämän ja kuoleman järjestyksen, on suru ja ikävä kuitenkin asioita, jotka Jumala on meille asettanut, että mielemme kestäisi menetyksen yli.
Olen rukoillut useamman blogituttavan puolesta, jotka elävät erilaisten kipujen ja sairauksien kanssa. Olen rukoillut Jumalan parantavaa kosketusta heidän elämäänsä kuin myös että Jumala kirkastaisi itsensä heidän elämässään.

Jos elämäsi tuntuu vaikeasti hallittavalta harmaalta sotkukasalta, älä jää sitä asiaa yhtään enempää synkistelemään. Älä edes jää selittelemään itsellesi tai minulle, mistä kaikki johtuu. Työnnä kaikki henkinen painolasti kaksin käsin pois, oli sen aiheuttaja mikä tahansa. Asioita ei ratkaista meidän ajatuksissamme, vaan Luojamme käsi muuttaa asiat ja olosuhteet. Älä hyväksy enää niiden ajatusten pääsyä mielesi puhtaille portaille. Niitä puhtaita portaita pitkin sinun kuuluu nousta lähemmäs Jumalaa. Sano Jumalalle, iankaikkiselle Isällesi: "haluan päästä lähemmäs Sinua".
Ja tiedätkö mitä?! Koska tuo rukous on Jumalallesi mieleinen rukous, Hän varmasti vastaa siihen, jos sydämesi on avoinna, puhtaana ja lapsenmielisesti vastaanottavana.
Kun olet rukoillut, Isä antaa sinulle Sanansa nälän. Jumala jatkaa puhettaan sinulle Sanansa, Raamatun, kautta.
Siunattuja hetkiä sinulle, joka kaipaat elämääsi rauhaa ja tasapainoa.
Siunausta myös sinun elämääsi, joka koit, että edeltävä teksti ei ollenkaan koskettanut sinua tai elämääsi. Jos joskus olet tilanteessa, että huomaat ajattelevasi, että "tämä on varmaankin sitä Jumalan puhetta", tiedät olevasi täsmälleen oikeassa.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Rukous juhannuksena 2014

Silloin tällöin kirjoitan tänne tekstejä, joiden kohdalla olen kokenut, että tästä aiheesta täytyy kirjoittaa juuri nyt.
Tämän päivää on mieleeni muistutettu vahvalla kehoituksella:
"Kirjoita teksti, jossa kehoitat rukoilevia lukijoitasi rukoilemaan Suomen presidentin puolesta."

Tämä kirjoitus ei siis varsinaisesti ole "Sirkun blogiteksti", vaan koen, että Jumala haluaa muistuttaa meille erilaisista tärkeistä asioista.

Kehoitan teitä rukoilemaan ja muistamaan Jumalan edessä maamme päämiestä, Sauli Niinistöä. Rukoilkaamme hänelle Jumalalta terveyttä, viisautta, mielenrauhaa, levollisuutta, luottamusta Jumalan apuun ja voimia työhönsä.
Ei ole kyse niinkään siitä, mihin asioihin presidentti voi toimillaan vaikuttaa, vaan lähinnä siitä, että kun maan johtaja asettaa luottamuksensa iankaikkiseen Jumalaan, sen seurauksena Jumala antaa siunaustensa virrata sen maan ylle ja kansalaisten elämään. Silloin koko maan tulevaisuus on Jumalan käsissä ja saamme asua Jumalan turvassa, varjeluksessa ja siunauksissa.

Jokainen rukous, jonka vilpittömin sydämin taivaalliselle Isällemme osoitamme, on Hänen huomiossaan.
Rukouksella on voitu ja voidaan edelleenkin kääntää kokonaisten kansakuntien kohtalo.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kutsu

http://youtu.be/bKta3gXyC3I
Kuuntele tämä laulu ensin ja kuuntele, mitä asiaa Jumalalla on juuri sinulle.


Siinä vaiheessa, kun unohdamme omat voimamme ja yrityksemme ja ojennamme kätemme Isän Jumalan puoleen, Hän ojentaa kätensä ja apunsa omalta puoleltaan.

Kristinusko eroaa kaikista muista uskonnoista siinä, että muissa uskonnoissa ihminen etsii jumalaa ja kristinuskossa Jumala etsii ihmistä.
Jumala haluaisi ihmisen takaisin yhteyteensä, jos vain ihminen itse haluaisi Jumalansa tykö.
Jumalan puolelta kaikki on valmista.

Jos epäilet, anna Jumalan todistaa itsellesi olemassaolonsa. Anna Jumalan tulla todeksi elämässäsi. Anna Jumalan täyttää elämäsi hyvyydellään ja siunauksillaan. Anna Jumalan osoittaa määrätön rakkautensa sinua kohtaan.
Älä anna yhdenkään päivän elämästäsi valua hukkaan ilman Jumalan rakkautta.

http://www.youtube.com/watch?v=vH_CeU-JNW0&feature=share&list=RDbKta3gXyC3I
Apu sinullekin on jo matkalla.

Anna Jumalan tehdä ihme elämässäsi. Pyydä sitä Häneltä.

Moni meistä jatkaa suunnattomien taakkojen kantamista: elämä tuo tullessaan aina vain raskaampia asioita, joiden kanssa painiskelemme, kun emme ymmärrrä muutakaan vaihtoehtoa.
Lapsuuden leppeistä kesätuulista tuntuu olevan hyvin pitkä aika - kuin olisi toista todellisuutta elämä, kun voimme herätä aamulla huolista vapaana ja hengittää vapautuneen ilmaa.

Elämän ihme on Jumalan lahja meille. Tänä päivänä olemme sen unohtaneet. Jumala tuntee luotunsa ja tietää, mitä tekoa olemme. Jumala kuitenkin haluaisi olla sinun elämäsi Kuningas, Jeesus haluaisi olla sinun pelastajasi ja Pyhä Henki haluaisi olla voimasi.
Kuuntele hiljaista kutsua ja vastaa Hänelle "kyllä, haluan antaa sydämeni ja elämäni Sinun hallintaasi, haluan tulla riippuvaiseksi Sinusta".

http://youtu.be/y1i8SRUwGdE

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Päivien säteitä

"Aika monessa lapsiperheessä maailmalla sekä isä että äiti käyvät töissä" totesin yhtenä päivänä miehelle, kun huomasin, että minun kotiuduttuani mies lähti töihin.
Kovin kiitollinen olen ollut näistä työvuoroista, joita kirjaimellisesti on siunaantunut viime aikoina. Kun vanhainkodin työt alkavat tulla tutuiksi ja asukkaiden nimet muistaa miettimättä, tulee työhönkin leppoisampaa otetta, eikä tarvitse nähdä unta henkilönostureista ja letkuruokinnasta.
Sekin on mielenkiintoinen ja uusi asia minulle, että kun työvuoron alkaessa suljen puhelimeni ja laitan sen laukkuun työvuoron ajaksi, pystyn keskittymään työasioihin niin täydellisesti, etten edes ajattele, kuinka kotiväki pärjää. Siinä lienee yksi syy siihen, että olen nauttinut työstä, kun voi asettaa ajatukset välillä ihan toisille urille ja keskittyä hoidettaviin ja heidän asioihinsa. Tosin joka päivä joudun kyllä vastaamaan kysymyksiin perhetaustoistani, kun huhu kolmentoista lapsen äidin työskentelystä kantautuu työtovereitteni korviin.
Vaan eipä tuo lapsiluku minua enää juurikaan hätkäytä. Lähinnä kai hieron silmiäni ihmetyksestä, että olemmeko selvinneet tänne asti lapsijoukon kanssa: että kaikilla on asiat lähestulkoon kunnossa ja olettamukseni mukaan jokainen heistä on ainakin jossakin määrin tyytyväinen elämäänsä.

Minä olen aivan haltioissani tästä elämästä. Sain tänään siellä työmaallani aivan täydellisen hyvää ruokaa. Kesä ja sen lämpö tuntuu ihan unennäöltä. Lautakankaan taloa kun ajattelen, en voi uskoa todeksi, että se talo oikeasti on olemassa. Eikä vain ole olemassa, vaan että se ihan oikeasti on minun omani.
Kun katselen pienen Saaran varpaita, ne ovat ne somat pienet varpaat, mitkä ihastuttivat jo hänen vauva-aikanaan.
Aamulla töihin mennessä varpunen katselee minua levollisin silmin ja poimii nokkaansa murenia maasta. Kun tulen töistä kotiin, on tiskit, pyykit ja siivoukset hoidettu ja minä voin istahtaa parvekkeelle jäätelökahvilasi kädessäni ja katsella kanavassa lipuvia veneitä.
Haltioissani olen myös miehestäni, johon olen hyvin ihastunut. Hän saattelee minut työpaikan portille ja sisällä valvontakameran kuvaa seuraava hoitaja näkee ruudulta työvuoroon tulevan sijaisen pussailevan miehensä kanssa pitkään ja hartaasti.
Myötätuntoni on mieheni puolella, koska tiedän hänen usein lähtevän töihin fyysisten vaivojen saattelemana. Ikääntyminen alkaa näkyä hänenkin terveydessään. Minulla on terveyttä riittänyt ja olen siitä hyvin kiitollinen.

Huvituksella seurasin Lähihoitajaopiskelijapojan ja Murun telttaretkeä, jonka he tempaisivat ystäviensä kanssa. Suurin odotuksin he retkelle varustautuivat ja onneksi ilo retkestä oli etukäteen niin suuri, koska todellisuus olikin odotettua karumpi. Varoittelin heitä kovasta maasta ilman patjoja - heidän oletuksensa oli, että maa on pehmeä ja jos ei olisi, teltan voisi pystyttää rantahiekalle...
Yöllä oli ollut odottamattoman kylmää ja kosteaa, hyttyset ja muut elukat olivat syöneet, teltat olivat olleet yllättävän ahtaita ja niiden pystyttäminenkin jostakin syystä työlästä. Kaiken lisäksi, kun he olivat huonosti valvotun yön jälkeen aamulla seitsemältä nousseet, oli alkanut sataa juuri kun he alkoivat purkaa leiriään.
Joka tapauksessa tällainen kevyt harjoitus oli paikallaan ennenkuin he haaveilevat vaellusretkestä Nuuksioon.